Interstellar

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Interstellar
Interstellar.jpg
Ohjaaja Christopher Nolan
Käsikirjoittaja Jonathan Nolan
Christopher Nolan
Tuottaja Lynda Obst
Christopher Nolan
Emma Thomas
Säveltäjä Hans Zimmer
Kuvaaja Hoyte van Hoytema
Leikkaaja Lee Smith
Pääosat Matthew McConaughey
Anne Hathaway
Jessica Chastain
Bill Irwin
Ellen Burstyn
Michael Caine
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Paramount Pictures
Warner Bros.
Ensi-ilta 7. marraskuuta 2014
Kesto 169 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 165 000 000 dollaria
Tuotto 663 239 000 dollaria
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet

Interstellar on vuonna 2014 ensi-iltansa saanut Christopher Nolanin ohjaama, käsikirjoittama ja tuottama tieteiselokuva. Se kertoo maapallosta, joka on vähitellen muuttumassa elinkelvottomaksi. Ryhmä avaruusmatkaajia lähetetään Saturnuksen lähellä olevan madonreiän läpi toiseen galaksiin, jotta he löytäisivät ihmiskunnalle uuden kodin. Elokuvassa näyttelevät muun muassa Matthew McConaughey, Anne Hathaway, Jessica Chastain, Bill Irwin, Ellen Burstyn ja Michael Caine.

Elokuvan kuvaukset alkoivat Albertassa, Kanadassa 6. elokuuta 2013.[1] Elokuvan ensi-ilta oli Yhdysvalloissa ja Suomessa 7. marraskuuta 2014.

Interstellar sai viisi Oscar-ehdokkuutta: parhaasta musiikista, lavastuksesta, äänityksestä, äänitehosteista ja erikoistehosteista.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun (vuosisata) puolivälissä koko sivilisaatio on uhattuna nälänhädän vuoksi, kun jatkuvat pölymyrskyt ja homesairaudet tuhoavat satoja. Eläköityneellä insinööri ja Nasa-lentäjä Joseph Cooperilla on maatila appiukkonsa Donaldin, poikansa Tomin ja tyttärensä Murphin kanssa. Totuudenjälkeisessä dystopiayhteiskunnassa Murphin opettaja kehottaa Cooperia kertomaan tyttärelleen, että Apollo-lennot olivat pelkkää propagandaa; Cooper kuitenkin päätyy rohkaisemaan tytärtään tekemään tiedettä tarkkailemalla ja tutkimalla kaikkea näkemäänsä. Murph epäilee huoneestaan löytämiään pölyvanoja haamun jättämiksi, mutta Cooper käsittää painovoimavaihtelujen aiheuttamien vanojen olevan koordinaatteja.

Koordinaatit johdattavat Cooperin ja salaa kyytiin nousseen Murphin Nasan salaiseen laitokseen, jota johtaa Cooperin entinen esimies professori John Brand. Brand kertoo Cooperille, että Saturnuksen läheltä on 48 vuotta aiemmin löydetty madonreikä, jonka toisessa päässä on kaukainen galaksi. Galaksin keskuksessa olevaa, Gargantuaksi nimettyä mustaa aukkoa kiertää kaksitoista planeettaa, joista jokaiselle aiemmin matkaan lähetetyistä vapaaehtoisista astronauteista kolme – Miller, Edmunds ja Mann – on ilmoittanut planeettansa olevan elinkelpoinen. Brand kertoo kahdesta vaihtoehtoisesta suunnitelmasta ihmiskunnan tulevaisuudelle: ensisijainen vaihtoehto on painovoimapropulsiota hyödyntäen hylätä Maa täysin ja siirtää ihmiskunta toiseen galaksiin, ja toissijainen vaihtoehto on laukaista Endurance-niminen avaruusalus, joka on lastattu 5 000 jäädytetyllä keinotekoisella alkiolla. Ensimmäinen vaihtoehto edellyttää suhteellisuusteorian syvällistä ymmärtämistä, ja Brand lupaa saada tarvittavan ratkaisun valmiiksi ennen Cooperin paluuta. Cooper värvätään aluksen miehistöön. Murph kieltäytyy hyvästelemästä isäänsä, joka jättää toisen rannekellonsa Murphin huoneeseen, jotta he voisivat vertailla heidän välistään suhteellista aikaeroa Cooperin palattua.

