Tämä on lupaava artikkeli.

Vaajakoski

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 15. joulukuuta 2011 kello 21.29 käyttäjän Kirkonmies (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia on ehdotettu hyväksi artikkeliksi.
Hyvä artikkeli -merkinnän on tarkoitus kertoa, että yhteisön mielestä artikkeli on keskitasoa parempi. Artikkelin ehdokassivulla voit ottaa asiaan kantaa.

Vaajakoski
Vaajakosken keskustaa, Wesmanninmäkeä.
Vaajakosken keskustaa, Wesmanninmäkeä.
Kaupunki Jyväskylä
Suuralue Vaajakoski-Jyskä
Kaupunginosa nro 69
Väkiluku 3 500[1]
Osa-alueet Wessmanninmäki, Savonmäki, Kotimäki
Postinumero(t) 40800
Vaajakoskea: oikealla Naissaarta ja takana entinen naulatehdas ja vanha voimalaitos.

Vaajakoski (aik. Haapakoski) on alue Jyväskylässä Päijänteen pohjoisimpien lahtien rannoilla, Leppäveden ja Päijänteen yhdistävän Vaajavirran molemmin puolin.[2] Se sijaitsee noin 7 km kaupungin keskustasta itään.[3] Vaajakosken keskustaa kutsutaan Wesmanninmäeksi.[4] Vaajakosken ja Jyväskylän keskustan yhdistää 1978 valmistunut Vaajakosken moottoritie.[5] Valtatie 4 ja valtatie 9 kulkevat Vaajakosken läpi samana tienä ja haarautuvat Kanavuoressa eri suuntiin.[2]

Vaajakoski on ollut merkittävä teollisuuskeskus, muun muassa SOK:n Vaajakosken tehtaat sijaitsivat pääosin siellä.[6] Vaajakoskella on toiminut suuri tukinuittoreitti ja tukinerottelu.[7]

Vaajakoskea ympäröivät vesistöt ja jylhät mäet.[8] Vaajakosken teollisuusmiljöö vesistönäkymineen on rakennushistoriallisesti valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö.[9]

Hallinnollinen asema

Vaajakoski on Jyväskylän 69. kaupunginosa.[10] Se muodostaa yhdessä Jyskän kanssa Jyväskylän kaupungin hallinnollisen suuralueen Vaajakoski-Jyskä, jonka asukasluku on noin 14 600.[11]

Historiaa

Alun perin Vaajakosken alue on kuulunut pääosin Haapaniemen kylään.[12] Haapaniemen rekisterikylä oli pohjois-eteläsuunnassa pitkä maa-alue, joka ulottui Vuoritsalon saaren eteläpuolelta maantieteellisen Haapaniemen ja Vaajakosken rantojen kautta pohjoiseen aina Kivilammen tienoille saakka.[13] Osa myöhemmän Vaajakosken taajaman alueista kuului Jyväskylän rekisterikylään ja osa Leppäveden rekisterikylään.[13] Sahatoiminnan ja asutuksen laajetessa Naissaaren ja Vaajavirran tienoilla alettiin näitä seutuja kutsua Haapakosken kyläksi, ja Haapaniemi alkoi vähitellen tarkoittaa suunnilleen nykyistä Haapaniemen kaupunginosaa, erityisesti niemeä ja sen eteläkärkeä.[14][15]

Haapaniemen kylä ja Haapakoski eli myöhempi Vaajakoski ovat olleet alun perin osa Rautalammen ja myöhemmin Laukaan pitäjää.[16] Sittemmin Vaajakosken kaupunkimainen osa oli Jyväskylän maalaiskunnan taajama. Vuosina 1920–1955 Vaajakoski oli maalaiskuntaan kuuluva itsehallinnollinen taajaväkinen yhdyskunta.[17] Välillä se tavoitteli kauppalan asemaa. Ensimmäinen hakemus kauppalasta tehtiin 1928.[18] Vaajakosken kauppalaa yritettiin perustaa monta kertaa, mutta se jäi paikallishallinnon haaveeksi.[19]

Osa-alueet

Niitynpään omakotitaloaluetta Vaajakoskella.

Nykyisessä virallisessa kaupunginosajaossa Hupeli, Kanavuori, Kaunisharju ja Tölskä ovat omia kaupunginosia.[10] Taajaväkisen yhdyskunnan aikaan ne olivat virallisesti (kokonaan tai osittain) osa Vaajakoskea. Niiden postinumeroalue on nykyisinkin 40800 Vaajakoski.[2] Niitä pidetäänkin edelleen usein Vaajakosken osa-alueina.[20][21][22][23][24][25][26]

Vaajakosken rautatieasema ja Vaajakosken teollisuustalo sijaitsevat Tölskässä.[2] Kanavuoressa sijaitseva ABC-liikennemyymälä on nimeltään ABC Vaajakoski.[27] Myös Haapaniemessä sijaitsevat nuorisokoti ja veneilysatama kertovat sijaitsevansa Vaajakoskella.[28][29]

Jyväskylän kaupungin virallisessa pienaluejaossa Vaajakosken osa-alueita ovat Wessmanninmäki ja Savonmäki sekä osa Jyskän pienalueesta.[2][8] Pienempiä Vaajakosken kaupunginosan asuinalueita ovat Kakaravaara[16], Kotimäki[30], Haapaheikki[31], Lepolanmäki[32], Niitynpää[33] ja Linna[8][34].

