Käyttäjä:Dngchl

Joulupukki on hyvänsuopa fiktiivinen mieshahmo, joka tuo jouluna lahjoja. Sanalla viitataan myös hahmoa toimenaan esittäviin henkilöihin.

Historiaa

Nykyisin kansainvälisesti tunnetun joulupukin taustalla on 300-luvulla elänyt Myran piispa Pyhä Nikolaus (tunnetaan myös Nikolaus Barilaisena), jonka nimestä (lat. Sanctus Nicolaus) johtuvat hahmon nimet monissa kielissä, esimerkiksi englanninkielinen nimitys Santa Claus ja alankomaalainen Sinterklaas. Hänen kotikaupunkinsa Myra sijaitsi Anatoliassa, nykyisen Turkin alueella. Pyhä Nikolaus oli tunnettu hyväntekijä, ja hänestä tuli merimiesten, kauppiaiden ja lasten suojeluspyhimys.

Legendan mukaan Pyhä Nikolaus kohdisti paljon huomiota lapsiin, jonka vuoksi häntä pidettiin keskiajalla lasten suojelijana. Esimerkiksi Hollannissa lapsille jaettiin lahjoja Nikolauksen päivänä 6. joulukuuta. Tapa levisi hollantilaisten protestanttien mukana Pohjois-Amerikkaan, jossa vuosisatojen kuluessa Nikolaoksen legendasta muodostui yhdysvaltalainen Santa-hahmo, engl. Santa Claus. Nimensä Santa Claus sai hollannin Sinterklaas-nimestä, joka puolestaan polveutui Nikolauksesta.

Euroopassa puolestaan Martti Luther halusi korvata mielestään liian paavillistuneen Nikolauksen juhlan, ja kehitti jouluaatoksi Christkind-juhlan (saks. Kristus-lapsi), jossa lahjat toi Jeesus-lapsi eikä Nikolaos. Myöhemmin Keski-Euroopassa juhlan nimi muuttui muotoon Kriss Kringle, jota nykyisin pidetään esimerkiksi Saksassa Joulupukin toisena nimenä.

Suomessa lahjoja jakava Nikolaus tuli tunnetuksi 1800-luvun alussa. Tavan levitessä maahan se yhdistyi suomalaisten joulunajan naamiohahmojen kanssa. Syntyi suomalainen joulupukki, joka perinteisesti pukeutui harmaaseen turkkiin, mutta toisen maailmansodan jälkeen vaihtoi asunsa punaiseen nuttuun yhdysvaltalaisen Santa Claus -joulupukin vaikutuksesta.

Santa Clausin nykyinen ulkoasu kehittyi Yhdysvalloissa, jossa Pyhä Nikolaus ja Kris Kringle (engl. Criscringle) yhdistyivät ja syntyi Santa Claus-joulupukkihahmo.

Philadelphialainen kauppias J. W. Parkinson palkkasi noin vuonna 1841 markkinointitemppuna Criscringle-asuisen miehen kiipeämään kauppansa savupiippuun. Vuonna 1863 pilapiirtäjä Thomas Nast kehitti oman versionsa Joulupukista. Hän lisäsi hahmolle viikset ja parran sekä puki sen turkikseen. Hänen vuonna 1881 julkaistu teoksensa Merry Old Santa Claus on jo melko lähellä nykyään tuntemaamme joulupukkia. Vuonna 1885 bostonilainen kirjanpainaja Louis Prang painoi joulukortteja, joissa hän esitteli punapukuisen joulupukin. Tätä ennen Joulupukin asut olivat olleet vaihtelevasti sinisiä, vihreitä, violetteja tai harmaita.

Yhdysvaltalainen Haddon Sundblom, jonka isä oli ahvenanmaalaista syntyperää ja äiti Ruotsista, piirsi vuonna 1931 Coca-Colalle joulumainoksen, jossa oli joulupukki. Ensimmäistä kertaa Sundblomin Pukki esiintyi Saturday Evening Postissa vuonna 1931. Sundblom sai tehtäväkseen seuraavienkin vuosien joulumainoksen piirtämisen, ja aina hän teki Pukille punaiset vaatteet. Lyhyessä ajassa tämä hahmo vakiintui,^lähde? ja niinpä nykyisinkin ovia kolkuttelee punanuttuinen Pukki.

