Gladiaattorit

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gladiaattorit
Tunnuskuva.
Tunnuskuva.
Tyyli viihdeohjelma, urheiluohjelma
Kestoaika noin 60 minuuttia
Luoja(t) Renny Harlin, Markus Selin
Pääosissa Juha-Pekka Jalo, Katariina Ebeling, Minna Aaltonen, (juontajat)
Alkuperämaa Suomen lippu Suomi
Verkko MTV3, Sub
Julkaistu 1993
Esitetty 6. tammikuuta 1993 – 1994
Tuotantokausia 4
Jaksoja 50
Tuotanto
Tuottaja(t) Markus Selin
Ohjaaja(t) Renny Harlin, Anssi Repo (studio-ohjaus)
Säveltäjä(t) Jorma Harjamäki
Leikkaaja(t) Skarvi Oy, Pasu Luomavaara
Lavastaja(t) Markku Laukkonen, Ideapaja Oy Jokke Toivonen
Kuvaaja(t) Pekka Valkama, Jukka Hartikainen, Hannu Moijanen, Mikko Kainiemi, Teemu Järvinen
Tuotantoyhtiö(t) Harlin & Selin Productions
Aiheesta muualla
IMDb
Tämä artikkeli kertoo televisio-ohjelmasta.. Sanan muista merkityksistä on luettelo täsmennyssivulla.

Gladiaattorit on kansainvälinen formaattisarja, jossa taistellaan gladiaattorimestaruudesta. Alkuperäistä ohjelmaa American Gladiators tehtiin Yhdysvalloissa vuosina 1989–1996 sekä uudestaan vuonna 2008. Suomessa ohjelmaa esitettiin MTV3-kanavalla aluksi vuosina 1993–1994, jonka ohjasi Renny Harlinin, tuottajana toimi Markus Selin, ja tuotantoyhtiönä Harlin & Selin Productions. Ohjelman juontajana toimi alusta loppuun Juha-Pekka Jalo aisaparinaan Katariina Ebeling ensimmäisellä kaudella, ja Minna Aaltonen toisella ja kolmannella kaudella.[1] Vuonna 2017 ohjelma palaa ruutuun Nelonen-kanavalla syksyllä.[2]

Sarjan ensimmäisen tuotantokauden jaksoja keväältä 1993 näytettiin ensimmäisen kerran uusintana vuonna 2002 MTV3-kanavalla. Toisen kerran sarja uusittiin Sub-kanavalla 25. tammikuuta 2017 alkaen.[3] Kanavan oli alun perin tarkoitus esittää uusintana sarjan kaikki jaksot, mutta päätti myöhemmin asettaa toistaiseksi esityskieltoon syyskaudella 1993 esitetyt toisen tuotantokauden jaksot. Syyksi mainittiin kyseisellä tuotantokaudella gladiaattorin Timantin (Virpi Butt) esiintyminen, joka myöhemmin julkisuudessa tuli tunnetuksi tekemistään paloittelusurmista. Paloittelusurmien uhrien omaiset pyysivät, että sarjan jaksoja joissa Butt esiintyy ei esitettäisi uusintana. Kanava selvitti, olisiko ollut mahdollista leikata tai olla esittämättä jaksoja, joissa Butt esiintyy, mutta ohjelmakokonaisuuden kannalta se ei ollut mahdollista.[4]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjelmassa kilpailijat kamppailivat toisiaan ja ”gladiaattoreita” vastaan useissa eri lajeissa. Kussakin jaksossa mukana oli kaksi keskenään kamppailevaa mies- ja naiskilpailijaa. Gladiaattorit olivat ammattimaisia voimailijoita, kuten kehonrakentajia. Heidän tehtävänään oli vaikeuttaa kilpailijoiden suorituksia, ja he käyttivät esiintyessään iskeviä peitenimiä. Kilpailijat, jotka varsinaisesti kisasivat mestaruuden voitosta, esiintyivät omilla nimillään. Kilpailupaikka oli Keravalla sijainnut huvipuisto Planet FunFun.[1] Sarjan lavastussuunnittelusta vastasi Jokke Toivonen.

Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailijat kisasit seuraavissa lajeissa, jotka vaihtelivat tuotantokausien mukaan.

  • Läpimurto: amerikkalainen jalkapallo piti viedä maaliin gladiaattorin ohi ja toisena osuutena paini, jossa oli viisitoista sekuntia aikaa saada gladiaattori ulos merkitystä ympyrästä.
  • Kaksintaistelu: kilpailija ja gladiaattori seisoivat metrin läpimittaisilla kaksi ja puoli metriä korkeilla alustoilla ja yrittivät saada parimetristen päistään pehmustettujen sauvojen avulla toisensa alas alustalta puolessa minuutissa.
  • Viidakon Valtias, jossa kahden kaksi metriä korkean jalustan välissä oli sata ketjuissa roikkuvaa rengasta joissa roikkuen piti päästä minuutissa toiselle jalustalle gladiaattorin yrittäessä pudottaa kilpailijan.
  • Ihmiskuulat, jossa kilpailijat ja kaksi gladiaattoria asettuivat suurten teräsristikkokuulien sisään ja yrittivät joko ajaa kuulan pistekorokkeiden päälle tai estää sen.
  • Kaupunkisota, jossa oli viidellä etapilla viisi erilaista palloasetta ja gladiaattori tulitti kilpailijaa tennispallotykillä.
  • Taistelupallo, jossa kolme gladiaattoria yritti estää kahta kilpailijaa saamasta palloja viiteen koriin, joista keskimmäisestä sai kolme ja muista kaksi pistettä.
  • Luotikuja: Kilpailija yritti päästä puolikaaren muotoisen radan toiseen päähän. Radan varrella oli yhteensä neljä gladiaattoria, jotka yrittivät estää kilpailijan etenemistä.
  • Cliffhanger: Molemmat kilpailijat lähtivät samaan aikaan kiipeämään kiipeilyseinää ylös. Kumpaakin kilpailijaa lähti myös "takaa-ajamaan" yksi gladiaattori, joka yritti estää kilpailijan etenemisen huipulle.
  • Finaalina oli stunt-rata, jossa olivat seuraavat osiot: verkkoa pitkin kiipeäminen noin neljän metrin korkeuteen, kolme metriä leveän aukon ylittäminen puomia pitkin, noin viiden metrin aukon ylittäminen joko maata pitkin tai eräänlaisen käsipyörän avulla, pallon vieminen koriin, toinen kiipeäminen verkkoa pitkin, laskettelu alas vaijerin avulla, juoksu pitkin renkaita sekä lopulta ylitys- ja alitusesteradat. Lopuksi läpäistiin maaliaukkoa peittänyt paperi, jonka takana saattoi olla vielä kilvellä varustettu gladiaattori.