Historiaa

Maalaiskylästä sahateollisuuspaikkakunnaksi

Vaajavirran tienoot olivat jo esihistoriallisina aikoina huomattava kalastus- ja asumakeskus. Seudulla oli asutusta jo 4000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.[16] Ensimmäiset vakituiset asukkaat tulivat paikkakunnalle 1500-luvun lopulla.[12] 1800-luvun alussa asukkaita oli noin 50.[12]

Vuonna 1819 Carl Christian Bröijer ja Bengt Stenius perustivat Vaajavirran rannalle sahan.[12] Finland Wood -osakeyhtiö osti sahan 1871, ja 1886 T. & J. Salvesen perusti paikkakunnalle toisen sahan.[35] Sahojen johdossa toimi patruuna James Salvesen yli 40 vuoden ajan.[35] Patruuna Salvesen oli arvostettu johtaja, jonka sanotaan huolehtineen työntekijöidensä hyvinvoinnista.[36] Patruuna lahjoitti työläisilleen tonttimaata ja rakennustarpeita.[37] Sahatoiminnan myötä asukasmäärä alkoi kasvaa, ja 1880-luvulla ylitettiin tuhannen asukkaan raja.[35]

Vuonna 1916 SOK osti saha-alueen rakennuksineen ja koskiosuuksineen Salvesenilta [38] ja lisäksi maa-aluetta Salvesenilta sekä kauppias Ahlqvistin perintötilan, yhteensä 692 hehtaaria[39]. Pian SOK alkoi laajentaa toimintaansa muuhun teollisuuteen.[40] SOK hankki edelleen lisää maa-alueita ja rakennuksia.[39] Tarkoituksena oli saada koko Haapakosken alue SOK:n omistukseen.[41]

Vuosien 1917 ja 1918 tapahtumat

Suomen itsenäistymisen aikoihin Haapakoskella toimi aktiivinen punakaarti.[42] Haapakosken punakaarti perustettiin lokakuussa 1917[43], ja sen vahvuus oli noin 300 miestä[44]. Suurlakon aikana se oli Keski-Suomen vahvin punakaarti.[43] Kaarti osallistui lakon valvontaan Jyväskylässä ja järjesti sotilasharjoituksia Haapakoskella.[43] Punakaartin kerrotaan takavarikoineen marraskuussa 1917 Haapakosken ”epäluotettaviksi katsotuilta henkilöiltä” yli 70 ampuma-asetta, pääasiassa haulikoita.[44]

Tammikuussa 1918 Haapakosken työväestö vaati tuntuvia palkankorotuksia.[44] Vaatimukset kävi esittämässä SOK:n paikalliselle johdolle lähetystö, jonka vahvistuksena oli kolme aseistautunutta punakaartilaista.[44] Punakaartilaisten väitetään uhanneen tehtaiden johtoa aseiden käytöllä, tehtaiden valtaamisella ja vallankumouksella.[44] Vaatimuksiin ei kuitenkaan suostuttu, jolloin työläiset menivät lakkoon, joka kesti viikon.[44] Lakon seurauksena palkkoja korotettiin, mutta huomattavasti vaadittua vähemmän.[44] Punakaartin toiminta heikkeni sen johtohenkilöiden siirryttyä Etelä-Suomeen.[44]

Kansalaissodan sytyttyä Jyväskylän suojeluskunta piti yhtenä tärkeimmistä tehtävistään Haapakosken valloittamista ja Jyväskylä–Pieksämäki-radan ottamista valvontaansa.[45] Se onnistuikin ilman suurempia taisteluja. Sodassa kuoli kaikkiaan 18 haapakoskelaista, joista 17 punaisia.[44] Suurin osa kuoli vankileireillä.[44]

Laajeneminen teollisuuskeskukseksi

Vaajakosken tulitikkutehdas. Rakennus valmistui 1917 ja laajennettiin kaksikerroksiseksi 1923.[46]

Patruunan aiemmasta huolenpidosta huolimatta Haapakoski oli päässyt huonoon kuntoon. Salvesen oli keskittynyt Lauritsalan sahansa toimintaan, ja Haapakoski oli jäänyt heitteille.[47] SOK kuvaili ostamaansa aluetta seuraavasti:

»Tiloilla olleet rakennukset, konehuonetta ja paria asuntoa lukuunottamatta, kaikki tiet, sillat, kaikki aidat, maanviljelys ja metsänhoito olivat kokonaan rappiotilassa. Rakennusten katot olivat vuotavia, akkunat, lattiat ja lattiatäytteet usein mätiä, uunit rikkinäisiä ja monet huoneet homeessa. Kaikki tiet olivat kivisiä, ojittamattomia, ainoastaan sahajauholla joskus tasotettuja, joten ne olivat märällä ajalla pohjattomia. Monessa osassa olevien viljelysten aidat olivat mädäntyneet maahan, joten alustalaisten ym. eläimet olivat saaneet vapaasti sotkea kaikki viljelykset ja tontit. Viljelysmaitten ojat olivat tukossa ja kiviä oli melkein joka saralla siinä määrin, että kunnollinen kyntäminen oli vaikeata muutoinkin epäsäännöllisillä saroilla. Alustalaiset olivat saaneet viljellä omiin tarkoituksiinsa osan pelloista. Epäjärjestys oli kaikissa suhteissa aivan hämmästyttävän täydellinen.»
(SOK:n toimintakertomus 1916–1917)

