Joulupukki

Wikipedia
Ohjattu sivulta Joulumuori
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Joulupukki on hyvä ja kiltti mieshahmo, joka tuo jouluna lahjoja.[1][2] Sanalla viitataan myös hahmoa toimenaan esittäviin henkilöihin.

Joulupukki

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin kansainvälisesti tunnetun joulupukin taustalla on 300-luvulla elänyt Myran piispa Pyhä Nikolaus (tunnetaan myös Nikolaus Barilaisena), jonka nimestä (lat. Sanctus Nicolaus) johtuvat hahmon nimet monissa kielissä, esimerkiksi englanninkielinen nimitys Santa Claus ja alankomaalainen Sinterklaas. Hänen kotikaupunkinsa Myra sijaitsi Anatoliassa, nykyisen Turkin alueella. Pyhä Nikolaus oli tunnettu hyväntekijä, ja hänestä tuli merimiesten, kauppiaiden ja lasten suojeluspyhimys.

Joulupukki ja poroja kanadalaisessa julkaisussa Canadian Illustrated News vuodelta 1875.

Legendan mukaan Pyhä Nikolaus kohdisti paljon huomiota lapsiin, jonka vuoksi häntä pidettiin keskiajalla lasten suojelijana. Esimerkiksi Hollannissa lapsille jaettiin lahjoja Nikolauksen päivänä 6. joulukuuta. Tapa levisi hollantilaisten protestanttien mukana Pohjois-Amerikkaan, jossa vuosisatojen kuluessa Nikolaoksen legendasta muodostui yhdysvaltalainen Santa-hahmo, engl. Santa Claus. Nimensä Santa Claus sai hollannin Sinterklaas-nimestä, joka puolestaan polveutui Nikolauksesta.[3]

Euroopassa Martti Luther halusi korvata mielestään liian paavillistuneen Nikolauksen juhlan ja alkoi opettaa vuonna 1535, että Jeesus-lapsi tuo lahjoja jouluaattona[4]ja kehitti Christkind-juhlan (saks. Kristus-lapsi), jossa lahjat toi Jeesus-lapsi eikä Nikolaos. Myöhemmin Keski-Euroopassa juhlan nimi muuttui muotoon Kriss Kringle, jota nykyisin pidetään esimerkiksi Saksassa Joulupukin toisena nimenä.[3]

Suomessa lahjoja jakava Nikolaus tuli tunnetuksi 1800-luvun alussa. Tavan levitessä maahan se yhdistyi suomalaisten joulunajan naamiohahmojen kanssa. Syntyi suomalainen joulupukki, joka perinteisesti pukeutui harmaaseen turkkiin, mutta toisen maailmansodan jälkeen vaihtoi asunsa punaiseen nuttuun yhdysvaltalaisen Santa Claus -joulupukin vaikutuksesta.[5]

Santa Clausin nykyinen ulkoasu kehittyi Yhdysvalloissa, jossa Pyhä Nikolaus ja Kris Kringle (engl. Criscringle) yhdistyivät ja syntyi Santa Claus -joulupukkihahmo.

Philadelphialainen kauppias J. W. Parkinson palkkasi noin vuonna 1841 markkinointitemppuna Criscringle-asuisen miehen kiipeämään kauppansa savupiippuun. Vuonna 1863 pilapiirtäjä Thomas Nast kehitti oman versionsa Joulupukista. Hän lisäsi hahmolle viikset ja parran sekä puki sen turkikseen. Hänen vuonna 1881 julkaistu teoksensa Merry Old Santa Claus on jo melko lähellä nykyään tuntemaamme joulupukkia. Vuonna 1885 bostonilainen kirjanpainaja Louis Prang painoi joulukortteja, joissa hän esitteli punapukuisen joulupukin. Tätä ennen Joulupukin asut olivat olleet vaihtelevasti sinisiä, vihreitä, violetteja tai harmaita.

