Johan Rikama

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johan (Johannes, Jussi) Lambert Rikama (vuoteen 1928 Rikman) (19. marraskuuta 1895 Kuhmoinen[1]24. heinäkuuta 1954[2]) oli Suomen puolustusvoimien eversti ja rannikkotykistön komentaja.[1]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johan Rikaman vanhemmat olivat rakennusmestari Kaarlo Konstantin Rikama ja Maria Legerström. Rikama tuli ylioppilaaksi 1916 ja kävi Lappeenrannan tykistökoulun 1918 sekä Italiassa Torinon tykistöakatemian (Accademia Militare d’Artiglieria e Genio) 1923–1926 (ye-upseeri 1927). Hän toimi puolustusministeriössä tykistön koeasepäällikkönä 1919–1920 sekä Rannikkotykistörykmentti 1:n aseupseerina 1920–1922 ja teknisen toimiston päällikkönä 1922–1923. Rannikkotykistön esikunnan teknisen toimiston päällikkönä hän oli 1926–1927 ja sittemmin meripuolustuksen esikunnan teknisessä toimistossa 1927–1932. 1920-luvulla hän myös opetti useissa sotilasoppilaitoksissa.[1][3][4]

Rannikkotykistörykmentti 2:n komentajaa Rikama sijaisti vuosina 1934–1935. Merivoimien esikunnan aseosaston päälliköksi hän oli nimitettynä 1933–1937. Patteriston komentajana Rannikkotykistörykmentti 3:ssa hän palveli vuodesta 1937 alkaen. Talvisodassa Rikama toimi rannikkolohkon komentajana. Jatkosodassa hän komensi rannikkoprikaatia sekä myöhemmin toimi Karjalan armeijan linnoitustykistöupseerina.[1] Rikama sai eron 4. joulukuuta 1944, mutta majurin eläkkeellä. Hänellä oli alkoholiongelma ja vaikka hänen työnsä tunnettiin, häntä arvostettiin ja hänestä tuli jopa legenda, hän ei saavuttanut tavoittelemaansa valtaa. Hän nosti rannikkotykistön "romusta", kuten hän itse sanoi, tehokkaaksi aselajiksi.[5]

Ylennykset: vänrikki 1919, luutnantti 1920, kapteeni 1924, majuri 1927, everstiluutnantti 1931, eversti 1942.[1]

Rikama avioitui 1929, ja eläkkeelle jäätyään hän asui Pyhtään Kaunissaaressa, josta hänen vaimonsa Laina Rikama oli saanut opettajanpaikan.[5] Hän kuoli ollessaan vieroitushoidossa morfiinista, josta hän oli tullut sodassa haavoituttuaan riippuvaiseksi.[2]

Rikaman elämäkerran Eversti: isästäni ja isälleni (Books on Demand, Helsinki 2007) on kirjoittanut hänen poikansa Juha Rikama.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Etäisyysmittaus. Otava 1924 (nimellä J. L. Rikman)
  • Aseoppi : kadettikoulua varten ; kirj. Rikman (Jussi Lambert Rikama) ja Gröning (Ragnar Gröning). Helsinki 1927
  • Aseoppi : historiikki : räjähdysaineet : aserakenne : ulkoballistiikka : taktilliset vaatimukset ; kirj. Rikman ja Gröning. Otava 1928
  • Suomen rannikkotykistön kehitysvaiheita. Laina Rikama, Helsinki 1963 (nimellä Jussi Lambert Rikama)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e KKO1954
  2. a b Enqvist 2008
  3. Vesa Karonen: Vahvimmat miehet ei ehjiksi jää Helsingin Sanomat. 6.12.2008. Viitattu 26.4.2015.
  4. Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 706. (Viitattu 28.4.2019)
  5. a b Enqvist & Tiilikainen s. 115–117

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]