[48]

SOK alkoi rakentaa parempia asuintaloja huonokuntoisten mökkien tilalle.[49] Asuntopula tuli ongelmaksi, kun Keski-Suomen Metsäkeskus Oy käynnisti oman sahansa Sammallahdessa. SOK painosti kilpailijaansa rakentamaan asuntoja työläisilleen. Keväällä 1924 asuntotilanne todettiin jo tyydyttäväksi.[50]

Haapakosken kylä alkoi siis kasvaa. Asutus levisi Naissaaren tienoilta erityisesti Wessmanninmäelle päin, mutta myös Vaajavirran toiselle puolelle Hupeliin ja Kanavuoreen.[51] Haapakoskelle perustettiin 1910 SOK:lainen osuuskauppa, Osuusliike Vaajala, josta ajan mittaan kasvoi myös merkittävä työnantaja.[52] Vaajakoskella toimi pitkään myös OTK:lainen osuuskauppa Mäki-Matti sekä yksityisiä kauppoja, joista tunnettuja ja pitkäikäisiä olivat Koskisen ja Varoninin kaupat.[53]

Jyväskylä–Pieksämäki-radan valmistuttua nimi muutettiin Vaajakoskeksi, sillä Suomessa oli jo ennestään Haapakoski-niminen rautatieasema.[47] Vanhimmissa rautatieaikatauluissa Vaajakosken rautatieaseman nimi on tosin Haapaniemi.[54]

Tulevina vuosikymmeninä Vaajakosken asema tehdaspaikkakuntana vahvistui. Vuoteen 1922 mennessä Vaajakoskelle oli perustettu harjatehdas, marjanjalostustehdas, virvoitusjuomatehdas, makeistehdas, puunjalostustehdas, paperituotetehdas, kirjekuoritehdas, tulitikkutehdas, tervatehdas ja tiilitehdas. Lisäksi SOK:lla oli saha, mylly, voimalaitos ja korjauspaja.[55] Vuonna 1929 valmistui margariinitehdas[56] ja 1939 vielä naulatehdas.[57] Vaajakosken tehtaista kehittyi yksi maailman monipuolisimpia saman omistajan omistuksessa olevista teollisuuskeskuksista.[16]

Maailmansotien välisenä aikana suojeluskunnan toiminta paikkakunnalla jatkui aktiivisena.[58] Myös muu järjestö- ja seuratoiminta oli vilkasta. Työnväenliike oli jakautunut kahtia sosiaalidemokraatteihin ja vasemmistososialisteihin.[59] Sosialidemokraattien kannatus oli Vaajakoskella korkea.[59] Vasemmistososialistien toiminta hiipui 1920-luvun aikana, kun heidän valtakunnalliset järjestönsä yksi toisensa jälkeen kiellettiin.[60]

Vaajakoski uudistuu ja laajenee

Vaajakosken keskustan ilme muuttui täysin 1930-luvun lopulla. Nykyisen Vaajakoskentien pohjoispuolelle rakennettiin kahden perheen puisia omakotitaloja, eteläpuolelle kerrostaloja, joissa oli sekä asuntoja että liikehuoneistoja.[61]

Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä Vaajakoskelle rakennettiin paljon omakotitaloja sekä Wessmanninmäelle lisää kerrostaloja. SOK järjesti sodasta palaaville rintamamiehille halpakorkoista pitkäaikaista lainaa omakotitaloja varten.[62] Vaajakoskelle muutti runsaasti Karjalan evakkoja, joista suurin osa tuli Sortavalan maalaiskunnasta.[63]

1950-luvulla SOK laajensi tehdastoimintaansa Sammallahteen, johon valmistui puusepäntehdas 1951 ja uusi saha 1956. Vuonna 1958 alueelle valmistui vielä yksi uusi tehdas, lastulevytehdas Sokopan. Se tuhoutui useita henkiä vaatineessa räjähdysmäisessä tulipalossa keväällä 1966. Tilalle rakennettu uusi entistä suurempi Sokopan otettiin käyttöön jo 1968.[64]

Vaajakosken terveyskeskus valmistui 1970.[65] Uusia liiketiloja rakennettiin 1970-luvulla, jotta vaajakoskelaiset kävisivät ostoksilla omalla paikkakunnallaan Jyväskylän keskustan sijaan.[66] Wessmanninmäelle valmistui 1971 uusi liikekeskus, johon tuli muun muassa ruokakauppa Koski-Market, autovarustekauppa, pullapuoti ja R-kioski. Sen tieltä purettiin vanha puutalo, jossa oli ollut Koskisen kauppa.[67] Vaajalan tavaratalo valmistui Vaajakoskentien ja Urheilutien väliselle alueelle joulukuussa 1972.[68]

1970-luvulla rakennettiin Linnan kerrostalolähiö, jota aluksi kutsuttiin Linnanharjuksi. Sen rakennettiin SOK:n lahjoittamalle maalle.[69] Sen alle jäi suuri osa SOK:n puutarhaa. Ensimmäinen Linnan kerrostaloista valmistui 1972.[70] Samana vuonna valmistuivat myös Kotimäen kerrostaloalueen kolme ensimmäistä taloa.[71] Vuonna 1974 perustettiin Myyntivirta Oy:n painotalo uuteen Varaslahden teollisuushalliin.[72]