Yhdysvaltalainen Haddon Sundblom, jonka isä oli ahvenanmaalaista syntyperää ja äiti Ruotsista, piirsi vuonna 1931 Coca-Colalle joulumainoksen, jossa oli joulupukki. Ensimmäistä kertaa Sundblomin Pukki esiintyi Saturday Evening Postissa vuonna 1931. Sundblom sai tehtäväkseen seuraavienkin vuosien joulumainoksen piirtämisen, ja aina hän teki Pukille punaiset vaatteet. Lyhyessä ajassa tämä hahmo vakiintui,lähde? ja niinpä nykyisinkin ovia kolkuttelee punanuttuinen Pukki.

Nykyisin joulupukki kuvataan kilttinä, punanuttuisena, pyöreävatsaisena vanhana miehenä, jolla on suuri valkoinen parta ja silmälasit. Pukin kotipaikkana pidetään kulttuurin mukaan joko Suomen Korvatunturia, pohjoisnapaa, pohjoista Kanadaa, Grönlantia tai Taalainmaata.

Joulupukki eri kulttuureissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulupukki Helsingin kaduilla joulukuussa 1930.

Joulupukin suomenkielinen nimitys juontaa ilmeisesti vanhan suomalaisen perinteen nuuttipukkiin ja kekripukkiin. Nuuttipukit, jotka usein olivat pukin taljaan pukeutuneita nuoria, kiertelivät nuutinpäivän (13. tammikuuta, vuoteen 1708 asti 7. tammikuuta) aikaan taloissa kerjäämässä joulun tähteitä.

Vanhassa pakanallisessa Suomessa nuuttipukki oli mies, joka pukeutui hedelmällisyysriitin hahmoksi, pukiksi. Hän laittoi pukin sarvet päähän muuttuakseen šamanistisen perinteen mukaan pukin kaltaiseksi. Asuun kuuluivat myös tuohinaamari ja nurin käännetty turkki.[6] Pukki vaelteli talosta taloon juoden tarjottua alkoholia. Hän saattoi pelotella lapsia ja olla humalassa. Joskus pukki myös jakoi lahjoja kilteille ja vitsoja tuhmille lapsille.

Suomessa alettiin 1910-luvulla saksalaiseen tapaan viettää [[jouluaattoa. Vuonna 1927 Markus-setä paljasti Yleisradion lastenohjelmassa, että joulupukki asuu Korvatunturilla.Vasta 1960-luvulla suomalainenkin joulupukki alkoi pukeutua punaisiin vaatteisiin.[7]

Nykyisen suomalaisen jouluperinteen mukaan joulupukki asuu siis joulumuorin, tonttujen ja porojen kera Korvatunturilla, Suomen Lapissa. Joulutontut auttavat Pukkia tekemään lahjat Joulupukin pajassa Korvatunturilla ja tarkkailemaan, ketkä lapsista ovat olleet kilttejä. Suomessa Pukki tulee taloon jouluaattoiltana ja juttelee asukkaiden kanssa. Joulupukki sanoo yleensä tullessaan "Onkos täällä kilttejä lapsia?". Brittiläis–amerikkalainen joulupukkiperinne on vaikuttanut suomalaiseen perinteeseen huomattavasti. Eräs yhdysvaltalaista alkuperää oleva laulu on tehnyt Petteri Punakuonon tunnetuksi yhtenä joulupukin rekeä vetävistä poroista.

Nykyisen jouluperinteen mukaan joulupukilla on joulutonttuja apureinaan. Suomalaisessa jouluperinteessä joulutonttu on pienikokoinen partainen mieshahmo. Joulutontut ovat osittain peräisin kansanperinteen tuntemista haltijoista ja muista pikkuolennoista. Joulupukki taas on isovatsainen, isokokoinen naurava mies, jolla on valkoinen parta. Hän on erittäin vanha, iältään jopa satoja vuosia. Joskus hän saattaa olla raihnainen ja käyttää puista kävelykeppiä. Silti hän jaksaa nauraa ja jakaa lahjoja lapsille. Lahjoja varten pukilla on usein juuttisäkki.

