Siirry sisältöön

Beyoncé

Muokkaa linkkejä
Wikipediasta
Beyoncé
Beyoncé vuonna 2023.
Beyoncé vuonna 2023.
Henkilötiedot
Koko nimi Beyoncé Giselle Knowles-Carter
Syntynyt4. syyskuuta 1981 (ikä 44)
Houston, Texas, Yhdysvallat
Ammatti
Puoliso Jay-Z (vih. 2008)
Lapset 3
Sukulaiset Solange Knowles (sisko)
Muusikko
Taiteilijanimi
  • Harmonies by the Hive[1]
  • Queen Bey
  • Queen B
  • Third Ward Trill[2]
Aktiivisena 1990–
Tyylilajit
Soittimet laulu
Yhtyeet
Levy-yhtiöt
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Kotisivut
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta

Beyoncé Giselle Knowles-Carter (biˈjɒnseɪ, o.s. Knowles; s. 4. syyskuuta 1981 Houston, Texas, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä, näyttelijä ja yrittäjä.

Beyoncé esiintyi lapsena useissa kykykilpailuissa, mutta tuli tunnetuksi perustamansa tyttöryhmä Destiny’s Childin jäsenenä 1990-luvulla. Hän aloitti soolouransa R&B-tyylisellä esikoisalbumillaan Dangerously in Love (2003). Destiny’s Childin hajottua vuonna 2005 Beyoncé julkaisi toisen studioalbuminsa B’Day (2006). Tätä seurasi kolmas studioalbumi I Am... Sasha Fierce (2008), jolta julkaistiin 11-kertaista platinaa myyneet singlet ”Single Ladies (Put a Ring on It)” ja ”Halo”.[3] Oman Parkwood Entertainment -levy-yhtiönsä kautta Beyoncé on julkaissut studioalbumit 4 (2011), Beyoncé (2013), Lemonade (2016) sekä albumitrilogian ensimmäiset kaksi albumia Renaissance (2022) ja Cowboy Carter (2024).

Vuoteen 2023 mennessä Beyoncé oli myynyt maailmanlaajuisesti noin 200 miljoonaa levyä.[4] Hän on voittanut uransa aikana 35 Grammy-palkintoa, mikä tekee hänestä Grammyjen historian palkituimman palkinnonsaajan.[5][6] Aikakauslehti Time nimesi Beyoncén 100 vaikutusvaltaisimman henkilön joukkoon vuonna 2023.[7]

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beyoncé Giselle Knowles syntyi Houstonissa, Texasissa 4. syyskuuta 1981.[8] Hän on Mathew Knowlesin ja Celestine ”Tina” Knowlesin esikoislapsi. Beyoncén isä on taustaltaan afroamerikkalainen ja äiti Louisianan kreoli (afrikkalaista, ranskalaista ja alkuperäisamerikkalaista perimää).[9][10] Beyoncé sai etunimensä äitinsä ranskankielisestä tyttönimestä, joka oli itsessään kirjoitusvirhe nimestä Beyincé.[9][11][12] Beyoncén pikkusisko Solange Knowles on myös laulaja.

Beyoncén äiti on entinen kampaaja, ja hänen isänsä toimi myyntipäällikkönä Xeroxilla ennen kuin siirtyi tyttärensä manageriksi.[13] Beyoncé kasvatettiin sekä metodistiksi että katoliseksi ja kävi kummankin uskontokunnan kirkossa.

Beyoncé oli ujo lapsi, joten hänen vanhempansa ilmoittivat hänet tanssikouluun, jotta tyttö oppisi sosiaalisia taitoja. Hänen musiikilliset lahjansa huomattiin varhain, ja esiintyminen toi hänelle itsevarmuutta. Beyoncén intohimo musiikkiin syttyi, kun hän lauloi koulunsa kykykilpailussa seitsemänvuotiaana John Lennonin kappaleen ”Imagine”. Hänen esityksensä jätti varjoonsa kaikki 15–16-vuotiaat kilpailijat.[13] Vuonna 1990 yhdeksänvuotias Beyoncé meni musiikkiin erikoistuneeseen Parker Elementary Schooliin, missä hän lauloi koulun kuorossa.[14] Myöhemmin hän opiskeli myös esittävien taiteiden Kinder High Schoolissa Houstonissa.[15][16][17] Hän oli mukana myös metodistikirkon kuorossa, jossa hän solistina kaksi vuotta.[13]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-2001: Uran alku ja Destiny’s Child

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Beyoncé vuonna 2001.

Vuonna 1990 Beyoncé tapasi laulaja LaTavia Robersonin kun he molemmat olivat koe-esiintymässä tytöistä koostuvaan esiintymisryhmään.[18] Joukkoon liittäytyi Kelly Rowland kaksi vuotta myöhemmin,[18] ja heidät laitettiin Girl’s Tyme -ryhmään, joka esitti tanssiesityksiä Houstonin kykykilpailuissa.[19][20] Vuonna 1993 ryhmä osallistui Star Search -ohjelmaan, joka oli silloin Yhdysvaltain suosituin kykykilpailu. Ryhmä kilpaili ohjelman lauluosiossa, mutta he hävisivät. Beyoncé perusteli häviämistä huonolla kappalevalinnalla.[21] LeToya Luckettin liityttyä ryhmään Girl’s Tyme esiintyi R&B-tyttöryhmien lämmittelijänä.[18] Vuonna 1995 Beyoncén isä Mathew lopetti ryhmän johtamisen, joka puolitti Knowlesin perheen tulot ja perhe joutui muuttamaan kahteen erilliseen asuntoon.[18][22] Girl’s Tyme allekirjoitti levytyssopimuksen Elektra Recordsin kanssa, mutta yhtiö luopui siitä. Sitä seurasi Beyoncén vanhempien kuusi kuukautta kestänyt ero.[23][24] Myöhemmin Knowlesin perhe kuitenkin yhdistyi uudelleen ja yhtye sai levytyssopimuksen Columbia Recordsin kanssa kykyjenetsijä Teresa LaBarbera Whitesin avulla.[25]

Ryhmä omaksui nimen Destiny’s Child vuonna 1996 viitaten Jesajan kirjaan.[26][27] Vuonna 1997 esiinnyttyään Men in Black – miehet mustissa -elokuvan soundtrackillä, yhtye julkaisi heidän esikoissinglen ja ensimmäisen ison hitin ”No, No, No”, jota seurasi esikoisalbumi Destiny’s Child.[28] Yhtyeen toinen albumi The Writing’s on the Wall julkaistiin heinäkuussa 1999 ja se nousi Yhdysvaltain Billboard 200 -listan kärkeen.[29][30] Albumilta nousivat suosioon singlet ”Bills, Bills, Bills”, ”Say My Name” ja ”Jumpin’, Jumpin’”, joista ensimmäiset kaksi nousivat Yhdysvaltain Billboard Hot 100 -listan ykkössijalle.[29][31][32] ”Say My Name” voitti parhaan R&B-ryhmän esityksen laululla ja parhaan R&B-laulun Grammy-palkinnot vuonna 2001.[33] The Writing’s on the Wall on yksi myydyimmistä R&B-albumeista ja se on myynyt maailmanlaajuisesti yli 13 miljoonaa kappaletta.[34][35]

Destiny’s Child näki useita kokoonpanomuutoksia, mutta viimeiseen kuului Beyoncé, Rowland ja Michelle Williams.[36] Yhtyeen kolmas albumi Survivor julkaistiin toukokuussa 2001. Se nousi heti Billboard 200 -listan kärkeen myytyään ensimmäisellä viikolla 663 000 kappaletta.[37] Albumilta nousi Billboard Hot 100 -listan kärkeen kappaleet ”Independent Women Part I” ja ”Bootylicious”. Nimikappale ”Survivor” nousi listan toiselle sijalle.[38][39] ”Survivor” voitti parhaan R&B-ryhmän esityksen laululla Grammmy-palkinnon.[39] Yhtye julkaisi joulualbumin 8 Days of Christmas myös vuonna 2001, jonka jälkeen se jäi tauolle jäsenten jatkaessa soolouriaan.[18]

2002-2007: Dangerously in Love ja B’Day

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Beyoncé vuonna 2004.

Heinäkuussa 2002 Beyoncé teki elokuvadebyyttinsä elokuvassa Austin Powers ja kultamuna, jossa hän esitti Foxxy Cleopatraa.[40] Hän julkaisi kappaleen ”Work It Out” elokuvan soundtrackiltä.[41] Beyoncén läpimurto tapahtui, kun hän oli mukana Jay-Z:n kappaleella ”’03 Bonnie & Clyde”, Jay-Z:n albumilta The Blueprint²: The Gift & The Curse (2002).[42] Kappale nousi Yhdysvaltain Billboard Hot 100 -listan neljänneksi.[43] Suomessa kappale oli singlelistan sijalla 10.[44] Kappaleen musiikkivideossa Beyoncé esiintyi Jay-Z:n tyttöystävänä, jonka myötä kehittyi huhuja parisuhteesta.[19] Kaksikko alkoi seurustella puolentoista vuoden ystävyyden jälkeen, kun Beyoncé oli 19.[45]

Toukokuussa 2003 Beyoncé julkaisi kappaleen ”Crazy in Love” Jay-Z:n kanssa ensimmäisenä singlenä esikoisalbumiltaan Dangerously in Love. Kappaleesta tuli Beyoncén ensimmäinen listaykkönen Yhdysvalloissa, jossa se piti kärkisijaa kahdeksan viikkoa.[46][47] Hän esitti esikoisalbumin kappaleita 14. kesäkuuta 2003 esitetyssä televisiospesiaalissa.[48] Albumi julkaistiin kymmenen päivää myöhemmin[18] ja se debytoi Yhdysvaltain albumilistan kärjessä myyden ensimmäisellä viikollaan 317 000 kappaletta.[49] Single ”Baby Boy” nousi Billboard Hot 100 -listan kärkeen yhdeksäksi viikoksi.[50] Kolmas single ”Me, Myself and I ” ja neljäs single ”Naughty Girl” nousivat listalla viiden kärkeen.[51] Dangerously in Love toi Beyoncélle viisi Grammy-palkintoa vuoden 2004 gaalasta mukaan lukien parhaan modernin R&B-albumin palkinnon ja parhaan R&B-kappaleen ”Crazy in Lovesta”.[52] Albumi on myynyt maailmanlaajuisesti yli 11 miljoonaa kappaletta.[8]

Beyoncé näytteli elokuvassa Taivaallinen viettelys (2003), jossa hän näytteli yksinhuoltajaa ja Cuba Gooding Jr.:n hahmon rakkauden kohdetta.[53][54] Marraskuussa 2003 Beyoncé lähti ensimmäiselle kiertueelleen Dangerously in Love Tour.[55] Hän esitti Yhdysvaltain kansallislaulun ”The Star-Spangled Banner” 38. Super Bowlissa 1. helmikuuta 2004.[56][57] Maaliskuussa 2004 hän lähti Pohjois-Amerikan yhteiskiertueelle Verizon Ladies First Tour yhdessä Missy Elliottin ja Alicia Keysin kanssa.[58] Vuoden 2004 marraskuussa Destiny’s Child julkaisi viimeisen studioalbuminsa Destiny Fulfilled.[59] Albumi nousi Yhdysvaltain Billboard 200 -listan toiselle sijalle,[60] ja siltä nousivat kaksi hittisingleä ”Lose My Breath” ja ”Soldier”.[61] Vuonna 2005 Destiny’s Child lähti Destiny Fulfilled... and Lovin’ It -maailmankiertueelle.[62] Yhtye ilmoitti lopettavansa kiertueen päätyttyä.[63][64] Destiny’s Child julkaisi kokoelmalevyn #1’s lokakuussa 2005 ja he saivat tähden Hollywood Walk of Famelle maaliskuussa 2006.[65][66]

Beyoncé esiintymässä vuonna 2007.