SOK:n teollisuuden loppu

1970-luvun lopulla Vaajakosken tehtaiden toiminta oli laajimmallaan ja paikkakunnalla toimi kymmenen eri tehdasta apulaitoksineen. Niiden työntekijämäärä oli silloin noin 2000 henkeä.[73] Lisäksi Osuusliike Vaajalan palveluksessa oli paljon työntekijöitä, vuonna 1970 noin 230.[52]

SOK alkoi 1983 uudistaa toimintaansa ja luopui teollisuudesta.[74] Myös Vaajakosken tehtaat lakkautettiin, ja lopullisesti SOK:n teollisuustoiminta Vaajakoskella päättyi vuonna 1990 sen luopuessa kirjapainostaan. Tehdasrakennukset ovat nykyään pääasiassa pienyritysten käytössä.[75] Vaajakosken rautatieasema oli aiemmin vilkas tavaraliikennepaikka, mutta sekin on hiljentynyt.

Myöhempiä vaiheita

Keskustan puutaloista suurin osa on purettu pois. 1970-luvulla niitä purettiin Vaajalan tavaratalon tieltä, myöhemmin Kelan konttorin ja vanhustentalon. Kymmenkunta kahden perheen omakotitaloa on jäljellä Kakaravaara-nimisellä kadulla.

Vuoden 2009 alussa Vaajakoskesta tuli kuntaliitoksen kautta osa uutta Jyväskylän kaupunkia.[76] Jyväskylän kaupunki järjesti arkkitehtuurikilpailun Vaajakosken keskustan kehittämiseksi. Kilpailussa haluttiin löytää suunnitelma, joka yhdistäisi Vaajavirran rannan ja Vaajakosken ydinkeskustan toiminnalliseksi kokonaisuudeksi. Kilpailun voitti 2010 arkkitehti Petri Laaksosen ehdotus ”Viilto”. [77] Syksyllä 2011 tehtiin päätös uuden S-marketin rakentamisesta vanhan makeistehtaan viereen radan varteen.[78]

Nähtävyyksiä

Naissaarta

Vaajavirrassa on Naissaari, jonka vanha teollisuus- ja työläismiljöö 1800-luvun puutaloineen ja 1930-luvun funkkistaloineen on muutettu virkistyskäyttöön.[79] Naissaaren itäpuolella olevassa Naiskoskessa on Vaajakosken vesivoimalaitos, saaren toisella puolella sijaitsevassa Vaajakoskessa käytöstä poistettu Vaajakosken vanha vesivoimalaitos, jossa järjestetään erilaisia näyttelyitä ja tapahtumia. Naissaaren kupeessa on Vaajakosken kanava, joka on osa Keiteleen kanavaa. Naissaaren eteläpuolella sijaitsee Varassaari, jonka vanhoja arvokkaita rakennuksia on kunnostettu liike- ja asuinkäyttöön.[80]

Jyrkkäseinäinen ja kallioinen Kanavuori sijaitsee Vaajavirran itäpuolella. Sitä kiertää 3,7 kilometriä pitkä luontopolku.[81][82] Kanavuoren pohjoispuolella sijaitsee Koskenvuori.[83] Kanavuoren korkeus on 197,5 metriä. Vaajakosken keskustan läheisyydessä sijaitseva Savonmäki on hieman korkeampi, 198,5 metriä.[84] Haapaniemessä on Iso-Haapasaaren luontopolku, joka esittelee alueen pienehköjä lehtoja, rantamaisemia, vanhaa metsää ja niittyjä sekä kallioalueita.[82]

Vaajakosken seudun muita matkailukohteita ovat muun muassa Niitynpään työläiskotimuseo[33], Pandan makeistehtaan tehtaanmyymälä, Savutuvan apaja[85] sekä Noukanniemen veneilykeskus.[8][86]

Vaajakosken keskustassa sijaitsee kirjasto, joka oli ennen Jyväskylän maalaiskunnan pääkirjasto ja nykyään Jyväskylän kaupungin aluekirjasto.[87] Vaajakoskella sijaitsee myös uimahalli Wellamo[88] sekä 1954 valmistunut Vaajakosken kirkko.[89]

Palveluja ja toimintaa

Vaajakoskella on peruspalveluiden, terveyskeskuksen, kauppojen ja pankkien lisäksi muun muassa autokouluja, Alko, ravintoloita ja optikkoliike.[8] Aiemmin Vaajakoskella oli lukio, mutta se lakkautettiin 2009. Jo edellisenä vuonna lukion toiminta oli siirtynyt väistötiloihin Jyväskylän keskustaan.[90]

Vaajakoski on aina ollut tunnettu kalastusmahdollisuuksistaan.[91] Paikkakunnalla toimii metsästys- ja kalastusseura Vaajakosken Koukku ja Paukku, joka hallinnoi Vaajavirran kalastusta.[92] Liikuntamahdollisuuksia on Palloilukeskus Hutungissa, Vaajakosken liikuntakeskuksessa, yleisurheilu- ja jalkapallostadionilla sekä uimahallissa.[8] Tunnettuja urheiluseuroja ovat jalkapallo- ja salibandyseura FC Vaajakoski, suunnistus- ja koripalloseura Vaajakosken Terä, yleisurheilu-, paini- ja voimisteluseura Vaajakosken Kuohu[93] sekä jääurheiluseura Vaajakosken Pelikaanit[94].