Aluksen miehistöön kuuluu tutkijat Romilly Doyle ja Amelia Brand, joka on John Brandin tytär, sekä robotit TARS ja CASE. Madonreiän läpi matkattuaan retkikunta suuntaa kolmesta potentiaalisesta planeetasta lähimpänä sijaitsevalle Millerin planeetalle, joka paljastuu valtameriplaneetaksi. Retkikunta löytää polvenkorkuisesta vedestä Millerin aluksen pirstaleina, ja pian heidät yllättää valtava hyökyaalto. Doyle saa surmansa, ja lisäksi aluksen vettyneet moottorit viivästyttävät lähtöä. Planeetta sijaitsee niin lähellä Gargantuaa, että parin tunnin oleskelu planeetalla vastaa 23:a vuotta Endurance-aluksella, ja niinpä alukselle jäänyt Romilly on selvästi Cooperia ja Brandia vanhempi näiden palatessa planeetalta.

Aluksen polttoaine riittää vain toiselle jäljellä olevalle planeetalle pääsemiseen. Cooper päättää suunnata Mannin planeetalle, sillä tämän tukikohta lähettää yhä radiosignaalia. Matkalla he katsovat Maasta lähetettyjä videoviestejä: Maatilaa ylläpitämään jäänyt Tom on mennyt naimisiin ja saanut kaksi lasta, joista ensimmäinen on kuollut pölyn aiheuttamaan keuhkosairauteen. Myös Donald on kuollut. Murphista on tullut avaruusfyysikko. Murph kertoo lisäksi, että hän sai kuulla John Brandin viimeiset sanat tämän kuolinvuoteelta: todellisuudessa ainoa suunnitelma on ollut alkioiden siirto uuteen galaksiin, sillä ensisijaisen vaihtoehdon edellyttämän painovoiman singulariteetin ratkaiseminen olisi vaatinut sellaista tietoa mustan aukon sisältä, jota ei ollut silloisena aikana mahdollista saada.

Mannin planeetalle laskeuduttuaan Endurancen miehistö herättää Mannin syväjäädytyksestä. Hän kertoo, että jäätikkömäisen planeetan alaosissa on alueita, joilla ilmakehässä on ammoniakin sijaan happea. Mann päättää vakuuttaa epäuskoisen Cooperin ekskursiolla, mutta matkalla hän repii Cooperin radion irti ja rikkoo tämän kypärän visiirin. Hän paljastaa manipuloineensa dataa houkutellakseen jonkun tulemaan pelastamaan hänet. Samaan aikaan Romilly saa surmansa Mannin asentaman räjähdeansan räjähtäessä. Cooper onnistuu löytämään radionsa lumihangesta, ja Brand lähtee pelastamaan häntä. Yhdessä he lähtevät seuraamaan Mannia, joka on lähtenyt kohti Endurancea ottaakseen sen haltuunsa ja lähteäkseen Edmundsin planeetalle. Mann epäonnistuu yrityksessään telakoitua alukseen ja aiheuttaa samalla räjähdyksen, joka vaurioittaa sitä pahoin ja jossa hän itse kuolee. Cooper päättää yrittää telakoitua Enduranceen, joka on joutunut hallitsemattomaan pyörimisliikkeeseen ja lähtenyt syöksymään kohti Mannin planeettaa, ja lopulta hän onnistuu.

