Paarmat

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee hyönteisiä. Paarma-sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Paarmat
Sokkopaarma (Chrysops relictus)
Sokkopaarma (Chrysops relictus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Alaluokka: Siipikantaiset Pterygota
Ylälahko: Neoptera
Lahko: Kaksisiipiset Diptera
Alalahko: Kärpäset Brachycera
Heimo: Paarmat
Tabanidae
Latreille, 1802
Alaheimot
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Paarmat Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Paarmat Commonsissa

Paarmat (Tabanidae) on kärpäsiin kuuluva hyönteisheimo. Paarmoja on maailmassa noin 2 500 lajia, joista Suomessa esiintyy 41. Paarmanaaraat käyttävät ravinnokseen ihmisen ja muiden suurten nisäkkäiden verta.

Esiintyminen Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa esiintyy 41 paarmalajia, jotka kuuluvat kuuteen sukuun.[1] Niistä ihmisen kannalta merkittävimpiä ovat sokkopaarmat, suppupaarmat ja varsinaiset paarmat.[2] Noin puolet Suomen lajeista esiintyy koko maassa. Osa lajeista esiintyy vain etelämmässä, ja pari lajia vain Lapissa. Pohjoisen Suomen olosuhteet ovat paarmoille hyvät, sillä siellä on runsaasti soita ja kosteikkoja. Tämän vuoksi monia lajeja tavataan siellä muuta Suomea runsaslukuisempina.[3]

Suomen paarmalajit suvuittain (jotkin suomenkieliset nimet ovat epävirallisia, Diptera-työryhmän keksimiä):[1]

  • Sokkopaarmat (Chrysops)
    • Chrysops caecutiens, pihasokkopaarma
    • Chrysops divaricatus, haarasokkopaarma
    • Chrysops nigripes, mustasokkopaarma
    • Chrysops relictus, jäännesokkopaarma
    • Chrysops rufipes, ruskosokkopaarma
    • Chrysops sepulcralis, synkkäsokkopaarma
    • Chrysops viduatus, täpläsokkopaarma
  • Suppupaarmat (Haematopota)
    • Haematopota italica, etelänsuppupaarma
    • Haematopota crassicornis, tummasuppupaarma
    • Haematopota pluvialis, suppupaarma
    • Haematopota subcylindrica, valesuppupaarma
  • Heptatoma
    • Heptatoma pellucens, pitkäsarvipaarma
  • Tuhkapaarmat (Atylotus)
    • Atylotus fulvus, keltatuhkapaarma
    • Atylotus plebeius, nevatuhkapaarma
    • Atylotus rusticus, laiduntuhkapaarma
    • Atylotus sublunaticornis, pikkutuhkapaarma
  • Hybomitra
    • Hybomitra arpadi, lapinpaarma
    • Hybomitra astuta, viisaanpaarma
    • Hybomitra auripila, kultapaarma
    • Hybomitra bimaculata, täpläpaarma
    • Hybomitra borealis, pohjanpaarma
    • Hybomitra ciureai, rusosarvipaarma
    • Hybomitra distinguenda, viirupaarma
    • Hybomitra kaurii, suopaarma
    • Hybomitra lundbecki, tummaolkapaarma
    • Hybomitra lurida, kiiltopaarma
    • Hybomitra montana, leveäotsapaarma
    • Hybomitra muehlfeldi, valjupaarma
    • Hybomitra nigricornis, mustasarvipaarma
    • Hybomitra nitidifrons, kevätpaarma
    • Hybomitra sexfasciata, kuusvyöpaarma
    • Hybomitra solstitialis, juhannuspaarma
    • Hybomitra tarandina, keltavyöpaarma
    • Hybomitra tropica, etelänpaarma
  • Nautapaarmat (Tabanus)
    • Tabanus autumnalis, syysnautapaarma
    • Tabanus bovinus, vaaleanautapaarma
    • Tabanus bromius, kirjonautapaarma
    • Tabanus cordiger, neliönautapaarma
    • Tabanus macu, mikinnautapaarma
    • Tabanus sudeticus, tummanautapaarma

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paarmojen paras tuntomerkki on niiden siipisuonitus. Paarmojen siiven kärkeen tulee Y-mäisesti kahtia haarautuva suoni, jonka haarat yhtyvät siiven reunaan sen kärjen eri puolilla. Paarman silmät ovat hyvin suuret ja täyttävät koko pään. Tuntosarvet ovat pitkät ja sojottavat eteen.[4]