Seurakuntatoiminta on Vaajakoskella aktiivista. Paikkakunnalla toimivat Vaajakosken baptistiseurakunta[95] ja Jyväskylän seurakunnan Vaajakosken alueseurakunta, joka kattaa koko Vaajakoski-Jyskän alueen.[96] Vaajakoskella toimivat partiojärjestöt poikalippukunta Vaajan valppaat ja tyttölippukunta Valppaat tytöt.[97]

Vaajakosken kohinat ry on vuodesta 1982 järjestänyt Vaajakosken kohinat -kesätapahtuman, julkaissut Vaajakoski-aiheisia kirjoja ja Kohinat-lehteä.[98] Vaajakoskella on vuodesta 1996 lähtien ilmestynyt aluelehti Wessmanni. Aiemmin paikkakunnalla on ilmestynyt paikallislehti Vaajakoski vuosina 1970-1980 ja 1992-1994.[99]

Liikenneyhteydet

Vaajakosken rautatieasema

Historiaa

Ennen rautatien valmistumista Vaajakoskelta Jyväskylään matkustettiin laivalla, hevoskyydillä ja kävellen. Laivat kulkivat vain sulan veden aikaan. Vuoroja oli esimerkiksi vuonna 1926 arkisin neljä ja pyhäisin kolme.[100] Vaajakosken rautatieasema otettiin käyttöön vuonna 1918.[100] Linja-autoliikenne alkoi 1925. Eri bussiyhtiöiden välinen kilpailu oli kovaa, ja vuoroja kulki useita tunnissa.[101] Laivaliikenne lopetettiin vuonna 1928 muiden kulkuneuvojen kasvaneen suosion vuoksi.[101]

Vuonna 1970 valmistui uusi Jyväskylä–Kuopio-tie, valtatie 9. Se paransi yhteyksiä itään ja lyhensi huomattavasti matkaa Vaajakosken ja Leppälahden välillä.[102] Vuonna 1978 valmistunut Vaajakosken moottoritie nopeutti yhteyttä Jyväskylän keskustaan.[5]

Nykyisin

Vaajakoskelta kulkevat Jyväskylään Jyväskylän liikenteen bussit 1, 2 ja 3 sekä muutama muukin harvemmin kulkeva vuoro.[103] Myös pitkänmatkanbussit pysähtyvät Vaajakoskella. Linja-autolla pääsee etelään Lahteen ja itään Kuopioon.[104] Laivaliikennettä on kesäisin Vaajakosken kanavaa pitkin Suolahteen ja Jyväskylään.[105] Matkustajajunat lakkasivat pysähtymästä Vaajakoskella 1992.[106][107]

Liikenneympyrä, ohitustie ja tunneli

Moottoritien Vaajakosken puoleisessa päässä on liikenneympyrä, joka oli aluksi kaksikaistainen, välillä yksikaistainen ja muutettiin vuonna 2008 taas kaksikaistaiseksi.[108][109] Liikenneruuhkat ja tiejärjestelyjen toimimattomuus yksikaistaisessa ympyrässä huolestuttivat viranomaisia ja maakuntavaltuustoa.[110] Uusitussa kaksikaistaisessa ympyrässä pyrittiin liikenteenohjauksen selkeyteen paremmilla opasteilla ja viitoituksella.[111] Uusitussakin kaksikaistaisessa ympyrässä on kuitenkin sattunut onnettomuuksia.[112]

Vaajakosken moottoritielle on suunniteltu noin kolmen kilometrin pituista jatkoa, joka ohjaisi liikenteen Vaajakosken keskustan ohi. Vaajakosken ohitustie kulkisi Haapalahdesta Kanavuoreen Sammallahden teollisuusalueen ja Varassaaren läpi uutta siltaa pitkin Vaajavirran yli.[9][113] Ohitustie sijoittuisi osittain Vaajakosken valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön alueelle.[9] Sille on kaavailtu vaihtoehdoksi myös tunnelia, jonka pituus olisi lyhyemmän vaihtoehdon mukaan kaksi kilometriä ja pidemmän 3,4 kilometriä.[9][114][115]

Lähteet

  • Kolu, Antti: Kylä virran rannalla. Jyväskylä: Vaajakosken kohinat ry, 1992. ISBN 952-90-4030-X.
  • Kolu, Antti: Patruuna Salvesen ja Haapakosken sahamiehet. Jyväskylä: Jyväskylän maalaiskunta, 2001. ISBN 951-98764-0-5
  • Kolu, Antti: Haapaniemi Päijänteen kainalossa. Jyväskylä: Haapaniemen nuorisoseura, 2006. ISBN 952-92-0617-8
  • Kolu, Antti: Vaajakosken yhdyskunta 1916-1944. Jyväskylä: Vaajakosken kohinat ry, 2011. ISBN 978-952-92-9205-9

