Vesipaju
| Vesipaju | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Malpighiales |
| Heimo: | Pajukasvit Salicaceae |
| Suku: | Pajut Salix |
| Lajike: | 'Aquatica Gigantea' |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Salix 'Aquatica Gigantea' |
|
| Synonyymit | |
|
|
Vesipaju (Salix 'Aquatica Gigantea', syn. Salix burjatica var. aquatica) on pajujen (Salix) sukuun kuuluva kasvi, joka on hyvin nopeakasvuinen. Nopeakasvuisuutensa vuoksi sen käyttöä energiametsätaloudessa on tutkittu paljon monissa eri maissa, muun muassa Suomessa, Ruotsissa, Irlannissa, Isossa-Britanniassa, Kanadassa, Yhdysvalloissa sekä Uudessa-Seelannissa. Vesipaju sopii hyvin myös korien punontaan tai muihin vastaaviin pajutöihin. Länsi-Euroopassa pajutöihin käytetään yleensä vannepajua (Salix × dasyclados), jota on tutkittu myös energiakäyttöön.
Vesipaju muistuttaa ulkonäöltään paljolti vannepajua. Vesipajun, kuten myös vannepajun, taksonominen asema on kuitenkin epäselvä. Vesipaju sekä vannepaju kuuluvat kumpikin mahdollisesti samaan siperialaiseen Salix burjatica -lajiin, jolloin vesipaju olisi sen muunnos Salix burjatica var. aquatica. Vesipajun toi markkinoille tanskalainen pajututkija Jensen 1940-luvun lopulla. 1950-luvun alussa vesipaju sai lajikenimen Salix 'Aquatica Gigantea' № 56. Vesipajusta on sittemmin kehitetty erilaisia kloonaamalla lisättyjä kantoja. Alkuperäinen vesipaju numero 56 on hedekasvi.
Vesipajun historia Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomeen vesipajun toi Eeva Tapio (o.s. Relander) vierailtuaan vuonna 1948 vesipajuviljelmillä Tanskassa. Vesipajua istutettiin kymmenelle erilliselle Maatalouden tutkimuskeskuksen koealueelle, ja pajuja tutkittiin useissa tutkimuksissa vuosina 1950–1953. Vuonna 1953 Suomeen haettiin Tanskasta lisää vesipajuja, ja niitä istutettiin eri puolille Suomea Metsäntutkimuslaitoksen erilaisia kenttätutkimuksia varten. 1960-luvulla Suomeen tuotiin vesipajun emiyksilö Unkarista. Sen jälkeen vesipajua on tutkittu Suomessa monissa erilaisissa tutkimuksissa seuraavien vuosikymmenten aikana.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pohjonen, V., 1987: Salix 'Aquatica Gigantea' and Salix x dasyclados Wimm. in biomass willow research – Vesipaju ja vannepaju energiapajututkimuksissa — Silva Fennica 21 (2):109–122: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/15466/21-No%202_Pohjonen.pdf?sequence=1&isAllowed=y (englanniksi)