Wilhelm von Nottbeck

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wilhelm von Nottbeck perheineen: Wilhelm Frederik (1850–1928), Wilhelm von Nottbeck (1816–1890), Peter Burchard (1858–1899), vaimo Marie Elise Constance (1824–1888), Edvard Alexsander (1853–1939), Alexander Johan Ferdinand (1861–1900), Carl Samuel (1848–1904) sekä neljä tuntematonta.

Wilhelm (William) von Nottbeck (23. tammikuuta 1816 Pietari, Venäjän keisarikunta30. maaliskuuta 1890 Wiesbaden, Saksan keisarikunta)[1] oli Suomeen asettunut baltiansaksalainen tehtailija. Hän toimi Tampereella sijaitsevan Finlaysonin puuvillatehtaan johtajana vuosina 1860–1890.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Von Nottbeck syntyi Pietarissa Carl Samuel Nottbeckin (1779–1847) ja Charlotta Dorotea zur Mühlerin poikana. Von Nottbeckin suku oli lähtöisin Saksasta, mutta on asunut useiden sukupolvien ajan Tallinnassa. Sieltä Carl Samuel Nottbeck muutti Pietariin, jossa hän toimi liikemiehenä. Vuonna 1836 hän osti yhdessä Georg Adolf Rauchin kanssa puuvillatehtaan James Finlaysonilta. Nuori Wilhelm von Nottbeck lähetettiin samana vuonna Tampereelle oppimaan tehtaan hoitoa sen johtajan Ferdinand Uhden opastuksessa.

Vanhempi veli Carl von Nottbeck (1814–1884) tuli isänsä jälkeen tehtaan Pietarin konttorin johtajaksi. Veljekset aateloitiin vuonna 1855.[2]

Wilhelm von Nottbeck ja kreivitär Constance Marie Elise Mengden (1824–1888) avioituivat vuonna 1847.[3] Wilhelm von Nottbeckin veli Carl von Nottbeck jäi lapsettomaksi, joten sukuhaara jatkui vain Wilhelmin von Nottbeckin kautta. Wilhelm von Nottbeck ja Constance Marie Elise Mengden saivatkin seitsemään poikaa. Pojista yksi kuoli heti synnytyksessä. Muut olivat nimeltään Carl Samuel, Wilhelm Fredrik, Edvard Alexander, Peter Burchard, Alexander Johan Ferdinand ja Ernst Friedrich Rembert. Perheen nuorin poika Ernest kuoli tapaturmaisesti 20-vuotiaana. Koko perhe toimi näkyvästi Tampereen seudulla. Von Nottbeck oli maan suurimman tehtaan johtajana myös merkittävä vaikuttaja Suomen talouselämässä.[2]

Von Nottbeck oli aatelissäädyssä sukunsa edustaja valtiopäivillä 1863–1864.[4]

Nottbeckin perheen kotina Tampereella oli Tammerkosken rannalla, Kuninkaankadun varrella sijainnut kookas kaksikerroksinen puupalatsi, jota ympäröi laaja puisto. Perheen kotikielenä oli saksa, mutta heidän kodissaan usein käyneiden ulkomaisten vieraiden kanssa puhuttiin myös ruotsia, englantia, ranskaa ja venäjää. Puolisonsa kautta Wilhelm von Nottbeckilla oli läheiset suhteet Venäjän keisarilliseen hoviin. Keisari Aleksanteri II vieraili Tampereella vuonna 1856 ja asui tänä aikana Nottbeckien kodissa. Nottbeckit viettivät Tampereella melko eristynyttä ylhäisöelämää, eivätkä he hyväksyneet kaupunkilaisia tuttavapiiriinsä. Wilhelm von Nottbeck kuitenkin toteutti laajoja sosiaalisia uudistuksia, ja hänen aikanaan Finlaysonin tehtaan yhteyteen perustettiin oma koulu, säästö-, sairaus- ja eläkekassa, lastenkoti ja vanhainkoti sekä rakennettiin oma kirkko. Talvikuukaudet Wilhelm von Nottbeck asui perheineen omistamassaan talossa Pietarissa.[5]

Von Nottbeckin suku vaikutti Tampereella vuoteen 1917.

