Luonnonperintösäätiö

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Luonnonperintösäätiön logo.

Luonnonperintösäätiö (vuoteen 2003 Luonnonsuojelualuesäätiö) on Pentti Linkolan vuonna 1995 perustama säätiö,[1] joka suojelee Suomen luontoa, ensisijaisesti uhanalaista metsää. Säätiö hankkii lahjoitusvaroin omistukseensa luonnonarvoiltaan merkittäviä alueita ja takaa niille luonnonsuojelulain mukaisen pysyvän rauhoituksen.[2] Vuoden 2018 alussa Luonnonperintösäätiöllä oli 76 suojelualuetta, yhteensä 1 578 hehtaaria.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pentti Linkola

Luonnonperintösäätiön perusti vuonna 1995 kalastaja-kirjailija Pentti Linkola nimellä Luonnonsuojelualuesäätiö. Säätiö perustettiin Linkolan lahjoittamalla 400 000 markalla, jotka hän oli vuosikymmenten aikana säästänyt kalastajan tuloista ja luentopalkkioista. Ensimmäiset viisi vuotta säätiö keräsi varoja ja etsi sopivaa metsää suojeltavaksi. Säätiön nimi muutettiin vuonna 2003 Luonnonperintösäätiöksi, joka korostaa selvemmin säätiön sukupolvien ylitse ulottuvaa tehtävää.[1]

Ensimmäinen suojelualueen Luonnonperintösäätiö osti vuonna 2000. Kyseessä oli 25 hehtaarin laajuinen Saaren (nykyisen Parikkalan) kunnassa sijaitseva Akanvaara. Vuosina 2000–2003 metsiä suojeltiin keskimäärin yksi vuodessa. Suojeltu pinta-ala oli keskimäärin 11 hehtaaria vuodessa. Vuosina 2004–2008 suojeltujen metsien määrä nousi keskimäärin kolmeen vuodessa ja suojeltu vuosittainen pinta-ala 50 hehtaariin.[1]

Luonnonperintösäätiön saamat lahjoitukset ovat vähitellen kasvaneet. 2000-luvun alkuvuosina säätiölle lahjoitettiin keskimäärin 100 000 euroa vuodessa ja vuodesta 2004 alkaen noin 250 000 euroa vuodessa. Vuoden 2004 alussa suojelualueita oli yli 300 hehtaaria ja vuonna 2016 määrä oli kasvanut jo yli 1000 hehtaariin.[1]

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonperintösäätiön toiminta-ajatus on Suomen luonnonsuojelun edistäminen ja luonnonalueiden säilyttäminen. Säätiö hankkii hallintaansa luonnonarvoiltaan merkittäviä alueita ja hakee niille pysyvän, lakisääteisen rauhoituksen. Säätiö hankkii metsiä ostamalla, vaihtamalla tai lahjoitusten kautta.

Säätiö etsii mahdollisimman koskemattomia metsiä eri puolilta Suomea. Eteläisen Suomen huonosta suojelutilanteesta johtuen toiminta keskittyy pohjoisimman Lapin eteläpuolelle. Etsintää toteuttaa säätiön metsätyöryhmä yhdessä toiminnanjohtajan kanssa, ja siihen osallistuu ryhmän ulkopuolelta lukuisa joukko vapaaehtoisia avustajia. Säätiön kauppoja, tiedotusta ja edustusta on hoitamassa kokopäiväinen toiminnanjohtaja. Säätiön toimistolla Hämeenlinnassa työskentelee myös osapäiväinen työntekijä.

Säätiön toiminta perustuu lahjoituksiin, joita saadaan sekä yksityisiltä että yrityksiltä. Kaikki säätiölle lahjoitettu raha menee metsiensuojelutyöhön.

Luonnonperintösäätiön työ tukee ja täydentää valtion suojelutoimintaa. Säätiö tekee yhteistyötä ympäristökeskusten kanssa muun muassa tiedonvälityksessä. Säätiön toiminta omalta osaltaan kannustaa myös valtion tekemää suojelualueverkoston rakentamista.

Säätiön apuna erityisesti metsien etsinnässä ja tiedotuksessa on Ikimetsän ystävät ry. Yhdistyksellä on ollut tärkeä tehtävä säätiön tunnetuksi tekemisessä ja toiminnan käynnistämisessä. Ikimetsän ystävät r.y. jatkaa valistustyötään metsiensuojelusta yleensä ja Luonnonperintösäätiöstä erityisesti. Yhdistys painottuu vapaaehtoisapuun ja järjestämään toimintaa, esimerkiksi talkoita ja retkiä säätiön suojelualueilla.

Säätiö toimii yhteistyössä myös muiden järjestöjen kanssa. Vuonna 2008 aloitettiin yhteiset kampanjat Kymenlaakson lintutieteellisen yhdistyksen ja Satakunnan luonnonsuojelupiirin kanssa.

Suojelualueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyssynkangasta Kiimankulmalla.

Osa suojelualueista on muodostunut monen eri kaupan kautta, ja näin on saatu kasvatettua yhtenäistä koskemattoman metsän pinta-alaa. Monelle uhanalaiselle lajille tämä on elintärkeää.

