Pielavesi (järvi)
| Pielavesi | |
|---|---|
 Pielavesi Säviänvirran kanavalta nähtynä. |
|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pohjois-Savo |
| Kunnat | Pielavesi |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Pielaveden alue (14.74) |
| Tulouomat | joki Tyypekinlammesta, Petäjäjoki Petäjäjärvestä, Haapajoki Haapajärvestä, Kaatiojoki Keskimmäisestä, Koivujoki Kolunjärvestä, Alajoki Ijäkönjärvestä, Hirvijoki Hirvijärvestä, Savijoki Savijärvestä |
| Lasku-uoma | Säviänvirran kanava Nilakkaan |
| Taajamat | Pielavesi, Säviä |
| Järvinumero | 14.741.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 102,61 m [1] (N2000) |
| Pituus | 26 km [2] |
| Leveys | 13 km [2] |
| Rantaviiva | 425,213 km [1] |
| Pinta-ala | 110,098 km² [1] |
| Tilavuus | 0,75268167625 km³ [1] |
| Keskisyvyys | 6,83647 m [1] |
| Suurin syvyys | 32,4 m [1] |
| Valuma-alue | 1 128,64 km² [3] |
| Keskivirtaama | 10,3 m³/s (MQ) [4] |
| Veden viipymä | yli 1000 d [5] |
| Saaria | 519 [1] |
| Kirkkosaari, Pangansalo, Tenhusaari, Salonsaari, Suurisaari, Peltosaari | |
 Pielavesi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Pielavesi on Pohjois-Savossa Pielavedellä sijaitseva järvi, joka muodostaa osan Rautalammin pääreitistä. Järven rannassa sijaitsee Pielaveden kirkonkylän taajama järven länsirannassa ja Säviän kylä Säviänvirran kanavalla, joka on myös järven lasku-uoma.[2]
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pielaveden pinta-ala on 210 neliökilometriä (km²), sen pituus on luode-kaakkoisuunnassa 26 kilometriä ja leveys 13 kilometriä. Veneilijän kokema leveys on kuitenkin vain noin 4–7 kilometriä, koska poikittaiseen leveyteen on huomioitu pitkät lahdet ja järvessä sijaitsevat suuret saaret rajoittavat näkymää huomattavasti. Rantaviiva mutkittelee voimakkaasti ja järvellä on paljon järvenselistä erottuvia suojaisia järvenosia. Suurimmat järvenselät ovat pohjoinen Hirvenselkä (aikaisemmin Iso Pielavesi [6]), keskiosan Jylhänselkä, kaakkoinen Tenhusaaren, Kirkkosaaren ja Pangansalon erottama itäinen Sammalisenselkä, ja läntinen Kokkoselkä, sekä Kirkkosaaren ja Pangansalon erottama eteläinen Murtoselkä (entinen Murtosaarenselkä [6]). Lisäksi on Kivitaalanselän itäpuolelle sijoittuva alle viisi kilometriä pitkä ja leveä lahti, jonka lahdensuu on 200 metriä leveä Permisalmi.[1][2]
Eteläisen Murtoselän itäosassa työntyy Pikonniemen taakse kaakkoon päin Petäjälahti, jossa sijaitsee Pielaveden kirkonkylä. Lahteen laskee Petäjäjoki. Vastaavanlainen lahti, mutta pienempi, on Säviänlahti, jonne laskee joki Tyypekinlammesta. Kokkoselältä työntyy Kirkkosaareen Mustapohjan ja Jatalahden lahdet. Länsirantaan jää paloniemen taakse Reinikanlahti. Tenhusaaren ohi pääsee Ruohosalmen kautta, mutta Kirkkosaaren puolella sijaitsevat Rupsanlahti ja Tenhulampi ovat salmen maatuneet umpeen. Järven itäinen osa, joka jää Perminiemen taakse, aukeaa laajaksi järvenosaksi. Sillä on rikkomainen rakenne, koska esimerkiksi Tikkalanniemi jakaa järvenselän Kohonselän lahdeksi ja Penttilänlahdeksi, ja Piekkälänniemen ja Peltosaaren suojaan jää Hanhilahti. Keskiosan Jylhänselän etelärannikolta työntyy selälle pitkän kapeat nimekkeet Jylhänniemi, Viitaniemi ja Rusalanniemi sekä leveä Sarviniemi. Niiden välissä ovat lahdet Viitalahti ja