Mauri Heikkilä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mauri Heikkilä
Syntymäaika 22. marraskuuta 1929 (ikä 88)
Syntymäpaikka Vähäkyrö
Aktiivisena 1957–
Ammatti näyttelijä
Merkittävät roolit Franz
(Altonan vangit)
Willy Loman
(Kauppamatkustajan kuolema)
George
(Kuka pelkää Virginia Woolfia?)
Akseli Koskela
(Täällä Pohjantähden alla)
Astrov
(Vanja-eno)[1]
Puoliso Kaija Siikala (1957–)[1]
Aiheesta muualla
Elonet

Mauri Kalevi Heikkilä (s. 22. marraskuuta 1929 Vähäkyrö) on suomalainen näyttelijä. Heikkilä näytteli useissa teattereissa eri puolilla Suomea 1950-luvulta aina 1990-luvulle. Kauimmin hän työskenteli Turun kaupunginteatterissa, jonne hänellä oli kaksi pitkää kiinnitystä.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauri Heikkilän vanhemmat olivat maanviljelijä Eero Heikkilä ja Alli Heikkilä. Hän suoritti Suomen Teatterikoulun 1954–1957, jonka jälkeen hän oli kiinnitettynä Intimiteatteriin 1957–1959. Sitä seurasi kiinnitys Imatran Teatteriin 1959–1961 ja Oulun kaupunginteatteriin 1961–1965. Vuonna 1965 alkoi Heikkilän kymmenvuotinen kausi Turun kaupunginteatterissa. Vuosina 1975–1978 hän oli kiinnitettynä Rovaniemen teatteriin ja vuodesta 1978 Kuopion kaupunginteatteriin.[1] Muutaman Kuopion vuoden jälkeen Heikkilä palasi Turun kaupunginteatteriin, jossa hän näytteli eläköitymiseensä asti.[2]

Heikkilän näyttämötehtäviä olivat muun muassa Akseli Koskelan rooli Väinö Linnan tekstiin perustuvassa näytelmässä Täällä Pohjantähden alla ja Willy Lomanin rooli Arthur Millerin klassikkonäytelmässä Kauppamatkustajan kuolema. Tšehov-klassikossa Vanja-eno Heikkilä tulkitsi Mihail Astrovin osan ja Edward Albeen avioliittodraamassa Kuka pelkää Virginia Woolfia? hänellä oli Georgen rooli.[1]

Heikkilän sivurooleista mainittakoon nimismiehen osa Kalle Holmbergin ohjaamassa Seitsemässä veljeksessä, joka oli eräs aikakautensa näyttämötaiteellisia tapauksia Suomessa.[3][4]

Valkokankailla Heikkilä on näytellyt lähinnä sivurooleja. Suomalaisen elokuvan studiokaudella hän näytteli kahdessa elokuvassa: Poika eli kesäänsä ja Murheenkryynin poika. Niin sanotun uuden aallon elokuvista hän oli mukana teoksessa Asfalttilampaat ja 1980-luvun alussa ihmissuhdekuvauksessa Yö meren rannalla. 2000-luvulla Heikkilä näytteli kolmessa elokuvassa. Vuonna 1977 Heikkilä teki pääroolin Oy Mainos-TV-Reklam Ab:n tuottamassa elokuvassa Salakaato, joka oli filmatisointi Rovaniemen teatterin samannimisestä menestysnäytelmästä.lähde?

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiotuotannot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Teatterin maailma - Suomen teatterilaitos ja teatteriväki, toim. Veistäjä, Verneri, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1965
  • Suomen teatterit ja teatterintekijät, toim. Martin, Timo, Niemi, Pertti ja Tainio, Ilona, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1974, ISBN 951-30-2505-5
  • Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983, toim. Tainio, Ilona, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1983, ISBN 951-30-5727-5

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983, s. 156. Heikkilä, Mauri. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1983. ISBN 951-30-5727-5.
  2. Yleisradio: MAURI HEIKKILÄN NÄYTTÄMÖT Vierivät kivet. 18.1.2005. Viitattu 4.4.2016.
  3. Bagh, Peter von: Sininen laulu - itsenäisen Suomen taiteiden tarina, s. 379. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2007. ISBN 978-951-0-32895-8.
  4. Turun kaupunginteatteri: Seitsemän veljestä - Seitsemän veljestä palaa Turkuun! Turun Kaupunginteatteri / Ohjelmisto / Seitsemän veljestä. Viitattu 4.4.2016.