Nuuttipukki

Nimitys tulee Nuutin (Knut) nimipäivästä. Nykyisellä paikallaan sitä on vietetty vuodesta 1708 13. tammikuuta, mutta 1131-1708 se oli tammikuun 7. päivä.

Nuutin nimipäivää, eli nuutinpäivää vietettiin alkuaan heti loppiaisen jälkeen tammikuun 7. päivä, mutta kun tammikuun puolivälin tienoilla on tutkijoiden mukaan ollut vanha muinaisviikinkien juhla, siirtyi nuutinpäivä jo vuonna 1708 nykyiselle paikalleen 13.1. Vanha kansa on aikoinaan puhunut vanhasta nuutista, jota juhlittiin siis 7.1. - ja uudesta nuutista, jota juhlitaan 13.1. Nuutinpäivä eli nuutti on ollut eräänlainen puolipyhä, jolloin ei käynyt laatuun tehdä mitään suuria töitä, mutta jotakin pientä oli soveliasta toimitella. Ensimmäiset nuutipojat (pukit) on kuvattu 1100 luvulla Slesvigissä.

Nuutipukki oli sarvekkaaksi ja pelottavan näköiseksi naamioitunut ja pukeutunut mies. Toinen mies saattoi olla pukin takajalkoina. Lapset usein pelkäsivät nuuttipukkia. Koska nuutinpäivä oli pian joulun jälkeen, kerrottiin, että paha Nuutti vei joulun. Myös kekrinä kierteli pukki, kekripukki.

Uudellamaalla nuuttipukit olivat elävää kansanperinnettä vielä 1950-luvun lopussa. Silloin tosin kiertelivät lapset makeisia kerjäten ja pieniä kepposia tehden. Naapurin eteisestä saatettiin pihistää esimerkiksi kananmunia tien varteen rikottaviksi. Lapset kulkivat aikuisten vaatteissa nailonsukat päässä.

Tämä oli sallittua loppiaisen jälkeen. Nuuttipukkeja kutsuttiin myös joulumuijiksi tai jouluämmiksi.

Edellisen sukupolven nuoruudessa kepposten tiedettiin olevan paljon ankarampia. Esimerkiksi remuava, naamioitunut seurue saattoi kantaa nukkuvan ihmisen sänkyineen päivineen pihalle. Huonekaluja kaadettiin ja aiheutettiin tahallista sekasortoa.

Nuuttipukit nykyään

Nykyään nuuttipukkeja kiertelee erityisesti Vakka-Suomessa, Satakunnassa ja Pohjanmaalla.^lähde? Perinnettä harjoittavat ja ylläpitävät lapset, jotka kiertävät taloja laulamassa lauluja karkkia tai taskurahaa vastaan. Kiertelyyn kuuluu pukeutuminen oman valinnan mukaisiin naamiaisasuihin. Nuuttipukinpäivän lähin vastine on idempänä harjoitettu pääsiäisajan virvonta, tai amerikkalaiseen kulttuuriin kuuluva Karkki vai kepponen eli halloweenin liittyvä lasten kiertely keräämässä karkkeja naapureilta.

Nuuttipukit eli nuutipukit kulkevat vieraisilla joko loppiaisen jälkeisen päivän (7.1) tai Nuutinpäivän (13.1) iltana. Tapa vaihtelee paikkakunnittain. Vanhempaa perinnettä noudattaen kierrellään tammikuun seitsemäntenä päivänä, mikä korostaa tapahtumaa joulunpyhien päättymisen riehana. Myöhempi ajankohta, tammikuun kolmastoista päivä, on ollut helposti omaksuttavissa Nuutin nimipäivän vuoksi.

Nuuttipukkeilun taustalla olevat naamiokiertueet edustavat vanhaa pohjoismaista juhlaperinnettä.

Äänekkään juhlinnan taustalla on ajateltu olevan uskomuksen, että suvun vainajat tulevat joulun ajaksi entiseen kotiinsa ja juhla-ajan loppuessa heidät halutaan ajaa pois etteivät he jäisi harhailemaan ja kummittelemaan taloon. Tuntemattomana pysymisen pyrkimys olisi tällöin estää vainajien henkiä näkemästä kuka poisajaja on ja kestitys ikään kuin palkka talon nykyisille asukkaille tehdystä palveluksesta.

Muuta

Joulupukki on uudempi, kansainvälinen perinne, joka tuli Suomeen varsinaisesti vasta 1900-luvun alussa. Joulupukki esitti alkujaan Pyhää Nikolausta. Nimitys pukki on kuitenkin peräisin Nuuttipukilta. Monissa maissa joulupukki käy vain tuomassa salaa lahjat jouluyönä. Joulupukin tapa tulla käymään sisälle talonväkeä tapaamaan on peräisin naamioituneiden seurueiden esityksistä, ja on siten jonkinlaista sukua nuuttipukin vierailuille. Joululahjoja jaettiin jo 1700-luvulla, mutta niitä ei jakanut silloin pukki.