Hiski Salomaa
| Hiski Salomaa | |
|---|---|
![Hiski Salomaa. Kuva on otettu hänen vieraillessaan Suomessa vuonna 1952.[1]](/wiki/Tiedosto:Hiskisalomaa.jpg) Hiski Salomaa. Kuva on otettu hänen vieraillessaan Suomessa vuonna 1952.[1] |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. toukokuuta 1891 Kangasniemi |
| Kuollut | 8. heinäkuuta 1957 (66 vuotta) New York |
| Puoliso | Aini o.s. Saari |
| Muusikko | |
| Laulukielet | suomi |
| Aktiivisena | 1927–1931 |
| Tyylilajit | kupletti |
| Levy-yhtiöt | Columbia Records |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Hiski Salomaa (alk. Hiskias Möttö, 17. toukokuuta 1891 Kangasniemi, Suomen suuriruhtinaskunta – 8. heinäkuuta 1957 New York, Yhdysvallat) oli amerikansuomalainen kuplettilaulaja ja lauluntekijä. Hän esiintyi Yhdysvalloissa 1910-luvulta 1940-luvulle asti ja levytti 18 laulua vuosina 1927–1931. Salomaa oli suomalaissiirtolaisten keskuudessa omana aikanaan kohtalaisen suosittu laulaja, mutta suurimpaan suosioonsa Suomessa hän alkoi nousta vasta 1950-luvulta lähtien.
Salomaan laulujen sanoitukset kuvasivat yleensä amerikansuomalaisten siirtolaisten ja työläisten arkea. Hänen tunnetuimpia laulujaan ovat muun muassa ”Tiskarin polkka”, ”Vapauden kaiho” ja ”Lännen lokari”.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoruus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hiski Salomaa (alk. Möttö) oli Anna Leena Mötön avioton poika, jonka isäksi tiedettiin Anna Leenan sisaren Amandan mies Ananias Romo. Anna Leena asui heidän kanssaan Tipsalon torpassa Kangasniemellä.[2] Hiski oppi räätälin ammatin äidiltään jo nuorena, ja hänen tiedetään kirjoitelleen värssyjä ihmisistä ja tapahtumista rekilaulujen tyyliin ja lauleskelleen niitä töitä tehdessään sekä iltaisin kylällä.[3] Salomaa kävi kahden kuukauden ajan kiertävää kansakoulua ja oppi lukemaan ja kirjoittamaan. Hän kävi myös rippikoulun.[4]
Muutto Amerikkaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salomaa muutti äitinsä kuolemaa seuranneena vuonna 1909 Yhdysvaltoihin muutaman muun kangasniemeläisen nuoren miehen kanssa. Salomaa oli vielä Amerikkaan lähtiessään sukunimeltään Möttö, mutta hänen passissaan kohdassa ”Muut nimet” luki jo ”Salomaa”. Matkalipussa Salomaan päämääräksi oli merkitty Negauneen kaupunki Michiganissa.[5] New Yorkista Salomaa kuitenkin jatkoi ensin metsätöihin South Rangen suomalaiskylään[6] ja sitten Negauneesta sadan mailin päässä olevaan Hancockiin, jossa asui paljon amerikansuomalaisia ja myös joitain Salomaan sukulaisia. Hancockissa Salomaa työskenteli räätälinä ja lauloi pienissä tilaisuuksissa.[7]
Salomaa meni heinäkuussa 1915 naimisiin Aini Saaren (joissain papereissa Saine) kanssa.[8] He olivat tavanneet ilmeisesti Hancockissa paikallisten suomalaisten kesäjuhlissa 1913 tai 1914. Avioliiton solmimisen aikaan Aini oli 21- ja Hiski 24-vuotias.[6]
Salomaa avasi vuonna 1917 Hancockissa oman räätälinliikkeensä nimeltä Hiski Salomaa & Company. Laulettuaan vuosien ajan kupletteja Salomaa alkoi vuonna 1917 tehdä ja esittää myös poliittisia lauluja. Samana vuonna hän sai kutsuntojen välttelemisestä kaksi vankeustuomiota, yhteispituudeltaan runsaan kuukauden.[9] Calumetin vankilasta marraskuussa 1917 vapauduttuaan hän rekisteröityi asevelvolliseksi muttei joutunut palvelukseen.[6] Hän kelpasi kuitenkin kaikkien aatesuuntien haaleille esiintymään.[2]
