Amin Asikainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Amin Asikainen
Amin Asikainen Kirkkonummen Teboil-huoltoasemalla helmikuussa 2007.
Amin Asikainen Kirkkonummen Teboil-huoltoasemalla helmikuussa 2007.
Henkilötiedot
Koko nimi Amin Asikainen
Syntynyt21. tammikuuta 1976 (ikä 48)
Kirkkonummi
Kansalaisuus  Suomi
Nyrkkeilijä
Lempinimi Idi
Pituus 180 cm
Painoluokka Keskisarja
Ylempi keskisarja
Kätisyys oikeakätinen, eli nyrkkeilytermein orthodox
Ammattilaistilastot
Ottelut 33
Voitot 29
– tyrmäysvoitot 19
Tappiot 4
Ratkaisemattomat 0
Ei tuomiota/
mitätöity		 0
Amin Asikainen kohtaa Lorenzo di Giacomon EM-titteliottelussa Helsingissä tammikuussa 2007

Amin Asikainen (s. 21. tammikuuta 1976 Kirkkonummi) on suomalainen nyrkkeilijä ja ammattilaisten keskisarjan Euroopan mestari. Hän aloitti nyrkkeilyn 12-vuotiaana ja siirtyi ammattilaiseksi vuonna 2001. Tätä ennen hän harrasti jalkapalloa, taekwondoa ja karatea alle kymmenvuotiaana. Lempinimensä Idi hän on saanut entisen Ugandan diktaattorin Idi Aminin mukaan. Asikainen lopetti uransa maaliskuussa 2011.[1]

Amatööriura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amatööriurallaan Asikainen otteli 175 ottelua, joista voitti 135. Painoluokkansa Suomen mestaruuden hän saavutti vuosina 1996, 1998, 1999 ja 2001. Lisäksi hänellä on voitot Tammer-, GeeBee-, Copenhagen Box Open - ja Karl Leman -turnauksista. Rikhard Lumberg oli viimeinen suomalaisnyrkkeilijä, jolle Asikainen hävisi, kun tämä kukisti hänet vuoden 2000 SM-loppuottelussa. Asikaisen viimeinen ottelu amatöörinä päättyi myös tappioon, Italian Ciro di Corcia vastaan vuonna 2001 MM-kisojen toisella kierroksella.[2]

Ammattilaisura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asikaisen ammattilaistalli on P3 Boxing. Ammattilaisena hän otteli 32 ottelua ja voitti niistä 28. Voitoista 19 tuli tyrmäyksellä. Asikainen voitti keskisarjan Suomen mestaruuden voitettuaan Kai Kauramäen 15. helmikuuta 2003.lähde?

Euroopanmestaruustitteli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asikainen voitti 5. toukokuuta 2006 Euroopan nyrkkeilyliiton (EBU) EU:n keskisarjan mestaruustittelin kymmeneräisessä ottelussa tyrmäämällä ranskalaisen Christophe Tendilin viidennessä erässä. 3. kesäkuuta Hannoverissa hän kohtasi EBU:n Euroopan mestaruusottelussa hallitsevan mestarin, saksalaisen Sebastian Sylvesterin, iski tämän kanveesiin kahdeksannessa erässä ja voitti tittelin itselleen.[3]

Amin Asikainen puolusti titteliään ensimmäisen kerran 6. lokakuuta 2006 saksalaista Alexander Siposia vastaan ja voitti 12-eräisen ottelun pistein kaikin tuomariäänin 3–0. Voiton myötä Asikainen rankattiin IBF:n keskisarjan nyrkkeilylistalla kolmanneksi. Toisen kerran Asikainen puolusti Euroopan mestaruuttaan Helsingissä käydyssä ottelussa 30. tammikuuta 2007 Lorenzo Di Giacomoa vastaan ja voitti tuomaripistein 3–0.

Asikainen menetti mestaruutensa 23. kesäkuuta 2007 uusintaottelussaan Sebastian Sylvesteriä vastaan Saksan Zwickaussa käydyssä 12-eräiseksi tarkoitetussa ottelussa. Hän hävisi teknisellä tyrmäyksellä kymmenennessä erässä. P3 Boxing jätti ottelusta protestin mutta EBU ei hyväksynyt sitä.[4]

Tittelin menetyksen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menetettyään tittelinsä Asikainen jatkoi uraansa menestyksekkäästi. Ura jatkui Sylvain Touzetia vastaan kamppailulla, joka päättyi neljän erän jälkeen Asikaisen pistevoittoon. Vajaan kuukauden päästä hän kohtasi Cristophe Kargozin, jonka voitti myös pistein. Helmikuussa 2008 Asikainen voitti kokeneen meksikolaisen Luis Ramon Campasin teknisellä tyrmäyksellä seitsemännessä erässä.

