Rami Hietaniemi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitalit
Maa: Suomen lippu Suomi
Miesten kreikkalais-roomalainen paini
MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Istanbul 2011 84 kg
EM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Vantaa 2014 85 kg

Rami Antero Hietaniemi (s. 28. joulukuuta 1982 Perho) on suomalainen kreikkalais-roomalaisen tyylin painija. Hän edustaa seuratasolla Nurmon Jymyä edustettuaan aiemmin Perhon Kiriä. Häntä valmentaa entinen painija ja maailmanmestari Marko Yli-Hannuksela.[1]

Hietaniemi voitti 84 kg:n sarjan MM-pronssia Istanbulissa 2011 ja 85-kiloisten EM-hopeaa Vantaalla 2014. Hän edusti Suomea Lontoon kesäolympialaisissa 2012 ja on sijoittunut MM-kilpailuissa viidenneksi 84 kg:n sarjassa Budapestissa 2013 ja 85 kg:n painoluokassa Las Vegasissa 2015 sekä 96 kg:n sarjassa kymmenenneksi Bakussa 2007 ja 12:nneksi Budapestissä 2005. EM-kilpailuissa Hietaniemi on ollut parhaimmillaan 96-kiloisissa yhdeksäs Vilnassa 2009 ja 11:s Moskovassa 2006 sekä Dortmundissa 2011.

Hietaniemi on saavuttanut Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa 96 kg:n sarjassa kultaa vuonna 2010, hopeaa vuonna 2009 sekä pronssia vuosina 2002, 2006 ja 2011. Hän saavutti Cristo Lutte -turnauksen sarjavoiton vuonna 2011, minkä lisäksi hänellä on kansainvälisistä turnauksista muitakin sijoituksia kolmen parhaan joukkoon. Hietaniemi on voittanut kreikkalais-roomalaisen painin Suomen mestaruuden kaksitoista kertaa ja vapaapainin Suomen mestaruuden kerran. Yhteensä hän on voittanut 17 yleisen sarjan SM-mitalia.

Elämä ja urheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvokisaedustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hietaniemi aloitti painimisen vasta 17-vuotiaana, kun lajia alettiin harjoittaa Perhossa paikkakunnalle opiskelemaan tulleen virolaismiehen aloitteesta.[2] Vuosi painiharrastuksen aloittamisen jälkeen lajista innostunut Hietaniemi vaihtoi ammattikouluopintonsa Kokkolasta Seinäjoelle.[3]

Hietaniemi ei kilpaillut nuorten arvokisaturnauksissa, vaan aloitti kansainvälisen arvokisauransa suoraan yleisestä sarjasta vuonna 2002, jolloin hän saavutti pronssia 96 kg:n sarjassa Pohjoismaiden-mestaruuskilpailuissa. Kaksi vuotta myöhemmin hän osallistui Haaparannalla ensimmäisiin Euroopan-mestaruuskilpailuihinsa. Ensimmäisessä ottelussaan hän kärsi tappion valkovenäläiselle arvokisamenestyjälle, Sjarhei Lištvanille, joka eteni loppuotteluun asti, ja toisessa ottelussaan hän hävisi israelilaispainija Samuel Shamiloville.[4] Hietaniemen lopullinen sijoitus oli 14:s.[5]

MM-kilpailuissa Hietaniemi teki ensiesiintymisensä Budapestissa 2005. Hän voitti ensimmäisen ottelunsa kiinalaista Chen Xiaofeitä vastaan, mutta toisessa ottelussa ukrainalaispainija voitti perholaisen jaksoin 2–1. Hietaniemen sijoitus oli lopulta 12:s. Seuraavan vuoden huhtikuussa Moskovan EM-kilpailuissa Hietaniemi oli 11:s. Hän voitti ensimmäisen kierroksen georgialaisen vastustajansa jaksoin 2–0, mutta hävisi seuraavalla kierroksella samoin jaksolukemin tšekkiläiselle, turnauksessa pronssille yltäneelle Marek Švecille. Kesällä Hietaniemi paini Golden Grand Prix -turnauksessa kolmanneksi, samoin PM-kilpailuissa. Syyskuun MM-kilpailuissa Kantonissa Hietaniemi hävisi avausottelunsa edellisvuoden MM-pronssimitalistille, yhdysvaltalaiselle Justin Ruizille jaksoin 0–2. Ruiz ei selviytynyt loppuotteluun, joten Hietaniemen turnaus päättyi ja hänen sijoituksensa oli 21:s.[5]