Salomaa muutti pois Hancockista vuonna 1919. Hän asettui vaimonsa kanssa Virginiaan Minnesotaan ja perusti sinne räätälinliikkeen. Kaksi vuotta myöhemmin pariskunta siirtyi Duluthiin Minnesotaan. Siellä Salomaa kirjautui vajaan vuoden ajaksi opiskelijaksi Työväen Opistoon, jonka toiminnasta vastasi anarkosyndikalistinen työväenjärjestö IWW. Hänen mahdollisista opinnoistaan ei ole kuitenkaan säilynyt dokumentteja. Salomaa myös esiintyi IWW:n haaleilla sekä tilasi IWW:n Industrialisti-lehteä ja mainosti siinä räätälinliikettään.[10]
Salomaat muuttivat vuoden 1921 lopulla Chicagon suurkaupunkiin kolmen vuoden ajaksi. Siellä Salomaa työskenteli ilmeisesti suomalaisessa räätälinliikkeessä palkollisena sekä esiintyi soittajana ja myös näyttelijänä eräässä suomalaisessa näytelmässä.[11]
Vuoden 1925 alussa Salomaa muutti vaimoineen New Yorkiin, jossa hän alkoi räätälintyönsä lomassa panostaa muusikonuraansa. Hän oli saavuttanut jo siinä määrin mainetta, että sai nimensä mainituksi iltamien esiintyjälistoilla.[12]
Levytysura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salomaa aloitti levytysuransa vuonna 1927. Hänen ensimmäinen levytyksensä on laulu ”Tiskarin polkka”.[13] Salomaa oli suosionsa huippuvuosina 1930-luvun taitteessa melko suosittu amerikansuomalaisena levylaulajana, joskaan ei aivan kaikkein suosituimpia.[14] Hän ei saanut talouden heikentymisen vuoksi levy-yhtiöltään tilaisuutta levyttää enää vuoden 1931 jälkeen, mutta esiintymisiä hän jatkoi edelleen.[15]
Myöhemmät elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
New Yorkin -vuosinaan Salomaa asui pääasiassa Harlemissa ja työskenteli Louis Schwartzin hienostoräätäliliikkeessä. Musiikkia hän soitti New Yorkin lisäksi muuallakin itärannikolla, kuten Rhode Islandissa ja Connecticutissa. Salomaat lähettivät säännöllisesti rahaa ja käytettyjä vaatteita Suomeen sukulaisille ja tuttaville. Salomaa kävi itse Suomessa lähtönsä jälkeen ensimmäisen kerran vuonna 1932 ja sen jälkeen useasti.[16] Aini ja Hiski Salomaa viettivät aikaa etenkin sukulaistensa luona Kangasniemellä ja Vehmaalla.[6] Salomaat kävivät myös seuraamassa Helsingin olympialaisia 1952.[17]
Vuonna 1940 Salomaat muuttivat Fosteriin Rhode Islandiin ja perustivat siellä suomalaissyntyisen Erik Ryhäsen kanssa majatalon nimeltä Erik & Hiski’s Inn. Salomaa työskenteli majatalossaan kokkina ja esitti siellä myös omaa musiikkiaan. Kolmikko myi majatalonsa pois kuitenkin jo vuoden kuluessa, ja Salomaat palasivat New Yorkiin. Kolme vuotta myöhemmin he palasivat Fosteriin ja perustivat sinne kanalan. He pitivät ja vuokrasivat kanafarmiaan vuoteen 1952 asti ja palasivat loppuelämäkseen asumaan New Yorkiin.[18][19]
Kun Yhdysvallat liittyi toiseen maailmansotaan joulukuussa 1941, Salomaa sai kutsuntailmoituksen. Hän välttyi kuitenkin palvelukseenastumismääräykseltä, koska hän oli aiemmin samana vuonna ehtinyt täyttää 50 vuotta.[6]
Salomaa sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1947. Hänen vaimonsa ei koskaan hakenut Yhdysvaltain kansalaisuutta.[20]
Viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aini Salomaa sairastui vuonna 1953 rintasyöpään ja kuoli syyskuussa 1954. Hiski Salomaa toi vaimonsa tuhkan Saaren sukuhautaan Vehmaan kirkkomaalle Varsinais-Suomeen. Vietettyään yli vuoden Suomessa Hiski Salomaa palasi Yhdysvaltoihin vuonna 1956. Hän halvaantui seuraavana vuonna ja kuoli veritulpan jälkiseurauksiin New Yorkissa heinäkuussa 1957. Salomaan tuhka laskettiin hänen vaimonsa viereen.[19][6][21] Aini ja Hiski Salomaalla ei ollut lapsia.[22]
Aatemaailma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salomaata on yhtäältä kutsuttu aatteellisesti vasemmistolaiseksi työväen mieheksi kuin epäpoliittiseksi kuplettimaakariksikin. Salomaa oli syndikalistisen Industrial Workers of the World -ammattiliiton jäsen ja kirjoitti työväenhenkisiä lauluja. Hänen vasemmistolainen maineensa teki hänestä Suomessa 1960-luvun lopulta alkaen etenkin vasemmistolaisten kulttuuripiirien arvostaman ja versioiman.[23][24]
Tutkija Markku Salomaan mukaan Salomaa kuitenkin omaksui ensimmäisen maailmansodan sytyttyä republikaanisen vakaumuksen, koska hekin vastustivat pasifistisen Salomaan lailla sotaa ja halusivat pysyä puolueettomina.[6] Suomen sisällissodan jälkeen Salomaa kuvasi työväenaatetta laulussaan ”Aatetta päähän”:
»”Meillä aatetta päähän on päntätty / kirjoja ja lehtiä präntätty / että nouskaa te toverit taistohon päin / niin vapaus se koittaisi kirkkahin säin. / Monta vuotta on tehtynä valistustyötä / haaleilla valvottu päivää ja yötä / mutta tulos on ollut vain nollassa / koska on aatteemme biiripollossa” (eli olutpullossa, beer bottle). / Monet rehusat seurat meill' on tääll' / biirit ja viinat on pöytien pääll' / niissä on nyt meidän aatteemme lies' / niitä maistaa papit sekä puoluemies.[6]»
Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kangasniemen Kotiseutuyhdistys pystytti vuonna 1979 muistokiven Salomaan syntymäkodin paikalle[25] Luusniementien varrelle.[26] Muistokivi on kodin porraskivi, kodista ei ole enää jäljellä kuin kivijalka ja talli.[27] Vuonna 2010 muistomerkin juurelle istutettiin ranskanruusu ’Iitin Tiltu’.[28]
Kangasniemen Pirtin puistoon on pystytetty kuvanveistäjä Juhani Saksan suunnittelema muistomerkki, sen hankkivat yhdessä Kangasniemen kunta ja Harrastajateatteri Ilona.[25] Muistomerkki paljastettiin kesäkuussa 2009.[25]
Levytykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosien 1927–1931 välisenä aikana Hiski Salomaa levytti Yhdysvalloissa Columbia Records -yhtiölle 18 lauluaan. Hänen säestäjinään olivat muiden muassa hanuristit Antti Kosola ja Willy Larsen sekä kornettisoittaja Wäinö Kauppi.[29] Salomaan levytykset ovat merkittävä osa suomalaista äänilevyhistoriaa. Tuohon aikaan suomalainen äänilevytuotanto oli lähes olematonta, ja vuosina 1917–1925 Suomessa ei julkaistu yhtään äänilevyä. Salomaan ura levylaulajana loppui suuren lamakauden alettua ja Columbia Records -yhtiön ajauduttua äänilevyjen myynnin romahduksen seurauksena konkurssin partaalle. Hänen viimeiseksi levytyksekseen jäi ”Värssyjä sieltä ja täältä”, jossa hän kommentoi alkanutta lamaa alakuloiseen sävyyn ja ennusti oikein demokraattisen puolueen seuraavana vuonna saavuttaman suuren vaalivoiton.[30]