Viitteet

  1. ↑ Jyväskylän kaupungin kysymyspalsta Jyväskylän kaupunki. Viitattu 21.11.2011.
  2. ↑ a b c d e Jyväskylän aluekartta Jyväskylän kaupungin kotisivut. Viitattu 20.11.2011.
  3. ↑ Vaajakoski Jyväskylän seutu - ihmistä varten. 2009. Viitattu 20.11.2011.
  4. ↑ Kolu 1992, s. 76–91.
  5. ↑ a b Laitinen, Erkki ym.: Keski-Suomen teillä: Keski-Suomen tiepiiri 50 vuotta, s. 82. Jyväskylä: Keski-Suomen tiepiiri, 1997. ISBN 951-726-374-0. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”kst” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  6. ↑ Kolu 2011, s. 33–55.
  7. ↑ Kolu 1992, s. 24–29.
  8. ↑ a b c d e f Vaajakoski Jyväskylän kaupunki. Viitattu 22.11.2011. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”kotisivut” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  9. ↑ a b c d Valtatien 4 parantaminen Vaajakosken kohdalla, Ympäristövaikutusten arviointiselostus Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 20.11.2011.
  10. ↑ a b Luettelo kaupunginosien nimistä ja numeroista Jyväskylän kaupunki. Viitattu 20.11.2011.
  11. ↑ Tietoja Jyväskylästä, suuralueet Jyväskylän kaupunki. Viitattu 20.11.2011.
  12. ↑ a b c d Kolu 2011, s. 6.
  13. ↑ a b Kolu 2001, s. 52.
  14. ↑ Kolu 2006, s. 21.
  15. ↑ Kolu 2006, s. 34.
  16. ↑ a b c d K. Keravuori: ”Vaajan virtojen” vaiheita. Vaajakoski: Vaajakosken ja Jyskän paikallislehti, 1970, 1. vsk, nro 1. Vaajakoski: Ha-Mi.
  17. ↑ Kolu 2011, s. 80.
  18. ↑ Kolu 2011, s. 118.
  19. ↑ Kolu 2011, s. 139.
  20. ↑ Vireillä olevat asemakaavat Vaajakoski-Jyskä Jyväskylän kaupunki. Viitattu 20.11.2011.
  21. ↑ Janakasta katkaistaan vedet Skuuppi. Viitattu 20.11.2011.
  22. ↑ Pomminkestävä palvelinhalli Kanavuoreen Yle Keski-Suomi. Viitattu 20.11.2011.
  23. ↑ Vaajakosken vesinäytteissä ei epäpuhtauksia Keskisuomalainen. Viitattu 20.11.2011.
  24. ↑ Maakellari paloi Vaajakoskella Keskisuomalainen. Viitattu 20.11.2011.
  25. ↑ Uusien leikkipuistojen nimet Jyväskylän kaupunki. Viitattu 20.11.2011.
  26. ↑ Jyväskylän maalaiskunnalle lunastuslupa valtion maihin Vaajakosken Kanavuoressa Ympäristöministeriö. Viitattu 20.11.2011.
  27. ↑ ABC Jyväskylä Vaajakoski ABC-asemat. Viitattu 20.11.2011.
  28. ↑ Nuorisokoti SOS-Lapsikylä. Viitattu 20.11.2011.
  29. ↑ Noukanniemi Noukanniemi Oy. Viitattu 20.11.2011.
  30. ↑ Kolu 1992, s. 43.
  31. ↑ Kolu 1992, s. 23.
  32. ↑ Kolu 1992, s. 36.
  33. ↑ a b Niitynpään työläiskotimuseo Jyväskylän kaupunki. Viitattu 22.11.2011.
  34. ↑ Linnan päiväkoti Jyväskylän kaupunki. Viitattu 22.11.2011.
  35. ↑ a b c Kolu 2011, s. 8.
  36. ↑ Kolu 2011, s. 10.
  37. ↑ Kolu 1992, s. 16.
  38. ↑ Kolu 2011, s. 15.
  39. ↑ a b Kolu 2011, s. 16.
  40. ↑ Kolu 2011, s. 33.
  41. ↑ Kolu 2011, s. 30.
  42. ↑ Kolu 2011, s. 65–66.
  43. ↑ a b c Kolu 2011, s. 65.
  44. ↑ a b c d e f g h i j Kolu 2011, s. 66.
  45. ↑ Kolu 2011, s. 66–67.
  46. ↑ Kolu 1992, s. 60.
  47. ↑ a b Kolu 2011, s. 11.
  48. ↑ Kolu 2011, s. 17.
  49. ↑ Kolu 2011, s. 27.
  50. ↑ Kolu 2011, s. 55–57.
  51. ↑ Kolu 2011, s. 77.
  52. ↑ a b Vaajakoski-lehti 2/1970
  53. ↑ Kolu 1992, s. 81–83.
  54. ↑ Aikataulu N:o 89 junille 1 p:stä Elokuuta 1918 toistaiseksi, s. sivu 260-263. Helsinki: Suomen valtionrautatiet, 1918.
  55. ↑ Kolu 2011, s. 33–55.
  56. ↑ Kolu 2011, s. 138.
  57. ↑ Kolu 2011, s. 105.
  58. ↑ Kolu 2011, s. 68–69.
  59. ↑ a b Kolu 2011, s. 69.
  60. ↑ Kolu 2011, s. 70.
  61. ↑ Kolu 2011, s. 122.
  62. ↑ Kolu 2011, s. 127.
  63. ↑ Kolu 2011, s. 138.
  64. ↑ Kolu 1992, s. 75.
  65. ↑ Vaajakoski-lehti 3/1970
  66. ↑ Vaajakoski-lehti 10/1970
  67. ↑ Vaajakoski-lehti 1/1971
  68. ↑ Vaajakoski-lehti 28/1972
  69. ↑ Vaajakoski-lehti 41/1972
  70. ↑ Vaajakoski-lehti 20/1972
  71. ↑ Vaajakoski-lehti 42/1972