Rusalanlahti sekä Kohisevanlahti. Jylhänniemessä sijaitsee sisäinen Hämeenlahti, jolla on 30 metriä leveä lahdensuu. Sarviniemen pohjoispuolella sijaitsee avonainen Kaatiolahti. Tämän saaristoisessa vastarannassa on toinen lahti, jossa Koiraniemi jakaa lahdenpohjan Suurilahdeksi ja Pienilahdeksi. Ruotsalanniemi erottaa lahden Salonsalmesta, joka jää Salonsaaren ja mantereen väliin. Pohjoispäässä kohtaavat Hämeenniemi ja Savonniemi Vikurinhadessa, joka laajenee vielä Pitkälänsalmessa 2,4 kilometriä pitkäksi Kuhalahdeski.[2]
Järven rannat sijaitsevat yleensä alavilla mailla ja ne ovat varsin matalia. Rantojen lähistöllä on vain muutama mäki tai vuori, joka erottuu järvelle asti. Etelässä kohoaa Uitonsillan lähellä Lysinkankaalla Tervavuori ja Valkeisvuori, joiden huiput ylettyvät yli 160 metrin korkeuteen, huiput nousevat yli 55 metrin korkeuteen vedenpinnasta. Haapakosken lähellä järven itäpuolella kohoaa Oravimäki lähes 160 metriin, tästä hieman luoteeseen päin kohoavat Uiveronmäet 160 metriin, Länsi-Laukkalassa Käkelänmäki 140 metriin ja Koivujoella Rinteenvuori lähes 170 metriin. Kirkkosaaren eteläpäässä Kirkkoniemessä nousee Kirkkovuori 145 metriin eli 42 metrin korkeuteen vedenpinnasta.[2]
Saaria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pielavedessä on ainakin 519 saarta. Saarten yhteispinta-ala on 17,30 km² ja niillä on rantaviivaa 215,411 kilometriä. Suomen ympäristökeskuksen järvirekisterin mukaan kaksi sen saarista ovat yli neliökilometrin (eli 100 hehtaaria, ha) kokoisia, 82 saarta ovat yli hehtaarin kokoisia, pienemmistä saarista 357 on yli aarin kokoisia ja lisäksi on 78 pientä luotoa. Karttapaikan pinta-alanmittaustyökalun avulla voidaan Kirkkosaaren (aikaisemmin Lammassalo[6]) enimmäispinta-alaksi mitata 737 hehtaariksi, kun pengertiellä ja umpeen kasvaneen salmen kohdasta siihen sidottu Tenhusaari (84 ha) jätetään pois. Salonsaaren pinta-ala on enintään 253 hehtaaria ja Pangansaaren (aikaisemmin Sundholma [6]) 139 hehtaaria. Pangansaari on kiinteän tieyhteyden päässä Kirkkosaaresta ja Kirkkosaari Tenhusaaren kautta tieyhteydellä mantereeseen. Myös Salonsaarella on tieyhteys mantereeseen. Koska Iso-Kaitomo, jonka pinta-ala on vain hieman yli 56 hehtaaria ja joka on silmämääräisesti seuraavaksi suurin saari, muodostavat edellä mainitut saaren kaksi yli neliökilometrin saarta. Ne lienevät Salonsaari (253 ha) ja Tenhusaari-Kirkkosaari-Tervasaari-Pangansalo (alle 964 ha). Lähes kaikki edellä mainitut saaret, tai saarten osat, ovat asuttuja, ja siksi niille johtaa tiet. Sellainen on myös luoteisrannikolla sijaitseva Suurisaari (14 ha). Sen sijaan Piekkälänniemen edustalla sijaitsevalla asutulla Peltosaarella (noin 6 ha) ei ole tieyhteyttä, eikä sitä ole myöskään edellä mainitulla Iso-Kaitamolla. Useimmat saaret sijaitsevat järven keskiosassa, jonka saaristoaluetta on toisinaan kutsuttu Keski-Pielavedeksi [6].[2]