Heinäkuussa hallitseva mestari Sebastian Sylvester päätti haastaa hallitsevan WBA-liiton maailmanmestarin Felix Sturmin ja luopui siksi Euroopan mestaruusvyöstään. Virallisena ykköshaastajana Asikainen nimitettiin avoimen mestaruusottelun toiseksi osapuoleksi. Vastustajaksi Euroopan nyrkkeilyliitto nimesi Khoren Gevorin. Ottelu käytiin Helsingin Hartwall Areenassa 28. marraskuuta 2008. Asikainen hävisi kamppailun 7. erässä teknisellä tyrmäyksellä valmentaja Pekka Mäen heitettyä pyyhkeen kehään. Ottelun jälkeen Asikaisen jalat operoitiin.[4]

18. huhtikuuta 2009 Asikainen palasi kehään Valentin Antonio Ochoa vastaan.[4] ja voitti kahdeksaneräisen kamppailun kaikin tuomariäänin täysien erien jälkeen. Hän pääsi jälleen ottelemaan Euroopan mestaruudesta, mutta hävisi mestaruusottelussa 25. syyskuuta 2009 englantilaiselle Matthew Macklinille teknisellä tyrmäyksellä 1. erässä.

Paluu ja nousu ylempään keskisarjaan – uran lopetus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Macklinille kärsityn tappion jälkeen Asikainen harkitsi uran lopettamista[5], mutta ilmoitti uransa jatkosta huhtikuussa 2010.[6] Paluunsa myötä hän vaihtoi painoluokkaansa ylempään keskisarjaan. Kirkkonummella käydyssä uuden painoluokansa ensimmäisessä ottelussa 11. toukokuuta 2010 Asikainen voitti vastustajansa Dario Armando Matorrasin neljännessä erässä teknisellä tyrmäyksellä. Hänen seuraava ottelunsa oli 4. syyskuuta 2010 Töölön kisahallissa Helsingissä tuntematonta Jaudiel Zepedaa vastaan, jonka Asikainen voitti keskeytyksellä, kun hänen vastustajaltaan murtui leuka neljännessä erässä Asikaisen voimakkaan oikean koukun seurauksena.lähde?

Loppuvuodesta 2010 Asikainen nimettiin ylemmän keskisarjan Euroopan mestarin Piotr Wilczewskin haastajaksi ja ottelupaikaksi varmistui Suomi.[7] Asikainen kuitenkin hävisi 4. maaliskuuta 2011 järjestetyn ottelun, kun kehätuomari keskeytti ottelun teknisellä tyrmäyksellä sen 11. erässä.[8] Asikainen oli jo ennen ottelua päättänyt lopettaa uransa, jos tuloksena on tappio.[9]

Comeback-ottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asikainen teki ilmeisesti vain yhden ottelun mittaisen comebackin 22. huhtikuuta 2016 Leppävirralla 6-eräisessä ottelussa kroatialaista Ivan Jukicia vastaan. Asikainen voitti ottelun yksimielisin tuomaripistein 60–54, 60–54, 60–54. Jatkossa hän omien sanojensa mukaan aikoo "vain kuntonyrkkeillä".[10]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amin Asikainen pelaamassa beachfutista Unibetin joukkueessa Yyteri Beachfutis -tapahtumassa 2010.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amin Asikainen asui Siuntiossa silloin, kun hän oli vielä ensimmäistä kertaa naimisissa. Nykyään hän asuu Kirkkonummella. Hänen isänsä on marokkolainen, äiti suomalainen. Aminilla on myös kaksi siskopuolta ja yksi velipuoli. Asikainen erosi keväällä 2008 Minna Waltherista [11][12] ja avioitui 30. heinäkuuta 2011 Nilüfer Syvämeren kanssa[13], mutta elokuussa 2015 he erosivat.[14]

Asikainen asuu avoliitossa tosi-tv-tähti Nadia Ammourin kanssa[15] ja he saivat Anton Ali Asikainen -nimisen pojan huhtikuussa 2017 ja kaksostytöt tammikuussa 2022. Aminilla on ennestään kolme lasta.[16][17][18]

Ura politiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asikainen asettui ehdolle vuoden 2012 kunnallisvaaleissa kotikuntansa Kirkkonummen sosiaalidemokraattien listoilla.[19] Hän pääsi valtuustoon saatuaan 216 ääntä.[20]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amin Asikainen kilpaili Tanssii tähtien kanssa -kilpailun 7. tuotantokaudella, joka alkoi 16. syyskuuta 2012. Hänen tanssiparinaan oli tanssinopettaja Jutta Helenius.[21] Amin ja Jutta putosivat kolmannessa pudotuksessa 14. lokakuuta 2012.[22]

Asikainen omistaa kotikunnassaan Kirkkonummella sporttibaarin, oman kuvauksensa mukaan "Suomen pienimmän yökerhon", nimeltään Mestarin Tempo, joka avattiin kesällä 2014.[23]

Asikainen työskentelee valmentajana Ringside Gym-salissa. [24]