Joulupukin on sanottu asuneen tonttuineen Korvatunturilla, tai jossain kaukana pohjoisessa, luokse pääsemättömien erämaiden takana. Hän käyttää kulkuvälineenään porovaljakon vetämää rekeä. Suomalainen joulupukki kulkee reellä maan pintaa pitkin toisin kuin yhdysvaltalainen joulupukki, jonka pororeki osaa lentää. Suomessa joulupukki ei tule sisään savupiipusta vaan ovesta. Suomalainen joulupukki ei ole henkiolento eikä näkymätön vaan ihmishahmo.

Vuodesta 1985 asti Joulupukki on ollut Napapiirillä tavattavissa ympäri vuoden. Joulupukin Kammari on suosittu vierailukohde jossa vierailee useita satojatuhansia turisteja ja kävijöitä vuosittain. Napapiirista ja Joulupukin Kammarista on tullut tärkeä kohde monille lapsiperheille ja Joulupukin ystäville. Joulupukin Kammari onkin ainoa paikka missä Joulupukin voi tavata mihin vuoden aikaan tahansa. Rovaniemi on julistanut olevansa Joulupukin virallinen kotikaupunki.

Monien perheiden perinteeseen kuuluu, että lapset kirjoittavat Joulupukille kirjeitä. Lapsilla on tapana kirjoittaa lista toivomistaan lahjoista. Kirje annetaan usein vanhemmille perille toimitettavaksi. Joulupukki, joka tuo lahjat, on tyypillisesti tuttu mieshenkilö, jota lasten ei kuitenkaan ole tarkoitus tunnistaa. Yhä enemmän myös käytetään maksullista joulupukkia. Lapsille joulupukki tuottaa jännitystä erityisesti lahjojen odotuksen vuoksi.

Kristillinen joulu on Jeesuksen syntymäjuhla, jota vietetään 25. joulukuuta. Suomessa valmistetaan nuuttipukkeja, olkipukkeja, jotka muistuttavat pakanallisesta joulusta.

Jouluaattoisin televisiosta tulee Joulupukin kuumalinja -niminen ohjelma, jossa lapset voivat soittaa Kosti Kotirannan näyttelemälle Joulupukille.

Alankomaat: Sinterklaas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hollantilainen joulupukki mustan apulaisensa kanssa.

Nimi Sinterklaas on hollantilainen mukaelma Pyhän Nikolauksen (Sint Nikolaas) nimestä. Hollantilaiset merimiehet toivat alkujaan mukanaan tiedon pyhän Nikolauksen jaloista teoista. Kun sitten 1400-luvulla Alankomaista tuli Espanjaan kuuluva alue, Nikolaus alkoi purjehtia sieltä käsin alusmaittensa alamaisia tervehtimään. Myöhemmin hänen nimensä muuntui muotoon Sinterklaas.

Hänen mukanaan kulki usein Zwarte Piet eli Musta Pekka, joka sulki tuhmat lapset säkkiin ja vei mukanaan Espanjaan. Tällä "uskomuksella" on juurensa keskiajan orjakulttuurissa, jolloin ainoat tummaihoiset olivat Espanjassa asuvia maurilaisorjia. Nikolaus taas oli parrakas pyhimys, jolla oli päällään papinkaapu ja joka ratsasti valkoisella hevosella. Aikoinaan hollantilaiset lapset jättivät puukenkäänsä Sinterklaasin hevoselle heinää, porkkanaa ja sokeripaloja. Zwarte Pietin tyhjennettyä kengät Sinterklaas täytti ne lahjoilla: kilteille lapsille lahjoja, tuhmille vitsakimppu.

Nykyisin piispanasuinen Sinterklaas purjehtii Espanjasta höyrylaivalla Hollantiin marraskuun puolivälissä, eri vuosina eri kaupunkiin, jossa hänet otetaan juhlallisesti vastaan. Marraskuun lopulla ja joulukuun alussa Sinterklaas ja Zwarte Piet kiertävät Hollantia, kuten Suomessa tontut, seuraamassa lasten käytöstä.

Hollannissa lahjat jaetaan illalla 5. joulukuuta, Pyhän Nikolauksen muistopäivän aattona. Jouluaatto on tavallinen työpäivä ja joulupäivä kirkollinen juhlapäivä.