Nykyisin joulupukki kuvataan kilttinä, punanuttuisena, pyöreävatsaisena vanhana miehenä, jolla on suuri valkoinen parta ja silmälasit. Pukin kotipaikkana pidetään kulttuurin mukaan joko Suomen Korvatunturia, pohjoisnapaa, pohjoista Kanadaa, Grönlantia tai Taalainmaata.

Oikeinkirjoitus

Suomessa joulupukki mielletään pääasiallisesti yleisnimeksi ja ammattikunnan edustajaksi (vrt. lentäjä, opettaja) ja sen takia se kirjoitetaan suomeksi pienellä alkukirjaimella. Tietyissä tapauksissa on kuitenkin mahdollista kirjoittaa joulupukki erisnimen tapaan. Esimerkiksi tarinan päähenkilönä esiintyvä Joulupukki voidaan kirjoittaa isolla alkukirjaimella.

Suomi

Joulupukin suomenkielinen nimitys juontaa ilmeisesti vanhan suomalaisen perinteen nuuttipukkiin ja kekripukkiin. Nuuttipukit, jotka usein olivat pukin taljaan pukeutuneita nuoria, kiertelivät nuutinpäivän (13. tammikuuta, vuoteen 1708 asti 7. tammikuuta) aikaan taloissa kerjäämässä joulun tähteitä.

Vanhassa pakanallisessa Suomessa nuuttipukki oli mies, joka pukeutui hedelmällisyysriitin hahmoksi, pukiksi. Hän laittoi pukin sarvet päähän muuttuakseen šamanistisen perinteen mukaan pukin kaltaiseksi. Asuun kuuluivat myös tuohinaamari ja nurin käännetty turkki. Pukki vaelteli talosta taloon juoden tarjottua alkoholia. Hän saattoi pelotella lapsia ja olla humalassa. Joskus pukki myös jakoi lahjoja kilteille ja vitsoja tuhmille lapsille.

Nykyisen suomalaisen jouluperinteen mukaan joulupukki asuu joulumuorin, tonttujen ja porojen kera Korvatunturilla, Suomen Lapissa. Joulutontut auttavat Pukkia tekemään lahjat Joulupukin pajassa Korvatunturilla ja tarkkailemaan, ketkä lapsista ovat olleet kilttejä. Suomessa Pukki tulee taloon jouluaattoiltana ja juttelee asukkaiden kanssa. Joulupukki sanoo yleensä tullessaan "Onkos täällä kilttejä lapsia?". Brittiläis–amerikkalainen joulupukkiperinne on vaikuttanut suomalaiseen perinteeseen huomattavasti. Suomessa on tapahtunut niin sanottu perinteiden sekoittuminen, jossa joulun isähahmo "Father Christmas" (brittiperinteen mukaan) on saanut Joulupukin nimen (suomalaisen perinteen mukaan). Vanha pakanallinen joulupukki todellakin muistutti ulkonäöllisesti pukkia. Yhdysvaltalaisten Coca Cola -joulupukki on Suomessa hyvin tyypillinen joulupukin ulkomuoto nykyään, sen piirsi vuonna 1931 suomalaiset juuret omaava Haddon Sundblom. Vanhan ajan joulupukilla oli joskus musta kaapu, nykyään hän käyttää sen sijaan yleensä punaista kaapua, ja hänellä on valkoparta. Eräs yhdysvaltalaista alkuperää oleva laulu on tehnyt Petteri Punakuonon tunnetuksi yhtenä joulupukin rekeä vetävistä poroista.