Syvyyssuhteita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pielaveden vesitilavuus on 752 628 000 kuutiometriä (noin 753 kuutiohehtometriä eli 0,753 kuutiokilometriä). Järven keskisyvyydeksi saadaan tällöin 6,4 metriä. Luotausten mukaan vesitilavuudesta noin 22 kuutiohehtometriä on yli 20 metrin syvyydessä ja lähes 5 kuutiohehtometriä yli 25 metrin syvyydessä. Järven syvimmässä kohdassa on syvyyttä 32,4 metriä.[1] T.H. Järven vuonna 1924 julkaiseman yhteenvedon mukaan Murtoselällä on alle 10-metristä vesialuetta 94 % sen vesialasta, Keski-Pielavedellä 88 % ja Hirvenselällä (Iso Pielavedellä) 36 % sen vesialasta. Hirvenselällä on hänen mukaansa 52 % 10–20-metristä ja 12 % vesialasta on yli 20-metristä vesialuetta. Kokonaisuutena alle 10-metristä vesialuetta olisi silloin 71 % järven pinta-alasta. Syvänteet ovat Järven mukaan pienialaisia ja suurin syvännealue sijaitsee Hirvenselällä. Syvimmät kohdat ovat Viitaniemen kärjessä sijaitseva yli 30-metrinen syvänne ja Hirvenselällä olevat kuusi yli 30 metriä syvää syvännealuetta.[6]
Vesiväylät ja venesatamat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pielavesi muodostaa Rautalammin reitin vesistöreitin päätevesistön, jonka vesiväylät johtavat alajuoksulle Säviänvirran kanavan kautta. Kanavasta jatkuu Murtosaarelle asti 2,4-metrinen laivaväylä, joka haarautuu siinä pohjoiseen johtavaan 1,5-metriseen väylään sekä ensin koilliseen ja sitten kaakkoon kääntyvän laivaväylään, joka ohittaa Petäjälahdella Pielaveden ja päättyy Lehdonlahteen. Väylän pohjoinen reitti jakautuu ohitettuaan Kirkkosaaren pohjoiskärjen. Sen koilliseen johtava väylä on Perminsalmeen asti 1,5-metrinen ja Levälahden suunnalla enää 1,0-metrinen veneväylä. Vastaavasti, sen luoteeseen johtava väylä jakautuu taas Kaitamosaarien jälkeen kahdeksi 1,5-metriseksi väyläksi. Sen luoteinen väylä johtaa Kairilaan ja pohjoinen väylä Kuhalahteen, josta voi jatkaa Laukkalaan. Pielavedessä on kaksi vierasvenesatamaa, yksi heti Säviän venesatamassa ja toinen on kirkonkylän venesatamassa, jossa on veneilijöille hyvät palvelut.[2][7][8][9]
Kymin Uittoyhdistyksen ilmoituksen mukaan Pielavesi kuuluu Pielavesi-Neituri-väylän 125 kilometriä pitkälle reitille. Pielavedellä oli vuonna 1992 kolme pudotuspaikkaa: Ravilahti, Levälahti ja Petäjälahti. Vuosina 1973–1977 väylällä uitettiin keskimäärin 108 500 kuutiometriä (m³) puutavaraa. Vuosina 1987, 1988 ja 1989 uitettiin vastaavasti 187 000 m³, 137 000 m³ ja 160 000 m³ puutavaraa. Vesitse uitettua puutavaraa on nykyään paljon vähemmän.[4]
Asutus ja liikenneolot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]_-_Kirkkosaaren_hautausmaa,_Kirkkosaarentie_685_-_Kirkkosaari_-_Pielavesi_-_1.jpg)
Pielaveden ainoat taajamat ovat kirkonkylä Petäjälahdella ja Säviä Säviänvirran lähellä. Kirkonkylän asukasluku oli vuonna 2010 6 100 asukasta ja Säviällä 170 asukasta. Pielaveden rannoilla sijaitsi tuolloin 363 vapaa-ajan asuntoa.[4] Näiden lisäksi rannan tuntumassa ovat kylät Joutsenniemi, Jylhä, Laukkala ja Penttilänlahti, sekä kulmakunnat Ranta-Jylhä, Kairila, Räisälänranta, Piekkälänniemi ja Sammalisenlahti. Ranta-asutus sijaitsee järveä kiertävän tieverkon varressa. Kirkonkylän kautta kulkee seututie 561, josta oikaisee etelään kantatielle 77 yhdystie 5672. Kantatie kulkee Uittosillan, Kopsankylän ja Säviän kautta Tienhaaraan, josta alkaa länsirannikkoa seuraava seututie 560. Seututieltä poikkeaa kylätien kaari Jylhän ja Ranta-Jylhän kautta. Kairilan jälkeen haarautuu seututiestä Saarelassa yhdystie 5613 järven pohjoispuolelle Koivujoen ja Länsi-Laukkalan kautta Laukkalaan. Ennen Laukkalaa haarautuu yhdystiestä etelään johtava toinen yhdystie 16063, joka kulkee Joutsenniemen ja Räisälänrannan kautta seututielle 561. Yhdystieltä on yhteys Salonsaareen ja Piekkälänniemeen. Seututie jatkaa etelää kohti ja se kulkee Levälahden, Leväjärven ja Sammalisenlahden kautta matkalla kirkonkylään. Seututieltä on Haapakosken pohjoispuolelta yhteys Kirkkosaareen.[2]
Hydrologiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pielaveden valuma-alue päättyy Säviänvirran kanavalle. Säviänvirran valuma-alueen pinta-ala on 1 128,64 neliökilometriä (tai 1 128,29 km² [10]) ja sen järvisyys on 16,26 %.[3] Keskivirtaamaksi (MQ) on ilmoitettu 10,3 kuutiometriä sekunnissa [4]. Veden teoreettinen viipymä järvessä on yli 1 000 vuorokautta.[5] Vedenpinnan korkeudet (N60) tunnetaan Säviän mittauspisteeltä vuodesta 1934 alkaen. Veden keskikorkeus (MW) 102,28 metriä [4], keskiyläkorkeus (MHW) 102,71 metriä ja keskialakorkeus (MNW) 102,09 metriä mpy.. Vesi on ollut korkeimmillaan (HW) 103,09 metriä 5.6.1988 ja alimmillaan (NW) 101,83 metriä 20.3.1942.[11]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vedenlaatu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pielavesi luokitellaan suureksi humusjärveksi. Pielavesi on melko kirkasvetinen ja ravinnearvoiltaan karuhko järvi. Se luokitellaan kuitenkin lievästi rehevöityneeksi ja veden humuspitoisuus on korkea. Sen ekologinen tila on erinomainen ja kemiallinen tila hyvää hieman huonompi.[5] Järven klorofyllitaso on ollut järvenselillä alhainen ja sen taso on pysynyt samana 1970-luvun loppupuolelta asti. Syvänteissä on talvisin esiintynyt ajoittain happipitoisuuden alenemista. Vedenlaadun arvoista on vuonna 1992 esitetty seuraavaa: vedenväri on vaihdellut 30–40 mg Pt/l, veden fosforipitoisuus 6–15 mikrogrammaa litrassa vettä, typpipitoisuus 300–500 mikrogrammaa litrassa vettä ja veden klorofyllipitoisuus 1,8–7,6 mikrogrammaa litrassa vettä. Nämä arvot ovat säilyneet silmämääräisesti samantasoisina nykypäivään asti (2025 [5]).[4]
Hajakuormitus muodostuu monesta tekijästä. Pielaveden kunnassa oli vuonna 1992 maatiloja 962, joista nykyään osa on lopettanut toimintansa. Ne viljelivät tuolloin 9 499 hehtaaria peltomaata ja kasvattivat 5 625 nautaa ja 1 878 sikaa. Pielaveden metsäojituksia oli vuoteen 1989 mennessä tehty 24 400 hehtaaria, joka on huomattavasti enemmän kuin naapurikunnissa. Soiden turvetuotantoa harjoitettiin 529 hehtaarilla vuonna 1990, mutta uusien turvekenttien varauksia oli 1 081 hehtaarille. Hajakuormituksen lisäksi järveä kuormittavat Pielaveden kirkonkylän ja Säviän taajaman jätevedet. Pielaveden kirkonkylän 1 800 asukkaan jätevedet käsiteltiin heinäkuuhun 1988 asti jätevedenpuhdistamolla ja laskettiin järveen kirkonkylän edustalle Petäjälahden suuhun. Uusi jäteveden puhdistuslaitos rakennettiin Pikonniemelle ja sen puhditstetut jätevedet lasketaan Murtoselän keskiosaan. Säviän noin 170 asukkaan jätevedet viemäröitiin vanhalle vuonna 1986 lopetetulle osuusmeijerille, jossa ne puhdistettiin ja laskettiin sitten Säviänvirran kuljetettavaksi Nilakan suuntaan. Puhdistamo oli viime vuosina toimintatavaltaan vanhentunut ja jätevedet johdetaan nykyään Pikonniemen puhdistamolle. Uuden puhdistamon purkualueella Murtoselällä on todettu ajoittain bakteeripitoisuuksien nousua. Myös uittotoiminnan pudotuspaikoilla pohjaan laskeutunut kuorijäte aiheuttaa ravinnekuormitusta.[4]
