Karhumäki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Täsmennyssivulla Karhumäki on sanan muita merkityksiä.
Karhumäki
Медвежьего́рск, Medvežjegorsk
vaakuna
vaakuna

Karhumäki

Koordinaatit: 62°55′N, 34°27′E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Karhumäen piiri
Kaupungiksi 1938
Hallinto
 – Asutustyyppi kaupunki
 – Hallinnon tyyppi kaupunkikunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 343 km²
Korkeus 80 m
Väkiluku (2010) 15 800
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)
Postinumero 186300
Suuntanumero(t) +7 81434









Rufin Gaben suunnittelema Karhumäen rautatieasema.
Vienanmeren–Itämeren kanavahallinnon hotellirakennus.
Yksi Suomen armeijan rakentamista luolista.
Karhumäen kaupunkikunta Karhumäen piirin kartalla.

Karhumäki[1] (ven. Медвежьего́рск, Medvežjegorsk, karjalaksi Karhumägi) on kaupunki, kaupunkikunta ja Karhumäen piirin hallinnollinen keskus Karjalan tasavallassa Venäjällä. Se sijaitsee Äänisen Poventsanlahden perukassa 155 kilometriä Petroskoista pohjoiseen.[2] Kaupungissa on 15 500 ja kunnassa 15 800 asukasta (vuonna 2010)[3].

Maantiede ja ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karhumäen kaupunkikunnan pinta-ala on 343 neliökilometriä[4]. Se rajoittuu lännessä Karhumäen piirin Tšopinan, pohjoisessa Pindušin ja kaakossa Sungun kuntiin sekä etelässä Kontupohjan piiriin. Pinta-alasta 74,5 % on metsää ja 16,5 % vesialuetta[5].

Kunnan alueella virtaavat Ääniseen laskevat Kumsajoki (ven. Kumsa), Vitsajoki (Vitška), Lumpuisjoki (Lumbuška), Makusjoki (Makušiha) ja Vaaksijoki (Vakšozerka). Poventsanlahti ja siihen kuuluva Pitkälahti (Bolšaja guba) on Äänisen syvin osa. Seudulla on lukuisia soita.[6][7] Hyötykaivannaisiin kuuluvat kupari, graniitti, graniittigneissi, hiekka ja sora[8].

Seudulla vallitsee lauhkea mannerilmasto, jossa on meri-ilmaston piirteitä. Talvi on pitkä ja melko kylmä, kesä lyhyt ja viileä. Sää on epävakainen varsinkin syksyllä ja talvella. Tammikuun keskilämpötila on –11,6 °C ja heinäkuun 16,2 °C. Vuotuinen sademäärä on 550–600 millimetriä.[9]

Asutus ja väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karhumäen kaupungin lisäksi kuntaan kuuluvat Lavaslahden (ven. Lavasguba), Perälahden (Perguba) ja Vitsakylän (Vitška) asutukset sekä Pindušin maalaiskunnan alueella sijaitseva Pitomnikin asutus[10]. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 91 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 3 % karjalaisia, 2 % valkovenäläisiä ja 2 % ukrainalaisia[11].

Asukasluvun kehitys

1926 1933 1959 1970 1979 1989 2002
2 092[12] 6 136[13] 15 824[14] 17 465[15] 20 300[16] 20 373[17] 17 283[18]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunki on saanut alkunsa Muurmannin radan rakentamisen yhteydessä vuosina 1914–1916. Vuonna 1915 Äänisen rannalle rakennettiin laivalaituri, jonka kautta toimitettiin tarvikkeita rautatietä varten. Vuonna 1916 pystytettiin rautatieasema, joka sai nimen Medvežja Gora[4] kolmenkymmenen kilometrin päässä sijainneen karjalaiskylän (suom. Kontiovaara[19]) mukaan[20][21]. Jo tätä ennen, vuodesta 1794 lähtien Kumsajoen varrella oli toiminut Lumbušin kylään kuulunut vesisaha, jonka laitteet siirrettiin Vytegraan Venäjän kansalaissodan aikaan vuonna 1919[22].

