Ukrainan aseavun 2022 aikajana

Venäjän hyökättyä ukrainaan helmikuussa 2022 länsimaat alkoivat avustaa maata asein. Tämä on aikajana valtioiden päätöksistä.

Aseapu

26. helmikuuta Saksa teki poikkeuksen pitkäaikaiseen ehdottomaan politiikkaansa olla myymättä aseita sotaakäyviin maihin, tai sallia valmistamiensa aseiden jälleenmyyntiä sellaisiin maihin. Saksan hallitus ilmoitti lähettävänsä Ukrainaan heti varastoistaan 1 000 panssarintorjunta-asetta ja 500 olalta laukaistavaa Stinger-ilmatorjuntaohjusta. Lisäksi maa aikoi lähettää 14 panssaroitua ajoneuvoa ja 10 000 tonnia polttoainetta. Saksa myös salli Alankomaiden välittää 50 Panzerfaust 3 -panssarintorjunta-asetta ja niihin 400 laukausta, ja Viron Suomesta hankkimat ja Suomen Saksan liittotasavallalta hankkimat Saksan demokraattisen tasavallan neuvostoliittolaisvalmisteiset yhdeksän 122 mm:n haupitsia ammuksineen.

Yhdysvallat ilmoitti 350 miljoonan dollarin lisäavusta, sisältäen muun muassa panssarintorjunta-aseistusta, keveitä aseita, ampumatarvikkeita ja suojaliivejä. Osa aseista tuli olemaan Javelin-panssarintorjuntaohjuksia. Avustuspaketti nosti Yhdysvaltain Ukrainalle puolen vuoden aikana antaman avun yli miljardiin dollariin. Muita uusia tai jo vanhoja auttajia olivat Italia (12 miljoonalla eurolla suojavälineistöä) ja Ranska, joka harkitsi lisäpakettia aiemmin antamansa 100 miljoonan euron aseavun lisäksi.

Samana päivänä useat muutkin Euroopan unionin jäsenmaat tekivät ratkaisuja aseavusta: Alankomaat lupasi 200 Ukrainan paljon haluamaa Stinger-ohjusta, Tšekki konekivääreitä, rynnäkkökivääreitä ja pistooleita ammuksineen, arvoltaan 8,6 miljoonaa dollaria. Belgia puolestaan päätti luovuttaa 2000 konekivääriä ja 3 800 tonnia polttoaineita.

Politicon mielestä Saksan päätös saattoi merkitä Ukrainan Euroopasta saavan aseellisen avun nopeaa kasvua, sillä iso osa maanosan asetarvikkeista oli Saksan valmistamaa, mikä antoi sille sopimuksellisen päätäntäoikeuden aseiden välitykseen kolmansille tahoille.

Jo ennen 26:nnetta päivää aseavun toimituksista Ukrainalle olivat päättäneet Puola (ampumatarvikkeita), Viro ja Latvia (dieseliä, panssarintorjuntaohjuksia ja lääkintätarvikkeita), Slovakia (ampumatarvikkeita, dieseliä ja lentopolttoainetta) ja Tšekki (4 000 tykin kranaattia). Jo edellisellä viikolla Alankomaat oli tehnyt päätöksen toimittaa muun muassa 100 tarkkuuskivääriä ja 30 000 patruunaa, tutkakalustoa sekä miinaharavia.

27. helmikuuta avustuspäätöksiä tekivät Kreikka (kaksi koneellista puolustustarvikkeita), Portugali (suojaliivejä, kypäriä, pimeänäkövälineitä, käsikranaatteja ja erilaisia ampumatarvikkeita) ja Suomi (2 000 kypärää ja 2 000 suojaliiviä). Tanska lupasi pääministeri Mette Frederiksenin suulla lahjoittaa 2 700 panssarintorjunta-asetta. Ruotsi teki 27. helmikuuta Saksan lailla harvinaisen päätöksen avustaa Ukrainaa antamalla 135 000 muona-annosta, 5 000 kypärää, 5 000 suojaliiviä ja 5 000 panssarintorjunta-asetta. Pääministeri Magdalena Anderssonin mukaan tämä oli ensimmäisen kerran sitten vuoden 1939, kun Ruotsi on lähettänyt aseita konfliktiin osalliseen maahan. Silloin kyseessä oli sotaa käyvä Suomi.

