Kerkonkosken kanava

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kerkonkosken kanava

Kerkonkosken kanava sijaitsee Rautalammilla Niiniveden ja Kiesimän välisellä kannaksella. Kanava on osa Keiteleen ja Iisveden välistä reittiä, joka rakennettiin vuosina 1918–1927. Reitillä on lisäksi Neiturin kanava ja Kiesimän kanava.

Kanavan pituus on 1 110 metriä ja putouskorkeus on 5,40–5,60 metriä. Siinä on yksi sulku jonka mitat ovat 43 × 8,3 × 2,7 metriä. Kanavassa voivat kulkea alukset, joiden maksimipituus 35,0 metriä, leveys 7,5 metriä, syväys 2,4 metriä sekä maston korkeus enintään 5,5 metriä. Kanavan ylittää yksi kiinteä maantiesilta. Kiesimän kanavaa alettiin rakentaa vuonna 1919, mutta määrärahojen puute viivästytti rakennustöitä niin, että kanava valmistui vasta 1926.

Niiniveden puoleiseen Kanavasaareen valmistui 1920–1921 kanavakasöörin asuin- ja toimistorakennus sekä kanavamiehistön asuinrakennus ulkorakennuksineen. Kanavan ympäristön koristeistutukset suunnitteli Saimaan kanavan puutarhuri Martti Parikka.

Neiturin, Kiesimän ja Kerkonkosken kanaviin asennettiin kokonaan uutta tekniikkaa: Sulkuportit rakennettiin puun sijaan teräksestä. Tämän ansiosta ei enää tarvinnut noudattaa periaatetta, että yhdellä sulkukammiolla nostetaan veden tasoa enintään kolme metriä. Sulut rakennettiinkin yksikammioisiksi. Vettä ei johdeta sulkukammioon eikä siitä pois sulkuporteissa olevien avattavien luukkujen kautta, vaan sivumuureissa olevan putkiston kautta. Tätä tekniikkaa käytettäessä sulkukammion vesi ei aaltoile eikä sulun pituussuuntaista virtausta synny. Veden korkeuden muutos myös tapahtuu selvästi nopeammin kuin luukkuperiaatteella toimivissa kanavissa. Samaa periaateratkaisua sovellettiin myöhemmin Saimaan kanavan suursuluissa.

Kanavaa käytettiin alusta saakka puutavaran kuljetukseen, joka kuitenkin loppui vuoteen 2002 mennessä koko Kymijoen vesistössä.[1] Kanavan sulku toimii nykyisin itsepalveluperiaatteella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Itä-Suomen ympäristölupavirasto: Päätös 85/04/1 (PDF) 8.9.2004. Viitattu 5.4.2012. [vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]