Vesiväylä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Proomuja Mittelland-kanavalla lähellä Mindeniä, Saksassa.

Vesiväylä tarkoittaa sellaista vesistössä olevaa reittiä, joka mahdollistaa vesiliikenteen harjoittamisen. Suomessa merikarttoihin merkityt yleiset kulkuväylät ovat julkisia kulkuväyliä (myös laivaväylä) tai yleisiä paikallisväyliä (myös venereitti). Ne ovat viranomaisen vesilain pohjalta määräämiä vesiväyliä, jotka opastavat reitin kapeissa paikoissa, salmissa, saarien lomitse, syväväylää pitkin tai satamaan. Julkisilla kulkuväylillä on nimellissyvyydet, joihin ne on tarkistusmitattu, luodattu tai harattu.

Merenkulun turvalaitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Merimerkki

Vesiväylä voi olla merkitty merenkulun turvalaittein, jotka jaetaan kiinteisiin ja kelluviin turvalaitteisiin eli merimerkkeihin.

Kelluvat turvalaitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kelluvia turvalaitteita eli merimerkkejä ovat poijut ja viitat ja majakkalaivat. Poijut ja viitat on sijoitettu väylän reunoille. Majakkalaivat toimivat uivina, siirrettävinä majakkoina.

Kiinteät turvalaitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinteitä turvalaitteita ovat majakat, loistot, saarien erottamiseen tarkoitetut kummelit ja tunnusmajakat, väylien jommassakummassa päässä olevat linjataulut, kallioon maalatut merkit ja reunamerkit.

Reunamerkit ovat väylän reunalinjaa osoittavia kiinteitä reunamerkkejä, jotka sijaitsevat väylän reunalinjalla tai sen välittömässä läheisyydessä. Reunamerkin etäisyys väylän reunalinjasta on enintään 50 metriä. Reunamerkit on varustettu yhdistetyn kardinaali- ja lateraalijärjestelmän mukaisilla tunnuksilla. Merkeissä käytetään aina väritunnusta. Niissä voi lisäksi olla valo-, valoheijastin- ja huippumerkkitunnus. Reunamerkit on yleensä varustettu tutkaheijastimella.