Bakun MM-kilpailuissa 2007 96 kg:n painoluokkaan osallistui 43 painijaa. Hietaniemi aloitti toiselta kierrokselta, jolla hän voitti latvialaispainijan jaksoin 2–1. Seuraavalla kierroksella hän hävisi jaksoin 1–2 liettualaiselle Mindaugas Ežerskisille, joka eteni loppuotteluun. Hietaniemi pääsi Ežerskisin finaalipaikan johdosta keräilyotteluihin, joista hän voitti ensimmäisen kirgisialaispainijaa vastaan. Toisessa keräilyottelussa Hietaniemi hävisi lopulta pronssia voittaneelle iranilaiselle Ghasem Rezaeille. Hietaniemen lopullinen MM-sijoitus oli kymmenes.[5]

Vuonna 2008 Hietaniemi osallistui kahteen Pekingin kesäolympialaisten karsintaturnaukseen, muttei onnistunut saavuttamaan olympiapaikkaa. Vuonna 2009 hän osallistui huhtikuussa Vilnan EM-kilpailuihin, joiden ensimmäisellä kierroksella Liettuan Ežerskis oli vahvempi jaksoin 1–2. Ottelun lopputulos ratkaistiin tuomaripäätöksellä, jossa todettiin Hietaniemen puolustaneen jaloillaan sääntöjenvastaisesti. Kotikisoissaan paininut Ežerskis eteni kuitenkin jälleen loppuotteluun, ja Hietaniemi pääsi painimaan keräilyotteluissa. Niistä ensimmäisessä hän voitti azerbaidžanilaispainijan jaksoin 2–1, mutta toisessa turkkilainen painija vei voiton jaksoin 0–2.[6] Hietaniemi sijoittui yhdeksänneksi, ja elokuun PM-kilpailuissa hän saavutti Viron Heiki Nabin jälkeen hopeaa. Syyskuussa Herningin MM-kilpailuissa Hietaniemi voitti kiinalaisvastustajansa 2–0, mutta hävisi toisella kierroksella EM-kilpailujen tavoin turkkilaispainijalle. Hietaniemi oli lopulta 16:s.[5]

Turnauksia 84-kiloisissa ja MM-pronssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 Hietaniemi alkoi painia kansainvälisissä turnauksissa 96-kiloisten ohella myös 84 kilogramman painoluokassa. 84-kiloisissa hän sijoittui kesäkuussa Saksan Grand Prix'n kolmanneksi, ja 96-kiloisissa hän voitti elokuussa uransa ensimmäisen Pohjoismaiden mestaruuden. Moskovan MM-kilpailuissa Hietaniemi paini 84 kg:n painoluokassa. Hän hävisi ensimmäisen ottelunsa ukrainilaispainijalle jaksoin 0–2 ja putosi jatkosta sijoittuen 24:nneksi.[5]

Vuoden 2011 Hietaniemi aloitti voittamalla tammikuussa Cristo Lutte -turnauksen 96-kiloisissa. Dortmundin EM-kilpailuissa Hietaniemi kilpaili 96 kilogramman painoluokassa. Ensimmäinen ottelu päättyi 2–1-voittoon kreikkalaisvastustajasta, mutta toinen ottelu Azerbaidžanin Şalva Qadabadzea vastaan päättyi 0–2-tappioon. Hietaniemen lopullinen sijoitus oli 11:s, Qadabadze sijoittui lopulta pronssille. Toukokuussa Hietaniemi saavutti PM-kilpailuissa pronssia. Elokuussa hän siirtyi 84-kiloisiin, ja oli tässä sarjassa Wladyslaw Pytlasinski -turnauksen kolmas.[5] Syksyn MM-kilpailuihin hän valmentautui muun muassa Marko Yli-Hannukselan avustuksella.[7]

