Omakotitalo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saksalainen omakotitalo.
Suuri amerikkalainen omakotitalo.
K3-talon arkkitalotyyppi A4. 3h+k+rt 108-m², sauna 24 h-m².
Panamalainen makuuhuone.
Keskieurooppalaiseen tapaan varustettu keittiö.

Omakotitalo on erillispientalo, jossa on yleensä yhden perheen asunto. Kaavoitetulla alueella erillispientalotalotontille saadaan yleensä sijoittaa enintään kaksi asuntoa. Kaavamerkintä on AO. Kahden asunnon talo voi olla omakotitalo, jossa on pääasunto ja sivuasunto. Jos molemmat asunnot ovat suurehkoja kysymyksessä ei ole omakotitalo vaan paritalo.

Omakotitalo on useimmiten joko yksi- tai kaksikerroksinen ja siinä voi olla lisäksi kellari. Suomessa on noin 970 000 omakotitaloa (2006). Vajaat 40 prosenttia suomalaisista asuu omakotitaloissa.[1]

Rakenne ja rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omakotitalojen rakennusmateriaali on yleensä puu rankarakenteena tai hirsisenä, tai tiili, harkkorakenteisena kevytsora, höyrykarkaistu kevytbetoni tai betoni.

Nykyisin omakotitalot ovat usein teollisesti esivalmistettuja talopaketteja. Niiden sisällöt vaihtelevat rakennustavaratoimituksista avaimet käteen -ratkaisuihin. Omakotitalo voidaan rakentaa myös pitkästä tavarasta, jolloin työmaalle tilataan materiaalit ja työstöt suoritetaan työmaalla.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omakotitalon voidaan katsoa kehittyneen 1600-luvulla yleistyneestä parituvasta, ja siitä syntyneistä erityppisistä useampia toimintoja sisältäneistä asuinrakennuksista. Parituvassa saavuttiin porstuaan, josta pääsi kahtaalle, joko tupaan tai pienempään huonetilaan, joka saatettiin käyttää kamarina, riihenä, aittana tai saunana. Vähitellen paritupa laajeni sisältämään useampia huonetiloja ja toimintoja.

Varasto- ja muiden piharakennusten omakotitalon kanssa muodostama pihapiiri on jäänne aikaisemmasta isommasta kokonaisuudesta, johon on kuulunut muun muassa karjapiha, miespiha, navetta, käymälä, sauna ja mahdollisesti muita apurakennuksia.

Esimerkiksi saunan sijoitus pihapiirin perälle on ollut käytännönläheinen ratkaisu. Sijoituksella ehkäistiin saunaan liittyvän tulipaloriskin vaikutuksia muihin rakennuksiin.

Rintamamiestalo oli 1940- ja 1950-lukujen yleisin omakotitalotyyppi. Näitä tyyppitaloja rakennettiin niiden kokonaisedullisuuden takia sodanjälkeisenä jälleenrakennuskautena.

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Rakennussuunnittelu

Talon rakentamisen suunnittelun tulee lähteä tulevan asujan tarpeista. Tilat tulee mitoittaa siten, että jokainen tila vastaa kooltaan tulevaa käyttötarkoitusta. Tiloja suunniteltaessa tulee huomioida mahdolliset koneet ja laitteet ja niiden koot, sekä kulku tilassa. Tilassa tulee pystyä käyttämään tarvittavia koneita ja suorittamaan tilaan liittyvät toiminnot. Tilaa suunniteltaessa kannattaa huomioida myös mahdolliset turvallisuusriskit.

Tilojen asettelu talossa kannattaa miettiä auringon mukaan. Oleskelutilat kannattaa sijoittaa siten, että niissä voi nauttia päiväauringosta. Makuuhuoneet ja aputilat taasen kannattaa sijoittaa siten, ettei aurinko paista niihin suoraan. Auringon valo voi joissain tapauksissa myös häiritä tilan toimintoja.

Suunnittelun ammattilainen osaa usein neuvoa tilojen sijoittelussa ja tilojen koon tarpeessa.

Tilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omakotitalossa voi olla seuraavanlaisia tiloja:

omakotitalossa voi olla myös seuraavanlaisia varastointitiloja:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]