Murheenkryynin poika

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Murheenkryynin poika
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Aarne Laine
Käsikirjoittaja Toivo "Topias" Kauppinen
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Toivo Kärki
Kuvaaja Olavi Tuomi
Leikkaaja Elmer Lahti
Lavastaja Aarre Koivisto
Pääosat Veikko Sinisalo
Uljas Kandolin
Siiri Angerkoski
Maija Karhi
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 23. toukokuuta 1958
Kesto 78 min
Alkuperäiskieli Suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Murheenkryynin poika on Aarne Laineen ohjaama komedia vuodelta 1958. Se on lajityypiltään sotilasfarssi ja suoranaista jatkoa 20 vuotta aiemmin valmistuneelle Suomen ensimmäiselle sotilasfarssille, Yrjö Nortan ja Toivo Särkän ohjaamalle Rykmentin murheenkryynille, jonka senkin käsikirjoitus oli Toivo "Topias" Kauppisen.

Elokuva oli näyttelijä Aarne Laineen viimeinen ohjaus. Edellisen elokuvan näyttelijöistä mukana on ainakin Siiri Angerkoski, jälleen samassa roolissa Mimmi Aaltosena[1], mutta mukana on monia suomalaisen elokuvan kärkinimiä, joskaan tuolloin vielä ei niin merkittäviä näyttelijöitä. Monet elokuvan näyttelijät ovat Tampereelta, etenkin Veikko Sinisalo, Veijo Pasanen, Ritva Valkama ja Vili Auvinen.

Elokuvan katsojamäärät jäivät vuoden keskitasoa tuntuvasti alhaisemmiksi[1].

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entisen rykmentin murheenkryynin eli pienviljelijä Hemminki Aaltosen (Uljas Kandolin) ja vaimonsa Mimmin (Siiri Angerkoski) poika Heikki Hemminki (Veikko Sinisalo) valmistautuu armeijapalvelukseensa. Poika on kuin mallisotilas, kunnes kasarmille saapuu melkein samanniminen alokas Heikki Anselmi Aaltonen (Veijo Pasanen), viaton kirjakauppa-apulainen. Kirjakauppa-apulainen ei välitä paljoa armeijasta ja ei osaakaan paljoa mitään. Kahden lähes samannimisen Aaltosen välille syntyy sekaannuksia ja erehdyksiä, siksi Hemminki ja Mimmi saapuvat kasarmille asiaa selvittelemään.

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvaa on luonnehdittu 2000-luvun kritiikeissä heikoksi sotilasfarssiksi[2] ja "umpikiltiksi ja pöllöksi",[3] ja sen vitsejä venytetään pitkään ja puuduttuvasti[4]. Jo aikalaiskritiikki ruttasi käsikirjoituksen ja ohjauksen, mutta näyttelijät saivat tuolloin kiitosta, samoin kuvaaja Olavi Tuomen työ on nostettu esiin.[5]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Veikko Sinisalo  alokas Heikki Hemminki Aaltonen  
 Uljas Kandolin  pienviljelijä Hemminki Aaltonen, "rykmentin murheenkryyni"  
 Siiri Angerkoski  Mimmi Aaltonen  
 Maija Karhi  Helvi, Heikin morsian  
 Marja Korhonen  everstinna Sylvi Rantala  
 Helge Herala  everstiluutnantti Rantala  
 Ritva Valkama  keittäjätär  
 Toivo Lahti  kenraalimajuri Routanen  
 Tauno Söder  luutnantti  
 Heimo Lepistö  vääpeli  
 Veijo Pasanen  alokas Heikki Anselmi Aaltonen  
 Vili Auvinen  korpraali Aitanen  
 Pentti Irjala  kapteeni Oksanen  
 Pertti Palo  korpraali  
 Tuulikki Suomela  Irma  
 Harri Tirkkonen  korpraali  
 Mauri Heikkilä  sotilaskirjuri  
 Tommi Rinne  autosotamies / vartiosotilas  
 Matti Dahlberg  alokas  
 Matti Aulos  lääkintämajuri Leppä  
 Walle Siivonen  alokas  
 Hannes Veivo  majuri  
 Paavo Hukkinen  upseeri  
 Arvo Kuusla  kapteeni  
 Matti Kuusla  alokas  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Muut tiedot, Elonet.fi, 4.5.2013
  2. Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 1.5.2012, sivu D 7
  3. Timo Malmi: Elokuvat. Ilta-Sanomat, 2010, nro 20.7., s. 38.
  4. AL: Päivän elokuvia, Tv-maailma, 18/2013 sivu 13
  5. Juonikuvaus ja lehdistöarvioita Elonet.fi, viitattu 1.5.2012

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]