Isosaari

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee saarta. Muista merkityksistä kertoo täsmennyssivu Isosaari.
Isosaari kuvattuna pohjoisesta.

Isosaari (ruots. Mjölö) on Helsingin kaupungin Ulkosaarten kaupunginosan Itäsaarten osa-alueeseen kuuluva linnakesaari Suomenlahdessa. Saari on pinta-alaltaan noin 76 hehtaaria. Saari kuuluu Liivasaarten rekisterikylään. Pääosaa saaresta peittää havumetsä. Saari oli Suomen puolustusvoimien hallinnassa oleva valmiuslinnake 9. tammikuuta 2012 asti, jolloin varusmieskoulutus saarella lakkasi ja saari jäi puolustusvoimien harjoitusalueeksi ja vartiolinnakkeeksi.[1] Senaatti vuokrasi maa-alueet ja rakennukset keväällä 2017 Suomen Saaristokuljetus Oy:lle ympärivuotista matkailutoiminnan kehittämistä varten. Saari avattiin yleisölle lauantaina 10. kesäkuuta 2017. Isosaaresta odotetaan suosittua matkailu- ja virkistyskohdetta erityisesti kesäaikaan.

Saari sijaitsee 3,8 kilometriä Santahaminasta etelään. Sen pituus on noin kaksi kilometriä ja leveys enimmillään noin kilometrin.[2] Lauttamatka Helsingin Kauppatorilta kestää reilun puoli tuntia.

Saaressa on 130 TK -rannikkotykkipatteri, merivalvonta-asema ja Aalto-yliopiston korroosiolaboratorio[3].

Isosaaren merivalvonta-asema, Rikama, syyskuussa 2013
Rannikkotykki 130 53 TK

Saarella on myös ravintola, kaksi hiekkauimarantaan, ampumarata, kasarmirakennus, kolme rantasaunaa ja jonkin verran asuntoja henkilökunnalle. Saarella sijaitsee myös yhdeksänreikäinen "golfkenttä", jonne yleisöllä on mahdollista päästä golfaamaan ensi kerran kesäkuussa 2017. Golf-risteilyjä saarelle järjestetään maanantaisin.[1][4] Saarella asuu vakituisesti (2017) enää yksi henkilö. Hän on syntynyt Isosaaressa vuonna 1949.

Isosaaren linnoittaminen aloitettiin 1913. Raskaat, järeät patterit valmistuivat 1915. Siitä lähtien Isosaaren linnakkeella on ollut merkittävä asema Suomen rannikkotykistön kehittämisessä ja pääkaupunkiseudun puolustamisessa. Kun koulutus Isosaarella päättyi, Suomenlinnan rannikkorykmentin tykkimiesten koulutus siirtyi Upinniemeen.[1]

Isosaari on yksi Helsingin seudun uloimmista saarista ja kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde. Nähtävyydet ja luonto ovat ainutlaatuisia.

Linnake[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isosaaren linnake oli Suomenlinnan Rannikkorykmentin alainen perusyksikkö, joka vastasi varusmiesten koulutuksesta ja saaren toiminnasta laajemmin.

Päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnakkeen päällikkönä toimi sen lopettamisvuonna 2012 yliluutnantti Antti-Pekka Kiiski.[1] Muina päällikköinä ovat toimineet mm.selvennä

  • komentajakapteeni Ahti Kannisto 1994–
  • komentajakapteeni Jukka Mustola 2002–2005
  • kapteeniluutnantti Tuomo Mero 2005–
  • kapteeniluutnantti Jarkko Källi,
  • kapteeni Pekka Varjonen,
  • kapteeniluutnantti Klaus Fromholz 2009–2011
  • yliluutnantti Markku Majaniemi,
  • kapteeni Pentti Miettinen
  • kapteeni Timo Junttila 1989
  • yliluutnantti Mikko Taavitsainen 1984–1987
  • luutnantti (yliluutnantti 1980) Hannu Rantala 1979–1980
  • kapteeni Seppo Kaipia 70-luku ja
  • kapteeni (Eero) Juhani Haapala 1977–1978lähde?

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnakkeella koulutettiin noin 300 alokasta vuosittain peruskoulutuskaudella. Vuoden 2012 alusta peruskoulutus linnakkeella loppui, mutta erilaisin erityiskoulutukset ja -kurssit jatkuvat. Erityis- ja joukkokoulutuskaudella koulutettiin eri aikoina mm. rannikkotykistön tuliasemamiehiä, rannikkojalkaväkimiehiä, merivalvojia, linnakeheitinmiehiä ja sotilaspoliiseja. Näiden lisäksi koulutettiin tuliasemalinjan aliupseereja ja myös yksittäisiä henkilöitä huoltotehtäviin, kuten kirjureiksi, esikuntaläheteiksi tai asesepiksi.