Syyskuussa Istanbulin MM-kilpailuissa Hietaniemi kilpaili 84 kg:n sarjassa. Hän voitti kolmella ensimmäisellä kierroksella 2–0-voitoin moldovalais-, serbialais- ja itävaltalaispainijat. Neljännellä kierroksella Hietaniemen vastustaja oli hallinnut olympiavoittaja, Italian Andrea Minguzzi, jonka hän voitti jaksoin 2–0. Välierässä Hietaniemeä vastaan paini valkovenäläinen Alim Selimau. Ensimmäinen jakso päättyi Selimaun voittoon tuomarien rangaistua Hietaniemeä pakoilusta. Toisen jakson voitti Hietaniemi takavyöheitolla pistein 2–0, mutta kolmannella jaksolla suomalaista rangaistiin jälleen pakoilusta, ja Selimau eteni finaaliin jaksoin 1–2. Selimau voitti loppuottelun ja uransa toisen MM-kultamitalin. Hietaniemi taas selviytyi suoraan pronssiotteluun, jossa hänen vastustajakseen piti asettua azerbaidžanilainen Saman Tahmasebi.[5] Tahmasebi joutui kuitenkin antamaan loukkaantumisensa vuoksi luovutusvoiton, ja Hietaniemi palkittiin uransa ensimmäisellä suurella arvokisamitalilla, joka oli viiteen vuoteen ensimmäinen suomalaisen voittama MM-painimitali. Hietaniemi saavutti samalla Suomelle maapaikan Lontoon olympialaisiin.[8] Hänet nimettiin olympiajoukkueeseen ensimmäisessä valintatilaisuudessa joulukuussa 2011.[9] Vuonna 2011 Hietaniemi paini vielä 96-kiloisten sarjassa kolmanneksi Arto Haavisto -turnauksessa ja Lontoon esiolympialaisissa.

Lontoon olympiavuodesta eteenpäin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hietaniemi aloitti Lontoon olympiavuotensa 84-kiloisissa painimalla maaliskuussa Belgradin EM-kilpailuissa unkarilaista Viktor Lőrinczia vastaan. Hän hävisi ottelun lopulta pronssia voittaneelle Lőrinczille jaksoin 0–2 (0–1, 0–1) ollen lopulta 24:s.[10] Kesäkuussa hän oli Saksan Grand Prix'ssa 84-kiloisten sarjassa toinen.[5]

Elokuussa ennen olympialaisia Hietaniemi loukkasi sormensa harjoituksissa.[11] Lontoossa hän sai avausvastustajakseen 84 kilogramman sarjassa ranskalaisen moninkertaisen arvokisamitalistin Mélonin Noumonvi'n, jonka kanssa hän oli aikaisemmin harjoitellut. Ensimmäisen erän Noumonvi voitti vyörytyksellä. Toisen erän mattopainissa päällä olleen Hietaniemen vasen polvi petti nostoyrityksen aikana, ja hän hävisi ottelun jaksoin 0–2 lopulta pronssiotteluun painineelle, mutta sen hävinneelle ranskalaiselle. Hietaniemen olympiasijoitus oli Lontoossa 15:s.[5] Lääkärin diagnoosin mukaan suomalaiselta repesi ottelussa sivuside ja venähti ristiside.[12][13] Marraskuussa Hietaniemi paini Arto Haavisto Cupissa toiseksi 96-kiloisissa.[5]

Vuoden 2013 alussa Hietaniemen ilmoitettiin kärsivän leikkaushoitoa vaativasta kyynärpään rasitusvammasta, jonka arvioitiin pitävän tämän pois molskilta kuukauden ajan.[14] Hietaniemi leikattiin myös toisen kerran ilmenneiden sormivaivojen takia. Leikkauksessa ilmeni, että hänen kyynärhermonsa oli katkennut, minkä vuoksi hänen oikean kätensä sormet eivät toimi kunnolla. Vamman pelättiin estävän paini- ja rakennusmiehen uran jatkumisen.[15] Heinäkuussa Hietaniemeltä repesi hauislihas, mutta hän pystyi kuitenkin painimaan syyskuussa Budapestin MM-kisoissa ja sijoittui 84 kg:n sarjassa viidenneksi voitettuaan kolme ottelua sekä hävittyään välierässä Azerbaidžanin Saman Tahmasebille ja pronssiottelussa isäntämaan Viktor Lőrinczille.[16] Vuoden 2013 Hietaniemi päätti Arto Haavisto -cupin kolmanteen sijaan.[5]

EM-hopeaa Vantaan kotikisoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 Hietaniemi voitti helmikuussa Thor Masters -turnauksen 85 kilogramman sarjan. Vantaan EM-kilpailuissa 2014 Hietaniemi voitti 85 kg; sarjassa ensimmäisillä kierroksilla ruotsalaisvastustajan 6–5, vaikka oli jo tappiolla 0–5, neljän pisteen heitolla Puolan hallinneen olympiapronssimitalisti Damian Janikowskin 4–1 ja georgialaispainijan 2–1. Välierässä Hietaniemi kohtasi saksalaisen Jan Fischerin, jonka hän voitti lukemin 6–0.[17] Hietaniemi heitti Fischerin ottelun aikana viiden pisteen heitolla. Loppuottelussa Hietaniemeä vastustaja oli ukrainalainen Žan Belenjuk, joka sai ottelun ensimmäiset kaksi pistettä. Hietaniemi sai ukrainalaisen passiivisuudesta pisteen ja pääsi kahdesti koettamaan tämän heittämistä matosta, mutta Belenjuk kesti Hietaniemen yritykset ja voitti ottelun pistein 2–1.[5][18]