Beyoncé julkaisi kappaleen ”Déjà Vu” ensimmäisenä singlenä toiselta studioalbumiltaan B’Day kesäkuussa 2006.[67] Kappaleella vierailee Jay-Z ja se nousi Yhdysvalloissa neljännelle sijalle.[68] B’Day julkaistiin 4. syyskuuta 2006, samana päivänä kun Beyoncé täytti 25.[69][70] Albumi debytoi Yhdysvaltain Billboard 200 -listan ykkössijalla, kun se myi ensimmäisellä viikolla 541 000 kappaletta.[71][72] Albumin toinen kansainvälinen single ”Irreplaceable” nousi Billboard Hot 100 -listan kärkeen kymmeneksi viikoksi.[73] B’Dayn muut singlet ”Ring the Alarm”, ”Get Me Bodied” ja ”Green Light” näkivät kaikki kohtalaista listamenestystä.[74][75] Vuoden 2007 Grammy-gaalassa B’Day ja sen kappaleet saivat viisi ehdokkuutta, joista se voitti parhaan modernin R&B-albumin palkinnon.[76] Seuraavan vuoden gaalassa albumi sai kaksi muuta ehdokkuutta mukaan lukien vuoden levytyksen ehdokkuuden kappaleella ”Irreplaceable”.[77]

Beyoncésta tuli ensimmäinen nainen Yhdysvalloissa, jolla oli kappale listaykkösenä sekä elokuva suosituimpana samanaikaisesti elokuvalla Vaaleanpunainen pantteri (2006) ja sen tunnuskappaleella ”Check on It”.[78] ”Check on It” oli mukana #1’s -kokoelmalevyllä ja B’Day -albumin Euroopan deluxe-versiolla.[79][80] Se nousi Yhdysvaltain Billboard Hot 100 -listan ykköseksi viideksi viikoksi.[51] Samana vuonna Beyoncé näytteli musikaalielokuvassa Dreamgirls, jossa hän näytteli kuvitteellista laulaja Deanna Jonesia.[81] Tukeakseen B’Day -albumia Beyoncé lähti The Beyoncé Experience -kiertueelle, joka sisälsi 97 konserttia.[82] B’Day julkaistiin uudelleen pidennettynä, sisältäen kappaleen ”Beautiful Liar” Shakiran kanssa.[83] Kappale nousi Yhdysvaltain singlelistan kolmanneksi.[84] Joulukuussa 2007 Beyoncé ja Jay-Z kihlautuivat.[85]

2008–2010: I Am... Sasha Fierce ja avioliitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Beyoncé vuoden 2009 Oscar-gaalassa.

Beyoncé ja Jay-Z menivät naimisiin 4. huhtikuuta 2008 pienessä seremoniassa.[86] Kaksikko julkisti naimisiinmenon myöhemmin samana vuonna.[87] Liitto toimi inspiraationa Beyoncén kolmannelle studioalbumille I Am... Sasha Fierce, joka julkaistiin 12. marraskuuta 2008.[88] Albumi esitteli hänen keksimän alter egon Sasha Fiercen, jonka hän kuvailee olevan sähäkämpi ja seksikkäämpi versio itsestään.[89] Albumi koostuu kahdesta levystä – ensimmäinen on I Am... ja toinen Sasha Fierce. Ensimmäinen keskittyy hitaisiin ja keskitempoisiin pop- ja R&B-balladeihin, kun toinen keskittyy nopeatempoisiin kappaleisiin, joissa on elektropopin ja Europopin elementtejä.[90][91] Albumi myi ensimmäisellä listaviikollaan Yhdysvalloissa 482 000 kappaletta ja nousi heti Billboard 200 -listan kärkeen tehden siitä Beyoncén kolmannen peräkkäisen listaykkösen Yhdysvalloissa.[92]

I Am... Sasha Fierce sisältää Beyoncén viidennen Billboard Hot 100 -listan ykkösen ”Single Ladies (Put a Ring on It)” sekä Britannian singlelistan ykkösen ”If I Were a Boy”.[93][94] ”Halo” nousi Yhdysvalloissa viidennelle sijalle.[51] ”Single Ladies” -kappaleen musiikkivideota parodioitiin ja matkittiin ympäri maailmaa ja sitä on kuvailtu informaatioaikakauden ”ensimmäiseksi tanssitrendiksi”.[95] Vuoden 2009 MTV Video Music Awardseissa video voitti vuoden videon palkinnon.[96] Markkinoidakseen albumia Beyoncé lähti I Am.. World Tour -kiertueelle, joka tuotti 119,5 miljoonaa dollaria.[97][98]

I Am... Sasha Fierce on myynyt maailmanlaajuisesti yli 10 miljoonaa kappaletta.[99] Pian albumin julkaisun jälkeen Beyoncé näytteli laulaja Etta Jamesia elämäkertaelokuvassa Cadillac Records (2008).[97][100] Rooli toi hänelle NAACP Image Awards -ehdokkuuden.[101] Vuoden 2009 elokuvassa Obsessed Beyoncé näytteli naista, joka suojelee perhettään aviomiehensä ahdistelijasta. Hänen kanssaan elokuvassa näytteli Ali Larter ja Idris Elba.[102][103] Elokuva ei saanut hyvää vastaanottoa kriitikoilta, mutta Beyoncén näyttelysuoritusta pidettiin hyvänä.[104] Obsesssed tuotti 68 miljoonaa dollaria.[105]

Beyoncé esitti ”America the Beautiful” -kappaleen Barack Obaman ensimmäisissä virkaanastujaisissa vuonna 2009 sekä kappaleen ”At Last” ensimmäisen tanssin aikana.[106] Vuoden 2010 Grammy-gaalassa Beyoncé teki ennätyksen voittamalla ensimmäisenä naispuolisena artistina kuusi palkintoa. Hänet palkittiin parhaasta laulusta, parhaasta naispuolisen popartistin lauluesityksestä, parhaasta naispuolisen R&B-artistin lauluesityksestä, parhaasta traditionaalisesta R&B-artistin lauluesityksestä, parhaasta R&B-laulusta sekä parhaasta ajankohtaisesta R&B-albumista.[107] Vuonna 2010 Beyoncé oli mukana Lady Gagan kappaleessa ”Telephone” ja se nousi Billboard Hot 100 -listan kolmanneksi.[108][51]

2010–2012: 4 ja esikoinen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Beyoncé esiintymässä elokuussa 2011.

Tammikuussa 2010 Beyoncé ilmoitti jäävänsä tauolle.[109] Yhdeksän kuukauden tauon aikana hän matkusti Eurooppaan, Kiinan muurille, Australiaan, Egyptin pyramideille ja osallistui musiikkifestivaaleihin, museonäyttelyihin ja balettiesityksiin.[110][111] Hänen kirjoittama juttu Essence -lehteen nimeltä ”Eat, Play, Love” (suom. Syö, leiki, rakasta), joka kertoi tauosta voitti New Yorkin mustien toimittajien kirjoittajapalkinnon.[112] Samoihin aikoihin hän sai keskenmenon, jota hän on kuvaillut ”surullisimmaksi asiaksi”, jonka hän on kokenut.[113] Beyoncé palasi studioon ja alkoi kirjoittaa kappaleita saadakseen apua suruun.[114][115] Syyskuussa 2010 Beyoncé teki catwalk-debyyttinsä Tom Fordin näytöksessä.[116] Maaliskuussa 2011 Beyoncén isä Mathew lopetti hänen managerisuhteensa.[117] Kuukausi myöhemmin Beyoncé sai tietää olevansa raskaana.[118][119]

Beyoncén neljäs studioalbumi 4 julkaistiin 24. kesäkuuta 2011.[120] Se debytoi Yhdysvalloissa Billboard 200 -listan kärjessä myytyään 310 000 kappaletta ensimmäisellä viikolla. Julkaisu oli Beyoncén neljäs peräkkäinen listaykkönen maassa.[121] 4 on hänen ensimmäinen julkaisu oman levy-yhtiönsä Parkwood Entertainmentin alla ja se on perinteinen R&B- ja soul-albumi tarkoituksella poiketen populaarimusiikista.[122][123][124]

Beyoncésta tuli ensimmäinen naisartisti pääesiintyjänä kahteen vuosikymmeneen Glastonburyn festivaaleilla 26. kesäkuuta 2011.[125] Esitys sai hyvän vastaanoton kriitikoilta, ja jotkut kehuivat hänen kehitystä esiintyjänä.[126][127][128] Elokuussa 2011 Beyoncé ja Jay-Z osallistuivat MTV Video Music Awardseihin ja ”Love on Top” -kappaleen esityksen jälkeen Beyoncé paljasti olevansa raskaana.[129] Julkistuksen ansiosta seremoniasta tuli katsotuin ohjelma MTV:n historiassa.[130][131] Tapahtuma myös asetti Guinness World Recordsin eniten tweeteistä sekunnissa. Tweettejä tuli 8 868 sekunnissa ja lauseesta ”Beyonce pregnant” (suom. Beyonce raskaana) tuli Googlatuin lause 29. elokuuta 2011.[132][133]

Elokuussa 2011 Beyoncé piti neljä konserttia New Yorkin Roseland Ballroomissa esittäen kappaleita albumilta 4.[134] Helmikuussa 2018 4 teki Beyoncésta ensimmäisen naisartistin, jonka kolme albumia olivat saavuttaneet miljardin kuuntelun rajapyykin Spotifyssä.[135] Beyoncé synnytti esikoisensa Blue Ivy Carterin 7. tammikuuta 2012 New Yorkissa.[136] Kesäkuussa 2012 Beyoncé esiintyi neljänä iltana Atlantic Cityn Revel Casino Hotellissa juhlistaakseen sen avautumista.[137]

2013–2014: Beyoncé ja Super Bowlin väliaikaesitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Beyoncé esiintymässä The Mrs. Carter Show World Tour -kiertueella 2013.