Wilhelm von Nottbeckin pojat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carl Samuel von Nottbeck (19. maaliskuuta 184811. marraskuuta 1904 Pariisi)

Wilhelm Friedrich (Fredrik) von Nottbeck (6. maaliskuuta 1850 Tampere10. maaliskuuta 1928 Helsinki)

Edvard Alexander von Nottbeck (22. huhtikuuta 185314. helmikuuta 1939 Geneve, Sveitsi) oli naimisissa serkkunsa Eugenie Nottbeckin (1855–1944) kanssa, jonka isä John Nottbeck oli Venäjän konsulina New Yorkissa. Hän osti vuonna 1889 Ruokolahdelta Tainionkosken lähellä sijainneen Neitsytniemen kartanon ja muutti sinne asumaan perheineen. Edvard von Nottbeckilla oli vuosia jatkunut oikeusjuttu Tainionkosken rannalle tehtaan rakentanutta Tornator-yhtiötä vastaan, jonka puuhiomo saastutti jätevesillään Nottbeckin valtiolta vuokraamia lohivesiä. Tornator sai lopulta sakkoja ja määrättiin parantamaan jätevesien puhdistusta. Kartano 510 hehtaarin maineen ja koskiosuuksineen myytiin 1914 Tornatorille. Kartanon vuonna 1900 valmistunut päärakennus oli sitten vuoteen 1984 saakka Tornatorin ja myöhemmin Enso-Gutzeitin johtajien virka-asuntona. Edvard von Nottbeck muutti 1900-luvun alkupuolella Geneveen Sveitsiin, jossa hän myös kuoli. Nottbeck oli kuolemaansa saakka Finlayson & Co:n suurin osakkeenomistaja. Hänet haudattiin toukokuussa 1939 von Nottbeck-suvun hautausmaalle Lielahteen.[6][7][8]

Peter Burchard von Nottbeck (22. huhtikuuta 185828. toukokuuta 1899 Pariisi) rakennutti 1897–1899 Tampereen Näsikalliolle Milavidan nimellä tunnetun asuinpalatsin, jonka suunnitteli arkkitehti Karl August Wrede. Hän oli naimisissa Olga Karoliina von Tobiesenin (1860–1898) kanssa. Peter von Nottbeck kuoli pariisilaisessa sairaalassa umpisuolentulehdukseen ja hänet haudattiin von Nottbeck-suvun hautausmaalle Lielahteen.[7]

Alexander Johan Ferdinand von Nottbeck (9. tammikuuta 186122. joulukuuta 1900 Tampere) rakennutti Tampereelle Finlaysonin palatsina tunnetun asuinpalatsin 1898–1899. Arkkitehti Lambert Petterssonin suunnittelemassa kaksikerroksisessa rakennuksessa oli pinta-alaa 720 neliömetriä ja huoneita 13 keittiö- ja aputiloja lukuun ottamatta. Alexander von Nottbeck kuoli vuonna 1900 umpisuolentulehdukseen kotonaan ja hänet haudattiin von Nottbeck-suvun hautausmaalle Lielahteen. Asuinpalatsi toimi vuodesta 1904 alkaen Finlaysonin tehtaanjohtajien virka-asuntona aina vuoteen 1979 saakka, jolloin se muutettiin kokous- ja edustustiloiksi.[7]

Ernst Friedrich Rembert von Nottbeck (13. heinäkuuta 186426. tammikuuta 1885 Lielahti) surmattiin tammikuun lopulla 1885 hänen ollessaan rekimatkalla Tampereelta veljiensä omistamaan Lielahden kartanoon. Pispalassa lähellä kaupungin rajaa hänen kimppuunsa hyökkäsi neljä vastaantullutta miestä ja kamppailussa hän haavoittui omasta veitsestään ja kuoli seuraavana päivänä Lielahden kartanossa. Hänet haudattiin 2. helmikuuta kartanon alueelle perustettuun von Nottbeck-suvun hautausmaahan, johon haudattiin myöhemmin myös muita suvun jäseniä. Surmateon tekijöiksi paljastui kolme työtöntä tehtaan työmiestä Tampereelta sekä sepän kisälli Pispalasta, jotka olivat olleet päihtyneinä palaamassa illalla Tampereelle oltuaan Ylöjärven kuuluisaa Martinin pirua katsomassa. Heidät tuomittiin lopulta kahdeksi vuodeksi kuritushuoneeseen taposta.[9][7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Viljo Rasila: Nottbeck, Wilhelm von (1816 - 1890) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 22.2.1999 (päivitetty 5.8.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. a b Wilhelm von Nottbeck, Nottbeckin henkilökuva Tallipiha. Arkistoitu 2.6.2016. Viitattu 11.1.2015.
  3. Digitale Bibliothek – Baltische biografische Lexika
  4. Död. Wilhelm von Nottbeck. Tammerfors Aftonblad, 01.04.1890, nro 26, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 11.04.2021.
  5. Lauri Santamäki ja Martti Helin (toim.): Pirkanmaan lukemisto, s. 254–257. Tampere: Pirkanmaan maakuntaliitto, 1970.
  6. Neitsytnimen kartanon historiaa (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. a b c d Esa Hakalan Musiikkia muun muassa-blogi 11.4.2013 : Von Nottbeck-suvusta
  8. Kuolleita, Helsingin Sanomat, 16.02.1939, nro 45, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  9. Elina martikainen : Vanhasia Tampereelta ja lähikunnista 21.3.2017 : Ernst von Nottbeckin murha

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]