Siirry sisältöön

Imaginaerum (elokuva)

Wikipediasta
Imaginaerum
Imaginaerum by Nightwish
Ohjaaja Stobe Harju
Käsikirjoittaja Stobe Harju
Tuomas Holopainen
Tuottaja Neil Dunn
Jukka Helle
André Rouleau
Markus Selin
Säveltäjä Tuomas Holopainen
Kuvaaja Benoît Beaulieu
Leikkaaja Mathieu Bélanger
Lavastaja Elisabeth Williams
Pääosat Francis Xavier-McCarthy
Quinn Lord
Marianne Farley
Ilkka Villi
Joanna Noyes
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Suomi
 Kanada
Tuotantoyhtiö Solar Films
Caramel Films
Ensi-ilta Suomi 23. marraskuuta 2012
Kesto 85 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 3 700 000 $
Tuotto 190 670 $ (Suomessa, Venäjällä ja Malesiassa)[1]
Katsojat 7 400 (Suomessa)
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Imaginaerum on suomalais-kanadalainen musiikkifantasiaelokuva, joka perustuu Nightwish-yhtyeen samannimiseen albumiin, joka julkaistiin Suomessa 30. marraskuuta 2011 ja muualla maailmalla 2. joulukuuta 2011. Elokuvan kuvaukset alkoivat syksyllä 2011, ja sen ensi-ilta oli marraskuussa 2012.[2] Elokuvan ohjasi Stobe Harju ja sen tuotantoyhtiönä toimi Solar Films.[3]

Thomas Whitman on 75-vuotias entinen muusikko, joka on vaipunut koomaan kärsittyään vuosia moni-infarktisesta dementiasta. Kun hän takertuu elämäänsä, kun hänen vieraantunut tyttärensä Gem pohtii DNR-määräyksen allekirjoittamista, Thomasin mieli astuu fantasiamaailmaan, jossa hän elää uudelleen elämäänsä kymmenvuotiaana orpona. Tavattuaan orpokodissa Ann-nimisen tytön ja hankittuaan lumisadepallon, jossa on tanssiva hahmo nimeltä Arabeski, nuori Thomas ystävystyy lumiukon nimeltä "herra White" kanssa, joka vie hänet lennolle taivaalle. Mutta jahdatessaan isänsä Theodoren lentokonetta Thomas menettää tasapainonsa ja putoaa surrealistiseen maailmaan, jota reunustaa ränsistynyt vuoristorata, joka kuvastaa hänen mieltään ja muistojaan. Kun radan palaset hajoavat, mekaanikko, joka symboloi Thomasin lääkäriä todellisessa maailmassa, valittaa, kuinka turhaa on yrittää korjata rataa. Lääkäri kysyy neuvoa nuoremmalta Gemiltä, joka sanoo, että heidän pitäisi vain antaa sen hajota; tämä tapahtuu samaan aikaan, kun Gem suostuu DNR-käskyyn todellisessa maailmassa. Thomas tapaa nuoremman version Gemistä ja 72-vuotiaan Annin, jotka varoittavat häntä herra Whitesta. Hän juoksee "nukkekotiin", jossa hän näkee itsensä ja 30-vuotiaan Annin bändinsä jäseninä. Iäkäs Ann ilmestyy jälleen hänen eteensä ja varoittaa häntä, että lumiukko on paha ja vastuussa hänen muistojensa menetyksestä.

Kun hän matkustaa menneisyytensä muihin osiin, nuori Thomas näkee sekä isänsä että vanhemman itsensä suremassa vaimojensa kuolemaa. Yhtäkkiä Theodore ottaa aseen ja ampuu itseään päänsä läpi, ja vanhempi Thomas murskaa arabeskipallon seinää vasten, ja etääntyy tyttärestään. Hän jahtaa Gemiä läpi fantasiamaailman, kun he molemmat ikääntyvät nykypäivään.