Stunt-radalle lähdettiin tasoituksella: siihen astisten pisteiden erosta tuli lähtöero, joka oli puoli sekuntia pisteestä.

Kilpailijoilla oli eri väriset asut: toisella kokomusta ja toisella valkoinen/purppuranvärinen (naiset) tai mustavalkoinen (miehet).

Varotoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikissa lajeissa käytettiin vahvoja suojuksia: vähimmillään ne olivat polvi-, ranne- ja kyynärpäätuet, päänsuojus sekä hammas- ja alasuojat. Kaupunkisodassa käytettiin lisäksi rintapanssaria ja suojalaseja, kaksintaistelussa ja ihmiskuulassa päänsuoja korvattiin amerikkalaisen jalkapallon kasvosuojallisella kypärällä, lisäksi kädet suojattiin jääkiekkokäsineillä. Jotkut kilpailijat ja gladiaattorit pitivät useimpien lajien aikana rannetuellisia suojahansikkaita pelkkien rannetukien asemesta.

Pari voimistelijataustaista kilpailijaa piti ranne- ja kyynärpäätukia vasta stunt-radalla. Jotkut heistä käyttivät kaupunkisodassa etenemiseensä hyvin näyttäviä lento- tai tavallisia kuperkeikkoja.

Loukkaantumisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailu oli niin rajua, että useampikin kilpailija ja gladiaattorikin joutui keskeyttämään loukkaantumisen takia; kilpailijan tilalle tuli varakilpailija, joka peri pisteet edeltäjältään. Tyypillisimpiä vammoja olivat painissa tai taistelupallossa tulleet polvi- ja nilkkavammat.[5]

Tilanne oli monesti jännittävä: joskus toinen kilpailijoista meni jo alusta alkaen omia menojaan - mutta sattui niinkin että pitkään varmahkossa johdossa ollut kilpailija putosi stunt-radalla käsipyörästä tai loukkasi jalkansa hypyssä, jolloin takaa-ajoasemassa ollut menikin karkuun ja voittoon.

Tunnettuja gladiaattoreita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Virpi Butt, taiteilijanimi Timantti
  • Tony Halme, taiteilijanimi Viikinki
  • Tuija Elo[6] (os. Hokkanen), taiteilijanimi Laser
  • Pasi Paavisto, taiteilijanimi Retu
  • Marianne Kiukkonen, taiteilijanimi Amazoni
  • Mikko Tukonen, taiteilijanimi Terminaattori
  • Lisbet Hälikkä, taiteilijannimi Skorpioni
  • Marjo Krishi, taiteilijanimi Salama
  • Mika Ounaskari, taitelijanimi Mohikaani[7]
  • Agneta Honkala[8] (o.s. Granfors), taiteilijanimi Cobra
  • Timo Honkala[8], taitelijanimi Turbo

Gladiaattorien paluu, eli 5. tuotantokausi (2017)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paluun tekevässä Gladiaattorit ohjelmassa nähdään kahdeksan mies- ja kahdeksan naisgladiaattoria. Ohjelma kuvataan kesäkuuta 2017 Tampereen Tähti-areenalla ja se lähetetään ulos Nelonen-kanavalla syksyllä 2017. Ohjelman juontaa Heikki Paasonen. Ohjelman kahdeksassa alkukarsintajaksossa on 16 naista ja 16 miestä. Heistä parhaat selvittävät tiensä neljään semifinaaliin ja lopuksi finaalijaksossa selviävät 5. tuotantokauden parhaat.[9]

Gladiaattorit ovat:[10]

  • Minna Pajulahti, taiteilijanimi Barbi
  • Oona Tolppanen, taiteilijanimi Safiiri
  • Martina Aitolehti, taiteilijanimi Pantteri
  • Suski Mantila, taiteilijanimi Salama
  • Laura Saarinen, taiteilijanimi Hurrikaani
  • Milena AbbasMamode, taiteilijanimi Skorpioni
  • Terhi Lumme, taiteilijanimi Cobra
  • Rita Niemi-Manninen, taiteilijanimi Laser
  • Jere Tiihonen, taiteilijanimi Mohikaani
  • Juha Mentula, taiteilijanimi Viikinki
  • Hannes Hyvönen, taiteilijanimi Hurja
  • Amin Asikainen, taiteilijanimi Kivinyrkki
  • Vertti Harjuniemi, taiteilijanimi Titaani
  • Rami Hietaniemi, taiteilijanimi Häjy
  • Jucci Hellström, taiteilijanimi Terminaattori
  • Aki Manninen, taiteilijanimi Turbo

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]