Dunkirk (vuoden 2017 elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dunkirk
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Christopher Nolan
Käsikirjoittaja Christopher Nolan
Tuottaja
Säveltäjä Hans Zimmer
Kuvaaja Hoyte van Hoytema
Leikkaaja Lee Smith
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa
Tuotantoyhtiö Syncopy Inc.
Levittäjä Warner Bros. Pictures
Ensi-ilta
Kesto 106 minuuttia[1]
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 100–150 miljoonaa dollaria
Tuotto 527,3 miljoonaa dollaria[2]
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Dunkirk on vuonna 2017 ensi-iltansa saanut sotaelokuva, jonka on ohjannut Christopher Nolan. Elokuva kertoo Dunkerquen evakuoinnista toisessa maailmansodassa. Elokuva on kansainvälinen yhteistuotanto Britannian, Yhdysvaltojen, Ranskan ja Alankomaiden välillä. Sen pääosissa ovat Fionn Whitehead, Tom Glynn-Carney, Jack Lowden, Harry Styles, Aneurin Barnard, James D’Arcy, Barry Keoghan, Kenneth Branagh, Cillian Murphy, Mark Rylance ja Tom Hardy.

Dunkirk sai maailmanensi-iltansa Lontoon Odeon Leicester Squaressa 13. heinäkuuta 2017.[3] Laajan ensi-illan se sai 21. heinäkuuta 2017 Britanniassa ja Yhdysvalloissa.[4] Elokuva sai kehuja erityisesti sen käsikirjoituksesta, ohjauksesta, musiikista ja kuvauksesta, ja sitä kutsuttiin yhdeksi parhaista sotaelokuvista kautta aikojen.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FS Maillé-Brézé (yllä) ja Mimosa esiintyvät elokuvassa.

Elokuvan juoni kulkee epälineaarisesti kolmesta näkökulmasta, maa, meri ja ilma.[5]

Ensimmäinen osa alkaa Dunkerquesta (Dunkirk). Tommy (Fionn Whitehead) on nuori brittisotilas Dunkerquessa. Hän kulkee muiden sotilaiden kanssa kaupungin katuja saksalaisten lentolehdisten pudollessa. Yhtä äkkiä avataan kuitenkin tuli ja Tommyn mukana kulkeneet sotilaat kuolevat. Tommy itse pääsee muiden brittien tiesululle. Tommy jatkaa edelleen Dunkerquen rannalle, jossa hän tapaa Gibsonin (Aneurin Barnard). Pari evakuoi haavoittunutta sotilasta sairaalalaivalle ideana päästä itse samalla kyydillä pois rannalta. Pari määrätään kuitenkin poistumaan laivasta. Hieman myöhemmin samainen laiva tuhoutuu saksalaisten ilmaiksussa. Kaksikon onnistuu pelastaa Alex (Harry Styles).[5]

Yöllä kolmikko löytää toisen aluksen, joka uppoaa sukellusveneen hyökkäyksessä, Gibson pelastaa kaksi toveriaan ja he palaavat rannalle. Seuraavana päivänä he löytävät rannalle huuhtoutuneet troolarin. Sisällä on muitakin sotilaita, jotka odottavat vuorovettä irrottamaan laivaa. Saksalaiset tulittavat kuitenkin laivaa ja nousuveden tullessa se on liian täynnä reikiä kellumaan. Troolarilla olleet sotilaat alkavat turhautuneena syyttää Gibsonia vakoojaksi, sillä tämä on ollut koko ajan puhumatta lainkaan. Tommy puolustaa Ginsonia, joka kuitenkin lopulta tunnustaa olevansa todellisuudessa ranskalainen ja naamioituneensa brittisotilaaksi. Gibson hukkuu laivan upotessa. Alex ja Tommy pääsevät lopulta herra Dawsonin (Mark Rylance), joka kuljettaa heidät Britanniaan.[5]

Toinen osa alkaa merellä ennen Alexin ja Tommyn pelastamista. Dawson purjehtii Englannin kanaalin yli poikansa Peterin (Tom Glynn-Carney) ja tämän ystävän (George Barry Keoghan) evakuoimaan sotilaita. Matkalla he poimivat kyytiin sukellusveneen hyökkäyksestä selviytyneen sotilaan (Cillian Murphy). Sotilaan tajutessa veneen olevan matklalla kohti Dunkerqueta hän yrittää pakottaa sen ympäri. George lyö päänsä vakavasti. Veneen lähelle tekee pakkolaskun lentäjä Collinsin (Jack Lowden) Spitfire, jonka veneen miehistön onnistuu pelastaa uppoavasta koneestaan. Myöhemmin veneelle kerätään myös muita sotilaita, mutta George kuolee saamiinsa vammoihin. Englannissa Dawson otetaan vastaan sankarina.[5]