Vähäisen polttoainemäärän vuoksi Cooper ja Brand käyttävät Gargantuaa painovoimalinkona päästäkseen Edmundsin planeettalle, mutta mustan aukon läheisyyden vuoksi he menettävät jälleen 51 vuotta. Cooper ja TARS irtautuvat Endurancelta omissa kapseleissaan Gargantuan ytimeen, jossa kaksikko päätyy äärettömän tesseraktin sisälle. Cooper ymmärtää rakennelman olevan kaukaisen tulevaisuuden ihmisten luoma. Hän siirtyy ajassa taaksepäin, jolloin hän näkee Murphin lapsuudenhuoneeseen kirjahyllyn läpi ja huomaa voivansa vaikuttaa rajallisesti huoneen painovoimaan. Hän siirtyy ajassa eteenpäin ja löytää aikuisen Murphin tutkimasta vanhaa huonettaan. Cooper lähettää Murphille datan, jonka TARS on kerännyt tapahtumahorisontin sisäpuolelta, morsettamalla sen hänelle huoneeseen jättämänsä rannekellon sekuntiviisarin avulla.

Tesserakti romahtaa. Myöhemmin Cooper herää Saturnusta kiertävässä avaruussiirtokunnassa. Hän tapaa vanhuuteen kuolemaisillaan olevan tyttärensä. Murph oli onnistunut Cooperin lähettämien tietojen avulla suorittamaan loppuun Brandin laskelmat ja ratkaisemaan painovoimapropulsioteorian. Tämän ansiosta tähtien välisen matkustamisen hallitseva ihmiskunta voitiin evakuoida tuhoutuvalta planeetalta. Murph muistuttaa Cooperia siitä, että Amelia on yksin CASEn kanssa Edmundsin planeetalla. Cooper ja TARS lähtevät kohti Edmundsin planeettaa, jossa ilman avaruuspukua kävelevä Amelia valmistautuu uuden siirtokunnan perustamiseen.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Matthew McConaughey  … Cooper  
 Anne Hathaway  … tohtori Amelia Brand  
 Wes Bentley  … Doyle  
 Jessica Chastain  … Murph  
 Matt Damon  … tohtori Mann  
 Michael Caine  … professori Brand  
 Casey Affleck  … Tom  
 Topher Grace  … Getty  
 Ellen Burstyn  … Murph vanhana  
 William Devane  … Williams  
 John Lithgow  … Donald  
 Bill Irwin  … TARS (ääni)  
 Josh Stewart  … CASE (ääni)  
 Timothée Chalamet  … nuori Tom  
 David Gyasi  … Romilly  
 Mackenzie Foy  … nuori Murph  
 David Oyelowo  … rehtori  
 Collette Wolfe  … neiti Hanley  
 Leah Cairns  … Lois  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Episodi
Jussi Huhtala
5/5 tähteä [2]
Filmgoer
Aleksi Salonen
5/5 tähteä [3]
Helsingin Sanomat
Pertti Avola
3/5 tähteä [4]
Iltalehti
Tuomas Riskala
5/5 tähteä [5]
Ilta-Sanomat
Tarmo Poussu
4/5 tähteä [6]
V2
Jari Tapani Peltonen
4/5 tähteä [7]

Rotten Tomatoes -sivuston mukaan 178 arvostelun perusteella laskettuna kriitikoiden arvosteluista 71 prosenttia oli positiivisia.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Siegel, Tatiana: Legendary Scores Christopher Nolan's 'Interstellar' in Warner Bros. Divorce (Exclusive) The Hollywood Reporter. 14.8.2013. Viitattu 30.8.2013.
  2. Huhtala, Jussi: Interstellar Episodi. 6.11.2014. Viitattu 7.11.2014.
  3. Salonen, Aleksi: Interstellar Filmgoer. 6.11.2014. Viitattu 7.11.2014.
  4. Avola, Pertti: Interstellar yhdistelee scifiä, suhteellisuusteoriaa ja romanttista höpöä Helsingin Sanomat. 6.11.2014. Viitattu 7.11.2014.
  5. Riskala, Tuomas: Tähtiin koodattu tulevaisuus Iltalehti. 6.11.2014. Viitattu 7.11.2014.
  6. Poussu, Tarmo: Interstellar - lue IS:n arvio elokuvasta Ilta-Sanomat. 6.11.2014. Viitattu 7.11.2014.
  7. Peltonen, Jari Tapani: Interstellar V2.fi. 6.11.2014. Viitattu 7.11.2014.
  8. Interstellar Rotten Tomatoes. Viitattu 31.10.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Interstellar_(film)