  72. ↑ Vaajakoski-lehti 7/1975
  73. ↑ Kolu 1992, s. 20.
  74. ↑ Suuri saneeraus ja uusi nousu SOK. Viitattu 20.11.2011.
  75. ↑ Kolu 1992, s. 21.
  76. ↑ Uusi Jyväskylä 1.1.2009 Jyväskylän kaupunki. Viitattu 20.11.2011.
  77. ↑ Viilto voitti Vaajakosken arkkitehtuurikilpailun YLE Keski-Suomi. Viitattu 8.12.2011.
  78. ↑ Vaajakosken S-marketin rakentaminen käynnistynee ensi keväällä Keskimaa. Viitattu 8.12.2011.
  79. ↑ Naissaari Jyväskylän kaupunki, kulttuuripalvelut. Viitattu 20.11.2011.
  80. ↑ Jyväskylän maalaiskunta. Kohde 1. Varassaari Keski-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 11.12.2011.
  81. ↑ Kanavuoren luontopolku Alueellista ympäristötietoa. Keski-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 11.12.2011.
  82. ↑ a b Vaajakosken ulkoilureitit ja -alueet Jyväskylän kaupunki. Liikuntapalvelut. Viitattu 11.12.2011.
  83. ↑ Kanavuori-Koskenvuori Alueellista ympäristötietoa. Keski-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 11.12.2011.
  84. ↑ Peruskartta 3212 08 Vaajakoski 1:20 000. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1983.
  85. ↑ Savutuvan Apaja Savutuvan Apaja. Viitattu 22.11.2011.
  86. ↑ Suomineito >> nähtävyydet >> Jyväskylä Info Center Finland Oy. Viitattu 20.11.2011.
  87. ↑ Vaajakosken aluekirjasto Jyväskylän kaupunginkirjasto. Keski-Suomen maakuntakirjasto. Jyväskylän kaupunki. Viitattu 22.11.2011.
  88. ↑ Vaajakosken uimahalli Wellamo Jyväskylän kaupunki. Liikuntapalvelut. Viitattu 22.11.2011.
  89. ↑ Vaajakosken kirkko Keski-Suomen kirkot. Finnica. Viitattu 22.11.2011.
  90. ↑ Jyväskylän koulujen väistötilat Yle Keski-Suomi. Viitattu 21.11.2011.
  91. ↑ Kolu 1992, s. 30–31.
  92. ↑ Vaajakosken Koukku ja Paukku Vaajakosken Koukku ja Paukku. Viitattu 20.11.2011.
  93. ↑ Vaajakosken Kuohu Ry Vaajakosken Kuohu Ry. Viitattu 9.12.2011.
  94. ↑ Vaajakosken Pelikaanit toivottaa sinut tervetulleeksi tutustumaan toimintaansa Vaajakosken Pelikaanit Hockey Team Ry. Viitattu 9.12.2011.
  95. ↑ Vaajakosken Baptistiseurakunta Vaajakosken Baptistiseurakunta. Viitattu 23.11.2011.
  96. ↑ Vaajakosken alueseurakunta Jyväskylän kaupunkiseurakunta. Viitattu 20.11.2011.
  97. ↑ Vaajan valppaat ja Valppaat tytöt koti.mbnet.fi. Viitattu 7.12.2011.
  98. ↑ Vaajakosken kohinat Vaajakosken kohinat ry. Viitattu 7.12.2011.
  99. ↑ JYKDOK-tietokanta Jyväskylän yliopiston kirjasto. Viitattu 10.12.2011.
  100. ↑ a b Kolu 2011, s. 63.
  101. ↑ a b Kolu 2011, s. 64.
  102. ↑ Vaajakoski-lehti 14/1970
  103. ↑ Jyväskylän paikallisliikenne 11.8.2011 - 3.6.2012 Jyväskylän Liikenne Oy. Viitattu 20.11.2011.
  104. ↑ Aikataulut, hinnat ja lipun osto Matkahuolto Oy. Viitattu 20.11.2011.
  105. ↑ Keitele kanavan risteilyt Päijänne Risteilyt Hilden Oy. Viitattu 20.11.2011.
  106. ↑ Suomen kulkuneuvot. Numero 1/1992. Helsinki: Suomen matkailuyhdistys, 1992.
  107. ↑ Suomen kulkuneuvot. Numero 2/1992. Helsinki: Suomen matkailuyhdistys, 1992.
  108. ↑ Vaajakosken ympyrä jälleen kaksikaistaiseksi Keskisuomalainen. Viitattu 10.12.2011.
  109. ↑ Kiertoliittymä otettiin käyttöön Vaajakoskella Keskisuomalainen. Viitattu 10.12.2011.
  110. ↑ Vaajakosken kehnot tiejärjestelyt huolettavat Keskisuomalainen. Viitattu 10.12.2011.
  111. ↑ Vaajakosken ympyrään opastetaulujen viidakko Keskisuomalainen. Viitattu 10.12.2011.
  112. ↑ Vaajakosken turboympyrässä törmäiltiin Keskisuomalainen. Viitattu 10.12.2011.
  113. ↑ Valtatie 4 parantaminen Vaajakosken kohdalla Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 10.12.2011.
  114. ↑ Tunneli sittenkin mukana Vaajakosken tieselvityksissä Yle Keski-Suomi. Viitattu 10.12.2011.
  115. ↑ Vaajakosken ohitustie viedään tunneliin? Keskisuomalainen. Viitattu 10.12.2011.