Yhdysvallat: Santa Claus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulupukin englanninkielisistä nimistä tunnetuin on Santa Claus eli lyhyemmin Santa. Alun perin joulupukkiperinne kulkeutui 1600-luvulla Yhdysvaltoihin Alankomaista muuttaneiden siirtolaisten mukana Amsterdamista silloiseen New Amsterdamiin (nykyisin New York).

Vuonna 1804 Yhdysvalloissa New Yorkin historiallinen seura otti Nikolaoksen suojeluspyhimyksekseen ja vuonna 1809 historiallinen seura vietti ensimmäisen kerran Pyhän Nikolauksen päivää. Puupiirroksessa piispan seurana on pienihahmo, Sancte Claus. Vuonna 1821 kirjanpainaja William Gilley julkaisi Sancte Clausista kertovan Children's Friend -kirjan, jossa tämä jouluaattoyönä tuo lahjoja kilteille lapsille. Gilleyn ystävä Clement Clarke Moore kirjoitti vuonna 1823 runon pulskasta, piippua polttelevasta Santa Clausista. Kuvittaja Thomas Nast piirsi mustavalkoisen piirroksen lahjasäkkiä kantavasta Santa Clausista Harper's Weeklyyn. Runoilija George Webster keksi nimetä pohjoisnavan Santa Clausin asuinpaikaksi vuonna 1869.Thomas Nast piirsi samana vuonna ensimmäisen punapukuisen Santan. Seuraavana vuonna 1870 Yhdysvalloissa ja Kanadassa Santa Claus -hahmosta tuli suosittu hahmo tavaratalojen joulukampanjoissa. Vuonna 1931 Haddon Sundblom keksi piirtää Coca-cola-pukin ja Santa Claus -hahmo levisi mainosten avulla koko maailmaan.[8]

Washington Irving kirjoitti aikanaan suosittuja mielikuvituksellisia ja jännittäviä kertomuksia. Hän loi joulupukille aiempaa kiltimmän ja muhkeamman olemuksen.

Anglosaksisten maiden Pukki huutaa tullessaan: "Ho! Ho! Ho!" ja Yhdysvalloissa Pukki jakaa jouluaattona lahjat lentävien porojen vetämällä reellä ja kulkee sisään taloihin savupiipun kautta. Lahjat löydetään takan yläpuolella riippuvista sukista (tai isommat lahjat olohuoneen lattialta) joulupäivän aamuna.

Saksa: Weihnachtsmann[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Protestanttisessa Saksassa Joulupukkia kutsuttiin kahdella nimellä: Weihnachtsmann ("Joulumies") tai pelkkä Nikolaus. Vuonna 1847 Moritz von Schwind piirtää Weichnachtsmannin, Nikolaoksen saksalaisen muunnelman[9]. Katolisessa Etelä-Saksassa Pukki taas oli nimeltään Nikolaus. Joulukuun kuudentena hän kulki punaisessa nutussa säkki selässä kertomassa joulusta. Mukanaan hänellä saattoi olla mies, Knechtruprecht (Pukin apulainen). He eivät tuoneet tuolloin lahjoja, vaan ne antoi jouluaattona tai -päivänä Christkind ("Jeesus-lapsi"), joka jätti paketit talon ulkopuolelle.

Iso-Britannia: Father Christmas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulupukki Isossa-Britanniassa.

Isossa-Britanniassa Joulupukista käytetään nimitystä Father Christmas ("Isä Joulu"). Hänen uskotaan jättävän joulukuun 25. päivänä pikkulahjat joulusukkiin ja isommat kuusen alle. Joulusukat ripustetaan yleensä jouluaattoiltana takan reunukselle. Ainakin ennen muinoin lapset asettivat takan reunukselle joulupiiraan ja isä lasillisen sherryä. Näin pukki saattoi rentoutua hetkisen ennen kuin lähti taas kiipeämään ylös ja ulos savupiipusta jatkaakseen matkaansa ilmojen halki poroineen.