Todellisessa maailmassa Gem saapuu Thomasin kotiin, jossa hän tapaa Annin. Ann kertoo, että kun Thomas ja hän kiersivät maailmaa yhdessä bändinsä kanssa, Thomasin vaimo kuoli auto-onnettomuudessa Gemin ollessa lapsi. Koska Thomas ei ollut läsnä hänen lapsuudessaan, Gem koki katkeruutta häntä kohtaan koko elämänsä ajan. Ann kertoo Gemille, että Thomasin vaimon kuolinyönä Thomas oli hänen kanssaan, koska hän oli estänyt tätä kuolemasta huumeiden yliannostukseen, mikä muistutti Thomasta liikaa isänsä itsemurhasta. Myöhemmin Ann avaa kassakaapin Thomasin työhuoneessa, ja löytää paperiarkkeja, joissa on epäselvää kirjoitusta. Ann saa Gemin ymmärtämään, että ajan myötä Thomasista tuli yhtä katkera kuin hänen omasta isästään heidän samanlaisen menneisyytensä vuoksi. Tämän seurauksena hän työnsi Gemin pois, jotta ei satuttaisi tätä, kuten hänen isänsä teki. Gem tajuaa, että muistiinpanot ovat kaikki Thomasin muistoja, jotka hän oli kirjoittanut ylös kun sai tietää dementiastaan ja että hän kuitenkin välitti Gemistä. Hän viettää yön kokoamalla paperit yhteen muodostaen kuvion lattialle. Kun talossa tapahtuu sähkökatkos ja Gemin kännykkä sammuu, Ann ajaa Gemin sairaalaan.

Sillä välin fantasiamaailmassaan Thomas löytää uudelleen muistonsa Gemistä ja on päättänyt pitää niistä kiinni. Hän kohtaa herra Whiten, joka paljastaa olevansa Theodoren ilmentymä. Sitä seuranneen vuoristoratamatkan aikana Thomas päästää irti viimeisistä muistoistaan Theodoresta ja pitää kiinni Gemiä koskevista muistoistaan. Hän saapuu vuoristorata-ajon päähän, putoaa ja herää koomasta Gemin ja Annin läsnäollessa. Viimeisellä hengenvedollaan Thomas tekee sovinnon tyttärensä kanssa ennen kuolemaansa.

Gem palaa isänsä kotiin soittamaan pianoa. Kun hän huomaa, että yksi koskettimista ei soi oikein, hän avaa kannen ja huomaa messinkisen nimikilven, joka on juuttunut pianon sisälle. Gem irrottaa sen ja asettaa sen korjatulle lumisadepallolle. Nimikilvessä lukee "G Em", joka paljastaa Gemin nimen säveliksi G ja E-molli. Thomas mainitsee yhdessä kirjeistään, että nämä kaksi sointua ovat avain hänen muistoihinsa ja hän haluaa vain kuulla ne viimeisen kerran. Hän oli kertonut gemille, että kun soinnut soitetaan oikein, lumisadepallon Arabeski pyörii. Kun Gem tajuaa, että Thomas todella rakasti häntä, hän soittaa sointua ja Arabeski pyörähtää, joka symboloi heidän sovintoaan.[4]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Francis-Xavier McCarthy  75-vuotias Tom Whitman  
 Quinn Lord  10-vuotias Tom Whitman  
 Tuomas Holopainen  34- ja 47-vuotias Tom Whitman  
 Marianne Farley  35-vuotias Gem Whitman  
 Keyanna Fielding  7-vuotias Gem Whitman  
 Joanna Noyes  73-vuotias Ann  
 Anette Olzon  32-vuotias Ann  
 Victoria Ann Jung  8-vuotias Ann  
 Marco Hietala  Marcus  
 Emppu Vuorinen  Emil  
 Jukka Nevalainen  Jack  
 Troy Donockley  Taikuri / Gemin apuri  
 Ilkka Villi  Theodore Whitman, Lumiukko  
 Elias Toufexis  Lumiukko (ääni)  
 Stephane Demers  Tinasotilas  
 Ron Lea  Tri. Jansson  
 Glenda Braganza  Tomin hoitaja  
 Hélène Robitaille  Arabeski  
 Madison McCleer  orpo tyttö  

Helsingin Sanomat luonnehti elokuvaa sekavaksi.[5] Marraskuun 2012 lopulla ensi-iltaan tulleesta elokuvasta tuli teattereissa floppi. Se keräsi Suomessa runsaassa kuukaudessa vain noin 7 400 katsojaa ja tuotti budjetistaan vain viisi prosenttia rahaa takaisin.[6][1] Tuotantoyhtiölle Imaginaerum oli vähäriskinen, koska Nightwish rahoitti sen suurelta osin itse ja se oli suunnattu ensisijaisesti fanituotteeksi.[7]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]