Pielaveden vedenlaatu on yleiseltä käyttökelpoisuusluokitukseltaan erinomainen; Murtoselän, Sammalisenselän ja Penttilänlahden ympäristön osalta hyvä.[12] Järvi on tunnettu kookkaasta muikustaan, kuten esimerkiksi H.J. Järvi totesi vuonna 1924 julkaisemassaan tutkimuksessaan.[6]
Luonnonsuojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pielavedellä on joitakin pieniä yksityismaille perustettuja luonnonsuojelualueita. Esimerkiksi Ukonselän pohjoisosassa sijaitsee Korkeasaari ja sen seuralaissaaret muodostavat yhtenäisen suojelualueen (4,7 hehtaaria). Penttilänlahdessa Ahosaari ja Metsäsaari ovat suojeltuja (5,1 hehtaaria) ja samoin on Peltosaaren ympäristössä muodostettu Ahvenpaavolan suojelualue (5,3 hehtaaria), johon kuuluvat Likosaari, Kolmonen, Honkasaari, Lehtosaari, Kissankivi ja Kapeasaaren kummatkin saarenpäät. Mantereelle perustettu Kohisevanlahden suojelualue (7,0 hehtaaria) ulottuu Isolahdella rantaan asti.[10]
Vesistösuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pielavesi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Rautalammin reitin valuma-alueen (14.7) Pielaveden alueella (14.74), jonka Pielaveden lähialueeseen (14.741) järvi kuuluu. Se kuuluu Kymijoen vesistöalueen latvavesitöihin. Järven valuma-alueen pinta-ala on 1 128,64 neliökilometriä (km²) ja järvisyys on 16,26 %. Valuma-alueesta 286,19 km² kuuluu Pielaveden lähialueeseen, jonka järvisyys on 38,96 %. Pielaveden osuus lähialueestaan on siten noin 35,5 %.[13][3]
Suurin Pielaveteen laskeva joki on Koivujoki, jonka valuma-alueen pinta-ala on 230 km² ja järvisyys 13 %. Koivujoki, joka alkaa Kolunjärvestä (1,8 km²) ja Koivujärvestä (26 km²), kuuluu Rautalammin vesistöreitin pääuomaan ja se laskee Pielaveden pohjoisrantaan. Muita tulojokia ovat (suluissa valuma-alue ja järvisyys) Sammalisenselkään laskeva Haapajoki (267 km², 8 %), Petäjälahteen laskeva Petäjäjoki (168 km², 8 %), Kuhalahteen laskeva Savijoki (111 km², 3 %), Kaatiolahteen laskeva Kaatiojoki (17 km², 7 %), Tammakaarteeseen laskeva Alajoki (20 km², 4 %), Tyypekinlammen laskuoja (16 km², 9 %) ja Alatalonlahteen laskeva Hirvijoki (14 km², 11 %).[14][3]
Pielaveden lähialueeseen kuuluu vain 20 järveä tai lampea. Niistä suurimmat ovat esimerkiksi Palolampi (12 ha), Itäjärvi (11 ha) ja Pitkäjärvi (10 ha). Pielaveden alueeseen kuuluu joitakin edellisiä paljon huomattavampia järviä. Kaartiojoen valuma-alueella on kaksi Pielaveden rannikon läheisyydessä sijaitsevaa järveä, Keskimmäinen (76 ha) ja Alimmainen (30 ha). Savijärven valuma-alueella löytyvät esimerkiksi Savijärvi (109 ha), Nieminen (28 ha) ja myös rannikon lähellä sijaitsevat Kannaksenlampi (5 ha) ja Etelälahti (6 ha). Lampaanjoen valuma-alueelta löytyy ranninkon tuntumasta Haapajärvi (131 ha), Pieni Kiukoinen (9 ha) ja Iso Kiukoinen (14 ha). Petäjäjärvestä (244ha) alkaa Petäjäjoki, jonka latvajärvi on Iso-Panka (541 ha). Tyypekinlammesta (15 ha) alkaa joki, jonka latvajärvi on Saarinen (125 ha). Viimeisenä voidaan vielä mainita Hirvijärvi (140 ha), jonka laskujoki on Hirvijoki.[13]