Lama-ajan mentyä ohi Salomaalle ja muille amerikansuomalaisille levylaulajille ei ollut enää kysyntää, koska vauhtiin päässyt suomalainen äänilevyteollisuus pystyi tyydyttämään myös Yhdysvalloissa asuneiden suomalaissiirtolaisten musiikinnälän.[31] Salomaa kierteli esiintymässä myös Suomen-vierailujensa aikana 1930-luvulla ja myi levyjään, mutta hänen hiomaton laulutyylinsä ei saanut juuri vastakaikua. Lavatansseihin hänen kappaleensa eivät soveltuneet lainkaan.[6] Myöhempien arvioiden mukaan Salomaa oli kuitenkin omalta osaltaan rakentamassa siltaa 1800-luvun rekilauluista 1950-luvun rillumarei-tyyliin.[32]
Omana aikanaan Salomaa ei ollut mitenkään erityisen suosittu amerikansuomalaisten levylaulajien joukossa (suositumpia olivat ainakin Leo Kauppi ja Juho Koskelo), vaan hän nousi suosioon vasta sotien jälkeen. Tähän vaikutti erityisesti suosittu Metsäradio-ohjelma, jossa Pekka Tiilikainen soitti ”Lännen lokaria” taajaan. Myöhemmin 1960-luvulla suosiota nosti se, että kulttuurivasemmisto piti Salomaata amerikansuomalaisen työväen aatelaulajana.[19] Tapio Rautavaara muisteli soittaneensa kommunisminvastaista työtä tehneen Suomen Aseveljien Liiton levyvarastosta löytämäänsä ”Lännen lokaria” Maaselän Radiossa jatkosodan aikana.[33][6] ”Lännen lokarin” suosio huipentui vuonna 1952 Jorma Nortimon ohjaamaan ja Reino Helismaan käsikirjoittamaan elokuvaan Lännen lokarin veli, jossa Esa Pakarinen esitti Amerikasta Suomeen palannutta savolaista ja johon Toivo Kärki sävelsi musiikin. Elokuvaa ei kuitenkaan voi pitää minään kunnianosoituksena Hiski Salomaalle.[34]
”Lännen lokarin” vanavedessä myös muut Hiski Salomaan rallit alkoivat herättää Suomessa kiinnostusta 1950- ja 1960-luvuilla. Teijo Joutsela ja Kullervo Linnan Humppa-Veikot levyttivät 1960-luvun alussa ”Lännen lokarin” ja ”Iitin Tiltun”. Yhdysvalloissa kerätyt Salomaan levytykset arkistoitiin Yleisradioon vuonna 1966. Love Records on julkaissut Hiski Salomaan tuotantoa etnomusikologi Pekka Gronowin toimittamilla kokoelmalevyillä Lännen lokarin kootut teokset (1971), Värssyjä sieltä ja täältä (1971) ja Siboney Oy Kootut teokset 1927–1931 ja muita amerikansuomalaisia. Nuoremman polven muusikoista muiden muassa Tuomari Nurmio on kertonut kiinnostuneensa Salomaan musiikista 1960-luvulla.[35]
Hiski Salomaan levytyksiin liittyy juridinen epäselvyys. Laulut ovat tekijänoikeuslain nojalla suojattuja vuoteen 2027 saakka, mutta niiden oikeudenomistajaa ei ole pystytty selvittämään.[36]
Levytettyjen laulujen lisäksi Salomaan jäämistöstä on löytynyt ainakin 26 laulun tekstit, joista vain osaan on tallella nuotit.[35]
Columbia Recordsille tehdyt levytykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ajankohta ilmaisee levytyssession ajankohdan.
|
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pitkänen, Silja & Sutinen, Ville-Juhani: Värssyjä sieltä ja täältä – Hiski Salomaan elämä ja laulut. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-304-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pitkänen & Sutinen, s. 333.
- ↑ a b E. Tero Järvi: Hiski Salomaa: Siirtolaisten Woody Guthrie (Internet Archivessa, tallennettu 25.4.2012) Etusivu.net. Arkistoitu 25.4.2012. Viitattu 10.6.2008.