Beyoncé esiintyi tammikuussa 2013 Yhdysvaltojen presidentti Barack Obaman toisen kauden virkaanastujaisissa.[138] Helmikuussa hän esiintyi New Orleansissa 47. Super Bowlin väliajalla.[139] Esityksestä tuli historian toisiksi twiitatuin tapahtuma, siitä twiitattiin 268 000 kertaa minuuttiin.[140] Samassa kuussa hän ohjasi dokumentin Life Is But a Dream, joka sai ensi-iltansa HBO:lla. Dokumentti näyttää Beyoncén yksityis- sekä työelämää.[141]

Huhtikuussa 2013 Beyoncé lähti The Mrs. Carter Show World Tour -kiertueelle ja julkaisi coverin Amy Winehousen kappaleesta ”Back to Black” André 3000:n kanssa The Great Gatsby – Kultahattu -elokuvan soundtrackiä varten.[142][143] Toukokuussa hän ääninäytteli Kuningatar Taraa Salainen valtakunta -elokuvassa.[144] Hän julkaisi viidennen studioalbuminsa Beyoncé yllättäen ilman ennakkomarkkinointia tai singlejulkaisuja iTunes Storessa 13. joulukuuta 2013.[145] Albumi debytoi Yhdysvaltain Billboard 200 -listan kärjessä, kun se myi ensimmäisellä viikollaan 617 000 kappaletta.[146] Beyoncé oli hänen viides peräkkäinen listaykkönen Yhdysvalloissa tehden Beyoncésta ensimmäisen naisen, jonka viisi ensimmäistä albumia ovat yltäneet listan kärkeen.[147][148] Albumi sai hyvän vastaanoton[149] ja se myi miljoona digitaalista kopiota maailmanalaajuisesti kuuden päivän aikana.[150]

Beyoncé tutkii henkilökohtaisempia asioita kuin mikään muu Beyoncén julkaisu. Albumin aiheita on muun muassa bulimia, synnytysmasennus sekä avioliiton ja vanhemmuuden tunteet.[151][152] Albumi on visuaalinen albumi (engl. visual album), jokaisella kappaleella on oma musiikkivideo.[153] Beyoncé -albumin sanotaan auttaneen digitaalisten julkaisujen suosiota sekä visuaalisten ja yllätysalbumien suosiota. Albumin julkaisu perjantaina inspiroi International Federation of the Phonographic Industryä (IFPI) adoptoimaan päivän uuden musiikin julkaisupäivänä.[154][155] Albumilta julkaistiin viisi singleä; ”Blow”, ”XO”, ”Drunk in Love”, ”Partition” ja ”Pretty Hurts”.[156][157][158] ”Drunk in Love” Jay-Z:n kanssa nousi Yhdysvaltain Billboard Hot 100 -listan toiselle sijalle.[159] Beyoncé myi vuoden 2013 loppuun mennessä 2,3 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti tehden siitä yhden vuoden myydyimmistä albumeista.[160]

Vuoden 2015 Grammy-gaalassa Beyoncé voitti kuudesta ehdokkuudestaan kolme: parhaan R&B-esityksen ja parhaan R&B-kappaleen Grammy-palkinnot ”Drunk in Love” -kappaleella sekä parhaan surround-albumin palkinnon Beyoncé -albumilla.[161][162] Huhtikuussa 2014 Beyoncé ja Jay-Z lähtivät yhteiskiertueelle On the Run Tour.[163] Beyoncé sai Michael Jackson Video Vanguard Award -palkinnon elokuussa 2014 MTV Video Music Awards -gaalassa ja voitti kolme muuta palkintoa: parhaan videon viestillä ja parhaan kuvauksen palkinnot kappaleella ”Pretty Hurts” sekä parhaan yhteistyön kappaleella ”Drunk in Love”.[164][165] Albumista julkaistiin uusintapainos Platinum Edition 24. marraskuuta 2014 ja se sisältää uusia kappaleita.[166]

2015–2017: Lemonade ja kaksoset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Beyoncé esiintymässä vuoden 2016 Formation -maailmankiertueella.

Beyoncé julkaisi ”Formation” -singlen 6. helmikuuta 2016 ja esitti sen 50. Super Bowlin väliajalla.[167] Esitys nosti kohun sillä sen katsottiin viittaavan Mustat pantterit -järjestöön, koska NFL kieltää poliittiset kannanotot tapahtumissaan.[168] Beyoncé julkaisi 16. huhtikuuta 2016 teaserin uudesta Lemonade -projektista.[169] Tunnin mittainen elokuva ja visuaalinen albumi saivat ensi-iltansa HBO:lla 23. huhtikuuta,[170] samanniminen albumi julkaistiin yksinoikeudella Tidalissa seuraavana päivänä.[171]

Albumi nousi Yhdysvaltain Billboard 200 -albumilistan kärkeen myyden ensimmäisellä viikollaan 653 000 kappaletta.[172] Julkaisu teki Beyoncésta ensimmäisen artistin, jonka kuusi ensimmäistä studioalbumia on noussut listan kärkeen.[173] Kaikki Lemonade -albumin kappaleet nousivat myös Yhdysvaltain Billboard Hot 100 -listalle tehden hänestä ensimmäisen naisartistin, jolla on 12 kappaletta listalla samanaikaisesti.[174] Albumin julkaisun jälkeen ”Sorry”, ”Hold Up”, ”Freedom” ja ”All Night” julkaistiin singleinä.[175][176][177] Beyoncé kuvailee levyllä erittäin henkilökohtaisesti tuntemuksiaan petetyksi tulemisesta, surusta, vihasta, hyväksynnästä ja anteeksiannosta.[178] Lemonade oli vuoden 2016 kolmanneksi myydyin albumi Yhdysvalloissa ja myydyin koko maailmassa myyden 2,5 miljoonaa kappaletta.[179][180] Beyoncé lähti The Formation World Tour -kiertueelle huhtikuussa 2016 ja se kattoi Pohjois-Amerikan sekä Euroopan kaupunkeja.[181] Se oli ensimmäinen stadionkiertue naisartistilta ja se sai vuoden kiertue palkinnon saman vuoden American Music Awardseissa.[182][183]

Albumin musiikkivideot keräsivät 11 ehdokkuutta vuoden 2016 MTV Video Music Awardseihin.[184] Beyoncé voitti kahdeksan mukaan lukien vuoden videon kappaleen ”Formation” videolla.[185] Hänestä tuli kaikkien aikojen eniten VMA-palkintoja saanut artisti 24 palkinnolla ohittaen Madonnan 20 palkinnon ennätyksen.[186] Tammikuussa 2017 Beyoncé julkistettiin pääesiintyjäksi Coachella-festivaaliin, mikä olisi tehnyt hänestä toisen naisartistin festivaalin pääesiintyjänä. 23. helmikuuta kuitenkin ilmoitettiin, että hän ei voi esiintyä raskauden takia. Festivaalin järjestäjät kertoivat, että Beyoncé on pääesiintyjänä vuoden 2018 festivaalissa.[187][188]

Vuoden 2017 Grammy-gaalassa Lemonade sai yhdeksän ehdokkuutta mukaan lukien vuoden albumin ehdokkuuden ja vuoden levytyksen ja laulun ehdokkuudet kappaleella ”Formation”.[189] Beyoncé voitti kaksi palkintoa; parhaan urbaanin nykymusiikkialbumin palkinnon ja vuoden musiikkivideon palkinnon.[190] Samassa kuussa Beyoncé ilmoitti Instagramissa odottavansa kaksosia.[191] Julkaisu keräsi yli 6,3 miljoonaa tykkäystä muutaman tunnin aikana tehden siitä tuolloin alustan tykätyimmän julkaisun.[192] Hän julkaisi 13. heinäkuuta kuvan itsestään kaksosten kanssa vahvistaen, että he syntyivät kuukausi aiemmin 13. kesäkuuta.[193] Julkaisusta tuli alustan toisiksi tykätyin postaus.[194] Kaksoset Rumi ja Son syntyivät keisarileikkauksen avulla Kaliforniassa.[195][196] Myöhemmin samana vuonna Beyoncé oli mukana Ed Sheeranin kappaleen ”Perfect” remix-versiolla, joka nousi Yhdysvalloissa singlelistan kärkeen tehden siitä Beyoncén kuudennen listaykkösen maassa.[197]

2018-2021: Everything Is Love, Homecoming ja Leijonakuningas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Beyoncé Leijonakuningas -elokuvan Euroopan ensi-illassa vuonna 2019.

Beyoncé oli pääesiintyjänä kahtena viikonloppuna järjestettävässä Coachella vuonna 2018. Konsertit olivat kunnianosoitus Yhdysvaltojen historiallisesti mustille yliopistoille (HBCU) ja afroamerikkalaiselle kulttuurille. Beyoncén lisäksi lavalla oli häntä säestämässä noin 100 muusikkoa ja tanssijaa.[198][199] Konsertista tuli videopalvelu Youtuben katsotuin konserttilähetys.[200]

Kesäkuussa 2018 Beyoncé ja Jay.Z julkaisivat yhteisen albuminsa Everything Is Love The Cartersina. Albumi julkaistiin parin yhteisen On the Run II Tour -kiertueen viimeisen konsertin yhteydessä Lontoossa. [201] Albumi nousi Yhdysvalloissa toiselle sijalle ja sen ainoa single ”Apeshit” nousi Billboard Hot 100 -listan sijalle 13.[202][203] Beyoncé ja Jay-Z esiintyivät Global Citizen Festival: Mandela 100 -festivaalissa FNB Stadiumilla, Johannesburgissa, Etelä-Afrikassa 2. joulukuuta 2018.[204] Dokumentti- ja konserttielokuva Homecoming: A Film by Beyoncé Coachella-konsertista julkaistiin Netflixiin 17. huhtikuuta 2019. Samalla julkaistiin livealbumi Homecoming: The Live Album.[205][206] Elokuva sai kuusi ehdokkuutta vuoden 2018 Primetime Emmy-gaalassa.[207]

Beyoncé valittiin Nalan äänirooliin Disneyn uuteen versioon Leijonakuninkaasta, joka sai ensi-iltansa vuonna 2019.[208] Beyoncé nauhoitti Leijonakuningasta varten Donald Gloverin kanssa version Elton Johnin vuoden 1994 piirrettyyn elokuvaan säveltämästä kappaleesta ”Can You Feel the Love Tonight”.[209] Tämän lisäksi hän oli kirjoittanut elokuvan lopputeksteihin alkuperäisen kappaleen ”Spirit”, joka toimi elokuvan yhteydessä julkaistun ja sen kumppaniksi tarkoitetun The Lion King: The Gift albumin ensimmäisenä singlenä.[210] Syyskuussa 2019 ABC lähetti ohjelman Beyoncé Presents: Making The Gift, dokumentin, jossa kerrottiin albumin tekemisestä.[211] Huhtikuussa 2020 Beyoncé oli mukana Megan Thee Stallionin kappaleen ”Savage” remix-versiolla. Se nousi Yhdysvalloissa listaykköseksi tehden kappaleesta Beyoncén seitsemännen listaykkösen.[212]

Heinäkuussa 2020 Beyoncé julkaisi elokuvamusikaalin Black Is King, joka sisältää The Gift -albumin musiikkivideot.[213] Vuoden 2021 Grammy-gaalaan hän sai yhdeksän ehdokkuutta ja voitti neljä palkintoa tehden hänestä eniten palkintoja saaneen naisen sekä laulajan ja toisiksi eniten palkintoja saaneen ihmisen.[214][215] Samana vuonna hän julkaisi kappaleen ”Be Alive”, joka toimi elämäkerrallisen draamaelokuva King Richard: Williamsien tarina tunnuskappaleena.[216] Kappale toi Beyoncélle uransa ensimmäisen Oscar-ehdokkuuden parhaasta laulusta.[217]

2022–: Renaissance ja Cowboy Carter

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Beyoncé esiintymässä Renaissance World Tour -kiertueella Lontoossa.