Toukokuussa Hietaniemi nousi painin maailmanrankingissa painoluokkansa kolmannelle sijalle, mikä oli siihen mennessä historian paras suomalaissijoitus.[19] Toukokuussa Hietaniemi oli maailmancupissa sarjassaan kahdeksas, ja kesäkuun lopulla hän paini Saksan Grand Prix'ssä kolmanneksi sarjassa 98 kg.[5] Elokuussa Hietaniemi valittiin Suomen joukkueeseen syksyn 2014 MM-kilpailuihin.[20] Hän oli kuitenkin loukannut Valko-Venäjällä järjestetyssä harjoitusleiriottelussa hauislihaksensa ja kisoihin osallistuminen oli epävarmaa.[21] Hietaniemi päätti osallistua kisoihin vammastaan huolimatta.[22] Hänen sijoituksensa oli 28:s.[5]

Heinäkuussa 2015 Hietaniemi valittiin vuoden 2015 MM-kisoihin.[23] Hän varmisti MM-kilpailuissa Suomelle olympiapaikan Rio de Janeiron kisoihin 2016 kukistettuaan kolmannen kierroksen ottelussa kazakstanilaisen Nursultan Tursinovin. Hän sijoittui MM-kilpailuissa lopulta viidenneksi hävittyään välieräottelussa Uzbekistanin Rustam Assakaloville ja pronssiottelussa iranilaiselle Habibollah Ahlaghille.[24]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hietaniemi on työskennellyt talonrakentajana ja liikuntapaikkojen hoitajana. Hän opiskelee Kuortaneella ja on valmentanut muita painijoita.[25] Hän asuu vaimonsa ja kolmen tyttärensä kanssa Nurmossa.[3][26] Hietaniemi harrastaa metsästystä ja jääkiekkoa.[1]

Hietaniemi harrasti 16-vuotiaaksi asti kuulantyöntöä toisen perholaisen Arsi Harjun saavutusten innoittamana.[3] Hänen ennätyksensä miesten täysipainoisella 7,26 kilogramman kuulalla on 13,00 metriä.[27]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset turnaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarja 84 kg, ellei toisin mainittu.

  • Kesäolympialaiset: 15:s Lontoossa 2012 (84 kg)
  • MM-kilpailut: pronssia 2011 (84 kg), viides 2013 (84 kg), viides 2015 (85 kg), kymmenes 2007 (96 kg), 12:s 2005 (96 kg), 16:s 2009 (96 kg), 21:s 2006 (96 kg), 24:s 2010 (84 kg), 28:s 2014 (85 kg)
  • EM-kilpailut: hopeaa 2014 (85 kg), yhdeksäs 2009 (96 kg), 11:s 2006 (96 kg) ja 2011 (96 kg), 14:s 2004 (96 kg), 24:s 2012
  • Pohjoismaiden-mestaruuskilpailut: kultaa 2010 (96 kg), hopeaa 2009 (96 kg), pronssia 2002 (96 kg), 2006 (96 kg) ja 2011 (96 kg)
  • Cristo Lutte -turnaus: voittaja 2011 (96 kg)
  • Golden Grand Prix -turnaus: kolmas 2006 (96 kg)
  • Saksan Grand Prix -turnaus: toinen 2012, kolmas 2010 ja 2014 (98 kg)
  • Wladyslaw Pytlasinski -turnaus: kolmas 2011
  • Arto Haavisto -turnaus: toinen 2012 (96 kg), 2014 (98 kg), kolmas 2011 ja 2013 (96 kg)
  • Lontoon esiolympialaiset: kolmas 2011 (96 kg)