- ↑ Hiski Salomaan syntymäkodin muistomerkki Kangasniemen kunta. Arkistoitu 19.4.2008. Viitattu 10.6.2008.
- ↑ Pitkänen & Sutinen 2011, s. 44–46.
- ↑ Pitkänen & Sutinen 2011, s. 59–62.
- ↑ a b c d e f g h i j Salomaa, Markku: Hiski Salomaan salat vihdoin julki – työväen ikoni olikin porvari 27.10.2018. Apu. Viitattu 17.5.2020.
- ↑ Pitkänen & Sutinen 2011, s. 84–85.
- ↑ Pitkänen & Sutinen 2011, s. 96.
- ↑ Pitkänen & Sutinen 2011, s. 108–111.
- ↑ Pitkänen & Sutinen 2011, s. 110–124.
- ↑ Pitkänen & Sutinen 2011, s. 124–128.
- ↑ Pitkänen & Sutinen 2011, s. 227–228.
- ↑ Pitkänen & Sutinen 2011, s. 158.
- ↑ Pitkänen & Sutinen 2011, s. 251.
- ↑ Pitkänen & Sutinen 2011, s. 264.
- ↑ Pitkänen & Sutinen 2011, s. 231–240.
- ↑ Pitkänen & Sutinen 2011, s. 333.
- ↑ Pitkänen & Sutinen 2011, s. 306–321.
- ↑ a b c Einari Kukkonen: Lännen lokarit, s. 150–151. Kustannuskolmio, 2001.
- ↑ Pitkänen & Sutinen 2011, s. 320.
- ↑ Vehmaan muistomerkkejä Vehmaan kunta. Viitattu 29.8.2016.
- ↑ Gronow, Pekka & Lindfors, Jukka & Nyman, Jake: Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille, s. 92. Helsinki: Tammi, 2004.
- ↑ Pitkänen & Sutinen 2011, s. 364–371.
- ↑ Alanen, Arnold R.: Finns in Minnesota, s. 161. St. Paul, MN: Minnesota Historical Society, 2012. ISBN 978-087-35185-4-3.
- ↑ a b c Hiski Salomaalle muistomerkki Kansanuutiset.fi. 3.6.2009. Kansan Uutiset Oy. Viitattu 29.9.2015.
- ↑ Hiski Salomaan syntymäkodin muistomerkki Luusniemen Kyläseura Elo ry. Viitattu 29.9.2015.
- ↑ Luusniemen kyläsivusto Kangasniemen Maaseutuseura ry. Arkistoitu 29.9.2015. Viitattu 29.9.2015.
- ↑ Heinonen, Aki: Hiski sai Iitin Tiltun Kangasniemen-kunnallislehti.fi. 8.7.2010. Länsi-Savo. Arkistoitu 30.9.2015. Viitattu 29.9.2015.
- ↑ Fono.fi 2017-03-16.
- ↑ Gronow, Lindfors & Nyman, s. 94.
- ↑ Gronow, Lindfors & Nyman, s. 97.
- ↑ Gronow, Lindfors & Nyman, s. 172.
- ↑ Tapio Rautavaara: En päivääkään vaihtaisi pois, s. 112. Toimittanut Juha Numminen. Helsinki: Kirjayhtymä, 1978.
- ↑ Gronow, Lindfors & Nyman, s. 97.
- ↑ a b Gronow, Lindfors & Nyman, s. 97.
- ↑ Gronow, Lindors & Nyman, s. 92.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hiski Salomaa Wikimedia Commonsissa
- Ylen Elävä arkisto: Lännen lokari Hiski Salomaa Mukana kappaleet "Tiskarin polkka", "Savonpojan Amerikkaan tulo", "Vapauden kaiho", "Lännen lokari", "Värssyjä sieltä ja täältä" sekä Niilo ja Olli-Pekka Ihamäen radio-ohjelma "Hiskias Mötön tarina".
- Veikko Tiiton kokoama diskografia
- Timo Kinnusen sivusto Hiski Salomaasta
| ||||||||||||||||||||||