Beyoncé julkisti seitsemännen studioalbuminsa Renaissance nimen 16. kesäkuuta 2022.[218][219] Albumin ensimmäinen single ”Break My Soul” julkaistiin neljä päivää myöhemmin.[220] Kappale nousi Hot 100 -listan ykköseksi tehden siitä Beyoncén kahdeksannen listaykkösen Yhdysvalloissa ja kahdenkymmenennen kymmenen parhaan joukkoon päässeen kappaleen.[221]

Renaissance julkaistiin 29. heinäkuuta 2022 hyvän vastaanoton saattelemana.[222][223] Albumi on klubikulttuurin ja house-musiikin inspiroimaa tanssimusiikkia. Se osoittaa kunnioitusta genrejen mustille queer-pioneereille.[224][225] Albumi debytoi Billboard 200 -listan kärjessä myytyään ensimmäisellä viikolla 332 000 kappaletta.[226] Ykkösdebyytti teki Beyoncésta ensimmäisen naisartistin, jonka ensimmäiset seitsemän studioalbumia ovat noussseet ykköseksi Yhdysvalloissa.[227][228] Kaikki albumin 16 kappaletta nousivat Hot 100 -listalle,[227] toinen single ”Cuff It” oli parhaimmillaan listan kuudennella sijalla.[229] Renaissance -albumin julkaisun aikaan Beyoncé kertoi, että albumitrilogian ensimmäinen osa kehitettiin ja äänitettiin Koronaviruspandemian aikana. Pandemia-aikaa hän on kuvaillut luovimmaksi ajakseen.[230][231]

Beyoncé esiintyi livenä neljän vuoden tauon jälkeen vuoden 2023 tammikuussa Yhdistyneissä arabiemiraateissa Dubaissa, Atlantis the Royal hotellin avajaisissa. Tunnin kestäneestä konsertista maksettiin hänelle raporttien mukaan 24 miljoonaa dollaria.[232] Esitys aiheutti mediassa ja Beyoncén fanien kesken paheksuntaa Arabiemeritaattien konservatiivisen ja homoseksuaalisuuden kieltävän lainsäädännön takia.[233] Saman vuoden toukokuussa hän lähti Renaissance World Tour -kiertueelle, joka ulottui Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan. Kiertueesta tuli silloin historian tuottoisin naisartistin kiertue.[234][235][236] Marraskuussa 2023 hän julkaisi dokumentti- ja konserttielokuvan Renaissance: A Film by Beyoncé, joka kertoo kiertueen luomisesta sekä sen toteutuksesta. Beyoncé käsikirjoitti, ohjasi ja tuotti elokuvan AMC Theatresin kanssa.[237][238] Beyoncé voitti yhdeksästä ehdokkuudestaan neljä vuoden 2023 Grammy-gaalassa tehden hänestä eniten Grammy-palkintoja saaneen ihmisen.[6][239]

Beyoncé julkisti albumitrilogian toisen osan ja julkaisi sen ensimmäiset singlet ”Texas Hold ’Em” ja ”16 Carriages” 11. helmikuuta 2024. [240][241] ”Texas Hold ’Em” nousi sekä Yhdysvalloissa että Billboard Global 200 -listan ykköseksi.[242][243] Hän julkisti albumin nimen 12. maaliskuuta ja albumi Cowboy Carter julkaistiin 29. maaliskuuta.[244][245] Albumi sisältää vaikutteita countrymusiikista.[246] Se nousi Yhdysvaltain Billboard 200 -listan ykköseksi ja se myi ensimmäisellä viikolla 407 000 kappaletta.[247] Albumin kolmas single ”II Most Wanted” Miley Cyrusin kanssa nousi Hot 100 -listan kuudennelle sijalle.[248]

Heinäkuussa 2024 televisioyhtiö NBC julkaisi kaksi Beyoncén tähdittämää vuoden 2024 kesäolympialaisia mainostavaa videota. Mainoksissa Beyoncé esittelee yhdysvaltojen olympiajoukkueen Cowboy Carterin ”Ya Ya” ja ”Just For Fun” kappaleiden säestämänä.[249][250] Lokakuussa 2024 Levi’s julkaisi ensimmäisen neliosaisesta ”Reimagine” -mainoskampanjasta Beyoncén kanssa.[251][252] Beyoncé esiintyi Kelly Rowlandin kanssa demokraattisen puolueen presidenttiehdokas Kamala Harrisin kampanjatilaisuudessa Texasissa 25. lokakuuta 2024.[253][254] Hän oli aikaisemmin antanut Harrisille luvan käyttää kappalettaan ”Freedom” presidentinvaalikampanjansa virallisena kappaleena.[255] Hän palasi Nalan rooliin elokuvassa Mufasa: Leijonakuningas, vuoden 2019 elokuvan seuraajassa.[256] Beyoncé esiintyi NFL:n joulupäivän 2024 puoliaikashow’ssa Baltimore Ravensin ja Houston Texansin pelissä 25. joulukuuta 2024. Lähestystä seurasi parhaimmillaan 27 miljoonaa katsojaa.[257][258]  

Vuoden 2025 Grammy-gaalassa Beyoncésta tuli ensimmäinen musta artisti 50 vuoteen, joka voitti country-kategorioissa sekä ensimmäinen musta artisti, joka voitti parhaan kantrialbumin Grammyn. Hän voitti myös vuoden albumin Grammy-palkinnon, tehden Beyoncésta ensimmäisen mustan naisen 26 vuoteen, joka voitti palkinnon.[259][260][261] Samana vuonna Beyoncé lähti Cowboy Carter Tour -kiertueelle, josta tuli historian tuottoisin countrykiertue.[262]

Ääni ja vaikutteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beyoncén ääniala käsittää neljä oktaavia. Hänen on kuvattu olevan vokaaliakrobaatti, joka kykenee laulamaan pitkiä, monimutkaisia melismoja ja juoksutuksia virheettömästi.[263] Beyoncén yksi keskeisin esikuva on Michael Jackson, jonka konsertissa ollessaan noin viiden vuoden iässä hän ymmärsi haluavansa esiintyjäksi.[264] Beyoncé pitää suurena esikuvanaan myös Mariah Careyta, jonka ääni teki häneen aikoinaan niin suuren vaikutuksen, että hän halusi ryhtyä laulajaksi ja harjoittelemaan äänenkäyttötekniikoita.[265][266] Hän ihailee suuresti myös Diana Rossia, jota hän pitää monipuolisena viihdetaiteilijana,[267] ja Whitney Houstonia tämän äänen ja laulutaidon vuoksi.[268]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beyoncé on tunnettu useista hyväntekeväisyystöistään, muun muassa hurrikaani Katrinan uhrien avustamiseksi ja tyttölapsien turvallisuuden ja koulutuksen rahoittamiseksi. Beyoncé on esiintynyt useissa mainoksissa, muun muassa useissa Pepsin mainoksissa, Britney Spearsin, Pinkin ja Shakiran kanssa sekä ollut House of Dereonin ja L’Oréalin mallina.

Perhe ja avioliitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beyoncé on naimisissa yhdysvaltalaisen rap-artisti Jay Z:n kanssa. Pari alkoi seurustelemaan vuonna 2001 Beyoncén ollessa 19 vuotias.[269] He tekivät yhteistyötä ensimmäisen kerran vuonna 2002 Jay-Z:n kappaleessa "03' Bonnie & Clyde tämän albumilta The Blueprint 2: The Gift & The Curse. Pari meni hiljaisesti naimisiin kuuden vuoden seurustelun jälkeen 4. huhtikuuta 2008 New Yorkissa.[270]

Beyoncé kertoi HBO:lle tekemässään Life Is But a Dream -dokumenttielokuvassa kokeneensa keskenmenon kaksi vuotta ennen esikoisensa syntymää.[271] Parin esikoistytär Blue Ivy syntyi tammikuussa 2012 New Yorkissa, Lenox Hill sairaalassa.[272] Beyoncé julkisti raskautensa vuoden 2011 MTV Video Music Awardsissa "Love on Top" esityksensä päätteeksi.[273] Beyoncé ilmoitti instagram päivityksessä helmikuussa 2017 odottavansa kaksosia.[274] Kaksoset Rumi ja Sir syntyivät kesäkuussa 2017 Ronald Reagan UCLA Medical Centerissä, Los Angelissa, Kaliforniassa.[275][276]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Beyoncén diskografia
Katso myös: Destiny’s Childin diskografia

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat

ElokuvaVuosiRooli
Carmen: A Hip Hopera2001Carmen Brown
Austin Powers ja kultamuna2002Foxxy Cleopatra
Taivaallinen viettelys2003Lilly
Vaaleanpunainen pantteri2006Xania
Dreamgirls2006Deena Jones
Cadillac Records2008Etta James
Obsessed2009Sharon Charles
Salainen valtakunta2013kuningatar Tara (äänirooli)
Leijonakuningas2019Nala (äänirooli)
Black Is King 2020 Itsenään

Dokumentti ja konserttielokuvat

ElokuvaVuosi
Live at Wembley2004
The Beyoncé Experience Live2007
I Am... Yours2009
I Am... World Tour2010
Live at Roseland: Elements of 42011
Life Is But a Dream2013
On the Run Tour2014
Homecoming: A Film by Beyoncé2019
Renaissance: A Film by Beyoncé2023

Kiertueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yritykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beyoncé omistaa levy- ja tuotantoyhtiö Parkwood Entertainmentin, urheiluvaatemerkki Ivy Parkin, hiustenhoitomerkki Cécredin sekä Moët Hennessyn kanssa yhteistyössä työstetyn alkoholijuomamerkin Sir Davis.[277]

Parfyymit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Esiintynyt myös Armani Diamonds Parfyymi mainoksessa (2007)
  • Heat (2010)
  • Heat Ultimate Elixir (2010)
  • Heat Rush(2011)
  • Pulse (2011)
  • Pulse: Summer Edition (2012)
  • Midnight Heat (2012)
  • Pulse NYC (2013)
  • Heat Mrs Carter World tour Limited Edition (2013)
  • Rise (2014)
  • Cé Noir (2023)

Huomionosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Queenslandin Atherton Tablelandista Australiasta vuonna 1981 löytynyt paarmalaji Scaptia beyonceae on nimetty Beyoncé Knowlesin mukaan.[278][279]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Curto, Justin: Yes, ‘Harmonies by the Hive’ Is Beyoncé Vulture. 30.4.2021. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  2. ↑ Platon, Adelle: Keep It Trill: Beyonce Hangs With Houston Rap Legends Bun B, Slim Thug And More Vibe. 16.7.2013. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  3. ↑ Connelly, Rose: Beyoncé Earns the Most RIAA Certified Titles of All Time by a Female Artist RIAA. 17.12.2024. Viitattu 19.7.2025. (englanniksi)
  4. ↑ Angerhausen, Anna: Beyoncé’s ”COWBOY CARTER” breaks Spotify record Sony Music Entertainment Europe. 3.4.2024. Viitattu 16.10.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Beyoncé | Artist | GRAMMY.com grammy.com. Viitattu 3.2.2025. (englanniksi)
  6. 1 2 Harry Styles voitti vuoden albumin Grammyn – poptähti Beyoncesta tuli eniten Grammy-palkintoja koskaan voittanut Yle uutiset. 6.2.2023. Viitattu 6.2.2023.
  7. ↑ Dijon, Honey: Beyoncé: The 100 Most Influential People of 2023 Time. 13.4.2023. Viitattu 21.9.2025. (englanniksi)
  8. 1 2 Beyoncé (Musician) Rolling Stone. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  9. 1 2 FOXnews: WebCite query result www.webcitation.org. 15.04.08. WebCite. Arkistoitu 7.3.2008. Viitattu 15.2.2019.
  10. ↑ Megan Smolenyak: A Peek into Blue Ivy Carter's Past Huffington Post. 12.1.2012. Viitattu 15.2.2019. (englanniksi)
  11. ↑ Rowley, Glenn: Tina Knowles-Lawson Just Revealed ’Beyoncé’ Is Her Maiden Name Billboard. 16.9.2020. Viitattu 6.9.2022. (englanniksi)
  12. ↑ Denis, Kyle: Here’s Why Beyoncé’s Limited Edition ’Cowboy Carter’ Cover Features the Name ’Beyincé’ Billboard. 20.3.2024. Viitattu 6.6.2024. (englanniksi)
  13. 1 2 3 Beyoncé Biography biography.com. 3.2.2025. Viitattu 25.5.2025. (englanniksi)
  14. ↑ Ellen, Barbara: Beyoncé: the superstar who brought black power to the Super Bowl The Guardian. 14.2.2016. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  15. ↑ Monique Welch: How Beyoncé has given back to her hometown of Houston through the years houstonchronicle.com. 27.7.2022. (englanniksi)
  16. ↑ Beyonce Knowles Childhood - Life123 web.archive.org. 13.7.2011. Viitattu 6.6.2024. (englanniksi)
  17. ↑ Famous alumni elsikalumni.com. Viitattu 6.6.2024. (englanniksi)
  18. 1 2 3 4 5 6 Kaufman, Gil: Destiny’s Child’s Long Road To Fame (The Song Isn’t Called ’Survivor’ For Nothing) 13.6.2005. MTV News. Arkistoitu 19.9.2008. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  19. 1 2 Beyoncé Knowles: Biography People. Arkistoitu 26.4.2007. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  20. ↑ Kelly Rowland 27.2.2006. CNN. Arkistoitu 27.2.2013. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  21. ↑ Farley, Christopher John: Call of the Child Time. 15.1.2001. Arkistoitu 30.11.2007. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  22. ↑ Kim, Michelle: A Brief History of Beyoncé and Her Father, Mathew Knowles The Fader. 25.4.2016. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  23. ↑ Robinson, Lisa: Above and Beyoncé Vanity Fair. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  24. ↑ Hall, Michael: It’s a Family Affair Texas Monthly. 1.4.2004. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  25. ↑ Abbey, Cherie D: Biography today, s. 10. Omnigraphics, 2010. ISBN 978-0-7808-1058-7 Teoksen verkkoversio Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  26. ↑ Grenier, Elizabeth: How Beyonce became a pop culture phenomenon Deutsche Welle. 1.12.2023. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  27. ↑ Walthall, Catherine: How Destiny’s Child Got Its Name American Songwriter. 8.7.2022. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  28. ↑ O’Brien, Jon: Destiny’s Child’s Self-Titled Debut Albums Turns 25: Songs Ranked from Worst to Best Billboard. 17.2.2023. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  29. 1 2 Malone, Chris: Destiny’s Child’s ’The Writing’s on the Wall’ at 20: All the Tracks Ranked Billboard. 27.7.2019. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  30. ↑ Schewitz, Brett: #291 Destiny’s Child, ’The Writing’s on the Wall’ (1999) Rolling Stone. Arkistoitu 28.6.2025. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  31. ↑ Breihan, Tom: The Number Ones: Destiny’s Child’s “Bills, Bills, Bills” Stereogum. 13.7.2022. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  32. ↑ Breihan, Tom: The Number Ones: Destiny’s Child’s “Say My Name” Stereogum. 8.8.2022. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  33. ↑ McEloroy, Daryn: Grammy Rewind: Destiny’s Child Celebrates Their First Win For “Say My Name” At The 2001 GRAMMYs Grammy.com. 24.2.2023. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  34. ↑ St. Asaph, Katherine: Destiny’s Child: The Writing’s on the Wall Pitchfork. 18.6.2017. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  35. ↑ McClay, Caché: Destiny’s Child dropped classic album ’The Writing’s on the Wall’ 25 years ago: A look back USA Today. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  36. ↑ Breihan, Tom: The Number Ones: Destiny’s Child’s “Independent Women Part 1” Stereogum. 5.9.2022. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  37. ↑ Destiny’s Child Holds Off Wings, Janet at No. 1 Billboardx. 16.5.2001. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  38. ↑ Malone, Chris: Lip Sync Herstory: 5 Things You Didn’t Know About Destiny’s Child ’Survivor’ Billboard. 8.6.2020. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  39. 1 2 Beyoncé's rise and rise – in pictures The Guardian. 24.4.2016. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  40. ↑ Wheeler, André-Naquian: An Ode to Beyoncé’s Leading Role in Austin Powers: Goldmember Vogue. 29.7.2022. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  41. ↑ ’Austin Powers’ Soundtrack Shines with Stars Billboard. 28.6.2002. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  42. ↑ Urbanek, Sydney; Unterberger, Andrew: Beyonce’s ’Work It Out’: A Look Back at the Debut Solo Smash That Wasn’t Billboard. 23.3.2022. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  43. ↑ Aniftos, Rania: Beyoncé’s Billboard Hot 100 Top 10s from ’Crazy in Love’ to ’Texas Hold ’Em’ & ’Jolene’ Billboard. 4.9.2024. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  44. ↑ Jay-Z – 03 Bonnie & Clyde Musiikkituottajat. Viitattu 4.4.2026.
  45. ↑ Lutkin, Aimée: A Complete Timeline of Beyoncé and Jay-Z’s Relationship Elle. 2.2.2025. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  46. ↑ AddVance Notice Radio & Records. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  47. ↑ Beyoncé, Jay-Z: ’Crazy’ as Ever Billboard. 21.8.2003. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  48. ↑ Beyonce Readies ’Dangerous’ Solo Debut Billboard. 7.5.2003. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  49. ↑ Ramirez, Erika: Beyonce, ’Dangerously in Love’: Classic Track-By-Track Review Billboard. 22.6.2013. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  50. ↑ ’Stand Up’ Ends ’Baby Boy’ Reign Billboard. 28.11.2003. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  51. 1 2 3 4 Beyoncé Chart History (Billboard Hot 100) Billboard. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  52. ↑ Patel, Joseph: Beyonce Wins Most, Outkast Shine, 50 Cent Shut Out At Grammys 9.2.2004. MTV News. Arkistoitu 20.2.2011. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  53. ↑ The Fighting Temptations Rotten Tomatoes. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  54. ↑ The Fighting Temptations Box Office Mojo. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  55. ↑ Simpson, Dave: Beyoncé – Wembley Arena The Guardian. 4.11.2003. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  56. ↑ Sheffield, Rob: The 30 Most Memorable Super Bowl National Anthems Rolling Stone. 9.2.2025. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  57. ↑ Beyoncé to perform at Super Bowl’s half-time show, sources say Associated Press. 16.10.2012. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  58. ↑ Patel, Joseph: Beyonce, Alicia Keys And Missy Elliott Plan Spring Tour 28.1.2004. MTV News. Arkistoitu 7.11.2012. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  59. ↑ Haffenden, Dayna: Darkchild Talks Destiny’s Child’s Final Album Destiny Fulfilled 20 Years After Release: ’Cracked the Code’ (Exclusive) People. 15.11.2024. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  60. ↑ Eminem Thankful to Remain No. 1 Billboard. 24.11.2004. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  61. ↑ Destiny’s Child Chart History (Billboard Hot 100) Billboard. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  62. ↑ Destiny fulfilled The Age. 20.4.2005. Arkistoitu 28.5.2025. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  63. ↑ Destiny’s Child to Split After Fall Tour Billboard. 12.6.2005. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  64. ↑ Devenish, Colin: Destiny’s Child to Split Rolling Stone. 13.6.2005. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  65. ↑ Harvell, Jess: Destiny’s Child: #1’s Pitchfork. 26.10.2005. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  66. ↑ Destiny’s Child in star ceremony 29.3.2006. BBC News. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  67. ↑ AddVance Notice Radio & Records. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  68. ↑ Furtado Still No. 1 But Beyonce, Fergie Heat Up Billboard. 3.8.2006. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  69. ↑ Gonzalez, Alex: Beyonce’s ‘B’Day’ Turns 15: Collaborators Remember the Music, Moves and Visuals Variety. 4.9.2021. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  70. ↑ Boucher, Geoff: A ‘B’Day’ present to and from Beyonce Los Angeles Times. 14.8.2006. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  71. ↑ Boardman, Madeline: ’Beyonce’ Hits No. 1, Makes History For Beyonce HuffPost. 18.12.2013. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  72. ↑ Beyonce’s ’B-Day’ Makes Big Bow at No. 1 Billboard. 13.9.2006. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  73. ↑ Hasty, Katie: Beyonce Makes It Ten Weeks At No. 1 With ’Irreplaceable’ Billboard. 8.2.2007. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  74. ↑ Cinquemani, Sal: Review: Beyoncé, B’Day Slant Magazine. 29.8.2006. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  75. ↑ Hiatt, Brian: B’Day Rolling Stone. 21.9.2006. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  76. ↑ Dailey, Hannah; Unterberger, Andrew: All 99 of Beyoncé’s Grammy Nominations, from 2000 to Now Billboard. 