Antiikin Pireus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pireus
Πειραιεύς
Antiikin Pireus kuviteltuna piirroksessa vuodelta 1887.
Antiikin Pireus kuviteltuna piirroksessa vuodelta 1887.
Sijainti

Pireus
Koordinaatit 37°56′14″N, 23°38′41″E
Valtio Kreikka
Paikkakunta Pireus, Attika
Historia
Tyyppi kaupunki ja demos
Perustettu 508 eaa.
Kulttuuri antiikin Kreikka
Alue Attika
Kaupunki Ateena
Fyle Hippothontis
Trittys asty
Demonyymi Peiraieus (Πειραιεύς)
Väkiluku noin 2 700
Bulen jäseniä 9
  10 (vsta 307 eaa.)
  ei tiedossa (vsta 201 eaa.)
Aiheesta muualla

Commons-logo.svg Antiikin Pireus Commonssissa

Pireus (m.kreik. Πειραιεύς, Peiraieus, lat. Piraeus) oli jo antiikin aikana Ateenan satamakaupunki. Se oli myös Hippothontis-fyleen kuulunut Attikan eli Ateenan kaupunkivaltion muodostaneen alueen demos ja kuului fylen asty-trittykseen eli kaupunkialueen demoksiin. Antiikin Pireus sijaitsi nykyisen Pireuksen kaupungin keskustan alueella, ja siitä on tehty joitakin arkeologisia löydöksiä.[1][2][3][4]

Pireuksen alueen esinelöytöjä esittelee Pireuksen arkeologinen museo.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pireuksen niemi oli alun perin saari, joka kasvoi sittemmin yhteen mantereen kanssa. Perinteen mukaan alueen ensimmäisiä asukkaita olivat pelasgit ja muut esikreikkalaiset sekä myöhemmin Boiotiasta tulleet minyalaiset, jotka linnoittivat Munikhian kukkulan ja nimesivät sen kuninkaansa ja heeroksensa Munikhoksen mukaan. Varhaisimmat löydöt ovat peräisin varhaiselta helladiselta kaudelta noin ajalta 2600–1900 eaa. Minyalaisten saapuminen ajoitetaan myöhäishelladiselle kaudelle noin 1200–1100-luvuille eaa.[5][6]

Esihistoriallisella ja vielä historiallisellakin ajalla alueen neljä kylää muodostivat yhteenliittymän nimeltä Tetrakomoi, johon kuuluivat Pireus, Faleron, Thymaitadai ja Ksypete. Yhteenliittymä oli pääasiassa uskonnollinen, ja sitä yhdisti Herakleen kultti ja tälle omistettu pyhäkkö.[5] Pireuksen nimi on peräisin kreikan sanasta peran (πέραν),[7] joka viittaa toisella puolella sijaitsevaan alueeseen jostakin katsottuna (vrt. Perachóra), tai tähän liittyvästä verbistä peraioō (περαιόω),[8] joka tarkoittaa jonkun laivaamista toiselle puolelle.[6]

Antiikin Ateenan ja Pireuksen kartta vuodelta 1784.

Ateenan varhaisin satama oli jo viimeistään mykeneläisellä ajalla Faleronissa hieman Pireuksesta itään. Tyranni Hippias aloitti Pireuksen ja erityisesti Munikhian linnoittamisen arkaaisella kaudella vuosina 527–510 eaa. Varhaisin maininta Pireuksesta historiallisena aikana on samalta ajalta, Kleistheneen uudistusten yhteydessä noin vuodelta 508 eaa. Uudistuksessa Pireuksesta tuli yksi Attikan demoksista, ja se kuului Hippothontis-fyleen. Demoksella oli alun perin yhdeksän edustajaa Ateenan bulessa eli neuvostossa (myöhemmin hellenistisellä kaudella tapahtuneiden muutosten seurauksena edustajia oli kymmenen).[9] Pireus oli suurikokoinen demos, ja sen väkiluvuksi on arvioitu suurimmillaan noin 2 700 henkeä.[10] Demoksen kansalaisesta käytettiin demonyymiä Peiraieus (Πειραιεύς).[11]