Itävalta: Nikolaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itävallassa joulupukkina toimii piispa Nikolaus ja hänen kanssaan kulkee Mustan Pekan serkku, Krampus-niminen musta paholainen. Krampuksella on mukanaan tyhjä hiilisäkki. He kulkevat 6. joulukuuta yhdessä talosta taloon kyselemässä, ovatko lapset olleet kilttejä. Joka on, sille Pyhä Nikolaus antaa lahjan (hedelmiä tai makeisia), joka taas ei, se tuodaan ovelle Krampuksen nuhdeltavaksi. Jos on ollut todella tuhma, Krampus saattaa sulkea hiilisäkkiinsä hetkeksi. Syntinsä voi kuitenkin sovittaa täyttämällä Pyhän Nikolauksen pyynnön laulamisesta. Ihmiset antavat Krampukselle usein hehkuviiniä. Ikkunalaudalle jätetyistä tyhjistä sukista ja kengistä löytyy aamulla pieniä lahjoja ja makeisia.

Itävallassa on myös Saksasta tullut Christkindl-perinne. Jouluaattona (24. joulukuuta) "Jeesus-lapsi" tuo lisää lahjoja taloon. Kukaan ei oikeastaan tiedä, miltä Christkindl näyttää.

Ranska: Père Noël[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalainen joulupukki.

Ranskalaiset lapset saavat lahjansa joulupäivän aamuna. Père Noël ("Isä Joulu") on laskeutunut taloon yöllä savupiipun kautta ja jättänyt lahjat lasten kenkiin.

Viime vuosisadan alussa Ranskassa oli useita lapsille lahjoja jakavia hahmoja: täti Arie, ukko Chalende, Barbassionne tai Olentzaro. Kaikki asuivat eri maakunnissa. Nykyään kuitenkin ainoa lahjojen tuoja on Saint Nicolas, joka asuu taivaassa ja laskeutuu sieltä joulupäivänä. Tunnettu ranskalainen joululaulu alkaakin jotensakin näin: Jouluisä pikkuinen, milloin laskeudut taivaasta tuhansien lelujesi kanssa, älä unohda minun pientä joulukenkääni.

Ruotsi: Jultomten[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsissa on lähellä Moran kaupunkia kylä nimeltä Gesunda, jonka nimikkovuoren juurella on Tonttumaa, missä Joulupukkia vastaava, yli 400 vuotta vanha Tomten ("Tonttu"), Jultomten ("Joulutonttu"), asuu ja työskentelee.

Suomenruotsissa joulupukki on Julgubben ("Joulumies").

Norja: Julenissen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oslon lähellä, Oslovuonon rannalla on Drøbak-niminen pikkukaupunki, missä Norjan joulupukki eli Julnissen asuu tonttujensa kanssa.

Koska Julnissenin koti sijaitsee etelässä, ei sillä ole poroja, vaan vuonohevosia. Niiden nimet ovat Joulutähti ja Jouluilo. Pitkillä matkoilla hän lainaa serkkutonttujensa poroja. Nissen esi-isät olivat noin puolen metrin korkuisia; he ratsastivat vuonoponeilla ja porsailla. Nykyinen Nisse-tonttu on isokokoinen mies, jolla on punaiset posket, iso pyöreä vatsa ja lempeät silmät.lähde?

Grönlanti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grönlannin Joulupukin toimisto sijaitsee saaren pääkaupungissa Nuukissa, vuonon rannalla. Talon edessä on viisimetrinen postilaatikko, johon maailman lapset lähettävät pukille kirjeitä ja korttejalähde?, jotka pukki avaa vasta ennen joulua ja jokaiseen hän vastaa. Toimiston edessä on myös maailman korkein tuttitorni, johon tuhannet lapset lähettävät tuttinsa – siitä on helpompi luopua, kun tietää, että se menee Pukille eikä roskiin.

Pukki ei asu toimistossaan, vaan Pohjoisnavalla. Sieltä on ensiluokkaiset näkymät kaikkiin maailman koteihin. Joulupukki on iloinen ja hyväsydäminen. Hän uhkuu terveyttä, vaikka onkin pieni ja pyöreä. Pukilla on vaimo ja seitsemän lasta. Hän korostaa perheen tärkeyttä. Hänellä on myös myrskymittari, jota hän tarkastelee useita kertoja päivässä. Sillä on suuri merkitys etenkin jouluaattona.

