Sandarmoh

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sandarmoh

Sandarmoh (ven. Сандармох) on Stalinin vainojen uhrien teloitus- ja hautapaikka Karjalan tasavallan Karhumäen piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Karhumäen ja Poventsan välisen maantien varrella 19 kilometrin päässä Karhumäeltä.

Joukkoteloitukset Sandarmohissa alkoivat 11. elokuuta 1937 ja jatkuivat 14 kuukauden ajan. Arkistolähteiden mukaan paikalla on ammuttu yli 7 000 henkeä: työläisiä, talonpoikia, virkailijoita, kulttuurityöntekijöitä, taiteilijoita, pappeja ja sotilaita. Ammutuista noin 3 500 oli Neuvosto-Karjalan asukkaita ja noin 3 000 Vienanmeren–Itämeren kanavan vankeja. Solovetskin vankileirin vankeja teloitettiin 1 111 henkeä. Teloitettujen joukossa on yli 60 kansallisuuden edustajia, muun muassa 2 154 venäläistä, 762 suomalaista, 676 karjalaista, 493 ukrainalaista, 212 puolalaista, 184 saksalaista ja 89 valkovenäläistä.[1] Sandarmohissa tapettiin muun muassa udmurttien kansallisrunoilijana pidetty Kuźebai Gerd.[2]

Juri Dmitrijevin johtama Memorial-yhdistyksen retkikunta löysi salassa pidetyn hautapaikan heinäkuussa 1997.[3] Noin 7,5 hehtaarin suuruisella alueella on 236 neliskulmaista joukkohautaa. Vuonna 1998 pystytettiin ortodoksinen tsasouna ja Grigori Saltupin suunnittelema muistomerkki. Alueella on myös eri kansallisuuksien ja uskontokuntien muistopatsaita sekä menehtyneiden omaisten pystyttämiä muistomerkkejä. Paikalla pidetään jumalanpalveluksia ja muistotilaisuuksia poliittisten vainojen uhrien muistopäivänä 5. elokuuta.[1]

Kesän 2018 kaivaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän sotahistoriallisen seuran toimeksiannosta alueella tehtiin kesällä 2018 kaivauksia tarkoituksena löytää venäläisten jäänteitä. Löytyneitä väitettiin suomalaisten jatkosodan aikana tappamien puna-armeijan sotilaiden ruumiiden jäänteiksi. Perusteluna esitettiin, että heidät oli puettu sellaisiin sotilasmantteleihin, joilla suomalaiset olisivat pukeneet vankeja.[4] Kangasjäänteet ovat vihreitä. Teoriaa ei ole perusteltu mitenkään, ja dosentti Antti Kujalan mukaan jo sodan aikana olisi tiedetty, jos Suomen armeija olisi teloittanut siellä joukoittain ihmisiä, eikä muutenkaan hänen mukaansa tunnu järkevältä, että suomalaiset olisivat vieneet vankeja Karhumäestä rintaman lähelle teloitettavaksi.[5] Myöskään joukkoteloituksista ei ole todisteita, sillä lähes kaikki teloitukset dokumentoitiin.[4]

Sotahistoriallisen seuran tavoitteena on pystyttää paikalle muistomerkki aivan Stalinin vainojen uhrien muistomerkin viereen osoittamaan, että ei vain Stalin vaan Suomen armeijakin oli julma. Anna-Lena Laurénin mukaan:[5]

»On vaikea kuvitella, että kaiken keskustelun jälkeen kaivauksien johtajat päätyisivät siihen, että Sandarmohin maastoista ei löydy puna-armeijan sotilaita.»

Poliittiseksi kaivausten tavoite joka tapauksessa mielletään.[4]

Kehittämänsä teorian siitä, että suomalaiset olisivat ampuneet sinne venäläisiä sotavankeja, esittivät kesällä 2016 Petroskoin yliopiston professorit Sergei Verigin ja Juri Kilin.[4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii: Sandarmoh monuments.karelia.ru. Viitattu 25.8.2009. (venäjäksi)
  2. Mihail Hudjakov Dorvyžy Kiiltomato.net. Viitattu 10.8.2017.
  3. Andrew Heninen: Sandarmoh heninen.net. Viitattu 26.6.2017.
  4. a b c d Kerstin Kronvall: "He löysivät sitä, mitä etsivätkin" – Yrittääkö Venäjä kirjoittaa uudelleen historiaa ja väittää Stalinin uhreja suomalaisten tappamiksi sotavangeiksi? Yle.fi, uutiset. 6.9.2018. Viitattu 8.9.2018.
  5. a b c Anna-Lena Laurén: Historiaa kaivetaan uusiksi. Näkökulma. Suomen Kuvalehti, 7.9.2018, s. 14–15.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]