Gladiaattorit

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gladiaattorit
Tunnuskuva.
Tunnuskuva.
Tyyli viihdeohjelma, urheiluohjelma
Kestoaika noin 60 minuuttia
Luoja(t) Renny Harlin, Markus Selin
Pääosissa Juha-Pekka Jalo, Katariina Ebeling, Minna Aaltonen (juontajat)
Alkuperämaa Suomen lippu Suomi
Verkko MTV3, Sub
Julkaistu 1993
Esitetty 6. tammikuuta 1993 – 1994
Tuotantokausia 4
Jaksoja 50
Tuotanto
Tuottaja(t) Markus Selin
Ohjaaja(t) Renny Harlin, Anssi Repo (studio-ohjaus)
Säveltäjä(t) Jorma Harjamäki
Leikkaaja(t) Skarvi Oy, Pasu Luomavaara
Lavastaja(t) Markku Laukkonen, Ideapaja Oy Jokke Toivonen
Kuvaaja(t) Pekka Valkama, Jukka Hartikainen, Hannu Moijanen, Mikko Kainiemi, Teemu Järvinen
Tuotantoyhtiö(t) Harlin & Selin Productions
Aiheesta muualla
IMDb
Tämä artikkeli kertoo televisio-ohjelmasta.. Sanan muista merkityksistä on luettelo täsmennyssivulla.

Gladiaattorit on kansainvälinen formaattisarja, jossa taistellaan gladiaattorimestaruudesta. Alkuperäistä ohjelmaa American Gladiators tehtiin Yhdysvalloissa vuosina 1989–1996 sekä uudestaan vuonna 2008. MTV3-kanavalla vuosina 1993–1994 näytetty Suomen versio oli Renny Harlinin ohjaama. Version tuottajana toimi Markus Selin, ja tuotantoyhtiönä Harlin & Selin Productions. Ohjelman juontajana toimi alusta loppuun Juha-Pekka Jalo aisaparinaan Katariina Ebeling ensimmäisellä kaudella, ja Minna Aaltonen toisella ja kolmannella kaudella.[1]

Sarjan ensimmäisen tuotantokauden jaksoja keväältä 1993 näytettiin ensimmäisen kerran uusintana vuonna 2002 MTV3-kanavalla. Toisen kerran sarja uusittiin Sub-kanavalla 25. tammikuuta 2017 alkaen.[2] Kanavan oli alun perin tarkoitus esittää uusintana sarjan kaikki jaksot, mutta päätti myöhemmin asettaa toistaiseksi esityskieltoon syyskaudella 1993 esitetyt toisen tuotantokauden jaksot. Syyksi mainittiin kyseisellä tuotantokaudella gladiaattorin Timantin (Virpi Butt) esiintyminen, joka myöhemmin julkisuudessa tuli tunnetuksi tekemistään paloittelusurmista. Paloittelusurmien uhrien omaiset pyysivät, että sarjan jaksoja joissa Butt esiintyy ei esitettäisi uusintana. Kanava selvitti, olisiko ollut mahdollista leikata tai olla esittämättä jaksoja, joissa Butt esiintyy, mutta ohjelmakokonaisuuden kannalta se ei ollut mahdollista.[3]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjelmassa kilpailijat kamppailivat toisiaan ja ”gladiaattoreita” vastaan useissa eri lajeissa. Kussakin jaksossa mukana oli kaksi keskenään kamppailevaa mies- ja naiskilpailijaa. Gladiaattorit olivat ammattimaisia voimailijoita, kuten kehonrakentajia. Heidän tehtävänään oli vaikeuttaa kilpailijoiden suorituksia, ja he käyttivät esiintyessään iskeviä peitenimiä. Kilpailijat, jotka varsinaisesti kisasivat mestaruuden voitosta, esiintyivät omilla nimillään. Kilpailupaikka oli Keravalla sijainnut huvipuisto Planet FunFun.[1] Sarjan lavastussuunnittelusta vastasi Jokke Toivonen.

Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailijat kisaavat seuraavissa lajeissa, jotka vaihtelevat tuotantokausien mukaan.