Linnake vastasi itse valmiustehtävistään ja miehistön suhteellisen vähäisyyden johdosta myös varusmiehet saivat keskimääräistä vähemmän viikonloppuvapaita, eikä saaresta iltavapailla päässyt mantereelle. Valmiustehtäviin kuului saaren vartiointi, merivalvonnan tilannekohtainen vahvistaminen, sekä valmius ampua yhdellä saaren neljästä 130 millimetrin tornikanuunoista varoitustulta. Tämän lisäksi linnakkeen miehistö vastasi myös Merisotakoulun vartioinnista. Linnakkeen sotilaspoliisimiehistö vastasi suuresta osasta linnakkeen valmiustehtävistä. Aistitähysteinen merivalvonta on lopetettu, kuten muillakin linnakkeilla. Yhtään aistitähysteistä aktiivista mv-asemaa ei rannikolla enää ole.lähde?

Saaren valvonnasta ja huollosta sekä kuljetuksesta saareen vastaa pääasiassa puolustusvoimat. Saareen kulki Santahaminasta päivittäin Puolustusvoimain vuoroalus tai -aluksia aamulla, keskipäivällä ja iltapäivällä.

Sääasema ja merivalvonta-asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 19842008 Isosaaressa oli Puolustusvoimain ylläpitämä sääasema, jossa tehtiin säähavaintoja Ilmatieteen laitokselle. Havainnontekijöinä toimivat varusmiehet, jotka on koulutettu Niinisalon Tykistöprikaatissa. Sääasema lähetti kolmen tunnin välein synop-sääsähkeen, josta kävivät ilmi muun muassa ilman lämpötila ja suhteellinen kosteus, tuulen suunta ja nopeus, pilvien laatu ja alaraja sekä kokonaismäärä, ilmanpaine, näkyvyys ja sääilmiöt.

Isosaaren sääasema lopetti toimintansa 24-vuotispäivänään 1. lokakuuta 2008lähde?. Ennen vuotta 1984 sääasema sijaitsi Katajaluodossa. Helsingin edustalla on edelleen automaattisia säähavaintoasemia, mm. Harmajalla.

Isosaaren merivalvonta-asema eteläniemessä tunnetaan nimellä "Rikama" eversti Johan Rikaman kunniaksi. Rikama ei aikanaan vaikuttanut millään tavoin merivalvonta-aseman rakentamiseen mutta oli aktiivinen rannikkopuolustuksen ja erityisesti rannikkotykistön tulenjohdon kehittäjä. Hänen tuhkansa laskettiin Isosaaren eteläpuolelle ja eteläkalliolle nostettiin kivipaasi hänen muistokseen. Kivipaadessa on eversti Johan (Jussi) Rikaman ja kenraaliluutnantti Eino Järvisen muistolaatat. Järvinen kuoli muistopatsaan vihkimisen yhteydessä.[5][6]

Vankileiri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1918 saarella toimi Isosaaren vankileiri, jolle sisällissodan jälkeen koottiin punavankeja sekä venäläisiä sotilaita. Isosaaressa pidettiin erityisesti valkoisten "poliittisesti vaarallisiksi" luokittelemia punaisia. Saarella kuoli yli 300 vankia. [7] Saarella kuolleista suurin osa on haudattu Santahaminaan, vain murto-osa Isosaareen. Vankileirillä kuolleiden muistoksi pystytettiin mustaa kiveä oleva hautamuistomerkki vuonna 1955. Muistomerkki sijaitsee todennäköisellä joukkohaudan paikalla Isosaaren entisellä vankileirin alueella. [8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Jarmo Huhtanen, Isosaaren linnake vaikenee, Helsingin Sanomat 2.7.2011 sivu A 13
  2. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 2 p. 1375
  3. TKK Korroosiolaboratorio (englanniksi)
  4. Armeijalla on Suomen vaativin par-3 kenttä, viitattu 2.7.2011
  5. Salli Huotilainen, Isän kuvaa korjaamassa, Kymen Sanomat 22.2.2009
  6. Anu Vuorinen: Isosaari Pääkaupungin etuvartio. ISBN 978-952-5398-27-4
  7. Nieminen, Jarmo: "Santahamina 1918, OSA XI" Viitattu 13.2.2014.
  8. Työväenmuseo Werstas: "Punaisten muistomerkit, Helsinki" Viitattu 10.9.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]