Hoikkavilla

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hoikkavilla
Eriophorum gracile-000091757O.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Sarakasvit Cyperaceae
Suku: Suovillat Eriophorum
Laji: gracile
Kaksiosainen nimi

Eriophorum gracile
Koch

Katso myös

 Commons-logo.svg Hoikkavilla Commonsissa

Hoikkavilla (Eriophorum gracile) on monivuotinen sarakasvien (Cyperaceae) heimoon kuuluva ruohovartinen kasvi.[1][2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eriophorum angustifolium — Flora Batava — Volume v19.jpg

Hoikkavilla on löyhästi mätästävä ja rönsyävä. Varsi 40–70 cm korkea, ohut ja vähälehtinen. Lehdet ovat ruodittomat, tupelliset, vartta lyhyemmät, ylin varsilehti on yleensä puolenvälin alapuolella, kukinnon tyvellä 1–2 tukilehteä. Ne ovat 1–1,5 mm leveitä, kourumaisia tai litteitä.[1][2][3]

Kukinto on varren latvassa, yleensä 3-tähkäinen, tähkäperät jopa 3 cm pitkät ja karheita. Tähkät ovat pienehköjä ja kapeahkon kartiomaisia. Kaksineuvoiset, tuulipölytteiset kukat ovat tähkäsuomujen hangoissa, ne ovat 5 mm pitkiä, monisuonisia, ruskehtavia tai tummia eikä niissä ole kalvolaitaa. Heteitä on kolme, emissä kolme luottia. Kukassa on yli kymmenen karvoiksi pitenevää kehäsukasta, sukaset lopulta noin 2 cm pitkät ja valkoisia. Kukkii kesä-heinäkuussa.[1][2][3]

Hedelmä pähkylä joka on litteä ja kolmisärmäinen.[1][2][3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hoikkavilla on yleinen Keski- ja Etelä-Lapissa sekä Itä-Suomessa, mutta etelässä se on harvinaistunut.[4] Sitä tavataan myös Ruotsissa ja Keski-Euroopassa, sekä samoilla leveysasteilla Aasiassa ja paikoin Pohjois-Amerikassa.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Se kasvaa märissä ympäristöissä kuten rimpinevoilla, tulvaisilla avosoilla ja luhtarannoilla.[1][2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämet-Ahti, L. & Suominen, J. & Ulvinen, T. & Uotila, P. & Vuokko, S. (toim.): Retkeilykasvio, s. 488. Helsinki 1986: Suomen Luonnonsuojelun tuki, 1986. ISBN 951-9381-14-7.
  • Rikkinen, Jouko: Heinät ja sarat Suomen luonnossa, s. 96. Otava, 2014. ISBN 978-951-1-27817-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Hämet-Ahti, L. & Suominen, J. & Ulvinen, T. & Uotila, P. & Vuokko, S. (toim.): Retkeilykasvio, s. 488. Helsinki 1986: Suomen Luonnonsuojelun tuki, 1986. ISBN 951-9381-14-7.
  2. a b c d e Rikkinen, Jouko: Heinät ja sarat Suomen luonnossa, s. 96. Otava, 2014. ISBN 978-951-1-27817-7.
  3. a b c d Hoikkavilla (Eriophorum gracile) pinkka.helsinki.fi. Viitattu 11.11.2017.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Hoikkavillan (Eriophorum gracile) levinneisyys Suomessa Viitattu 11.11.2017.
  5. Kärrull (Eriophorum gracile) Den virtuella floran. Viitattu 1.10.2015. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.