3.2.2025. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  77. ↑ Grein, Paul: Beyonce Is 1 for 18 in the Grammys’ Big Four Categories: A Closer Look Billboard. 7.2.2023. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  78. ↑ Guerrasio, Jason: There are only 6 artists who have been No. 1 at the box office and on a Billboard chart at the same time — here they all are Business Insider. 28.9.2022. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  79. ↑ Breihan, Tom: The Number Ones: Beyoncé’s “Check On It” (Feat. Slim Thug & Bun B) Steregum. 20.1.2023. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  80. ↑ B’Day (EU Bonus Tracks) – Beyoncé AOL. Arkistoitu 16.10.2010. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  81. ↑ Abramovitch, Seth: Hollywood Flashback: ‘Dreamgirls’ Made Beyoncé a Star on the Big Screen The Hollywood Reporter. 30.11.2022. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  82. ↑ Whitfield, Deanne: Malaysia’s loss is Indonesia’s gain: Beyonce Knowles to play Jakarta The Jakarta Post. 27.10.2007. Arkistoitu 5.7.2011. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  83. ↑ For The Record: Quick News On Mariah, Notorious B.I.G., Paul Wall, Beyonce, Shakira, Fall Out Boy & More 13.2.2007. MTV News. Arkistoitu 24.12.2007. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  84. ↑ Trust, Gary: Taylor Swift’s ’Me!’ & More: The Songs That Have Made the Biggest Leaps in Hot 100 History Billboard. 29.2.2024. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  85. ↑ Blumm, K.C.: Beyoncé’s Embarrassed to Play Songs from Her New Album for Her Mom People. 3.1.2014. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  86. ↑ Richardson, Riché: Emancipation’s Daughters: Reimagining Black Femininity and the National Body, s. 224. Duke University, 2021. ISBN 978-1-4780-9091-5 Teoksen verkkoversio Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  87. ↑ Nelson, Jeff: Beyoncé and Jay-Z’s Relationship Timeline People. 16.6.2018. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  88. ↑ Bowser, Edward: Album Review: Beyonce, I Am…Sasha Fierce Soul in Stereo. 20.11.2008. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  89. ↑ Crosley, Hillary: Beyonce Adopts ’Fierce’ Alter-Ego Billboard. 23.10.2008. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  90. ↑ Ruiz, Matthew Ismael: Every Beyoncé Album, Ranked Vulture. 29.3.2024. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  91. ↑ Light, Alan: Making an entrance The Sydney Morning Herald. 22.11.2008. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  92. ↑ Cohen, Jonathan: Beyonce Starts ’Fierce’ Atop Album Chart Billboard. 26.11.2008. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  93. ↑ Cohen, Jonathan: Beyonce rings up fifth solo No. 1 song The Hollywood Reporter. 4.12.2008. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  94. ↑ Beaumont-Thomas, Ben: Beyoncé has first UK No 1 in 14 years with Texas Hold ’Em The Guardian. 23.2.2024. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  95. ↑ Crawford, Trish: Beyonce’s single an anthem for women The Star. 23.1.2009. Arkistoitu 9.2.2009. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  96. ↑ Rodriguez, Jayson: Kanye West Crashes VMA Stage During Taylor Swift’s Award Speech 13.9.2009. MTV News. Arkistoitu 27.10.2021. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  97. 1 2 Cashmore, Ellis: Buying Beyoncé: Celebrity Studies, s. 135–150. Taylor & Francis, 2010. Teoksen verkkoversio Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  98. ↑ Casserly, Meghan: Beyoncé’s $50 Million Pepsi Deal Takes Creative Cues From Jay Z Forbes. 10.12.2012. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  99. ↑ Kimble-Ellis, Sonya: Popular Icons: Beyonce 1.1.2012. Chelsea House. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  100. ↑ Bradshaw, Peter: Cadillac Records The Guardian. 20.2.2009. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  101. ↑ Aradillas, Elaine: Jennifer Hudson Leads NAACP Image Awards with Seven Nods People. 7.1.2009. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  102. ↑ Brooks, Xan: Obsessed The Guardian. 29.5.2009. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  103. ↑ Honeycutt, Kirk: Obsessed — Film Review The Hollywood Reporter. 24.4.2009. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  104. ↑ Phillips, Demi: Beyoncé’s Movie Performances, Ranked HotNewHipHop. 6.6.2023. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  105. ↑ Obsessed Box Office Mojo. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  106. ↑ Michaels, Sean: Beyoncé to sing at Obama inauguration The Guardian. 10.1.2013. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  107. ↑ Naiset tekivät Grammy-ennätyksen Helsingin Sanomat. 1.2.2010. Arkistoitu 20.11.2011. Viitattu 4.9.2020.
  108. ↑ Kennedy, John: V Opinion: Lady Gaga The Fame Monster Vibe. 14.11.2009. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  109. ↑ Gardner, Elysa: Beyonce wants to chill out in 2010 The Sydney Morning Herald. 13.1.2010. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  110. ↑ Sperling, Daniel: Beyoncé: ’Career break saved my sanity’ Digital Spy. 30.7.2011. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  111. ↑ Knowles, Beyoncé: Beyoncé Knowles’ NYABJ Award-Winning ESSENCE Article: ’Eat, Play, Love’ Essnence. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  112. ↑ Beyoncé Set to Win Writing Award from NYABJ 3.5.2012. BET. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  113. ↑ Battersby, Matilda: Beyoncé documentary describing ’pain and trauma’ of miscarriage airs on BBC The Independent. 28.3.2013. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  114. ↑ Beyonce Opens Up About Miscarriage in New Documentary Rolling Stone. 31.1.2013. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  115. ↑ Maresca, Rachel: Beyonce opens up on miscarriage for the first time: ‘It was the saddest thing I’ve ever been through’ New York Daily News. 31.1.2013. Arkistoitu 1.6.2025. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  116. ↑ Watch: Beyoncé, Julianne Moore Strut Down Tom Ford Catwalk OK!. 4.1.2011. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  117. ↑ Kennedy, Gerrick D.: Beyonce severs management ties with father Los Angeles Times. 28.3.2011. Viitattu 29.2.2024. (englanniksi)
  118. ↑ Carlson, Erin: Blue Ivy Carter Breaks Billboard Record The Hollywood Reporter. 12.1.2012. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  119. ↑ Braiker, Brian: Notorious B.I.C.: Jay-Z posts new song about birth of daughter Blue Ivy The Guardian. 9.1.2012. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  120. ↑ Jefferson, J’na: Five Years Of ‘4’: Creatives Reflect On Their Time With Beyonce At Her Boldest Vibe. 24.6.2016. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  121. ↑ Caulfield, Keith: Beyonce Notches 4th Billboard 200 No. 1 with ’4’ Billboard. 6.7.2011. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  122. ↑ Turner-Williams, Jaelani; Unterberger, Andrew: Five Reasons Why Beyonce’s Return to a Traditional Rollout Makes Sense for ’Renaissance’ Billboard. 21.6.2022. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  123. ↑ Urbanek, Sydney: Beyoncé’s 4 at 10: the album that set the stage for her cultural domination The Guardian. 23.6.2021. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  124. ↑ Tharpe, Frazier: The Business of Being Beyoncé Knowles-Carter GQ. 10.9.2024. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  125. ↑ Phillips, Sarah: Beyoncé headlining at Glastonbury was a great girl power moment The Guardian. 28.6.2011. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  126. ↑ Beyonce says Glastonbury performance ’career highlight’ 27.6.2011. BBC News. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  127. ↑ Beaumont-Thomas, Ben: From Bowie to Beyoncé: Glastonbury’s 50 greatest moments The Guardian. 26.6.2020. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  128. ↑ Needham, Alex: Beyoncé’s classic Glastonbury 2011 set – as it happened (nine years ago) The Guardian. 27.6.2020. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  129. ↑ Beyonce Rocks ’Love on Top’ at the VMAs Rolling Stone. 29.8.2011. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  130. ↑ Perpetua, Matthew: MTV Scores Highest-Ever ’VMA’ Audience Rolling Stone. 30.8.2011. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  131. ↑ Goldberg, Lesley: MTV’s Video Music Awards Scores Largest Audience Ever The Hollywood Reporter. 29.8.2011. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  132. ↑ Oppenheim, Maya: Beyoncé gives ’birth to twins’ The Independent. 18.6.2017. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  133. ↑ News of Beyoncé’s pregnancy grips Google users, US Open, ESPN popular Yahoo! News. 5.9.2011. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  134. ↑ Rosen, Jody: Beyonce Gets Intimate in First of ’4’ Roseland Ballroom Shows Rolling Stone. 15.8.2011. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  135. ↑ Beyoncé breaks spotify record as ’4’ hits a billion streams 5.2.2018. MTV News. Arkistoitu 27.10.2021. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  136. ↑ Bernstein, Nina: After Beyoncé Gives Birth, Patients Protest Celebrity Security at Lenox Hill Hospital The New York Times. 9.1.2012. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  137. ↑ Makarechi, Kia: Beyonce, Revel: Singer’s Atlantic City Concerts Mark First Return To Stage Since Blue Ivy Carter Was Born (Video) HuffPost. 25.5.2012. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  138. ↑ Richards, Chris: Beyonce to sing ‘The Star-Spangled Banner’ at inauguration The Washington Post. 9.1.2013. Arkistoitu 10.1.2013. Viitattu 29.2.2024. (englanniksi)
  139. ↑ Ennekari, Antti: Beyoncélta huikea puoliaikashow Yle. 4.2.2013. Viitattu 5.4.2026.
  140. ↑ Hu, Elise: The Biggest Twitter Moments Ever Feature Beyonce, Romney 12.8.2013. NPR. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  141. ↑ Battan, Carrie: Review: Beyoncé’s Documentary Life Is But a Dream Pitchfork. 15.2.2013. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  142. ↑ Beyonce Gives Fans the ‘Ugly Cry’ for Last ‘Mrs. Carter World Tour’ Show Vibe. 28.3.2014. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  143. ↑ Battan, Carrie: Listen to Beyoncé and André 3000’s Cover of Amy Winehouse’s ”Back to Black” Pitchfork. 27.4.2013. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  144. ↑ Ford, Rebecca: Beyonce Describes Playing a Queen of the Forest in ‘Epic’ Featurette (Video) The Hollywood Reporter. 25.3.2013. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  145. ↑ Hallamaa, Teemu: Pop-tähti Beyoncé yllätti julkaisemalla uuden levyn ilman ennakkovaroitusta Yle. 13.12.2013. Viitattu 5.4.2026.