Asikainen oli mukana Gladiaattorit-ohjelmassa nimellä Kivinyrkki.[25] Hän osallistui kilpailijana Farmi Suomi -nimiseen realitysarjaan vuonna 2020.[26] Asikainen osallistuu keväällä 2022 Nelosella ja Ruutu-suoratoistopalvelussa alkavaan tosi-tv-ohjelmaan Erikoisjoukot.[27]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ ”Se oli tässä” – Amin Asikainen lopettaa uransa (päivitetty 6.6.2012) Yle Urheilu. 5.3.2011. Yleisradio Oy. Viitattu 3.11.2015.
  2. ↑ Aminin viimeinen kaataja ei ole kateellinen Ilta-Sanomat. 26.1.2007. Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 18.10.2015. Viitattu 3.11.2015.
  3. ↑ Asikaisen EM-ottelu erä erältä 2006. Boxing.fi. Viitattu 5.1.2009. [vanhentunut linkki]
  4. ↑ a b c Asikaisen EM-ottelu erä erältä 2006. Boxing.fi. Arkistoitu 7.7.2009. Viitattu 5.1.2009.
  5. ↑ Iltasanomat (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ Yle, Urheilu-uutiset
  7. ↑ Asikaisen EM-ottelu isketään Suomessa Yle.fi. 20.12.2010. Viitattu 4.3.2011.
  8. ↑ Amin Asikainen tyrmättiin EM-ottelussa YLE Urheilu. 4.3.2011. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 4.3.2011.
  9. ↑ Ranta, Jarno: Amin Asikaisen tuskan kyyneleet 31.1.2015. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 31.1.2015.
  10. ↑ Amin Asikainen, 40, palasi kehään upeasti – voitto irtosi näytöstyyliin! Ilta-Sanomat. 22.4.2016. Arkistoitu 23.4.2016. Viitattu 23.4.2016. fi-FI
  11. ↑ Ex-puoliso: En tapaa Amin Asikaista EM ottelun alla MTV3. Viitattu 6.7.2008.
  12. ↑ Amin Asikainen eroaa Iltalehti. 24.4.2008. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 25.4.2010.
  13. ↑ Amin Asikainen ja Nilüfer Syvämeri saivat toisensa Iltalehti. 31.7.2011. Viitattu 2.8.2011.
  14. ↑ Amin Asikainen asumuserostaan: Hyvin olen jaksanut Iltalehti. 24.9.2015. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 24.9.2015.
  15. ↑ Amin Asikainen ei enää piilottele suhdettaan Paratiisihotelli-Nadiaan - pusukuva www.iltalehti.fi. Viitattu 14.6.2016. fi-FI
  16. ↑ Amin Asikaisen vastasyntynyt kuopus suloisena - nyrkkeilyhanskan kokoinen pikkuveijari iltalehti.fi. Viitattu 24.4.2017.
  17. ↑ Amin Asikaisen ja Nadian pojalle nimi: Antton Ali Asikainen iltalehti.fi. Viitattu 30.5.2017.
  18. ↑ Nadia Ammourin ja Amin Asikaisen kaksoset syntyivät: ”Me voidaan kaikki hyvin” www.iltalehti.fi. Viitattu 12.12.2022.
  19. ↑ Amin Asikainen mukaan politiikkaan 12.9.2012. Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 15.9.2012. Viitattu 15.9.2012.
  20. ↑ Nyrkkeilijä Amin Asikainen nousi Kirkkonummen valtuustoon Helsingin Sanomat. 29.10.2012. Viitattu 29.12.2012.
  21. ↑ Amin Asikainen ja Jutta Helenius MTV3. Viitattu 29.12.2012.
  22. ↑ Tappajan katse ei toiminut: Amin ulos tanssikisasta! MTV3. 14.10.2012. Viitattu 29.12.2012.
  23. ↑ Amin Asikainen avaa baarin K-nummella Viisykkönen. 31.1.2014. Viitattu 7.2.2014.
  24. ↑ Ringside Gymin henkilökunta ringsidegym.fi. Arkistoitu 29.10.2017. Viitattu 28.10.2017.
  25. ↑ Uudet Gladiaattorit ovat raudanlujia taistelijoita – Mukana mm. Jere Tiihonen, Amin Asikainen ja Martina Aitolehti Nelonen.fi. 15.5.2017. Viitattu 28.10.2017.
  26. ↑ Tani, Iida: Farmi Suomi -semifinalistit selvisivät! Amin Asikainen putosi kilpailusta viime metreillä – hävisi kaksintaistelun niukasti missikaunottarelle Ilta-Sanomati. 7.5.2020. Viitattu 9.5.2020.
  27. ↑ Erikoisjoukot on Suomen tv-historian rankin kilpailu – nämä julkkikset osallistuvat www.iltalehti.fi. Viitattu 26.4.2022.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jaatinen, Pekka: Silmää räpäyttämättä – Amin Asikaisen tarina. Johnny Kniga, 2007. ISBN 978-951-0-33021-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Amin Asikainen.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Amin_Asikainen&oldid=22142277”