Kolmannessa osassa kolmen Spitfiren osasto lähestyy Dunkerquen rantaa. Koneita ohjaa Collins, Farrier (Tom Hardy) ja ryhmän nimettömäksi jäävä johtaja. Johtojan kone tiputetaan ilmataistelussa saksalaisen koneen kanssa. Farrier ja Collins tiputtavat yhden saksalaiskoneen, mutta Collinsin kone saa osuman. Hän tekee pakkolaskun mereen. Farrierin polttoaine on käymässä vähiin. Hän joutuu laskeutumaan Dunkerquen rannalle, jossa hän joutuu saksalaisten vangiksi.[5]

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Fionn Whitehead  … Tommy  
 Tom Glynn-Carney  … Peter  
 Jack Lowden  … Collins  
 Harry Styles  … Alex  
 Aneurin Barnard  … Gibson  
 James D’Arcy  … eversti Winnant  
 Barry Keoghan  … George  
 Kenneth Branagh  … komentajakapteeni Bolton  
 Cillian Murphy  … vapiseva sotilas  
 Mark Rylance  … Dawcett  
 Tom Hardy  … Farrier  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvauksissa käytetyt Hispano Buchon (yllä) ja Supermarine Spitfire.

Dunkerquen evakuoinnin aikana 27. toukokuuta–4. kesäkuuta 1940 Ranskan Dunkerquen rannalta evakuoitiin 338 226 liittoutuneiden sotilasta Isoon-Britanniaan. Evakuoinnin onnsituminen mahdollisti brittien jatkaa sotaaa Saksaa vastaan. Christopher Nolan sai idean elokuvasta hänen purjehdittuaan Englannista Dunkerqueen jahdillaan vuonna 1995. 20-vuotta myöhemmin hän oli tehnyt jo useita menestyneitä elokuvia ja halusi nyt tehdä eeppisen sotaelokuvan. Nolan alkoi perehtyä aiheesta kertovaan materiaaliin. Yksi merkittävä teos oli vuonna 2010 ilmetynyt historioitsija Joshua Levinen teos Forgotten Voices of Dunkirk. Levine palkattiin neuvonantajaksi ja hän haastatteli Nolanin kanssa tapahtumien elossa vielä olleita veteraaneja. Itse elokuvassa päätettiin käyttää fiktiivisiä hahmoja. Yleisen kaaoksen ja vaaran tähdentämiseksi elokuvan juoni rakentuu epälineaarisesti kolmessa osassa. Elokuvan painopiste on myös visuaalisessa tarinankerronnassa. Esimerkiksi vuorosanoja elokuvassa on vain verrattain vähän. Pituutta elokuvalla oli 106 minuutta, mikä oli Nolanin siihenastisista elokuvista lyhyin.[5]

Nolan piti analogista kuvaamista digitaalista parempana, joten suurin osa elokuvasta onn kuvattu 15/70-mm IMAX-filmille. Elokuvassa ei ole myöskään tietokoneella tuotettua grafiikkaa. Kuvaukset alkoivat Dunkerquessa 23. toukokuuta 2016. Kuvausryhmään kuului 200 henkilöä ja 50 venettä. Kuukauden kuvausten jälkeen kuvauksia jatkettiin IJsselmeerillä Alankomaissa, jolla kuvattiin elokuvan merellä tapahtuvat kohtaukset. Heinäkuun lopulla kuvaukset jatkuivat edelleen Englannin Dorsetissa. Joitakin kohtauksia sisätiloissa kuvattiin myöhemmin Warner Bros-studiolla Kalifornian Burbankissa ja Rancho Palos Verdesissä. Kuvaukset päätettiin lopulta 6. syyskuuta 2016.[5]

Nolan kunnosti sodanjälkeisen ranskalaisen sotalaivan Maillé-Brézén elokuvaa varten.[6] Messerschmitt Bf-109:n sijaan elokuvassa käytettiin muun muassa Hispano Buchon -koneita.[6] Spitfire-koneissa käytetyt numerot eivät olleet sodanaikaisia numeroita vaan Avro Anson -koneissa käytettyjä.[6] Henkilöhahmot ovat fiktiivisiä, mutta historiaan perustuvia.[7] Bf-109 koneiden nokat on elokuvassa maalattu keltaisella koneiden erottamisen vuoksi, mitä todellisuudessa ei tehty kuin vasta noin kuukausi Dunkirkin tapahtumien jälkeen.[7]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaanotto
Arvostelupisteet
JulkaisuPisteet
Helsingin Sanomat
Pertti Avola
4/5 tähteä[8]
Hufvudstadsbladet
Krister Uggeldahl
5/5 tähteä[9]