Kansalaissodan jälkeen aseman lähelle syntyivät Dzeržinskille ja Arnoldoville nimetyt asutukset ja myöhemmin Južnyi, Školnyi ja Pervomaiski, jotka vuonna 1927 yhdistettiin Karhumäen taajamaksi. Vuonna 1924 paikkakunnalle perustettiin rautatieoppilaitos ja puunjalostuslaitos ja vuonna 1925 Neuvosto-Karjalan ensimmäinen tuberkuloosiparantola. Vuosina 1931–1933 Karhumäki oli Vienanmeren–Itämeren kanavan rakennustyömaan hallinnollinen keskus. Vuonna 1933 se sai kaupunkimaisen taajaman statuksen ja vuonna 1938 siitä tuli kaupunki, jolle annettiin venäjänkielinen nimi Medvežjegorsk. Jatkosodan aikana 1941–1944 se oli suomalaisten miehittämä.[23]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karhumäen kautta kulkee Muurmannin rata, jolla on Karhumäen (ven. Medvežja Gora), Vitsakylän, Predmedgorskin ja Perälahden asemat. Karhumäen asemalla pysähtyvät Murmanskin ja Pietarin, Moskovan, Minskin, Novorossijskin, Astrahanin, Adlerin, Simferopolin, Velikije Lukin ja Harkovan väliset kaukojunat sekä Petroskoin ja Segežan väliset paikallisjunat. Asemalla on myös paljon tavaraliikennettä.[24]

Kaupungin länsipuolitse kulkee Pietarin, Petroskoin ja Murmanskin välinen valtatie M18. Karhumäestä on maantieyhteydet Puudožin kautta Vologdaan, Tolvojan kautta Suurlahteen sekä Juustjärven kautta Suojärvelle. Linja-autoliikenne suuntautuu Kontupohjaan, Petroskoihin, Segežaan, Puudožiin, Hirvakseen ja Vytegraan sekä piirin kuntakeskuksiin ja kyliin.[25] Myös kunnan sisällä on linja-autoreittejä[26].

Poventsanlahden perukassa sijaitsevasta satamasta on yhteydet Syväriä, Laatokkaa ja Nevaa pitkin Pietariin, Vienanmeren–Itämeren kanavaa pitkin Vienanmerelle sekä Volgan–Itämeren vesitien kautta Volgalle. Sataman kautta kuljetetaan sepeliä, kivihiiltä, sahatavaraa sekä haketta Kontupohjan ja Segežan sellutehtaille.[27]

Talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikallisista elinkeinoista tärkeimmät ovat liikenne (28 % vuonna 2010), terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut (21 %) sekä hallinto ja koulutus (molemmat 13 %). Suurin työnantaja on noin 900 henkeä työllistävä Karhumäen veturivarikko. Teollisuutta edustavat Karhumäen metsäteollisuuspiiri, sepelitehdas, meijeri ja ompelimo.[28]

Kaupungissa toimii kolme keskikoulua, ammattikoulu, lasten luomistyön keskus, lasten musiikki- ja taidekoulut sekä kaksi lasten ja nuorten urheilukoulua. Sosiaali- ja terveyspalveluihin kuuluvat poliklinikka, sairaala ja lastenkoti. Kulttuurilaitoksia ovat kulttuuri- ja vapaa-ajankeskus sekä kotiseutumuseo.[2]

Kaupunkikuva, nähtävyydet ja matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kumsa- ja Vitsajokien suussa luonnonkauniissa ympäristössä sijaitseva Karhumäki koostuu viidestä kaupunginosasta. Keskustassa on etupäässä viisikerroksisia asuintaloja ja sen eteläpuolella satama ja puunjalostuslaitos. Puudožin lähiön ja entisen posjolok Truda -asutuksen käsittävässä itäosassa on metsän toisistaan erottamia omakotialueita. Särkilammen (ven. Plotitšje) ja Kasarmilammen (Kitaiskoje) lähellä sijaitseva Pervomaiskin kaupunginosa käsittää entiset Pervomaiskin, Južnyin ja Školnyin omakotialueet. Rautatien takana Kumsa- ja Vitsajokien välillä on entisistä Oktjabrskin ja Dorožnikovin asutuksista koostuva Oktjabrskin kaupunginosa, jossa on myös laajoja teollisuus- ja varastoalueita. Kauempana Vitsajoen takana sijaitsee Vitsakylän omakotialue.[29] Kaupungin viheralueet ja virkistysmahdollisuudet sijaitsevat Äänisen, Kumsa- ja Vitsajokien sekä Särki- ja Kasarmilampien rannoilla[30].