Säätiö ostaa metsät maapohjineen, ja alueille haetaan luonnonsuojelulain mukainen pysyvä rauhoitus. Alueilla on pääsääntöisesti sallittu jokamiehenoikeuksista vain marjastus ja sienestys. Kajoaminen kasvillisuuteen, eläimiin ja niiden pesiin on kielletty samoin kuin esimerkiksi liikkuminen moottoriajoneuvoilla. Joskus suojelupäätökseen on jätetty mahdollisuus tehdä hoitotoimenpiteitä, esimerkiksi rakentaa ojia tukkivia patoja alueen luonnontilan palauttamiseksi.

Luonnonperintösäätiön takana suojelualueet ovat kaksinkertaisessa turvassa. Niiden suojana on luonnonsuojelulain lisäksi säätiölaki. Patentti- ja rekisterihallitus valvoo säätiöiden toimintaa ja sääntöjen toteutumista, ja säätiön hallitus vastaa omalta osaltaan tarkoituspykälän toteutumisesta. Poliittiset konjunktuurit tai muuttuvat taloudelliset intressit eivät pääse vaikuttamaan säätiön alueisiin.

Luonnonperintösäätiön vanhimmat suojelualueet ovat Akanvaara, Enäjärven suojelualue, Haapalaakso, Harju, Keltalampi, Konttikangas, Korpivainio, Kyöpelinvuori, Käpyranta, Mustakorpi, Mustikkamäki, Limberg, Pyssynkangas, Riihikosken metsä, Sorklonvainio, Tahjanjärven metsä, Tervavaara, Topenginleija, Ullatieva ja Yli-Mylly.

Säätiön hankkimia uudempia kohteita ovat muun muassa marraskuussa 2013 Konnevedeltä hankittu Linnunlaulun metsä (7 ha)[4] ja marraskuussa 2013 hankittu Urjalan Metsänpeitto (13 ha)[5]. Metsänpeitto laajeni 17,5 hehtaariin maaliskuussa 2014, kun siihen hankittiin tiluksen luoteispuolelta 4,5 hehtaarin laajuinen lisämetsä.[6] Joulukuussa 2013 säätiö hankki 17 hehtaarin laajuisen Kaikkallion Imatralta rajan läheisyydestä.[7] Toukokuussa 2014 säätiö hankki suojelualueen Puolangan Tulijoelta.[8] Aluetta laajennettiin elokuussa 2014.[9]

Arvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonperintösäätiön keskeisiä arvoja ovat uhanalaisimman luonnon suojeleminen, elämän monimuotoisuuden säilyttäminen ja metsien kauneuden ja koskemattomuuden merkityksen korostaminen. Säätiö pyrkii tarjoamaan vaihtoehdon luonnonmetsien hävittämiselle. Säätiön toimintaa ohjaa myös vastuun ottaminen ja kantaminen elämän monimuotoisuuden jatkumisesta sekä rehellisyys, luotettavuus ja avoimuus varojen käytössä ja muussa toiminnassa.[10]

Ikimetsän ystävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2005 perustettiin Ikimetsän ystävät, joka on Luonnonperintösäätiön voittoa tavoittelematon tukiyhdistys. Yhdistyksen tarkoituksena on tukea taloudellisesti ja aatteellisesti Luonnonperintösäätiön toimintaa ja tehdä tunnetuksi Suomen vanhoja metsiä ja niiden suojelemiseksi tehtävää työtä.

Yhdistyksen vaikutus säätiön toimintaan alkoi tuntua näkyvämmin vuodesta 2006 alkaen. Se on levittänyt sanaa säätiön toiminnasta ja hankkinut sitä kautta lisää lahjoituksia säätiölle. Pienten ja keskisuurten lahjoitusten osuus lahjoitusten kokonaismäärästä on ollut vuoden 2006 jälkeen jatkuvasti nousussa: 2000-luvun alussa osuus oli noin 10 %, kun vuonna 2008 se oli jo noin 30 %. Mitä laajemmalle tieto säätiöstä leviää, sitä vähemmän toiminta on vain muutaman suurlahjoituksen varassa. Yhdistyksen aktiivit samoin kuin muut vapaaehtoiset ovat myös auttaneet sopivien metsäkohteiden etsinnässä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Luonnonperintösäätiön historia Luonnonperintösäätiö. Viitattu 17.4.2017.
  2. Luonnonperintösäätiö suojelee suomalaista luontoa Luonnonperintösäätiö. Viitattu 5.6.2014.
  3. Suojelualueet Luonnonperintösäätiö. Viitattu 21.1.2018.
  4. Ilkka Hartio: Linkolan säätiö osti Linnunlaulun metsän 22.11.2013. Keskisuomalainen. Viitattu 22.11.2013.
  5. Urjalan Metsänpeitosta Pentti Linkolan nimikkometsä 9.12.2013. Luonnonperintösäätiö. Viitattu 6.8.2015.
  6. Luonnonperintösäätiö: Urjalan Metsänpeittoa jatketaan Latvalehti. 25.3.2014. Viitattu 11.4.2014.
  7. Luonnonperintösäätiö osti suojelumetsän Imatralta Etelä-Saimaa. 17.12.2013. Viitattu 11.4.2014.
  8. Puolangan Tulijoelta yli 50 hehtaaria suojeluun Luonnonperintösäätiö. Viitattu 5.6.2014.
  9. Puolangan Tulijoen ranta-alueen suojelu laajeni 20.8.2014. Luonnonperintösäätiö. Viitattu 6.8.2015.
  10. Luonnonperintösäätiön arvot Luonnonperintösäätiö. Viitattu 6.8.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]