Pielaveden vedenpinnan korkeus on 103,1 metriä mpy (N2000, myös 102,3 m N60 [15]) ja Nilakalla se on 102,7 metriä (N2000, tai 102,3 m N60 [16]), joten pudotusta tulee Säviänvirran kanavassa 0,4 metriä. Korkeusjärjestelmässä N60 olivat järvet samassa tasossa.[2][13]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luonnonhistoriaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viime jääkauden loppuvaiheen jälkeen sulaen pienenevän mannerjäätikön reuna vetäytyi kaakosta kohti Pielaveden alueita. Kun mannerjäätikkö hävisi järven alueelta, jäi se noin 70 metrin syvyyteen muinaisen Itämeren vedenpinnan alle (tai 140 metrin korkeudella mpy. [17]). Poistuneen mannerjäätikön painon hellitettyä alkoi maakuoren kohota ylöspäin. Ympäristön korkeimmat kukkulat kohosivat Itämerestä ensimmäiseksi ja muut alavat alueet pian sen jälkeen. Pielaveden järvenpohjan ympäristö muodosti aluksi lahden, jonka lahdensuu sulkeutui lopulta ja järvi oli kuroutunut noin 9 500 vuotta sitten erilleen Itämerestä, joka kävi läpi Ancylusvaihetta. Alueelle on ilmaantunut tuolloin jo ihmisasutusta, jotka harjoittivat pyyntiä ja kalastusta. Muinaisen Pielaveden vedet laskivat Säviän kohdalta alajuoksulle ja siellä sen vedet yhtyivät vesistöreittiin, joka laski Keiteleen ja Kalajoen kautta Pohjanlahteen. Sekä Saimaan- että Päijänteen vesistöt kuroutuivat erilleen Itämerestä sen litorinavaiheen aikana noin 6700 eaa.[18][17]
Maankohoaminen oli alusta alkaen epätasaista niin, että Perämerellä maankohoaminen oli nopeampaa kuin Kaakkois-Suomessa. Tämän seurauksena järvialtaiden luoteisrannat nousivat nopeammin kuin kaakkoisrannat, ja silloin järvialtaat kallistuivat kohti kaakkoa. Muinaisen Päijänteen, joka laski kohti luodetta, vedenpinta kohosi ja sen pohjoiset vesialueet alkoivat hitaasti tulvia kohti pohjoista. Myös Pielavesi liittyi laajenevaan Muinais-Päijänteeseen ja Pielavedenkin vedenpinta kohosi 10 korkeammalle kuin se on nykyään. Tässä vaiheessa, eli noin 7 000 vuotta sitten, Heinolanharju puhkesi ja sinne muodostui Päijänteelle uusi Suomenlahteen virtaava lasku-uoma. Heinolanharjulla uuden lasku-uoman laskukynnys kului nopeasti 4−5 metriä, joka näkyi samanlaisena myös Pielaveden vedenpinnassa. Myös maankuoren kallistuminen laski Päijänteen pohjoisien vedenpintaa, jolloin Pielaveden eteläinen laskukynnys kohosi pintaan. Kallistuminen lasku myös Pielaveden pohjoisosien vedenpintaa, jolloin järven vesiala pieneni.[18]
Pielaveden kuroutuessa erilleen Itämerestä, virtasi sen läpi etelästä tulevia vesiä. Ne kuuluivat pienemmille järville ja alati kasvavaan Muinais-Saimaaseen, jonka valuma-alue, ja samalla myös Pielaveden valuma-alue, ulottui etelässä Ensimmäiselle Salpausselälle asti. Saimaan tulovirtaus laski tutkijoiden mukaan Pielaveteen Savijärven, Selkäydenjärven, Kivisuon ja Sopenjärven kautta. Tämä virtaus alkoi vähentyä noin 6 900 vuotta sitten ja se päättyi 6 300 vuotta sitten. Tämän tapahtuman jälkeen Pielavesi muuttui reittijärvestä latvajärveksi ja sen valuma-alue muuttui nykyisen kaltaiseksi.[18][17]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Säviänvirran kanavointi toteutettiin vuosina 1892–1895, jota ennen Pielaveden vedenpinnan korkeus oli 13 senttimetriä ylempänä kuin Nilakalla, ja kanavoinnin jälkeen enää 1 senttimetriä.[6]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke 🔒 (edellyttää rekisteröitymisen) syke.fi. Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 21.5.2025.