Elokuvan ensi-iltaan Lontoossa 13. heinäkuuta 2017 osallistui ohjaajan ja näyttelijöiden lisäksi Dunkerquen veteraaneja ja prinssi Harry. Elokuva esitettiin vielä Galway Film Fleadh-elokuvajuhlilla 16. heinäkuuta, jonka jälkeen 19. heinäkuuta se tuli laajempaan levitykseen Euroopassa. Yhdysvalloissa ja muualla maailamssa elokuvan ensi-ilta oli 21. heinäkuuta. Elokluvan laajan esityksen päättyessä 23. marraskuuta 2017 elokuva oli tuottanut 525 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Elokuvan budjetti oli ollut 100 miljoonaa dollaria, eli elokuvaksi suhteellisen paljon. Lipputuloineen elokuva tuotti kuitenkin selkeästi enemmän, vaikka mukaan huomioitaisiin mainoskulut ja muut siihen liittyvät kustannukset.[5]

Dunkirk sai kehuja sen käsikirjoituksesta, ohjauksesta, musiikista ja kuvauksesta. Jotkut kriitikot kutsuivat sitä Nolanin parhaaksi elokuvaksi[10] ja yhdeksi parhaista sotaelokuvista kautta aikojen.[11] Arvosteluja keräävällä Rotten Tomatoes -sivustolla 92 prosenttia kriitikoista antoi elokuvalle myönteisen arvostelun keskimääräisellä arvosanalla 8,6/10. Tulos perustui 378 arvosteluun. Sivuston yhteenvedossa lukee: ”Dunkirk tarjoaa tunteenomaisesti tyydyttävän spektaakkelin, jonka tarjoaa taitava käsikirjoittaja-ohjaaja ja jonka tuo eloon sen lahjakas näyttelijäkaarti, joka kunnioittaa toteen pohjautuvaa tarinaa.”[12] Metacritic-sivustolla elokuvalla on painotettu keskiarvo 94/100, joka perustuu 53 arvosteluun, tarkoittaen ”yleisiä kehuja”.[13] MRQE-sivustolla sillä on keskimääräinen arvosana 85/100 perustuen 127 arvosteluun.[14] Yleisön mielipiteitä mittaavalla CinemaScore-sivustolla sillä on arvosana ”A−” asteikolla A+:sta F:ään, kun taas PostTrak ilmoitti yleisön reaktion olleen 88 prosenttia myönteistä.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Dunkirk (2017) Board of Film Classification. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  2. Dunkirk Box Office Mojossa (englanniksi)
  3. Tartaglione, Nancy: Christopher Nolan Unveils His ‘Dunkirk’ Experience In London Deadline. 13.7.2017. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  4. Sneider, Jeff: Christopher Nolan’s Next Film Lands 2017 Release Date From Warner Bros. TheWrap. 8.9.2015. Viitattu 16.12.2016. (englanniksi)
  5. a b c d e f g h Robert Niemi: 100 great war movies : the real history behind the films, s. 92-97. ABC-CLIO, 2018. ISBN 978-1-4408-3386-1. (englanniksi)
  6. a b c Dunkirk – Filming the Aerial Scenes for the Epic Movie 15.8.2016. Warbird Digest. Viitattu 28.7.2018.
  7. a b Bryan Alexander: 'Dunkirk': How historically accurate is Christopher Nolan's WWII battle film? 22.7.2017. USA Today. Viitattu 28.7.2018.
  8. Avola, Pertti: Dunkirkissä oltiin viimeisellä rannalla. Helsingin Sanomat, 19.7.2017, s. B 4. Artikkelin verkkoversio Viitattu 20.7.2017.
  9. Uggeldahl, Krister: Storslaget och svidande, rentav mästerligt. Hufvudstadsbladet, 19.7.2017, s. 16–17. Artikkelin verkkoversio.
  10. McMillan, Graeme: 'Dunkirk': What the Critics Are Saying The Hollywood Reporter. 17.7.2017. Viitattu 17.6.2018. (englanniksi)
  11. Nordine, Michael & Thompson, Anne: The Best War Movies of the 21st Century, From ‘Dunkirk’ to ‘The Hurt Locker’ IndieWire. 28.7.2017. Viitattu 17.6.2018. (englanniksi)
  12. Dunkirk Rotten Tomatoesissa (englanniksi)
  13. Dunkirk Metacriticissä (englanniksi)
  14. Dunkirk (2017) MQRE. Viitattu 17.6.2018. (englanniksi)
  15. D'Alessandro, Anthony: 'Dunkirk' Takes Warner Bros Past $1B; 'Girls Trip' Record Opening For Malcolm D. Lee; Reasons Why 'Valerian' Crashed Deadline. 23.7.2017. Viitattu 17.6.2018. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mottram, James: The Making of Dunkirk. Esipuhe Christopher Nolan. London: Titan Books, 2017. ISBN 978-1-78565-679-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dunkirk Internet Movie Databasessa (englanniksi)
  • Dunkirk Rotten Tomatoesissa (englanniksi)
  • Dunkirk Metacriticissä (englanniksi)
  • Dunkirk Box Office Mojossa (englanniksi)