Aikuisten SM-mitalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hietaniemi on voittanut kreikkalais-roomalaisen painin Suomen-mestaruuden 87 kg:n painoluokassa vuonna 2018 ja 96 kg:n painoluokassa (98 kg vuosina 2014–2017) vuosina 2003, 2005, 2006, 2007, 2008, 2009, 2011, 2012, 2015, 2016 ja 2017.[28] Lisäksi hän on saavuttanut SM-hopeaa 97 kg:n sarjassa vuonna 2001 ja SM-pronssia 96-kiloisissa vuonna 2004. Vapaapainin SM-kilpailuissa hän on voittanut 96 kg:n sarjassa kultaa vuonna 2006 sekä pronssia vuosina 2002 ja 2003.[29]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hietaniemi Rami Suomen Painiliitto. Viitattu 3.8.2015.
  2. Jymypaljastuksia – tätä et tiennyt huippupainijasta! Seinajoen Sanomat. Viitattu 2.1.2012.
  3. a b c Määttä, Teemu: Kuulantyöntäjän olympiaunelma toteutuu molskilla. Aamulehti, 22. joulukuuta 2011, s. B23.
  4. Haapamäki taistellen jatkoon EM-paineissa MTV Sport. 9.4.2004. Viitattu 3.8.2015.
  5. a b c d e f g h i j k l m n Hietaniemi, Rami (FIN) iat.uni-leipzig.de. Viitattu 3.8.2015. (englanniksi)
  6. Hakala ja Hietaniemi karsiutuivat EM-painin keräilyerissä Yle Urheilu. 5.4.2009. Viitattu 3.8.2015.
  7. Suomalaispainija menestyi Puolassa Iltasanomat.fi. 5.8.2011. Viitattu 3.8.2015.
  8. Rami Hietaniemi paini MM-pronssia yle.fi. Viitattu 2.1.2012.
  9. Ensimmäiset suomalaiset valittu Lontoon olympialaisiin MTV Sport. 8.12.2011. Viitattu 3.8.2015.
  10. Hietaniemi hävisi EM-painien avausottelunsa yle.fi. Viitattu 6.1.2013.
  11. Suomen painijoiden vastoinkäymiset jatkuvat yle.fi. Viitattu 7.1.2013.
  12. Hietaniemen polvi paukahti iltasanomat.fi. Viitattu 7.1.2013.
  13. Suomalaisten epäonni ei lopu - "Polvessa paukahti pahasti" yle.fi. Viitattu 7.1.2013.
  14. Suomen olympiapainija sairauslomalle yle.fi. Viitattu 7.1.2013.
  15. IL: Suomalaispainijan ura vaarassa - "Kyynärhermo katkennut" yle.fi. Viitattu 1.2.2013.
  16. Lund, Sakari: Hietaniemellä hienot MM-kisat - tappio kuitenkin pronssiottelussa 21.9.2013. YLE. Viitattu 24.9.2013.
  17. Lehtisaari, Matti: Hietaniemi paini EM-finaaliin! 6.4.2014. YLE Urheilu. Viitattu 6.4.2014.
  18. Kylmänen, Erkki: Hermovaurio ei haittaa – Rami Hietaniemi paini näytöstyyliin finaaliin HS.fi. 6.4.2014. Viitattu 3.8.2015.
  19. Hietaniemelle historiallinen rankingsijoitus Yle Urheilu. 9.5.2014. Viitattu 3.8.2015.
  20. Parkkinen, Jaakko: Painin MM-joukkue nimetty - käsivaivainen Hietaniemi mukana Yle Urheilu. 13.8.2014. Viitattu 3.8.2015.
  21. Huippupainijan hauis repesi Iltalehti.fi. 12.8.2014. Viitattu 3.8.2015.
  22. Rami Hietaniemi MM-molskille – hauislihas leikataan kisojen jälkeen Yle Urheilu. 28.8.2014. Viitattu 3.8.2015.
  23. Tässä on Suomen painin MM-joukkue: "Tavoitteena saavuttaa kaksi paikkaa Rioon" Yle Urheilu. 31.7.2015. Viitattu 3.8.2015.
  24. Hietaniemi venyi olympiapaikkaan viime hetkellä – mitali jäi saamatta yle.fi. 10.9.2015. Viitattu 10.9.2015.
  25. Hannula, Mikko: Taustapeili: Paini säilyi, mutta jatkavatko suomalaispainijat olympiamatolla? Yle Urheilu. 17.11.2014. Viitattu 3.8.2015.
  26. Lontoo 2012: Suomen joukkue (Arkistoitu sivu) Suomen Olympiakomitea. Viitattu 3.8.2015.
  27. Rami Hietaniemi tilastopaja.fi. Viitattu 2.1.2012.
  28. Suomen Painiliitto – SM-mitalistit painiliitto.net. Viitattu 14.4.2018.
  29. SM-mitalistit Suomen Painiliitto. Viitattu 3.8.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]