Pomponrahka

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pitkospuita Pomponrahkan Isosuolla.
Laajaa koivikkoaluetta Pomponrahkan lounaisosassa.
Pomponrahkan Isosuota.
Pomponrahkan Isosuon kasvillisuutta. Kuvassa lakka ja karpalo, jotka tuottavat syötäviä marjoja.

Pomponrahka on Turussa Lentokentän kaupunginosassa Turun lentoaseman eteläpuolella, Kuninkojan latvoilla sijaitseva suoalue. Alue on Natura 2000 -aluetta 135 hehtaarin laajuudelta ja kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan. Pomponrahka on niin kasvistoltaan kuin eläimistöltäänkin erittäin edustava sekä suotyypeiltään monipuolinen alue kuuluu Saaristo-Suomen kermikeitaisiin. Alue koostuu eteläisestä Pomponrahkasta ja pohjoisesta Isosuon suoalueista.[1]

Pomponrahkalla kulkee luontopolku ja pitkospuut. Polulle pääsee Vahdontien pysäköintipaikalta tai Runosmäen ulkoilureitiltä joka yhtyy Pomponrahkan polulle Ohikulkutien ylittävän kävelysillan kautta.[2] Reitin pituus noin 2km.[3]

Kasvisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallitseva suotyyppi on isovarpuräme, mutta suon reunoilla on paikoittain sararämettä. Lisäksi alueella on useita muitakin suotyyppejä kuten tupasvilla-, kangas- ja kuusirämettä, silmäke- ja suursaranevaa, lyhytkortista nevaa ja luhtakorpea. Alueella tavataan myös pienimuotoisena rimpinevaa, rimpilettoa sekä monipuolisia korpia.[1]

Suoalueeseen kuuluu erikoinen saraneva-alue, joka on muodostunut pienen järven umpeenkasvun seurauksena. Järvivaiheeseen liittyvät myös muutamat järviruokokasvustot. Alueen lounaisosassa on laaja koivikkoalue sekä sen ja suon välissä rehevä haapa- ja pajuvyöhyke sekä monipiirteinen Rajakallion kallioalue.[1]

Pomponrahkalla vaihtelee alueellisesti suuresti kosteusolot ja ravinnetalous, jotka ilmentyvät kasvillisuuden suurena monimuotoisuutena. Alueella tavataan märkää ja karua rahkarämettä sekä karua ja kuivaa kalliomännikköä ja toisaalta taas lehtokorven kasvillisuutta sekä märkiä ja reheviä järviruokokasvustoja. Kasvillisuus on kärsinyt teollisesta toiminnasta ja ojituksista. Paikalle tavanomaisen kasviston lisäksi alueella tavataan muun muassa punakämmekkää, vaaleasaraa ja hoikkavillaa.[1]

Sammallajisto Pomponrahkalla on hyvin edustava. Alueelta on löydetty yli puolet koko Suomessa tavattavista rahkasammallajeista. Tavanomaisempia lajeja alueella ovat aaparahkasammal, kuljurahkasammal ja haprarahkasammal lisäksi alueella tavataan harvinaiset käyrälehtirahkasammal, rannikkorahkasammal ja kirjorahkasammal. Muita Varsinais-Suomessa uhanalaisena tavattavia lajeja alueella ovat kultasirppisammal, kairasammal ja lettokilpisammal. Lisäksi alueella esiintyy harvinaisia ja uhanalaisia maksasammalia kuten rahkapaanusammal, luhtaliuskasammal ja viiksisammal.[1] Pomponrahkalla ja lentoasemalla tehdyt ojitukset ja sen aiheuttama kuivuminen on kuitenkin hävittänyt useita ravinteisten soiden sammalia esimerkiksi kiiltosirppisammalen.[4][5]

Linnusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pomponrahkan pesimälinnustoon kuuluu noin kolmekymmentä lajia. Lajisto koostuu pääasiassa havumetsien tavallisista lajeista, mutta myös lehtimetsien lajeja löytyy alueen koivikosta. Linnustoon kuuluvat muun muassa harmaapäätikka, kangaskiuru, kehrääjä, kultarinta, mustapääkerttu, lehtokurppa, palokärki ja pyy.[1] Turun alueen tihein sirittäjäkanta pesii Pomponrahkalla.[2] Lisäksi alueella on tavattu muutamia kertoja harvinaisemmat idänuunilintu, kuhankeittäjä ja pohjansirkku.[1]