  146. ↑ Caulfield, Keith: ’Beyonce’ Closing In on 1 Million U.S. Sales Billboard. 23.12.2013. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  147. ↑ Caulfield, Keith: Beyonce Spends Second Week at No. 1 on Billboard 200 Chart, Album Nearing 1 Million U.S. Sales Billboard. 26.12.2013. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  148. ↑ Caulfield, Keith: Beyonce Makes History With Fifth No. 1 Album The Hollywood Reporter. 18.12.2013. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  149. ↑ Beyoncé by Beyoncé Reviews ad Tracks Metacritic. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  150. ↑ Beyonce album sets iTunes sales record, tops Billboard chart Reuters. 18.12.2013. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  151. ↑ Pareles, Jon: Beyoncé’s New Album is Steamy and Sleek The New York Times. 13.12.2013. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  152. ↑ Horner, Al: Beyonce – ‘Beyonce’ NME. 16.12.2013. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  153. ↑ Tsioulcas, Anastasia: 10 years later, the ’Beyoncé’ surprise drop still offers lessons about control 13.12.2023. NPR. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  154. ↑ Lang, Cady: How Beyoncé Changed the Music Industry Time. 28.3.2024. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  155. ↑ McKinney, Kelsey: New albums will come out on Fridays instead of Tuesdays now. Blame Beyonce. Vox. 26.2.2015. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  156. ↑ Coleman, Miriam: Beyonce Gives ’XO’ Its Live Debut Rolling Stone. 14.12.2013. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  157. ↑ Houghton, Cillea: The Meaning Behind Beyoncé’s Empowering “Pretty Hurts” American Songwriter. 7.8.2023. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  158. ↑ Lee, Ashley: Beyonce Drips Jewels, Projects Cheetah-Print Silhouettes in ‘Partition’ Video The Hollywood Reporter. 25.2.2014. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  159. ↑ Trust, Gary: Katy Perry Tops Hot 100, Beyonce Bounds to No. 2 Billboard. 5.2.2014. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  160. ↑ Music subscription revenues help drive growth in most major markets 18.3.2014. IFPI. Arkistoitu 18.3.2014. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  161. ↑ Grammys 2015: Beyonce among the early winners 8.2.2015. CBS News. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  162. ↑ Messer, Lesley: Beyonce Shares Photos From Her Big Grammy Night 9.2.2015. ABC News. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  163. ↑ Minsker, Evan: Beyoncé and Jay Z Announce On the Run Tour Pitchfork. 27.4.2014. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  164. ↑ Begley, Sarah: Beyoncé Rumored to Perform Medley of Entire Album at the VMAs Time. 25.8.2014. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  165. ↑ Grow, Kory: Beyonce to Receive MTV Video Vanguard Award, Performs at VMAs Rolling Stone. 7.8.2014. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  166. ↑ Weber, Lindsay: That New Platinum-Edition Beyoncé EP Is Streaming on Spotify Vulture. 24.11.2014. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  167. ↑ Garcia, Patricia: Beyoncé Slays the Super Bowl Halftime Show With Her Formation Vogue. 7.2.2016. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  168. ↑ Elgot, Jessica: Beyoncé unleashes Black Panthers homage at Super Bowl 50 The Guardian. 8.2.2016. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  169. ↑ Stutz, Colin: Beyonce Posts Video Teaser for ’Lemonade’ Project: Watch Billboard. 16.4.2016. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  170. ↑ Malkin, Marc: Beyonce to Release Audio of ‘Lemonade’ Film Across All Music Streaming Platforms (Exclusive) Variety. 17.4.2019. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  171. ↑ Beyonce Releases New Album ’Lemonade’ on Tidal Billboard. 23.4.2016. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  172. ↑ Lang, Cady: Beyoncé Makes History With Record-Breaking Lemonade Time. 2.5.2016. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  173. ↑ Kim, Michelle: Beyonce Is The First Artist To Have Her First 6 Albums Debut At No. 1 The Fader. 1.5.2016. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  174. ↑ Mendizabal, Amaya: All 12 of Beyonce’s ‘Lemonade’ Tracks Debut on Hot 100 The Hollywood Reporter. 2.5.2016. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  175. ↑ Spanos, Brittany: See Beyonce, Serena Williams Dance in Stark ’Sorry’ Video Rolling Stone. 22.6.2016. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  176. ↑ FMQB: Radio Industry News, Music Industry Updates, Nielsen Ratings, Music News and more! FMQB. Arkistoitu 4.8.2016. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  177. ↑ Beyoncé releases standalone video for ‘All Night’ Dazed. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  178. ↑ Pullinen, Jussi: Kun kumppani pettää, se tekee kipeää, mutta siitä selviää ja silti voi tehdä vallankumouksen, julistaa Beyoncé Helsingin Sanomat. 26.4.2016. Viitattu 15.2.2024.
  179. ↑ Caulfield, Keith: Drake’s ’Views’ Is Nielsen Music’s Top Album of 2016 in the U.S. Billboard. 5.1.2017. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  180. ↑ Rys, Dan Ajankohta = 25.4.2017: Beyonce’s ’Lemonade’ Highest-Selling Album Globally of 2016; Drake Lands Top Song: IFPI Billboard. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  181. ↑ Kinnunen, Aleksi: Naisten ylpeä vapautusjuhla ja huikea stadionshow – näin upea oli Beyoncé Lontoossa Helsingin Sanomat. 7.7.2016. Viitattu 15.2.2024.
  182. ↑ Anderson, Trevor; Atkinson, Katie; Daw, Stephen; Denis, Kyle; Johnson, Cat; Mamo, Heran; Mitchell, Gail; Unterberger, Andrew: Beyoncé’s 100 Greatest Pop Star Moments: Staff List Billboard. 3.12.2024. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  183. ↑ AMAs 2016: See the Full List of Winners Billboard. 20.11.2016. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  184. ↑ Brown, Eric Renner: VMAs 2016 nominations: Beyoncé and Adele lead pack for MTV Entertainment Weekly. 26.7.2016. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  185. ↑ VMAs 2016: See the Full List of Winners Billboard. 28.8.2016. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  186. ↑ McCluskey, Megan: Beyoncé Breaks Madonna’s Record With More VMAs Than Any Artist Ever Time. 29.8.2016. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  187. ↑ Beyoncé drops out of Coachella on doctor's orders The Guardian. 23.2.2017. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  188. ↑ Beyonce Cancels Coachella Performance, Will Perform at 2018 Festival Billboard. 23.2.2017. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  189. ↑ James, Emily St.: Grammy nominations 2017: Beyoncé dominates with 9 nods for Lemonade Vox. 11.2.2017. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  190. ↑ Lewis, Hilary: Grammy Snubs: Beyonce Goes Two-for-Nine as Kanye West, Rihanna, Justin Bieber Shut Out The Hollywood Reporter. 12.2.2017. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  191. ↑ Jamieson, Amber: Beyoncé announces she's pregnant with twins The Guardian. 1.2.2017. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  192. ↑ Jenkins, Nash: Beyoncé’s Pregnancy Photo is the Most Liked Picture Ever on Instagram Time. 2.2.2017. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  193. ↑ Sandell, Ellinoora: Beyoncé esitteli kaksosensa maailmalle – Instagram-kuva kerää miljoonia tykkäyksiä Yle. 14.7.2017. Viitattu 5.4.2026.
  194. ↑ Renshaw, David: Beyoncé’s pregnancy photo named as 2017’s most ’liked’ Instagram post The Fader. 29.11.2017. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  195. ↑ Kelly, Aoife: Beyonce opens up about emergency caesarean after one of her twins’ hearts 'paused a few times’ Irish Independent. 21.4.2019. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  196. ↑ Fernández, Alexia: Jay Z Spotted Arriving at Los Angeles Hospital After Beyoncé Gives Birth to Twins People. 19.6.2017. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  197. ↑ Molanphy, Chris: Why Beyoncé Needed Ed Sheeran to Score Her First No. 1 Hit in Nine Years Slate. 15.12.2017. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  198. ↑ Barlow, Eve: Beyoncé at Coachella review – greatest star of her generation writes herself into history The Guardian. 15.4.2018. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  199. ↑ Did Beyoncé just surprise-drop the best live album of all time? Los Angeles Times. 19.4.2019. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  200. ↑ Twitter, Instagram, Email, Facebook: Review: Beyoncé’s Coachella performance was incredible — and she knew it Los Angeles Times. 15.4.2018. Viitattu 15.2.2024. (englanniksi)
  201. ↑ Jättiyllätys! Beyoncé ja Jay-Z julkaisivat yhteisen albumin mtvuutiset.fi. 18.6.2018. Viitattu 29.2.2024.
  202. ↑ Hussein, Wandera: The Carters’s Everything Is Love debuts at No. 2 on Billboard 200 The Fader. 25.6.2018. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  203. ↑ Trust, Gary: XXXTentacion’s ’Sad!’ Vaults From No. 52 to No. 1 on Billboard Hot 100 Following Rapper/Singer’s Death Billboard. 25.6.2018. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  204. ↑ Seth, Radika: Beyoncé And Jay-Z To Headline Global Citizen Festival In South Africa British Vogue. 9.7.2018. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  205. ↑ Onninen, Oskari: Beyoncé iskee poliittiseen saumaan, jossa mustaa joukkovoimaa julistamalla on mahdotonta epäonnistua, mutta onko hänen identiteettipolitiikkansa uskottavaa? Helsingin Sanomat. 26.4.2019. Viitattu 24.12.2024.
  206. ↑ Beyonce drops live album with Netflix film 17.4.2019. BBC News. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  207. ↑ Droke, Carolyn: Beyonce’s ‘Homecoming’ Was Snubbed For All Six Of Its Creative Arts Emmy Nominations Uproxx. 15.9.2019. Arkistoitu 2.6.2025. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  208. ↑ Kroll, Justin: Beyonce Confirms Role as Nala in Disney’s Live-Action ’The Lion King’ Variety. 1.11.2017. Viitattu 2.11.2017.
  209. ↑ Michael Saponara: Beyonce & Donald Glover Cover Elton John’s ’Can You Feel the Love Tonight’ in New ’Lion King’ Teaser Billboard. 20.6.2019. Viitattu 24.12.2024. (englanniksi)
  210. ↑ Minsker, Evan: Listen to Beyoncé’s Song ”Spirit” From New Lion King Album Pitchfork. 9.7.2019. Viitattu 24.12.2024. (englanniksi)