  • Läpimurto: amerikkalainen jalkapallo piti viedä maaliin gladiaattorin ohi ja toisena osuutena paini, jossa oli viisitoista sekuntia aikaa saada gladiaattori ulos merkitystä ympyrästä.
  • Kaksintaistelu: kilpailija ja gladiaattori seisoivat metrin läpimittaisilla kaksi ja puoli metriä korkeilla alustoilla ja yrittivät saada parimetristen päistään pehmustettujen sauvojen avulla toisensa alas alustalta puolessa minuutissa.
  • Viidakon Valtias, jossa kahden kaksi metriä korkean jalustan välissä oli sata ketjuissa roikkuvaa rengasta joissa roikkuen piti päästä minuutissa toiselle jalustalle ja gladiaattori yritti pudottaa kilpailijan.
  • Ihmiskuula, jossa kilpailijat ja kaksi gladiaattoria asettuivat suurten teräsristikkokuulien sisään ja yrittivät joko ajaa kuulan pistekorokkeiden päälle tai estää sen.
  • Kaupunkisota, jossa oli viidellä asemalla viisi erilaista palloasetta ja gladiaattori tulitti tennispallotykillä.
  • Taistelupallo, jossa kolme gladiaattoria yritti estää kahta kilpailijaa saamasta palloja viiteen koriin, joista keskimmäisestä sai kolme ja muista kaksi pistettä.
  • Luotikuja: Kilpailija yrittää päästä puolikaaren muotoisen radan toiseen päähän. Radan varrella on yhteensä neljä gladiaattoria, jotka yrittävät estää kilpailijan etenemistä.
  • Cliffhanger: Molemmat kilpailijat lähtevät samaan aikaan kiipeämään kiipeilyseinää ylös. Molempia kilpailijoita lähtee myös "takaa-ajamaan" yksi gladiaattori, joka yrittää estää kilpailijan etenemisen huipulle.
  • Finaalina stunt-rata, joka käsitti verkkoa pitkin kiipeämisen noin neljän metrin korkeuteen, kolme metriä leveän aukon ylittämisen puomia pitkin, noin viiden metrin aukon ylittämisen joko maata pitkin tai eräänlaisen käsipyörän avulla, pallon viemisen koriin, toisen kiipeämisen verkkoa pitkin, laskettelun alas vaijerin avulla, juoksun pitkin renkaita sekä lopulta ylitys- ja alitusesteradan. Lopuksi läpäistiin maaliaukkoa peittänyt paperi, jonka takana saattoi olla vielä kilvellä varustettu gladiaattori hidastamassa.

Stunt-radalle lähdettiin tasoituksella: siihen astisten pisteiden erosta tuli lähtöero, joka oli puoli sekuntia pisteestä.

Kilpailijoilla oli eriväriset asut: toisella kokomusta ja toisella valkoinen/purppuranvärinen (naiset) tai mustavalkoinen (miehet).

Varotoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikissa lajeissa käytettiin vahvoja suojaimia: vähimmillään ne olivat polvi-, ranne- ja kyynärpäätuet, päänsuojus sekä hammas- ja alasuojat. Kaupunkisodassa käytettiin lisäksi rintapanssaria ja suojalaseja, kaksintaistelussa ja ihmiskuulassa päänsuoja korvattiin amerikkalaisen jalkapallon kasvosuojallisella kypärällä, lisäksi kädet suojattiin jääkiekkokäsineillä. Jotkut kilpailijat ja gladiaattorit pitivät useimpien lajien aikana rannetuellisia suojahansikkaita pelkkien rannetukien asemesta.

Pari voimistelijataustaista kilpailijaa piti ranne- ja kyynärpäätukia vasta stunt-radalla. Jotkut heistä käyttivät kaupunkisodassa etenemiseensä hyvin näyttäviä lento- tai tavallisia kuperkeikkoja.

Loukkaantumisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailu oli niin rajua, että molempien tuotantokausien aikana useampikin kilpailija jos gladiaattorikin joutui keskeyttämään loukkaantumisen takia; kilpailijan tilalle tuli varakilpailija joka peri kaikki pisteet suoraan. Tyypillisimpiä vammoja olivat painissa tai taistelupallossa tulleet polvi- ja nilkkavammat.[4]

Tilanne oli monesti jännittävä: joskus toinen kilpailijoista meni jo alusta alkaen omia menojaan - mutta sattui niinkin että pitkään varmahkossa johdossa ollut kilpailija tipahtikin stunt-radalla käsipyörästä tai loukkasi jalkansa hypyssä, jolloin takaa-ajoasemassa ollut menikin karkuun ja voittoon.

Tunnettuja gladiaattoreita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Finnish Gladiators (Gladiaattorit) Gladiatorstv.com. Viitattu 8.1.2017. (englanniksi)
  2. Gladiaattorit Mtv.fi. Viitattu 8.1.2017.
  3. Laitila, Pirjo: Gladiaattorien kuuma kivi - Pandoran lipas jota ei saa avata? MTV3:n Facebook-ryhmä. 7.3.2017. Viitattu 21.3.2017.
  4. Kangasluoma-Pakanen, Heini: Rajuja paljastuksia Gladiaattorit-kulisseista: Luita poikki, taju kankaalle ja sairaalaan Mtv.fi. 6.5.2016. Viitattu 8.1.2017.
  5. Tanja Korpela: Muistatko vielä Gladiaattorien Laserin? Tältä hän näyttää nyt Iltalehti. 22.1.2017. Viitattu 23.1.2017.
  6. Eetu Ampuja: Mohikaani-Mika, 52, ja Titta, 21, rakastuivat Instagramissa: ”Huomasin pian, että kyseessä on erityislaatuinen tapaus” Ilta-Sanomat. 4.9.2016. Viitattu 31.1.2017.