Kirjallisuutta

  • Hovila, Martti: Koskikylän tarinoita, Jyväskylän maalaiskunta: M.Hovila, 1997. ISBN 952-90-8495-1
  • Hovila, Martti: Pitkien piippujen varjossa, Jyväskylä : Kirjailijatalo, 2000. ISBN 952-91-2448-1 (romaani)
  • Kauppinen, Juha: Makeaa elämää, Oy Panda Ab 80 vuotta, Vaajakoski : Panda, 2000. ISBN 952-91-2834-7
  • Kolu, Antti: Vaajakosken Kuohu 1930-1980, Vaajakoski: Vaajakosken Kuohu, 1980. ISBN 951-99253-4-1
  • Lehtonen, Olli: Salvesenin sahatyöväestä koivistolaisiin, Vaajakosken työväenyhdistys 1904-1984, Vaajakoski: Vaajakosken työväenyhdistys, 1984.
  • Patrikainen, Seppo: Erottelu ja varppaus, puun vesikuljetus Vaajakoskella, Jyväskylän maalaiskunta: Jyväskylän maalaiskunta, 1998. ISBN 952-90-8800-0
  • Siekkinen, Keijo: Kuusitoistamiehinen pyramidi, Jyväskylä: Gummerus, 1981. ISBN 951-20-2022-X (romaani)
  • Vuorenpää, Pirjo: Vaajakosken V.P.K. 1919-1989, Jyväskylän maalaiskunta: Vaajakosken VPK, 1989.

Aiheesta muualla

Jyväskylän kaupunginosat suuralueittain
01 Kantakaupunki

1. Keskusta (Kirkkopuisto) · 2. Harju · 3. Puistola (Aren aukio; Tourujoki) · 4. Lutakko · 5. Mattilanpelto · 6. Mäki-Matti (Hippos; Rautpohja)  · 9. Kukkumäki · 11. Nisula (Viitaniemi) · 12. Taulumäki · 14. Tourula (Kangas) · 29. Mannila

02 Kypärämäki-Kortepohja

7. Kypärämäki (Köhniö) · 8. Savela · 17. Kortepohja (Haukkala; Kortesuo; Laajavuori; Ylioppilaskylä)

03 Lohikoski-Seppälänkangas

13. Lohikoski (Holsti; Kyyhkysenmäki; Lahjaharju; Paloniemi) · 19. Seppälänkangas (Heinälampi) · 48. Tyyppälä · 64. Ankeriasjärvi

04 Huhtasuo

15. Kangasvuori (Pupuhuhta; Rasinrinne; Seppälä) · 20. Huhtasuo (Huhtakeskus; Kangaslampi; Sulku)

05 Kuokkala

22. Ristonmaa · 23. Kuokkala (Ainolanranta; Kekkola; Pohjanlampi; Tikka) · 24. Kuokkalanpelto · 25. Ristikivi · 26. Nenäinniemi · 27. Hämeenlahti (Samulinniemi)

06 Keltinmäki-Myllyjärvi

18. Keltinmäki (Keltinkeskus; Mustalampi; Myllyjärvi; Mäyrämäki; Ylä-Myllyjärvi) · 35. Taka-Keljo · 36. Hanhiperä · 37. Valkeamäki

07 Keljo

10. Keljo (Keljonkeskus; Tarhamäki; Valkola) · 21. Keljonkangas (Sarvivuori) · 28. Sääksvuori · 30. Etelä-Keljo

08 Halssila

16. Halssila (Aittorinne; Kivistö; Tuohimutka)

09 Säynätsalo

31. Säynätsalo · 32. Lehtisaari · 33. Muuratsalo (Haikka) · 34. Kinkovuori

10 Tikkakoski-Nyrölä

58. Nyrölä · 60. Kuikka · 61. Tikka-Mannila · 62. Tikkakoski · 63. Kuukanpää

11 Palokka-Puuppola

41. Palokka · 42. Mannisenmäki · 43. Rippalanmäki · 44. Haukkamäki · 45. Kirri · 46. Heikkilä · 47. Pappilanvuori · 49. Hiekkapohja · 50. Matinmäki · 51. Jylhänperä · 52. Puuppola · 53. Saarenmaa · 57. Vertaala

12 Vaajakoski-Jyskä

65. Sulunperä · 66. Jyskä · 67. Väinölä · 68. Haapaniemi · 69. Vaajakoski (Wessmanninmäki) · 70. Kaunisharju · 71. Tölskä · 72. Kanavuori · 73. Hupeli (Kairahta) · 74. Laajaranta (Vuoritsalo) · 75. Oravasaari · 76. Pohjola · 77. Pitkäjärvi · 78. Leppälahti · 79. Mehtovuori

13 Kuohu-Vesanka

38. Ruoke · 54. Vesanka (Perälä) · 55. Kuohu · 56. Varsalanperä

14 Korpilahti

80. Kirkonmäki · 81. Ikolanmäki · 82. Iloniemi · 83. Kemppaisenmäki · 84. Kotamäki · 85. Tähtiniemi · 86. Korpiaho-Heinosniemi · 87. Tikkala (Moksi; Sarvenperä; Tikkala) · 88. Hirvimäki-Puolakka (Saakoski) · 89. Vespuoli (Oittila; Putkilahti)

Jyväskylän maalaiskunta
Palokka
Vaajakoski
Tikkakoski
Muut

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vaajakoski&oldid=11031714”