Kerkonjoki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kerkonjoki
Maat Suomi
Maakunnat Pohjois-Savo
Kunnat Rautalampi
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kymijoen vesistö (14)
Valuma-alue Kerkonjoen v−alue (14.76), Virmasveden alue (14.72)
Pinta-ala 245,73 km² [1]
Järvisyys 19,36 % [1]
Pääuoman pituus 46 km [a]
Pääuoman osuudet Kerkonjoki ←Kiesimä ←Sonkari ←Vesankajärvi ←Asinjoki ←Myllypuro ←Mertajärvi ←Ristijoki ←Ristijärvi ←Sarpajärvi
Yhtyy Rautalammin reitti
Joen uoman kohteita
Alkulähde Kiesimä, Sammakkolahti [2]
  62.75702°N, 26.67348°E
Laskupaikka Niinivesi, Kampinlahti [3]
  62.75821°N, 26.72984°E
Esteet Kerkonkosken kanava, Kerkonkoski
Mittaustietoja
Lähdekorkeus 100,9 m [2]
Laskukorkeus 97,9 m [3]
Korkeusero 3 m
Pituus 2,8 km [2]
Leveys 20 – 270 m
Kaltevuus 1,07 m/km
Keskivirtaama 1,9 m³/s (MQ) [4]
Muuta

Kerkonjoki on Pohjois-Savossa Rautalammin Kerkonkoskella sijaitseva yli kilometrin pituinen joki ja kanava, joka alkaa Kiesimästä ja laskee Niiniveteen. Joki muodostaa 46 kilometriä pitkän pääuoman viimeisen alajuoksun osuuden. Kanavan kautta kulkee Keiteleeltä Neiturin kanavan läpi ja Pohjois-Konnevedeltä Kiesimän kanavan kautta tuleva 2,4-metrinen vesiväylä, joka jatkaa Kiesimän ja Kerkonkosken kanavan läpi Niiniveteen saman syvyisenä.[2][3]

Määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerkonjoen määritelmä voi vaihdella lähteen mukaan. Vesistöviranomaiset rajaavat yläpuolisen järven Kiesimän Koskenlahden pohjukkaan Sammakkolahden viereen. Tästä alkaa nykyisen tasalevyisen Kerkonkosken kanavan uoma. Alapuolella Niiniveden pitkä lahti katsotaan päättyvän Vatajan länsipuolelle kohtaan, minne Kerkonkosken sivu-uoma laskee ja kanava päättyy. Kanavaksi katsotaan joen tämä osuus, jonka pituus on 1 110 metriä. Kartoissa on kuitenkin merkitty Kerkonjoeksi myös Niinivedestä länteen työntyvä kapea lahti. Lahden pituus Vatajasta Jokiniemeen on 1 800 metriä eli yhdessä kanavan kanssa Kerkonjoki olisi silloin 2,8 kilometriä pitkä.[2][3][5]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerkonjoen uoma on voimakkaasti muutettu. Jo Kiesimän puolella alkaa pohjaan ruopattu 2,4 metrin laivaväylä, joka jatkuu joessa saman syvyisenä. Uoman leveys on kanavan yläpuolella 40–65 metriä, mutta se kapenee ennen kanavan sulkua yli 20-metriseksi. Ennen kanava-aluetta on uoman sivulle järjestetty Kerkonkoskelle oma reittinsä, jonka vedenvirtausta säännöstellään säännöstelypadolla. Kosken uoma on 380 metriä pitkä. Kanavan ja kosken väliin jää noin 300 metriä pitkä Kanavasaari. Sulun jälkeen kanavan loppuosa levenee noin 30-metriseksi. Sekä kanava että koski laskevat Kanavasaaren jälkeen joen laajentumaan, Vatajaan, jossa vedenpinnan korkeus on 97,9 metriä mpy., eli sama kuin Niinivedelläkin. Kun Kiesimän vedenpinta on 100,9 metriä mpy., tulee kanavan ja kosken pudotukseksi noin kolme metriä. Joen viimeinen kilometri on myös ruopattu laivaväyläksi, mutta sen leveyttä on korjattu muutamassa kapemmassa kohdassa uomaa. Väylä on Kanavasta Niiniveteen merkitty viitoituksella. Väylän vieressä on kaksi pientä saarta. Viimeistä osuutta kutsutaan Sillanlammeksi. Joki laskee Kerkonniemen rajamaan leveään lahteen.[3]

Kanavan alapuolella Vatajassa sijaitsee Kerkonkosken pienvenesatama, jonka satamassa on vierasvenelaitureita, tankkauspiste, septitankin tyhjennys ja vesipiste. Rannassa on myös tulikatos, jätekatos ja käymälä. Rannassa on myös uimaranta. Kerkonkoskella joen ylittää Suonenjoen ja Vesannon välinen seututie 545 kanavan alapuolelta. Sillan ali mahtuu 5,5-metrinen laiva.[5] Koskenniskalla on pieni silta, josta pääsee ajoneuvolla Koskisaareen. Joen pohjoisrannoilla on peltomaata paikoitellen rantaan asti. Niitä viljelee vähintään neljä maatilaa. Joenvarressa on sekä kiinteää asutusta että vapaa-ajan asuntoja ja sillan ympäristössä on pienimuotoinen taajama.[3][6]

Hydrologiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joen vedenlaatu seuraa yläpuolisen Kiesimän vedenlaatua. Järven veden fosforipitoisuus on noin 5 mikrogrammaa litrassa vettä, typpipitoisuus noin 330 mikrogrammaa litrassa ja vedenväri on 15 mg Pt. Vesi on erittäin kirkasta, joskin joessa vesi samenee johtuen veneliikenteestä. Kevättulvan ja talvialenema ovat Kiesimässä ja Niinivedellä pienet, joten nämä eivät vaikuta jokeen suuresti. Kiesimän ja Sonkarin säännöstely alkoi vuonna 1925. Järviä säännöstellään lähinnä vesiliikenteen tarpeisiin ja siitä huolehtii Järvi-Suomen merenkulkupiiri. Vedenpinnan säännöstelyväli on 0,37 metriä, mutta koko vuoden kokonaisvaihteluksi voi tulla 0,45 metriä. Kiesimän ja Niiniveden vedenpintojen korkeusero vaihtelee 3,34–3,20 metrin välillä.[7] Säännöstelypadosta juoksutetaan vettä Kiesimänkoskeen ja siihen tehtyyn kalatiehen. Kalatien keskivirtaama on noin 0,2 kuutiometriä sekunnissa.[8]

Riitunvirran keskivirtaama on ilmoitettu olevan noin 1,9 kuutiometriä sekunnissa. Se on suuruusluokkaa myös Kerkonjoessa.[4]

Vesistösuhteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerkonjoki sijaitsee Kymijoen vesistössä (14) Rautalammin reitin valuma-alueen (14.7) Kerkonjoen valuma-alueella (14.76). Keskonkosken alapuolelta alkaa Virmasveden alue (14.72). Kerkonjoen valuma-alueen pinta-ala on 246 neliökilometriä ja sen järvisyys on 19 % [1]. Valuma-alueella on kuitenkin toinenkin laskusuunta eli Kiesimän kanava Pohjois-Konnevedelle. Kanavan läpivirtaama on kuitenkin vähäinen Kerkonjokeen verrattuna.[9][10]

Kerkonjokeen on johdettu lähinnä ojitettujen peltomaiden, soiden ja metsäpalstojen kuivatusojia. Niitä tulee sekä etelä- että pohjoispuolelta. Varsinkin Röminkorpi on tiheästi ojitettu ja siellä sijaitsevasta Kivilammesta alkaa jokeen päättyvä johto-oja.[3]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerkonkosken Kanavasaari on keinotekoinen ja se muodostui mahdollisesti koskessa ennen toimineen vesivoimalla toiminutta sahaa rakennettaessa. Saari laajeni kanavatöiden seurauksena. Kerkonkoskessa on Koski-inventoinnin tietojen mukaan toiminut ainakin vuonna 1927 käynnistynyt vesivoimalaitos, jonka toimintaa tehostettiin padolla. Voimalan toiminta päättyi ilmeisesti vuonna 1955. Vuonna 1996 jokeen rakennettu uusi pato ja siihen kalatie.[11][7][12]

Vuonna 1919 aloitettiin kanavan ruoppaustyöt, jossa Kerkonjokea perattiin noin viiden kilometrin matkalta. Ruoppausmaat on kasattu joen rannoille. Kanavan valmistuminen viivästyi määrärahojen puutteen vuoksi, mutta se valmistui lopulta vuonna 1927. Kanavaa käytti kanavamiehistö kanavakasöörin johtamana. Miehistö asui Kanavasaaressa ja kasööri asui kanavan etelärannalla. Kanavassa liikennöitiin pääasiassa puunkuljetuksen ja uiton merkeissä. Kanavalla tehtiin toinen ruoppaus vuonna 1975 ja vuonna 1980 se muutettiin itsepalvelukanavaksi. Uitot lopetettiin Kymijoen vesistössä vuonna 2002.[7][12]

Huomautukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Pääuoma ja sen pituus on katsottu artikkelista Kerkonjoen valuma-alue, jossa se selostetaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  2. ↑ a b c d e Kerkonjoen niska, Kerkonkoski (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 28.9.2023.
  3. ↑ a b c d e f g Kerkonjoen suu, Kerkonkoski (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 28.9.2023.
  4. ↑ a b Rautalammin reitti – Kansallisvesi, s. 18–24. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja - sarja A 108. Helsinki: Vesi- ja ympäristöhallitus, 1992. ISBN 951-47-6365-3. Teoksen verkkoversio (PDF).
  5. ↑ a b Kerkonkosken kanava vayla.fi. Helsinki: Väylävirasto. Viitattu 29.9.2023.
  6. ↑ Kerkonkosken satama visitrautalampi.fi. Rautalampi: Rautalammin kunta. Viitattu 28.9.2023.
  7. ↑ a b c Kanava avasi laivaliikenteen Iisvedeltä Keiteleelle v. 1927. Kylillä ja kyläpoluilla (Web Archive 2005)
  8. ↑ Keto, Antton & al.: Selvitys Pohjois-Savon säännöstellyistä järvistä (PDF) (Pohjois-Savon ympäristökeskuksen julkaisuja 2/2008, s. 39, 44, 103–105) 2008. Helsinki: Suomen ympäristökeskus ja Pohjois-Savon ympäristökeskus. Viitattu 29.9.2023.
  9. ↑ Kerkonjoen valuma-alue (14.76) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 28.9.2023.
  10. ↑ Virmasveden alue (14.72) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 28.9.2023.
  11. ↑ Koski-inventointi, s. 81. Vesihallituksen julkausuja nro 188. Helsinki: Vesihallitus, 1980. ISBN 951-46-4852-8. Teoksen verkkoversio (PDF).
  12. ↑ a b Kerkonkosken kanava visitrautalampi.fi. Rautalampi: Rautalammin kunta. Viitattu 28.9.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kerkonjoki&oldid=22347324”