Pajut

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Paju)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kasvisukua. Sanan paju muita merkityksiä on sivulla paju (täsmennyssivu).
Pajut
Valkosalava (Salix alba)
Valkosalava (Salix alba)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kaari: Streptophyta
Luokka: Embryopsida
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Rosidit
Lahko: Malpighiales
Heimo: Pajukasvit Salicaceae
Alaheimo: Salicoideae
Tribus: Saliceae[1]
Suku: Pajut
Salix
L.
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Pajut Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pajut Commonsissa

Kukkiva pajunkissa
Itkupaju (Salix babylonica)
Napapaju (Salix polaris)
Virpapaju (Salix aurita)

Pajut (Salix) on puuvartisten kasvien suku pajukasvien (Salicaceae) heimossa. Pajujen suvussa on noin 450 kaksikotista varpu-, pensas- tai puumaista lajia. Pajujen luokittelu lajeiksi ja muiksi taksoneiksi vaihtelee jonkin verran eri lähteissä. Suomessa eri pajulajeja kasvaa noin 20. Niitä kasvaa varsinkin purojen, ojien ja pienten jokien varsilla.

Nopeakasvuisuutensa vuoksi pajuja hyödynnetään energiapuuna (vesipaju). Pajun kuoressa on salisylaatteja, minkä vuoksi sitä on käytetty lääkekasvina. Salisylaatit imeytyvät ruoansulatuskanavasta elimistöön ja hajoavat siellä salisyylihapoksi, joka on tulehduskipulääke. Rohdosten raaka-aineeksi tarkoitettua salisylaattipajua voidaan myös viljellä. Pajut ovat notkeita ja nopeasti pitkän ohkaisiksi vitsoiksi kasvavina hyvin soveltuvia punontatöihin siinä missä rottinki tai bambukin. Useimmista pajuista voidaan valmistaa pajupilli. Joitakin pajulajeja sekä niistä jalostettuja risteymiä tai lajikkeita käytetään myös yleisesti koristepuina tai -pensaina esimerkiksi pihoilla, puistoissa ja katujen varsilla. Tällaisia pajuja ovat esimerkiksi terijoensalava, kujasalava ja hopeasalava.

Paju versoo uinuvista silmuista sekä juurivesoista ja on siksi vaikea hävitettävä. Pelto-ojien varsilla kasvavat pajut ovat usein haitallisia rikkakasveja. Perimätiedon mukaan pajukot saadaan katoamaan lopullisesti siten, että katkaistaan ne 7–8 päivää ennen mustaa- eli uuttakuuta[2].

Useimmat pajut kukkivat varhain keväällä, ennen kuin niihin on kasvanut lehtiä. Niiden kukintoja sanotaan pajunkissoiksi.

Pajulajeja ja -lajikkeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pajulajeista erotetaan usein alalajeja ja muunnoksia. Pajut myös risteytyvät helposti ja risteymät muistuttavat vaihtelevasti kantalajejaan. Niinpä pajujen tarkka tunnistaminen lajilleen voi olla hankalaa. Pajujen luokittelu lajeiksi, alalajeiksi, muunnoksiksi ja lajikkeiksi vaihtelee myös hieman eri lähteissä.

Pohjoismaissa kasvavia pajulajeja, -alalajeja ja -muunnoksia:

Muualla kasvavia pajulajeja:

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stevens, P. F.: Salicaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 22.3.2021.
  2. http://www.pirkka.fi/koti/kysy-maijalta/arkisto/puutarha/musta-kuu-ja.aspx (Toimimaton linkki, 14. heinäkuuta 2007)
  3. a b c d e f g h i j k Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  4. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 68–81. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  5. a b c Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila., P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21:41–85.
  6. Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Puutarhaliiton julkaisuja nro 363. Helsinki 2012. ISBN 978-951-8942-92-7

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]