Suomessa tavattavat paarmasuvut eroavat toisistaan ulkonäöltään. Suppupaarmat ovat pieniä ja harmahtavia. Levossa ne pitävät siipiään laskostettuina ruumiin päällä supussa. Sokkopaarmat ovat värikkäitä, niiden ruumiissa on mustia ja vaaleita raitoja ja läiskiä, ja niiden silmät ovat vihreät ja säihkyvät auringonvalossa. Sokkopaarmat pitävät siipiään kolmiomaisesti. Varsinaiset paarmat ovat suurikokoisia, harmahtavan tai rusehtavan sävyisiä, ja monella lajilla on takaruumiissa oranssinrusehtavat läiskät.[5]

Toukkavaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun paarman toukka kuoriutuu noin viikon kuluttua muninnasta, se tippuu veteen tai kosteaan rantalietteeseen. Toukka kehittyy aikuiseksi hitaasti, kahdessa tai kolmessa vuodessa, pohjoisessa jopa sitäkin hitaammin. Se luo nahkansa monta kertaa. Toukka syö muita hyönteisiä ja selkärangattomia. Sokkopaarman toukka on erikoistunut kuolleisiin ja mätäneviin eläinten ja kasvien jätteisiin.[6]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paarmat viihtyvät vesistöjen ja kosteikkojen läheisyydessä, sillä niiden toukat elävät pääsääntöisesti matalassa vedessä ja rantalietteessä. Ne pääsevät vahvoina lentäjinä kuitenkin kauas synnnyinsijoiltaan.[7]

Aikuisen paarman elinikä on kaksi tai kolme viikkoa. Suomessa varhaisimmat paarmat alkavat lennellä toukokuun lopulla. Eniten paarmoja esiintyy keskikesällä, ja heinäkuun lopussa ne alkavat vähetä. Paarmat lentelevät erityisesti aurinkoisella ja heikosti tuulisella säällä.[8]

Koiraat järjestävät soidintanssin alkukesällä auringonnousun aikaan. Ne kokoontuvat parviin, joissa on enintään 20 yksilöä. Ne leijailevat noin puolen metrin välein ja tönivät toisiaan syrjemmälle. Naaraat seuraavat koiraiden lentelyä ja valitsevat parhaan ja rohkeimman koiraan paritteluun.[9]

Naaraat etsivät veriannosta, jonka antaman ravinnon voimalla ne tuottavat joukon munia ja laskevat ne sopivalle alustalle. Koiraiden ainoa tehtävä on löytää parittelukumppani. Ne eivät siksi tarvitse verta, vaan ne syövät kukkien mettä ja kirvojen mesikastetta. Paarmat syövät myös erilaista nestemäistä eläinperäistä ainesta.[10]

Veriateriaa etsivä paarma löytää kohteensa hyvän kaukonäkönsä avulla. Lähietäisyydellä se suunnistaa iholle lämmön ja hien hajun ohjaamana. Paarman suuosat muistuttavat rosoreunaista pistopuukkoa. Niillä naaras puree kohteensa ihoon reiän josta se ottaa verta.[11] Varsinaisten paarmojen purema on suurempi ja kivuliaampi kuin muiden paarmasukujen.[12] Puremasta jää iholle verta vuotava haava, joka aiheuttaa paukaman ja kutinan. Herkimmät ihmiset voivat saada pahojakin iho-oireita. Haava voi tulehtua, jos muut kärpäset pääsevät tuomaan siihen bakteereita. Nauta voi kärsiä paarmoista niin pahoin, että se laihtuu ja sen maidontuotanto laskee huomattavasti.[13] Suomessa paarmat levittävät jänisruttoa ja pernaruttoa, joista ei ihmiselle kuitenkaan ole kovin suurta vaaraa. Tropiikissa paarmat levittävät ihmiseen ja karjaan paljon pahempia tauteja kuten uniloisia ja onkokerkiaaseja.[14]

Uhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paarmat ovat hyönteissyöjälintujen, petokärpästen, petopistiäisten, ampiaisten ja sudenkorentojen ruokaa. Loispistiäiset munivat paarman munien sisään.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Itämies, Juhani: Paarman puremaa: Tietoa ja tarinaa kesän pistäjistä. F-Kustannus, 2008. ISBN 978-952-461-157-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Viisaanpaarma ja juhannuspaarma Suomen Luonto. 6.6.2014. Viitattu 16.11.2017.
  2. Itämies 2008, s. 11.
  3. Itämies 2008, s. 19.
  4. Itämies 2008, s. 10–11.
  5. Itämies 2008, s. 11–12.
  6. Itämies 2008, s. 25–28.
  7. Itämies 2008, s. 19–20.
  8. Itämies 2008, s. 13.
  9. Auts, paarma! Suomen Luonto. 4.7.2016. Viitattu 16.11.2017.
  10. Itämies 2008, s. 8, 13.
  11. Itämies 2008, s. 10–11.
  12. Itämies 2008, s. 17.
  13. Itämies 2008, s. 22.
  14. Itämies 2008, s. 24.
  15. Itämies 2008, s. 25.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]