Nykyisen jouluperinteen mukaan joulupukilla on joulutonttuja apureinaan. Suomalaisessa jouluperinteessä joulutonttu on pienikokoinen partainen mieshahmo, hyvin paljon kuin minikokoinen joulupukki. Joulutontut ovat osittain peräisin kansanperinteen tuntemista haltijoista ja muista pikkuolennoista. Joulupukki taas on isovatsainen, isokokoinen naurava mies, jolla on valkoinen parta, "kuuraparta". Hän on erittäin vanha, iältään jopa satoja vuosia. Joskus hän saattaa olla raihnainen ja käyttää puista kävelykeppiä. Silti hän jaksaa nauraa ja jakaa lahjoja lapsille. Lahjoja varten pukilla on usein juuttisäkki.

Joulupukki asuu tonttuineen Korvatunturilla ja käyttää kulkuvälineenään porovaljakon vetämää rekeä. Joulupukki on ns. myyttinen hahmo. Suomalainen joulupukki kulkee reellä maan pintaa pitkin toisin kuin yhdysvaltalainen joulupukki, jonka pororeki osaa lentää. Suomessa joulupukki ei tule sisään savupiipusta vaan ovesta. Suomalainen joulupukki ei ole henkiolento eikä näkymätön vaan verta ja lihaa, ihmishahmo. Joulupukki on osa joulumytologiaa.

Joulupukin puoliso on joulumuori, joka on myös iäkäs. Joulutonttujen, joulupukin ja joulumuorin yhteinen tehtävä on hoitaa lasten lahja-asiat kuntoon Korvatunturilla niin, että joulupukki voi kuljettaa lahjat reellään perille. Suomessa joulupukki on myyttinen isähahmo, joka päättää, kuka on kiltti ja kuka ei. Joulutontut ovat vakoojia, jotka katselevat ikkunasta lapsien touhuja ja päättelevät, ovatko lapset kilttejä vai eivät ja raportoivat sitten joulupukille.

Monien perheiden perinteeseen kuuluu, että lapset kirjoittavat Joulupukille kirjeitä. Lapsilla on tapana kirjoittaa lista toivomistaan lahjoista. Kirje annetaan usein vanhemmille perille toimitettavaksi. Joulupukki, joka tuo lahjat, on tyypillisesti tuttu mieshenkilö, jota lasten ei kuitenkaan ole tarkoitus tunnistaa. Yhä enemmän myös käytetään maksullista joulupukkia. Lapsille joulupukki tuottaa jännitystä erityisesti lahjojen odotuksen vuoksi. Joulupukki onkin suuressa suosiossa lasten keskuudessa.

Vanha, pakanallinen joulu on keskitalven niin sanottu hedelmällisyysriitti ja talvipäivänseisahduksen jälkeinen valojen vapautumisen juhla, jonka mukaan pian taas aurinko tulee esiin ja maa rupeaa kasvamaan viljaa. Pukki on hedelmällisyyden symboli. Kristillinen joulu on Jeesuksen syntymäjuhla, jota vietetään 25. joulukuuta. Suomessa valmistetaan nuuttipukkeja, olkipukkeja, jotka muistuttavat tästä hedelmällisyysriitistä. Niillä on neljä jalkaa, joilla ne seisovat tavanomaisella tavalla. Sarvet ovat käyrät eivätkä terävät. Silmiä ei yleensä piirretä. Pukki onkin ns. karikatyyri, hahmotelma eläimestä.

Jouluaattoisin televisiosta tulee Joulupukin kuumalinja -niminen ohjelma, jossa lapset voivat soittaa Kosti Kotirannan näyttelemälle Joulupukille.

Joulupukin Pajakylä

Joulupukin Pajakylä on Rovaniemellä, Napapiirillä sijaitseva matkailukohde. Siellä on kauppoja, postitoimisto ja muuta vastaavaa nähtävää. Lisäksi voi tavata Joulupukin. Joulupukki on todellinen. Joulupukin pajakylässä on lelutehdas joka on maan alla. Tehdas on noin 456 hehtaarin kokoinen. Tehtaalle tilataan myös lahjoja mutta osa tehdään itse.