Selkärangattomat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkärangattomien eläinlajisto on poikkeuksellisen lajirikas ja monipuolinen Pomponrahkalla. Alueella tavataankin lukuisia harvinaisia lajeja. Etenkin hämähäkkilajisto on edustava suoalueen eteläosassa. Melko pieneltä alueelta on löydetty noin 250 hämähäkkilajia, eli noin 40 prosenttia koko Suomen lajimäärästä. Syytä suureen lajimäärään pidetään alueen poikkeuksellisen mosaiikkimaista rakennetta. Vastaavaa lajimäärää ei tunneta millään muulla suoalueella Suomessa.[1]

Useat muualla harvinaiset ja vähälukuisena esiintyvät lajit ovat Pomponrahkalla runsaita. Suomessa muuallakin tavattavista lajeista harvinaisin ja uhanalaisin on kosteikkovarpuhämähäkki, jota tavataan Pomponrahkan lisäksi vain kahdella muulla paikalla Suomessa. Juoksuhämähäkkeihin kuuluvat Pardosa hyperborea ja Tricca alpigena, riippuhämähäkkilaji Sisicus apertus, kivikkohämähäkkilaji Gnaphosa microps, pallohämähäkkilaji Robertus lyrifer ja ristihämähäkkilaji Nuctenea silvicultrix ovat kaikkia pohjoisia suolajeja, joille Pomponrahkan esiintymisalue on lounaisin Suomessa. Saaristolle tyypillisen kivikkohämähäkkilaji Zelotes longipes ainoa sisämaan esiintymispaikka on Pomponrahkalla. Myös ruoikossa elävälle hyppyhämähäkille, Marpissa radiata, on Pomponrahka ainoa sisämaan esiintymispaikka. Lisäksi tunnetaan kymmenkunta muuta lajia, joiden lähes ainoa esiintymispaikka Pomponrahka on. Suolta löytyy myös muutama harvinainen ludelaji kuten ruoppakirppulude, rämelude ja äkälude.[1]

Pomponrahkan perhoslajistoon kuuluu useita levinneisyydeltään itäisiä ja pohjoisia lajeja. Harvinaisin Pomponrahkan suurperhoslajeista on karjalanallaskehrääjä. Muita harvinaisia lajeja ovat haapatyttöperhonen, herttakangasyökkönen ja rämepörhömittari. Lisäksi alueella tavataan useita lajeja joita ei esiinny muualla Turun seudulla.[1]

Harvinaisin Pomponrahkalta löydetty laji on kaksisiipisiin kuuluva surviaissääski Georthocladius platystylus, joka löydettiin suoalueelta kesäkuussa 2011 ja se on ainoa havainto lajista Euroopassa. Laji löydettiin Turun yliopiston eläinmuseon johtamassa tutkimuksessa, jossa kartoitetaan Pomponrahkan kaksisiipislajistoa. Kaksisiipisten avulla arvioidaan suon nykytilaa ja ennallistamistarvetta.[4]

Suojelutilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pomponrahka on 135 hehtaarin laajuudelta Natura 2000 -aluetta ja kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan. Pomponrahka rauhoitettiin luonnonsuojelulailla vuonna 1983.[2] Turun kaupungin omistama alue on luonnonsuojelualuetta, mutta loppuosa suosta joka on valtion omistuksessa, on vielä vailla suojelualuetta. Pomponrahka kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan ja se on Turun seutukaavassa osoitettu suojelualueeksi.[1]

Luontodirektiivin luontotyyppejä on Pomponrahkalla keidassuot 69 % ja letot 1 % pinta-alasta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l Pomponrahka 10.3.2008. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 14.5.2010.
  2. a b c Pomponrahka 5.2.2009. Turun kaupunki. Viitattu 15.9.2016.
  3. Luontopolut Turun kaupunki. Viitattu 15.9.2016.
  4. a b Euroopalle uusi hyönteinen löydetty Turusta ts.fi. 14.2.2012. TS-Yhtymä Oy. Viitattu 14.2.2012.
  5. Turun Sanomat: Turun lentoaseman jatko vaatii hallituksen erikoisluvan Viitattu 6.5.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]