Venäjä: Pakkasukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakkasukko (ven. Дед Мороз) on venäläinen versio Joulupukista. Hän tosin ilmestyy vasta uudenvuodenaattona eli 31. joulukuuta. Uskovaiset venäläiset juhlivat myös joulua, tosin vasta 7. tammikuuta, mutta siihen eivät vieläkään liity niinkään lahjat, vaan paremminkin hyvä ruoka sekä talon siistiminen.

Tšekki: Svatý Mikuláš[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšekissä joululahjat on perinteisesti tuonut Jeesus-lapsi, Ježíšek. Jeesus yritettiin 1950-luvulla korvata Neuvostoliitosta tuodulla Pakkasukolla, kun Antonín Zápotocký julisti 1952 joulupuheessaan kapitalistisen Jeesuksen muistuttavan köyhiä siitä että heidän paikkansa on tallissa. Pakkasukosta ei kuitenkaan muodostunut perinnettä. Vasta 1990-luvulla amerikkalaistyyppinen joulupukki on vallannut alaa. Tšekissä onkin alettu kampanjoida[10] myös amerikkalaista joulupukkia vastaan.

Pohjoisamerikkalaisen perinteen mukainen punaposkinen joulupukki kiiltokuvassa

Kirjeet joulupukille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Joulupukin kirje

Kirjeiden kirjoittaminen joulupukille on jo pitkään kuulunut lasten jouluperinteisiin monissa maissa. Nämä kirjeet sisältävät usein lahjatoivelistan. Monissa maissa postilaitos palkkaa työntekijöitä tai antaa vapaaehtoisten hoitaa kirjeisiin vastaamisen. Esimerkiksi Kanadan postilla on oma postinumeronsa joulupukin kirjeille: H0H 0H0, ja Grönlannin joulupukki saa noin 200 000 kirjettä vuodessa. Myös Suomen joulupukki saa vuosittain yli puoli miljoonaa kirjettä yli 190 maasta, erityisesti Isosta-Britanniasta, Puolasta ja Japanista. Joulupukin postitoimisto sijaitsee Rovaniemellä.

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa monet kristilliset ryhmät ovat arvostelleet joulupukkia siitä, että se vie huomion pois joulun todellisesta sanomasta. Saksassa ja Itävallassa alkoi vuonna 2006 "Kieltäkää pukki" -kampanja, jonka johdosta joulupukkia ei päästetty kaikille joulumarkkinoille. Wienin joulumarkkinoilla pukkijulisteet ja -kuvat piti poistaa. Kampanjan järjestäjien mielestä joulupukki on kaupallinen ja Coca Colan markkinamiesten luoma hahmo. Wienin kaupungintalon tiedottaja sanoi, että ne, jotka haluavat nähdä joulupukin, voivat mennä Yhdysvaltoihin.[11]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty painos. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X.
  2. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  3. a b Pyykkönen, Petja: Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä Ortodoksi.net. Petja Pyykkönen, Hannu Pyykkönen ja Sonja Tammivuori. Viitattu 24.12.2008.
  4. Pesonen, Hannu: Joulupukki tulee Barista. Tiede 12/2013, 2013, s. 47.
  5. Edgren, Helena ja Lehtonen, Juhani U. E.: Nikolaus (noin 270 - noin 342) 2001. Kansallisbiografia. Viitattu 24.12.2007.
  6. Karjalainen, Sirpa: Juhlan aika. Suomalaisia vuotuisperinteitä. WSOY, 1994.
  7. Pesonen, Hannu: Joulupukki tulee Barista. Tiede 12/2013, 2013, s. 49.
  8. Pesonen, Hannu: Joulupukki tulee Barista. Tiede 12/2013, 2013, s. 48-49.
  9. Pesonen, Hannu: Joulupukki tulee Barista. Tiede 12/2013, 2013, s. 48.
  10. http://www.anti-santa.cz/
  11. Iltasanomat 4.12.2006lähde tarkemmin?

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joulupukki.