Faleron säilyi Ateenan sotasatamana aina 400-luvun eaa. alkupuolelle saakka. Vuonna 493 eaa. Themistokles laajensi Hippiaan aloittamia linnoitteita Pireuksessa ja loi sinne 200 sotalaivan laivaston. Samalla Pireukseen rakennettiin laivasuojat, kuivatelakat ja varastorakennukset. Näin Pireuksesta tehtiin Ateenan pääsatama ja sotasatama.[1][2]

Klassiselta roomalaiselle kaudelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työ Pireuksen laivastotukikohdan rakentamiseksi jatkui persialaissotien jälkeen.[1] Thukydides antaa ymmärtää, että Themistokles olisi jopa suunnitellut, että Pireuksesta olisi tehty uusi Ateenan kaupungin keskus muinaisen yläkaupungin sijaan. Joka tapauksessa Pireuksesta kasvoi erillinen, oma kaupunkinsa, joka ei ollut pelkästään Ateenan satama. Noin vuonna 450 eaa. Hippodamos Miletoslainen suunnitteli Pireukseen asemakaavan, joka oli yksi varhaisimpia koko Kreikassa. Samoihin aikoihin noin 465–446 eaa. Pireus yhdistettiin Ateenaan niin kutsutuilla Pitkillä muureilla, joiden tarkoitus oli suojata sisämaassa olleelle Ateenalle elintärkeää yhteyttä merelle.[1][2][12]

Pireuksen satamat palvelivat sekä sotilaallista että kaupallista käyttöä. Juuri Pireuksesta toimineen laivaston avulla Ateena oli 400-luvulla eaa. Kreikan voimakkaimpia kaupunkivaltioita ja suurin merimahti. Pireuksesta kehittyi myös merkittävä kaupallinen keskus. Suuri osa Pireuksen asuikkaista oli ilmeisesti metoikkeja eli muualta muuttaneita, joilla ei ollut Ateenan kansalaisuutta.[1][12] Pireuksen keskeiset kultit olivat Artemiin, Zeuksen ja Athenen kultit ja myöhemmin Afroditen sekä eräiden ulkomailta tuotujen jumalten kultit.[3]

Vuonna 411 eaa. Ateenaa hallinneet oligarkit aloittivat linnoituksen rakentamisen Pireuksen Eetioneiaan, mutta työ jäi kesken. Ateenan hävittyä peloponnesolaissodan vuonna 404 eaa. Pireuksen linnoitteet ja Pitkät muurit tuhottiin spartalaisten käskystä. Muurit rakennettiin uudelleen Kononin toimeksiannosta ja persialaisten tuella vuosina 394–390 eaa. Muurit korjattiin vielä 200-luvulla eaa. Sullan johtama roomalainen armeija aiheutti Pireukselle suuria tuhoja vallatessaan Ateenan vuonna 86 eaa., ja myös Pitkät muurit tuhottiin jälleen, tällä kertaa lopullisesti.[1][2][3]

Strabonin aikaan ajanlaskun alun tienoilla Pireus oli kutistunut pieneksi asutukseksi sataman ympärillä. Pireus kukoisti jälleen roomalaisajalla 100-luvulla jaa. Vuonna 267 jaa. kaupunki kärsi muun Ateenan alueen tavoin tuhoja herulien hyökkäyksessä. 300-luvulla Pireus toimi vielä keisari Konstantinus Suuren laivaston tukikohtana. Vuonna 396 kaupunki tuhoutui Alarikin johtamien visigoottien hyökkäyksessä. Tämän jälkeen se menetti asemansa merkittävänä satamakaupunkina.[1][2][3]

Myöhempi historia ja kaivaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bysanttilaisella keskiajalla, frankkivallan aikana ja osmanivallan aikana Pireuksella oli vain pieni merkitys. Nykyisen Pireuksen kaupungin nousu alkoi 1800-luvulla.[6]

