Suovenhokas

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Karjalanallaskehrääjä)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suovenhokas
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Vaarantunut [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Venhokkaat Nolidae
Alaheimo: Venhokkaat Nolinae
Suku: Nola
Laji: karelica
Kaksiosainen nimi

Nola karelica
Tengström, 1869

Katso myös

  Suovenhokas Commonsissa

Suovenhokas (Nola karelica) on pieni yöperhoslaji. Se tunnetaan vanhemmassa kirjallisuudessa karjalanallaskehrääjänä sekä muuraimen ruuhikehrääjänä. Suovenhokas on luokiteltu Suomen uhanalaisarvioinnissa erittäin uhanalaiseksi (EN)[2] ja se on yksi Suomen kansainvälisistä vastuulajeista.[3]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suovenhokas on pieni, vaalea perhonen. Etusiipien pohjaväri on puhtaan valkoinen. Ulompi poikkiviiru erottuu ruskeana, ja sen ulkoreunalla on mustanruskeita täpliä. Siiven keskiosassa on leveä, vaaleanruskea vyö, samoin kuin ulkoreunassa. Ulkoreunan ruskean vyön keskellä kulkee valkea aaltoviiru. Siiven keskellä on musta täplä, jonka vieressä on vaaleankellertävistä suomuista muodostuva tupsu. Takasiivet ovat tasaisen ruskeat.[4][5][6]

Lajin voi sekoittaa lähinnä huomattavasti yleisempään rämevenhokkaaseen (Nola aerugula).

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suovenhokas on selvästi boreaalinen laji, jota tavataan Euroopassa ainoastaan osassa Skandinaviaa, Baltiassa ja Pohjois-Venäjällä. Idässä levinneisyysalue jatkuu Itä-Aasiaan saakka.[6] Suomessa suovenhokasta esiintyy Lappia lukuun ottamatta koko maassa, mutta vain paikoittain. Perhonen lentää kesäkuun lopulta heinäkuun lopulle lennon kestäessä yksittäisellä paikalla vain noin viikon.[7][6]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suovenhokkaan tyypillinen elinpaikka on vähäravinteinen ja sammaleinen suo. Lajin esiintyminen on hyvin paikallista, ja vierekkäisillä esiintymillä voi olla pitkä välimatka. Sitä ei juuri koskaan tapaa tyypillisen elinympäristönsä ulkopuolella, joskin Suomessa sen on raportoitu elävän myös kosteissa rantametsiköissä. Koiraat lentävät etsimässä kumppania illan hämärtyessä, mutta luultavasti naaraat liikkuvat enemmän vasta parittelun jälkeen piilotellen siihen saakka lehtien alapinnoilla. Suovenhokas tulee valolle.[6]

Naaras munii korkeintaan 50 munaa lehtien alapinnoille tai kuolleille varvuille, joilta toukka hakeutuu ilmeisesti itse mieleiselleen ravintokasville. Toukan elintapoja luonnossa ei juuri tunneta, vaan tieto perustuu kasvatettujen toukkien käyttäytymiseen. Toukan kehitys kestää pari vuotta. Ensimmäisen talven toukka talvehtii noin 2 mm:n pituisena tekemänsä kotelon suojissa ja toisen talven lähes täysikasvuisena. Toukka on täysikasvuinen kolmannen elinvuotensa kesäkuun alussa, jolloin se koteloituu venemäisen, harmaan kotelokopan sisään heinänkorrelle tai oksalle.[6]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisenä kesänä toukka syö ainakin suokukkaa (Andromeda polifolia), toisena kesänään ilmeisesti lakkaa (Rubus chamaemorus). Kasvatuksessa se on kelpuuttanut myös juolukkaa ja puolukkaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lauri Kaila, Marko Mutanen: Suovenhokas – Nola karelica Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 461
  3. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9838&lan=fi
  4. http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/n/nola_karelica.html
  5. http://www.nhm.uio.no/fagene/zoologi/insekter/norlep/nolidae/karelica.html
  6. a b c d e Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 305–307
  7. http://www.insects.fi/Lepidoptera/Nolidae/Nola/karelica/Nola%20karelica.htm[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]