- ↑ a b c d e f g h i j Pielavesi, Pielavesi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 8.6.2025.
- ↑ a b c d Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ a b c d e f g Rautalammin reitti - Kansallisvesi (PDF) (sarja A, nro 108, ISBN 951-47-6365-3, sivut 122–124) core.ac.uk. 1992. Helsinki: Vesi- ja ympäristöhallitus. Viitattu 17.6.2025.
- ↑ a b c d Pielavesi skvsy.fi. Kuopio: Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 17.6.2025.
- ↑ a b c d e f g h Järvi, T. H.: Muikku ja muikkukannat, 2. Nilakka ja Pielavesi, s. 1–3, 4, 8–12. (nide 7) Helsinki: Maataloushallitus, 1924. Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 19.6.2025.
- ↑ Pielavesi kipparilehti.fi. Helsinki: Otava Media. Viitattu 17.6.2025.
- ↑ Pielavesi, vierasvenesatama vierassatamat.fi. Suomen Vierassatamat Oy. Viitattu 17.6.2025.
- ↑ Venepaikat suomi.fi. Pielavesi: Pielaveden kunta. Viitattu 17.6.2025.
- ↑ a b Pielaveden alue, valuma-alue Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 17.6.2025.
- ↑ Kymijoen vesistöalue - Pielavesi (korkeustietoja vuosilta 1934–2024) vesi.fi. Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 17.6.2025.
- ↑ Suomen ympäristökeskus: Pintavesien laatu 2000–2003 -esite ymparisto.fi. 18.1.2005. Suomen ympäristökeskus. Arkistoitu 15.4.2013. Viitattu 24.4.2013.
- ↑ a b c Pielaveden alue (14.74) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 21.5.2025.
- ↑ Pielaveden lähi-alue (14.741) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 16.6.2025.
- ↑ Pielavesi (14.741.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 16.6.2025.
- ↑ Nilakka (14.731.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 16.6.2025.
- ↑ a b c Jussila, Timo & Sepänmaa, Timo: Pohjoisosan rantaosayleiskaavan arkeologinen inventointi (PDF) (s.6–13) mikroliitti.fi. 2021. Pielavesi: Mikroliitti Oy & Pielaveden kunta. Viitattu 19.6.2025.
- ↑ a b c Pajunen, Hannu: Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona, s. 114–115, 122–123, 261, 275, 281. (Tutkimusraportti 160) Espoo: Geologinen tutkimuskeskus, 2004. ISBN 951-690-894-2 ISSN 0781-4240 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 17.6.2025.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hakulinen, Matti: Pohjois-Savon suurjärvi, Saimaan kuroutuminen. Geologi, 2012, 64. vsk, nro 5, s. 132–136. Helsinki: Geologinen Seura. Artikkelin verkkoversio. (PDF)
- Suontienselkä–Paasvesi
- Pielavesi – Säviänvirran kanava – Haapajärvi – Pieksänjärvi
- Iisvesi – Rasvanki – Virmasvesi – Hirvijärvi–Kallioselkä–Ahveninen–Suovu
- Nilakka – Kolun kanava – Äyskoski – Huuhtajankoski
- Koskelovesi-Miekkavesi – Nokisenkoski – Niinivesi – Säynätsalmen kanava – Iisvesi
- Kiesimä – Kerkonkosken kanava – Sonkari – Vesantojärvi – Kiesimän kanava – Neiturin kanava
- Konnekoski – Hankavesi – Myhinkoski – Myhinjärvi
- Konnevesi – Kellanvirta – Liesvesi – Vanginvesi – Korholankosket – Kynsivesi–Leivonvesi – Simunankoski – Kuusvesi
- Armisvesi – Hankavesi – Kuuhankavesi – Venejoki
- Lievestuoreenjärvi – Sahinjoki
- Uurainen – Nurminen – Ahveninen
- Tarvaalankoski – Saraavesi