Pireuksen alueen arkeologiset tutkimukset alkoivat 1800-luvun lopulla. Niitä on suorittanut ennen kaikkea Ateenan arkeologinen seura.[13] Vuonna 1885 löydettiin osia laivasuojista ja vuonna 1887 linnoitteista ja porteista. Kaupungissa on kuitenkin suoritettu vain vähän järjestelmällisiä kaivauksia, koska antiikin kaupunki on kokonaan nykyisen kaupungin alla. Suuri osa löydöistä on tehdy sattumalta ja esimerkiksi rakennustöiden yhteydessä. Näkyviä löydöksiä kaupungissa on vain vähän.[1][2] Monet satamiin liittyvät rakenteet ovat nykyisin veden alla.[12]

Rakennukset ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiskuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pireus sijaitsi (ja nykyinen Pireus edelleen sijaitsee) noin 7–8 kilometriä Ateenasta ja Akropolis-kukkulasta lounaaseen. Kaupungin alue koostui Pireuksen niemestä eli Aktesta, Munikhian kukkulasta niemen itäosassa sekä lännessä Eetioneian alueesta. Akten niemi oli ympäröity kauttaaltaan linnoitteilla, ja Pitkät muurit yhdistivät linnoituksen Ateenaan muodostamalla ikään kuin pitkän käytävän kaupunkien välille.[1][2][2]

Pireuksen kaupunki noudatti Hippodamoksen asemakaavaa. Kaupungin keskustassa oli suurikokoinen agora, ja sen ympärillä oli useita temppeleitä ja julkisia rakennuksia. Kaupungissa oli kaksi teatteria. Pireuksen satamat koostuivat kolmesta erillisestä luonnonsatamalahdesta, jotka olivat Kantharos Pireuksen niemen länsipuolella sekä Zea ja Munikhia niemen itärannalla. Satamissa oli lukuisia laitureita, varastorakennuksia ja kuivatelakoita. Laivasuojia oli yli 300.[1][12]

Kaavakuva antiikin Pireuksesta.

Pireuksen merkittävimmät alueet olivat (kirjaimet viittaavat kaavakuvaan):

A. Akten niemi
B. Kantharoksen satama
C. Zean satama
D. Munikhian kukkula
E. Munikhian satama
F. Eetioneia

Merkittäviä rakennuksia ja rakennelmia olivat (numerot viittaavat kaavakuvaan):

  1. Hippodameia-agora
  2. Kauppapaikka (emporion)
  3. Varusvarasto (skeuothēkē)
  4. Laivasuojat (neosoikoi)
  5. Artemis Munikhian temppeli
  6. Zeus Soterin ja Athene Soteiran temppeli
  7. Asklepioksen pyhäkkö
  8. Afrodite Euploian pyhäkkö
  9. Vanhempi teatteri
  1. Zean teatteri
  2. Themistokleen muuri
  3. Kononin muuri
  4. Pohjoinen Pitkä muuri
  5. Eteläinen Pitkä muuri
  6. Pireus–Ateena-tie
  7. Pääportti
  8. Eetioneian portti eli Afroditen portti

Linnoitteet ja portit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eetioneian portin rauniot.

Pireuksen linnoitteissa oli kaksi vaihetta, ensimmäinen Themistokleen rakennuttama vaihe sekä myöhempi Kononin rakennuttama vaihe, kun muurit rakennettiin kokonaan uudelleen. Suurin osa säilyneistä jäänteistä on peräisin myöhemmästä rakennusvaiheesta. Themistokleen ja Kononin ajan muurit käsittivät osittain eri alueen. Pohjoisessa Themistokleen muuri kiersi koko Kantharoksen sataman, kun taas Kimonin muuri jätti sen pohjoisimman lahdelman osittain muurien ulkopuolelle. Akten niemellä Themistokleen muuri puolestaan leikkasi niemen poikki sen leveimmässä kohdassa, kun taas Kimonin muuri kiersi koko niemen sen rantaa pitkin. Erillisiä linnoitteita oli Munikhian kukkulalla sekä satamien ympärillä.[2][14]

Pireuksen muureissa oli tornit ja useita portteja. Pääportti oli länteen kohdasta, jossa pohjoisempi Pitkä muuri yhdistyi Pireuksen ympäröineeseen muuriin. Siitä kulki Ateenaan muurien ulkopuolella johtanut tie. Toinen portti oli pohjoisen ja eteläisen Pitkän muurin välissä, ja siitä kulki tie, joka kulki Ateenaan muurien sisäpuolella (nk. Pireuksen tie). Vastaavasti eteläisen Pitkän muurin ja kaupunginmuurin risteyskohdan lähellä oli kaksi porttia, joista toinen oli Pitkien muurien sisäpuolella ja toinen ulkopuolella. Viides merkittävä portti, niin kutsuttu Afroditen portti, oli Eetioneian suunnassa.[2]

Sataman alueelta löydetty niin kutsuttu Pireuksen Athene. Pireuksen arkeologinen museo.

Satamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pireuksessa oli kolme satamaa, jotka oli kaikki tehty luonnonsatamalahtiin. Satama-altaat oli suojattu linnoitetuilla aallonmurtajilla, ja niiden sisäänkäynnit oli tehty kapeiksi ja voitiin sulkea kettingeillä. Kaikissa satamissa oli lukuisia laivasuojia (neosoikoi). Laivasuojat olivat välttämättömiä, koska puisia trieerejä ei voitu pitää koko ajan vedessä. Niitä käytettiin sotalaivojen säilyttämiseen sekä huoltotoimenpiteisiin. Laivasuojat oli rakennettu vieri viereen ja viistosti rantatörmälle niin, että ne laskeutuivat alas mereen. Laivasuojien pituus oli noin 40 metriä ja leveys noin 6,75 metriä. Ne oli katettu ja ne olivat avoimia meren puoleisesta päästä. Alukset vedettiin suojiin käsin.[1][2][12][15]

Kantharos oli Pireuksen suurin satama. Se sijaitsi Pireuksen niemen länsipuolella ja toimi pääasiassa kauppasatamana.[2] Sama satamalahti on myös nykyisin Pireuksen lauttasatamana. Satama-altaan itälaidalla oli kauppapaikka (emporion) sekä rivi stoia eli pylväshalleja. Kantharoksessa oli erään piirtokirjoituksen mukaan 94 laivasuojaa, joten se oli myös laivaston käytössä. Alueelta on löydetty arkeologisessa museossa olevat merkittävät pronssiveistokset, niin kutsutut Pireuksen Apollon, Pireuksen Athene sekä kaksi Pireuksen Artemista, jotka oli mahdollisesti kätketty Sullan joukkojen hyökkäyksen yhteydessä.[2]

Zean satama sijaitsi Kantharoksen ja Munikhian sataman välissä niemen itärannikolla. Se oli Pireuksen pääsotasatama, sillä piirtokirjoituksen mukaan siellä oli suurin joukko laivasuojia, yhteensä 196 kappaletta. Osia niistä on löydetty. Lisäksi Zeassa oli suuri tarvikevarasto (skeuothēkē), jonka arkkitehdiksi mainitaan Filon. Se oli pitkä, pylväsriveillä kolmeen laivaan jaettu suorakulmainen rakennus.[2][16]

Munikhian satama oli Pireuksen satamista pienin. Se sijaitsi Zean sataman koillispuolella niemen itärannikolla. Munikhiassa oli 82 laivasuojaa.[2]

Asemakaava, agorat ja julkiset rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hippodamoksen suunnittelema ruutuasemakaava oli todennäköisesti sijoitettu suunnilleen samoin päin kuin nykyisen Pireuksen kaupungin keskustan asemakaava, mutta se vaihtoi mahdollisesti suuntaa niemen joissakin osissa. Kahden merkittävän kadun risteys on tunnistettu nykyisen Plateía Koraí -aukion läheltä. Kaupungissa oli kaksi agoraa. Toinen agora sijaitsi lähellä satamaa ja sen kauppapaikkaa. Toisen agoran nimi oli arkkitehdin mukaan Hippodameia, ja se sijaitsi lännempänä lähempänä Munikhiaa ja Zean satamaa.[2][3][17]

Hautauspitoja esittävä votiivireliefi Pireuksen Asklepioksen pyhäköstä. Kansallinen arkeologinen museo.