Samana päivänä Euroopan unionin ulkoministerit päättivät yhdessä EU:n antavan 450 miljoonan euron arvosta aseellista apua Ukrainalle. Päätös oli erillinen jäsenmaiden itse kansallisesti päättämästä avusta. Lisäksi EU päätti antaa 50 miljoonalla eurolla humanitaaristä apua. Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Josep Borrell kertoi medialle, että EU:n aseapu voi sisältää hävittäjäkoneita Ukrainan ilmavoimille sopivista jäsenmaista. Jäsenmaista, joilla oli kalustossaan samantyyppisiä koneita, joihin Ukrainalla oli valmiina koulutettuja pilotteja. Jäsenmaat saivat halutessaan osallistua muun kuin aseellisen avun antamiseen. Todennäköisimpinä koneiden luovuttajamaina pidetyt Bulgaria, Puola ja Slovakia torjuivat kuitenkin nopeasti ehdotuksen ja Ukrainan väitteen 70 koneesta. Puolan pääministeri Mateusz Morawiecki täsmensi maan kantaa seuraavana päivänä todeten, ettei maalla ollut suunnitelmia luovuttaa edes miehittämättömiä koneita. Myös Borrell perui sanojaan ja kertoi EU:n sen sijaan tarjoavan Ukrainalle satelliittidataansa.

Britannia totesi 9. maaliskuuta toimittaneensa 3 615 NLAW-panssarintorjuntaohjusta. Se harkitsi myös kolminkertaisella äänennopeudella lentävien ja 7 km kantavien Starstreak-ilmatorjuntaohjustensa lahjoittamista, jotka sen mukaan olisivat vahvistus Ukrainalle tähän asti toimitettuihin Stingereihin nähden. Ulkoministeri Robert Wallacen mukaan Ukrainalle olivat eri maat toimittaneet siihen mennessä 900 kevyttä ilmatorjuntaohjusta kaikkiaan.

8. maaliskuuta Puola oma-aloitteisesti ehdotti koko Mig–29-kalustonsa antamista Ukrainalle korvaavia länsikoneita vastaan. Tätä ehdotusta ei Naton suurin jäsenmaa Yhdysvallat oitis hyväksynyt. Myöskään Naton sisäiset neuvottelut Slovakian S-300- tai Turkin S-400 ilmatorjuntaohjusjärjestelmien toimittamisesta Ukrainalle eivät olleet 21. maaliskuuta mennessä edenneet mihinkään.

Venäjän alettua vetäytyä pohjoisen Kiovan rintamalta maaliskuun lopussa ja siirtää joukkojaan Itä-Ukrainaan, länsimaat alkoivat toimittaa Ukrainalle myös raskasta aseistusta. Tšekki alkoi toimittaa jo ennen kuun vaihdetta panssarivaunuja, muita taisteluajoneuvoja, raketinheittimiä ja tykkejä. Toukokuun alkuun mennessä useat maat olivat joko toimittaneet, tai toimittamassa kalustoa.. Merkittävimpiä toimituksia siihen mennessä olivat Puolan yli 200 taistelupanssarivaunua ja Yhdysvaltain 90 tykkiä 144 000 kranaatin kera. Saksan aseapu koki vaikeuksia: ensin lahjoitettaviksi aiottuihin vanhoihin taistelupanssarivaunuihin ei enää löytynyt ampumatarvikkeita, ja kun Saksa aikoi antaa 50 käytöstä poistettua ilmatorjuntapanssarivaunua, se joutui oman pitkäaikaisen politiikkansa uhriksi. Vaunuihin ammuksia valmistaneen Oerlikonin kotimaa Sveitsi kielsi niiden viennin sotaakäyvään Ukrainaan, mikä toistaiseksi käytännössä esti vaunujenkin toimittamisen.

Lentokoneita ei länsi edelleenkään rohjennut toimittaa, paitsi maakuljetuksin ja paloina. Pentagonin mukaan toimitetuilla varaosilla Ukraina oli 20. huhtikuuta mennessä saanut 20 lentokykyistä konetta lisää.

1. kesäkuuta Yhdysvallat myönsi Ukrainalle 700 miljoonan dollarin paketin, johon kuului muun muassa 7 000 panssarintorjunta-aseen, neljän Mi-17-kuljetushelikopterin ja tutkakaluston ohella neljä raketinheitinajoneuvoa. Suomessakin käytössä olevaan M270 MLRS:ään pohjautuviin M142 HIMARS -heittimiin Yhdysvallat antoi mukaan ohjautuvia ammuksia, joiden kantama jäi reiluun 65 kilometriin. Siihen mennessä Yhdysvallat ilmoituksensa mukaan oli aseistanut Ukrainaa 5,3 miljardilla dollarilla, josta 4,6 miljardia oli annettu Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Toimitukset sisälsivät 26 500 panssarintorjunta-asetta, 1 500 Stingeriä, 20 kuljetushelikopteria, 108 kpl 155 mm haupitseja ja niihin 220 000 kranaattia, 50 miljoonaa patruunaa ja satoja taisteluajoneuvoja.