Diklooridifenyylitrikloorietaani

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo hyönteismyrkystä. Muita merkityksiä varten katso DDT (täsmennyssivu).
DDT
DDT.svg
Tunnisteet
CAS-numero 50-29-3
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C14H9Cl5
Tiheys 1,6 g/cm3 g/cm³
Sulamispiste 109 °C (382,15 K)
Kiehumispiste 260 °C (533,15 K)
Täystuho-hyönteismyrkkyrasia. Täystuho sisältää DDT:tä 6%.
Yhdysvaltalaiset sotilaat demonstroivat DDT:n käsiruiskutusta.
DDT-mainos 1940-luvulta.

Diklooridifenyylitrikloorietaani (DDT[1], C14H9Cl5) on 1900-luvulla suosittu, nykyään useimmissa maissa kielletty hyönteismyrkky. Se oli ensimmäisiä moderneja hyönteismyrkkyjä, joka otettiin käyttöön toisen maailmansodan alkupuolella[2]. Sitä käytettiin ennen kaikkea hävittämään hyttysiä, koska haluttiin torjua niiden levittämiä tauteja kuten malariaa. Sveitsiläinen kemisti Paul Hermann Müller sai lääketieteen Nobelin palkinnon vuonna 1948 keksittyään aineen toimivan hyönteismyrkkynä – itse yhdiste oli kehitetty jo 1874.[3] Suomessa DDT:tä markkinoitiin aikanaan Täystuho-kauppanimellä.[4]

Ennen DDT:n käyttöaihetta hyönteismyrkkynä Yhdysvalloissa oli malariaongelma etelävaltioiden alueella. Vuosina 1947–1951 malaria kyettiin valtiollisen ohjelman puitteissa hävittämään Yhdysvalloista DDT-ruiskutusten avulla. Ohjelmaa hoitanut virasto keskittyi sen jälkeen malariatilanteen seurantaan Yhdysvalloissa ja avun tarjoamiseen malarian hävittämiseksi tai kontrolloimiseksi kehitysmaissa.[5]

DDT:n maine muuttui maailmanlaajuisesta pelastajasta paariaksi Rachel Greenin vuoden 1962 kirjan Hiljainen kevät (engl. Silent Spring) myötä.

Syyskuussa 2006 Maailman terveysjärjestö salli uudelleen DDT:n käytön hyönteismyrkkynä malaria-alueilla.[6]

Kemialliset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DDT on väritöntä, kiteistä tai valkoista jauhetta,[7] joka liukenee herkästi rasvoihin mutta huonosti veteen.[8] Hyönteisillä se sitoutuu hermosolun aksonin pinnalla oleviin proteiineihin, jotka muodostavat hermoimpulssiakuljettavia jänniteherkkiä natriumkanavia. DDT-molekyylin tarttuminen proteiiniin pakottaa natriumkanavan auki, jolloin hermosolu johtaa sähköä jatkuvasti. Seurauksena on voimakkaita pakkoliikkeitä ja lopulta kuolema. Joillekin hyönteisille kehittyy mutaatio natriumkanava-geenissä, joka tekee niistä immuuneja DDT:lle ja vastaaville hyönteismyrkyille.[9]

DDT oli aluksi suuri menestys. Britit raportoivat hävittäneensä malarian Ceylonista DDT:n avulla.[10] Kun ainetta alettiin käyttää laajasti maataloudessa huomattiin kuitenkin, että hyönteiset tulivat varsin nopeasti vastustuskykyisiksi DDT:lle.[11]

Rachel Carson julkisti kirjassaan Äänetön kevät tutkimustuloksia, joiden mukaan altistuminen DDT:lle on yhteydessä syöpään ja aiheuttaa linnuilla ongelmia lisääntymistä, koska se ohentaa munankuoria.[2][12] Suomessa havaittiin että ravintoketjun huipulla elävät merikotka ja muuttohaukka kärsivät näistä vaikutuksista.[13][14] Carsonin tutkimustulokset kyseenalaistettiin ensin. Vasta myöhemmin, osaltaan DDT:n ansiosta, opittiin ravintoketjussa rikastumisen käsite.lähde?

DDT ei ole niinkään akuutisti vaarallinen, esim. kerta-altistuminen ei aiheuta hengenvaaraa. Sen sijaan se vaikuttaa hormonitoimintaan ja kertyy maksaan ja munuaisiin. Kokeita ihmisille haitallisista vaikutuksista ei ole kuitenkaan koskaan toistettu.[15]

DDT on kielletty useimmissa maissa ympäristövaikutustensa takia. DDT:stä kehittyy ravintoketjussa hormoninkaltaisia DDE:tä ja DDD:tä, joiden on eläinkokeilla todettu aiheuttavan syöpää.[16][17]

DDT:n kieltäminen eräissä maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo, Kotus
  2. a b c DDT Ympäristöministeriö. Viitattu 20.7.2010.
  3. DDT: From miracle chemical to banned pollutant Swiss Info
  4. Täit, nuo herkät ja kiehtovat eläimet Pellervo
  5. https://www.cdc.gov/malaria/about/history/elimination_us.html
  6. WHO Backs Use of DDT Against Malaria NPR 2006
  7. Diklooridifenyylitrikloorietaanin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 6.8.2013
  8. DDT Ympäristöministeriö. Viitattu 6.8.2013.
  9. Davies TG et al.: DDT, pyrethrins, pyrethroids and insect sodium channels. IUBMB Life. 2007 Mar;59(3):151-62. NCBI. Viitattu 6.8.2013.
  10. Tren R & Bate R: Malaria and the DDT Story (s. 36) The Institute of Economic Affairs. Viitattu 6.8.2013.
  11. DDT - A Brief History and Status Pesticides. US EPA. Viitattu 6.8.2013.
  12. Raimo Alén: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä, s. 89. Gummerus Kirjapaino Oy, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
  13. Merikotka Saaristomerellä Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 6.8.2013.
  14. Muuttohaukka toipuu ympäristömyrkyistä Luonnonsuojeluliitto. Viitattu 6.8.2013.
  15. Dick Taverne: The March of Unreason: Science, Democracy and the New Fundamentalism.
  16. DDT and its metabolite DDE alter steroid hormone secretion
  17. DDT Eco USA

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Green, Rachel. Silent Spring.
  • Tren, Richard;‎ Roberts, Donald. The Excellent Powder: DDT's Political and Scientific History.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]