Kaupungissa oli lukuisia julkisia rakennuksia. Niihin kuului muun muassa buleuterion eli neuvoston kokoontumispaikka sekä strategeion eli sodanjohdon kokoontumispaikka. Ne hoitivat samoja tehtäviä kuin varsinaisessa Ateenan kaupungissa olleet vastaavat rakennukset, Buleuterion ja Strategeion.[2]

Pyhäköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pireuksen pyhäköistä merkittävin oli Artemis Munikhian temppeli eli Artemision, joka sijaitsi Munikhian sataman eteläpuolella. Toinen merkittävä pyhäkkö oli Kantharoksen laidalla sijainnut Zeus Soterin ja Athene Soteiran temppeli eli Diisoterion. Zean sataman itäpuolella Munikhian kukkulasta lounaaseen oli Asklepioksen pyhäkkö eli Asklepieion, joka saattoi olla Attikan varhaisin tälle jumalalle omistettu. Sen eteläpuolella oli Zeus Meilikhioksen ja Filioksen pyhäkkö sekä Serangeion eli Serangos-nimiselle heerokselle omistettu kylpylaitos. Munikhian kukkulan huipulla oli Bendikselle omistettu pyhäkkö eli Bendideion. Nykyisen Plateía Koraí -aukion lähellä oli Dionysoksen kultin jäsenten (Dionysiastai) käytössä ollut rakennus. Eetioneiassa oli Afrodite Euploialle omistettu pyhäkkö, jonka perusti Themistokles ja jonka Konon kunnosti.[2][18] Zean satamassa sijaitsi Freatto-niminen heroon, joka toimi myös oikeuden kokoontumispaikkana.[19]

Teatterit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pireuksen vanhempi ja suurempi teatteri sijaitsi Munikhian kukkulan länsirinteessä. Sitä käytettiin sekä teatteriesityksiin että ajoittaisesti myös ekklesian kokoontumispaikkana. Pireuksen pienempi teatteri eli niin kutsuttu Zean teatteri on säilynyt nykyaikaan paremmin. Se rakennettiin 100-luvulla eaa. ja sijaitsi Zean sataman länsipuolella aivan nykyisen arkeologisen museon vieressä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Piraeus (Site) Perseus. Viitattu 20.3.2017.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Peiraeus, Attica”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
  3. a b c d e Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Pireus”, Antiikin käsikirja, s. 427–428. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  4. Traill, J. et al.: Places: 580062 (Peiraieus) Pleiades. Viitattu 21.8.2017.
  5. a b Προϊστορικοί Χρόνοι Δήμος Πειραιά. Viitattu 20.3.2017.
  6. a b c History Destination Piraeus. Viitattu 20.3.2017.
  7. Liddell, Henry George & Scott, Robert: πέραν A Greek-English Lexicon. 1940. Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  8. Liddell, Henry George & Scott, Robert: περαιόω A Greek-English Lexicon. 1940. Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  9. Traill, John S.: The Political Organization of Attica: A Study of the Demes, Trittyes, and Phylai, and Their Representation in the Athenian Council. Hesperia 14. Princeton: American School of Classical Studies at Athens (ASCSA), 1975. ISBN 0876615140.
  10. Hendriks, Luke: Athens and the Attic Demes. A history of assimilation and integration Leiden University. Viitattu 21.8.2017.
  11. Smith, William: ”Attica”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  12. a b c d e Cartwright, Mark: Piraeus Ancient History Encyclopedia. 2.6.2013. Viitattu 20.3.2017.
  13. The Archaeological Society at Athens archetai.gr. Viitattu 12.9.2017.
  14. Piraeus, Fortification Walls (Building) Perseus. Viitattu 29.3.2017.
  15. Piraeus, Shipsheds (Building) Perseus. Viitattu 29.3.2017.
  16. Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Zea”, Antiikin käsikirja, s. 639. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  17. Αρχαίοι Καιροί Δήμος Πειραιά. Viitattu 20.3.2017.
  18. Τα ιερά του Πειραιά Αρχαιολογία Online. Viitattu 20.3.2017.
  19. MacDowell, Douglas M.: Athenian Homicide Law in the Age of the Orators, s. 82–84. Publications of the Faculty of Arts of the University of Manchester 15. Manchester University Press, 1999. ISBN 0719057426. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]