  211. ↑ Kreps, Daniel: Beyonce Announces ’Making the Gift’ TV Special Rolling Stone. 15.9.2019. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  212. ↑ Boone, Keyaira: See The Sweet Gift Beyoncé Gave Megan Thee Stallion After ’Savage Remix’ Hit No. 1 Essence. 4.11.2020. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  213. ↑ Spangler, Todd: Beyoncé Visual Album ‘Black Is King’ Coming to Disney Plus Variety. 28.6.2020. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  214. ↑ Hart, Otis: Beyoncé Reigns And Billie Eilish Repeats At 2021 Grammy Awards 15.3.2021. NPR. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  215. ↑ Daw, Stephen: Beyonce Breaks Grammy Record with Best R&B Performance Win at 2021 Grammys Billboard. 14.3.2021. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  216. ↑ Hirwani, Peony: Beyonce’s new song teased in King Richard trailer The Independent. 22.10.2021. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  217. ↑ Hussey, Allison; Monroe, Jazz: Beyoncé and Billie Eilish Nominated for Best Original Song at 2022 Oscars Pitchfork. 8.2.2022. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  218. ↑ Kreps, Daniel: Beyoncé Announces Seventh Album ’Renaissance’ Rolling Stone. 16.6.2022. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  219. ↑ Carras, Christi: It’s really happening: Beyoncé reveals new album title and release date Los Angeles Times. 16.6.2022. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  220. ↑ Gularte, Alejandra: ’Break My Soul’ Becomes the First Piece of Art From the Beyaissance Vulture. 20.6.2022. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  221. ↑ Trust, Gary: Beyonce Joins Paul McCartney & Michael Jackson for This Hot 100 Milestone – As a Solo Artist & with a Group Billboard. 5.7.2022. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  222. ↑ Halperin, Shirley: Beyonce Reveals ‘Renaissance,’ Forthcoming Project Set for July 29 Release Variety. 16.6.2022. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  223. ↑ Parkel, Inga: Renaissance review roundup: Critics celebrate Beyoncé’s ‘unfettered’ liberation in newest album The Independent. 29.7.2022. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  224. ↑ Brathwaite, Lester Fabian: On Beyoncé’s Renaissance: To be queer, gifted, and Black…oh what a lovely, precious dream Entertainment Weekly. 4.8.2022. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  225. ↑ Matos, Michaelangelo: Beyoncé’s ‘Renaissance’ Embodies Decades of Dance Music. Here’s a Guide The New York Times. 29.7.2022. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  226. ↑ Caulfield, Keith: Beyonce’s ’Renaissance’ Bows at No. 1 on Billboard 200 with Year’s Biggest Debyt by a Woman Billboard. 7.8.2022. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  227. 1 2 Dellatto, Marisa: Beyoncé’s ‘Renaissance’ Is A No. 1 Album—But It’s Not Her Biggest Debut Ever Forbes. 8.8.2022. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  228. ↑ Denis, Kyle: Billboard Explains: Beyoncé’s Reign on the Charts Billboard. 28.3.2024. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  229. ↑ Trust, Gary: ’Cuff It’ Becomes Beyonce’s Longest-Charting Solo Hot 100 Hit Billboard. 11.4.2023. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  230. ↑ Mier, Tomás: Beyoncé Hints at More Music While Revealing ’Renaissance’ First Act of Three-Part Project Rolling Stone. 28.7.2022. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  231. ↑ Garcia, Thania: Beyoncé Confirms ‘Renaissance’ Is the First Part of a ‘Three-Act Project’ Variety. 28.7.2022. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  232. ↑ Washburn, Emily: Beyoncé Reportedly Pocketed At Least $24 Million For Private ’Atlantis The Royal’ Performance — Here’s Where She Lands In The Top 10 Most Expensive Private Performances Forbes. Viitattu 8.4.2024. (englanniksi)
  233. ↑ Beyoncé nousi Dubaissa lavalle vuosien tauon jälkeen, esiintymispaikka suututti fanit Helsingin Sanomat. 24.1.2023. Viitattu 15.2.2024.
  234. ↑ Beyoncé’s Renaissance World Tour by the numbers EW.com. Viitattu 24.12.2024. (englanniksi)
  235. ↑ Frankenberg, Eric: Here’s How Beyoncé’s $580M Renaissance World Tour Stacks Up in the Billboard Boxscore Billboard. 13.10.2023. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  236. ↑ Minsker, Evan; Hussey, Allison: Beyoncé Announces Renaissance World Tour Pitchfork. 1.2.2023. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  237. ↑ Asmelash, Leah: Everything you need to know about Beyoncé’s ’Renaissance’ movie CNN. 28. marraskuuta 2023.
  238. ↑ Corcoran, Nina; Hussey, Allison: Beyoncé Shares New Song “My House”: Listen Pitchfork. 1.12.2023. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  239. ↑ Lee, Benjamin: Beyoncé breaks record for artist with most Grammys in historic ceremony The Guardian. 6.2.2023. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  240. ↑ Kantrivaikutteet vyöryvät popin valtavirtaan, ja sen todistavat Beyoncén uudet kappaleet Helsingin Sanomat. 12.2.2024. Viitattu 21.10.2024.
  241. ↑ Mitchell, Gail: Beyoncé Lays Down Her Country Card with New Singles: ’16 Carriages’ & ”Texas Hold ’Em”: Review Billboard. 12.2.2024. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  242. ↑ Millman, Ethan: Beyoncé’s Country Music Song ’Texas Hold ’Em’ Just Gave Her a Ninth Solo Number One Rolling Stone. 26.2.2024. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  243. ↑ Trust, Gary: Beyoncé’s ’Texas Hold ’Em’ Rises to No. 1 on Billboard Global 200 Chart Billboard. 26.2.2024. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  244. ↑ Aniftos, Rania: Beyoncé Announces ’Cowboy Carter’ Album: Here’s When It Arrives Billboard. 12.3.2024. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  245. ↑ McClay, Caché: A year with Beyonc’'s ’Cowboy Carter’: A look back at top moments on album’s anniversary USA Today. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  246. ↑ Brown, Lynn: Beyoncé’s Grammy-winning Cowboy Carter highlights the long history of Texas’ Black cowboy culture 4.2.2025. BBC News. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  247. ↑ Caulfield, Keith: Beyoncé Achieves Eighth No. 1 Album on Billboard 200 with ’Cowboy Carter’ Billboard. 7.4.2024. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  248. ↑ Trust, Gary: Future, Metro Boomin & Kendrick Lamar Hold Atop Hot 100, Beyoncé Boasts Three in Top 10 Billboard. 8.4.2024. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  249. ↑ Beyonce introduces Team USA, from Simone Biles to Noah Lyles | NBC Sports youtube.com.
  250. ↑ Let Beyonce Get You Hyped to See Team USA Compete at the Summer Olympics NBC Insider Official Site. 27.7.2024. Viitattu 21.10.2024. (englanniksi)
  251. ↑ Ville Syväluoma: Beyoncé ja Levi's tekevät historiaa – uusi kampanja tuo denimille naisnäkökulman Klangi. 2.10.2024. Viitattu 21.10.2024.
  252. ↑ Chapter 1: ”Launderette” reimagined with Beyoncé youtube.com.
  253. ↑ Beyoncé esiintyy Harrisin kampanjatilaisuudessa – Bruce Springsteen: Trump pyrkii ”tyranniksi” Helsingin Sanomat. 25.10.2024. Viitattu 24.12.2024.
  254. ↑ Beyoncé Delivers Powerful Speech at Rally with VP Kamala Harris in Houston Youtube.
  255. ↑ Wagmeister, Elizabeth: Beyoncé gives Kamala Harris permission to use her song ’Freedom’ for her presidential campaign CNN. 23.7.2024. Viitattu 24.12.2024. (englanniksi)
  256. ↑ Corrine, Amber: Beyoncé, JAY-Z, Blue Ivy Amongst Stars Shining At ‘Mufasa: The Lion King’ Premiere Vibe. 10.12.2024. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  257. ↑ Beyoncé to Perform at Halftime of Ravens-Texans During NFL Christmas Gameday Live on Netflix About Netflix. Viitattu 24.12.2024. (englanniksi)
  258. ↑ Oivio, Janne: Beyoncé varasti show’n – Netflixin uutuus oli hirmumenestys Ilta-Sanomat. 27.12.2024. Viitattu 3.2.2025.
  259. ↑ Garcia, Thania: Beyoncé Wins Grammy for Best Country Album, Accepting Award From Taylor Swift: ‘I Was Not Expecting This’ Variety. 2.2.2025. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  260. ↑ Beyoncé nappasi ensimmäistä kertaa vuoden albumi -palkinnon Helsingin Sanomat. 3.2.2025. Viitattu 3.2.2025.
  261. ↑ Sisario, Ben: Beyoncé’s ‘Cowboy Carter’ Wins Grammy for Best Country Album The New York Times. 3.2.2025. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  262. ↑ Blistein, Jon: Beyoncé’s ’Cowboy Carter’ Tour Is the Highest-Crossing Country Tour Ever Rolling Stone. 28.7.2025. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  263. ↑ Critic of Music: Vocal Range and Profile: Beyonce www.criticofmusic.com. 26.01.13. Critic of Music. Viitattu 4.5.2016.
  264. ↑ One-on-one with the great Beyoncé transcript au.news.yahoo.com. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 4.5.2016.
  265. ↑ Camille Augustin: Vibe www.vibe.com. 27.05.14. Vibe. Viitattu 4.5.2016.
  266. ↑ Sasha-Frere Jones: On Top. Mariah Carey's record-breaking career. New Yorker. 3.4.2006. Viitattu 5.5.2016..
  267. ↑ Watson, Margeaux: WebCite query result www.webcitation.org. 30.08.06. Entertainment Weekly Inc. Arkistoitu 6.10.2014. Viitattu 4.5.2016.
  268. ↑ Vena, Jocelyn: Whitney Houston Remembered By Beyonce MTV News. 12.02.12. MTV. Viitattu 4.5.2016.
  269. ↑ Beyoncé and JAY-Z's Relationship: A Detailed Timeline Peoplemag. Viitattu 8.4.2024. (englanniksi)
  270. ↑ Beyoncé and Jay-Z Married! Peoplemag. Viitattu 8.4.2024. (englanniksi)
  271. ↑ Beyoncen raskas salaisuus: keskenmeno on pahinta mitä on tapahtunut www.iltalehti.fi. Viitattu 8.4.2024.
  272. ↑ Aditi Mathur: Baby Blue Ivy Carter was Conceived in Paris: Beyonce and Jay-Z Officially Announce Birth of Girl [VIDEO of 'Glory'] International Business Times. 10.1.2012. Viitattu 8.4.2024. (englanniksi)
  273. ↑ Megan French: Flashback! Here’s How Beyonce Revealed Her First Pregnancy Us Weekly. 1.2.2017. Viitattu 8.4.2024. (englanniksi)
  274. ↑ Beyonce paljasti Instagramissa: Odotan kaksosia Iltalehti. 1.2.2017. Viitattu 1.2.2017.
  275. ↑ France, Lisa Respers & Melas, Chloe: Beyoncé and Jay Z welcome twins CNN Entertainment. 19.6.2017. Viitattu 4.7.2017. (englanniksi)
  276. ↑ https://www.theguardian.com/music/2017/jul/14/beyonce-photo-twins-instagram-sir-carter-rumi
  277. ↑ Moët Hennessy and Beyoncé Knowles-Carter Launch Groundbreaking New Whisky – SirDavis - LVMH www.lvmh.com. Viitattu 21.10.2024.
  278. ↑ Leminen, Teemu: Beyoncé-paarma nimettiin peräpään perusteella Helsingin Sanomien NYT-viikkoliitteen verkkoversio. 13.1.2012. Viitattu 13.1.2012.
  279. ↑ Atherton, Ben: CSIRO unveils bootylicious Beyonce fly ABC News. 13.1.2012. Viitattu 13.1.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Beyoncé&oldid=23949329”