Kaupungin alueella ja Kumsajoen varrella on useita kivikautisia asuinpaikkoja[31]. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat Rufin Gaben suunnittelema tyyliltään erikoinen puinen rautatieasema (1916) sekä keskustassa sijaitseva monumentaalinen Vienanmeren kanavahallinnon hotelli (1936), joka nykyään toimii hallintorakennuksena[32]. Keskustan Dzeržinskinkadulla on toisen maailmansodan muistoksi asetettu T34-panssarivaunu sekä Sergei Kirovin patsas,[33] joka on kopio Petroskoin vastaavasta muistomerkistä. Seudulla on suomalaisten linnoituslaitosten raunioita[23] ja neuvostosotilaiden hautapaikkoja. Karhumäen lounaisosassa lähellä Kitaiskoe-järveä on suomalaisten jatkosodan aikana louhima luolasto, josta venäläiset suunnittelevat sotahistoriallista matkakohdetta.[34] Kaupungin itäpuolella Poventsan maantien varrella sijaitsee Stalinin vainojen uhrien teloituspaikka ja hautausmaa Sandarmoh.[33]

Karhumäen matkailupotentiaali perustuu lähinnä sen vankileiri- ja sotahistoriaan[35]. Majoituspalveluja tarjoavat muun muassa keskustan vuonna 1981 rakennettu hotelli Onežskaja sekä Äänisen rannalla sijaitseva Malaja Medvežkan lomakylä[36].

Ystävyyskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 143. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.6.2013).
  2. ↑ a b Karelija, s. 202.
  3. ↑ Tšislennost naselenija Rossii, federalnyh okrugov, subjektov Rossijskoi Federatsii, gorodskih okrugov, munitsipalnyh raionov, gorodskih i selskih poseleni gks.ru. Arkistoitu 5.6.2013. Viitattu 9.6.2012. (venäjäksi)
  4. ↑ a b Generalnyi plan, s. 11.
  5. ↑ Generalnyi plan, s. 138.
  6. ↑ Generalnyi plan, s. 21–22.
  7. ↑ Suomenkieliset nimimuodot: Kielletyt kartat 3: Itä-Karjala 1941–1944. Porvoo: Atlasart, 2009. ISBN 978-952-5671-16-2.
  8. ↑ Generalnyi plan, s. 29–30.
  9. ↑ Generalnyi plan, s. 19–20.
  10. ↑ Generalnyi plan, s. 11, 16.
  11. ↑ Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 20.7.2015. (venäjäksi)
  12. ↑ Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 42. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.
  13. ↑ Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 23. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  14. ↑ Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. demoscope.ru. Viitattu 9.6.2013. (venäjäksi)
  15. ↑ Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. demoscope.ru. Viitattu 9.6.2013. (venäjäksi)
  16. ↑ Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. demoscope.ru. Viitattu 9.6.2013. (venäjäksi)
  17. ↑ Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. demoscope.ru. Viitattu 9.6.2013. (venäjäksi)
  18. ↑ Demoskop Weekly: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. demoscope.ru. Viitattu 9.6.2013. (venäjäksi)
  19. ↑ EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 9.6.2013.
  20. ↑ Mitin, I. I.: Karelskije zarisovki: Medvežjegorsk Geografija. Arkistoitu 7.8.2011. Viitattu 9.6.2013. (venäjäksi)
  21. ↑ Pospelov, Je. M.: Geografitšeskije nazvanija Mira: Toponimitšeski slovar dic.academic.ru. Viitattu 9.6.2013. (venäjäksi)
  22. ↑ Karelija, s. 123.
  23. ↑ a b Generalnyi plan, s. 12.
  24. ↑ Generalnyi plan, s. 78–79.
  25. ↑ Generalnyi plan, s. 77–78.
  26. ↑ Generalnyi plan, s. 81.
  27. ↑ Generalnyi plan, s. 79–80.
  28. ↑ Generalnyi plan, s. 44–45.
  29. ↑ Generalnyi plan, s. 15.
  30. ↑ Generalnyi plan, s. 51.
  31. ↑ Generalnyi plan, s. 17–19.
  32. ↑ Karelija, s. 341.
  33. ↑ a b Generalnyi plan, s. 17.
  34. ↑ YLE: Suomalaiset louhivat jatkosodassa Karhumäkeen massiivisen luolan. yle.fi.
  35. ↑ Generalnyi plan, s. 71.
  36. ↑ Gostinitsy, kottedži, bazy otdyha Karelii ticrk.ru. Viitattu 9.6.2013. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
  37. ↑ Karjalan tasavalta vuonna 1997. Jyväskylä: Yrityspalvelu Karelski, 1997. ISBN 952-90-8324-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karhumäki.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Karhumäki&oldid=21871002”