Jokisalava
| Jokisalava | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Malpighiales |
| Heimo: | Pajukasvit Salicaceae |
| Suku: | Pajut Salix |
| Laji: | × fragilis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Salix × fragilis |
|
| Synonyymit | |
|
Salix × rubens |
|
| Katso myös | |
Jokisalava[1] (Salix × fragilis, syn. Salix × rubens) on valkosalavan (Salix alba) ja silosalavan (Salix euxina) välinen risteymä. Se on yleisilmeeltään leveälatvuksinen puu, jonka korkeus voi vaihdella 6–18 metrin välillä. Jokisalava on kaksikotinen eli sillä on hede- ja emikukat eri puuyksilöissä.
Jokisalavaa käytetään koristekasvina, ja sitä on kehitetty edelleen risteyttämällä sitä uudelleen kantalajiensa sekä niiden risteymien kanssa. Näin on saatu luotua monia erilaisia ja alkuperältään vaihtelevia risteymiä, mikä näkyy myös jokisalavan ulkonäön ja kestävyyden vaihteluna.
Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Carl von Linné kuvasi lajin Salix fragilis vuonna 1753. Samaa nimeä käytettiin pitkään sekä risteymälajista että sen toisesta kantalajista. Vasta vuonna 2009 kantalajille annettiin tieteellinen nimi, Salix euxina, minkä jälkeen risteymälajia on kutsuttu nimellä Salix × fragilis.[2] Suomen Lajitietokeskus kutsuu nykyään kantalajia nimellä silosalava ja risteymälajia nimellä jokisalava.[1][3] Euroopassa sekä silo- että jokisalava kasvavat vakiintuneina, mutta jokisalava on huomattavasti yleisempi: arviolta vain kymmenesosa aiemmin Salix fragilis -nimellä tunnetuista pajuista on silosalavia. Molekyylianalyysien perusteella Linnén Ruotsista keräämä Salix fragilis -lajin holotyyppi on lajiltaan jokisalava.[2]
Jokisalavasta on kaksi eri muotoa: kujasalava (Salix × fragilis f. fragilis) ja keltasalava (Salix × fragilis f. vitellina).[4][5] Aiemmin kujasalava-nimeä käytettiin koko Salix × fragilis -risteymälajista.[6]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jokisalavaa esiintyy luonnostaan Turkissa.[4] Se on kuitenkin vakiintunut vieraslaji ympäri Eurooppaa, Aasiaa, Afrikkaa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa. Australiassa ja Uudessa-Seelannissa sen katsotaan olevan haitallinen vieraslaji. Syy jokisalavan laajalle levinneisyydelle on se, että sitä on istutettu laajalti eroosion hallintaan, uudelleenmetsitykseen, poltto- ja rakennuspuuksi sekä pölyttäjien ravinnoksi.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mustila Arboretum: Salix × fragilis
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Jokisalava – Salix ×fragilis Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 6.4.2022.
- ↑ a b c Kuzovkina, Yulia A. & Belyaeva, Irina V.: Name change alert: Salix × fragilis L. Global Cultivation of Willows. heinäkuu 2018. University of Connecticut. Arkistoitu 6.4.2022. Viitattu 7.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Silosalava – Salix euxina Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 7.4.2022.
- ↑ a b Salix × fragilis L. Plants of the World Online. 2022. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 6.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Tuhkanen, Eeva-Maria & Sinkkonen, Aki: Pajut viherrakentamisessa. Teoksessa Viherä-Aarnio, Anneli & Jyske, Tuula & Beuker, Egbert (toim.): Pajut biokiertotaloudessa: Materiaaleja, arvoaineita, ympäristöhyötyjä, s. 50. Helsinki: Luonnonvarakeskus, 2022. ISSN 2342-7639. ISBN 978-952-380-368-8. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 6.4.2022).
- ↑ Kurtto, Arto, ym.: Suomen putkilokasvien luettelo – Lisäyksiä ja muutoksia perusteluineen 1. Lutukka, 2020, 36. vsk, nro 1, s. 33–48. ISSN 2670-2843. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.4.2022. (Arkistoitu – Internet Archive)
|