Tämä on lupaava artikkeli.

Low (albumi)

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 21. toukokuuta 2011 kello 16.05 käyttäjän Soppakanuuna (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Low
David Bowie
Studioalbumin Low kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  Château d'Hérouville, Ranska ja Hansa by the Wall, Länsi-Berliini, Saksan liittotasavalta, 1976
 Julkaistu 14. tammikuuta 1977
 Formaatti LP, MC, CD
 Tuottaja(t) David Bowie, Tony Visconti
 Tyylilaji taiderock, krautrock, ambient
 Kesto 38.48
 Levy-yhtiö RCA Records
Listasijoitukset

 Yhdistynyt kuningaskunta 2.
 Yhdysvallat 11.
Kts. lisää listasijoituksia

David Bowien muut julkaisut
Station to Station
1976 		Low
1977 		"Heroes"
1977

Low on brittiläisen muusikon David Bowien tammikuussa 1977 julkaistu yhdestoista studioalbumi. Länsi-Berliiniin muuttanut Bowie teki albumin yhteistyössä Roxy Music -yhtyeestä tunnetun Brian Enon kanssa. Tuloksena oli kokeileva, ambient- ja krautrock-vaikutteinen albumi, jossa syntetisaattori oli tärkeässä osassa. Low aloitti Bowien niin sanotun ”Berliini-trilogian”, johon kuuluvat myös hänen kaksi seuraavaa studioalbumiaan eli "Heroes" ja Lodger.[1] Low'n kansikuva ja nimi viittaavat Bowien yritykseen pitää yllä ”matalaa profiilia”.[2]

Vaikka albumi sai ilmestyessään kriitikoilta ristiriitaisen vastaanoton, on se nykyisin alan ammattilaisten keskuudessa hyvin arvostettu. Vuonna 2003 Rolling Stone -lehti valitsi sen kaikkien aikojen top 500 -albumilistallaan sijalle 249.[1] Pitchfork Media puolestaan valitsi sen 1970-luvun parhaaksi albumiksi.[3] Albumia pidetään yleisesti yhtenä Bowien vaikutusvaltaisimmista, ja myös Bowie itse pitää sitä yhtenä uransa kirkkaimmista huipuista.[4][5] Tämä siitäkin huolimatta, että Low'n kokonaismyynti jäi Bowien edellisiä studioalbumeja selvästi pienemmäksi.[6]

Levyn kuuluisin kappale on ”Sound and Vision”, joka nousi Britanniassa singlelistan sijalle 3.[6] Toinen single, ”Be My Wife”, floppasi jääden samaisen listan ulkopuolelle.[7]

Taustaa

David Bowie oli vuosien 1974–1976 aikana saavuttanut suurta suosiota Yhdysvalloissa, ja viimeisin albumi Station to Station oli saanut erinomaisen vastaanoton sekä yleisön että kriitikoilta. Suosion varjopuolena Bowiella oli vakava, vuonna 1974 alkanut kokaiiniriippuvuus, joka oli vahvimmillaan juuri Station to Stationin äänityksen aikoihin. Bowie on kertonut, ettei hän muista mitään albumin äänityksistä, ja lisäksi kokaiinin runsas käyttö hämärsi rajat hänen oman persoonallisuutensa ja fiktiivisten lavahahmojensa välillä.[8] Lokakuussa 1976 Bowie teki ratkaisevan siirron huumeriippuvuutensa suhteen ja muutti Länsi-Berliinin Kreuzbergin kaupunginosaan, joka oli pääasiassa turkkilaisten maahanmuuttajien asuttama. Bowien huoneisto oli vaatimaton ja se sijaitsi käytettyjä autoja myyneen liikkeen yläkerrassa osoitteessa Hauptstrasse 155.[8]

»Minusta oli kovaa vauhtia tulossa seuraava rockin uhri – totta puhuen olen melko varma, etten olisi selvinnyt 70-luvusta jos olisin jatkanut sillä tiellä, jolla olin. Mutta olin tarpeeksi onnekas tietääkseni jossain sisällä, että olin tappamassa itseni, ja minun täytyi tehdä jotain ratkaisevaa, että pääsin eroon siitä.»
(David Bowie, 1996[4])

Bowie sai yhteistyökumppanin Roxy Music -yhtyeen entisestä kosketinsoittajasta Brian Enosta, joka oli erityisesti soolourallaan saavuttanut mainetta kokeellisilla, ambient-vakutteisilla albumeillaan. Bowieen oli tehnyt vaikutuksen Enon vuonna 1975 julkaisema albumi Another Green World.[9] Enolla oli merkittävä vaikutus Bowieen myös ajatuksen tasolla. Eno kehotti Bowien ajattelemaan levytysprosessia epälineaarisesti ja leikittelemään struktuurilla ja tekstuurilla. Eno antoi myös ymmärtää, ettei laulun tarvitse aina olla tarina. Bowien tärkeimmät musiikilliset periaatteet tulivat 1970-luvun loppuun asti olemaan sattumanvaraisuus ja vastakkainasettelu.[10]

Äänitykset

Entinen Roxy Music -jäsen Brian Eno oli merkittävässä roolissa Low'n työstössä. Kuva vuodelta 2006.

Albumin lähtökohtana olivat sävellykset, jotka oli tarkoitus julkaista alun perin Mies toisesta maailmasta -elokuvan soundtrackilla. Paineiden ja aikarajojen vuoksi elokuvan tuotantohenkilöt kuitenkin palkkasivat lopulta John Phillipsin tekemään elokuvan musiikin. Myöhemmin elokuvan ohjaaja Nicolas Roeg on todennut, että Low'n musiikki olisi sopinut elokuvaan täydellisesti.[4]

Bowie oli kiinnostunut uudesta elektronisesta musiikista, ja hän otti albumin tyylilajiin vaikutteita muun muassa saksalaisilta krautrockin edustajilta. Niistä merkittävimpiä olivat Kraftwerk, Harmonia, Neu! ja Cluster, joista ensimmäisenä mainittu oli toiminut tyylillisenä innoittajana jo Bowien edellisen albumin Station to Stationin nimikappaleelle.[6] Äänityskokoonpano oli pitkälti sama, jota käytettiin Station to Stationin nauhoituksissa. Merkittävin ero oli uusi soolokitaristiksi Ricky Gardinerin.[8][11]

Äänittäminen aloitettiin Château d'Hérouvillessa, Ranskassa, 1. syyskuuta 1976 noin kuukausi ennen Bowien muuttoa Saksaan. Nauhoitusten paikkana toimi kuukauden ajan syrjäinen goottilainen linna, jossa myös Bowien vuonna 1973 ilmestynyt cover-albumi Pin Ups oli äänitetty. Tuottaja Tony Viscontin mukaan linna oli idyllinen paikka musiikin tekemiselle, mutta nauhoituksiin mahtui myös ongelmia. Äänitykset tehtiin kesälomien aikana, jolloin linnassa oli vain kaksi työntekijää. Ruoka oli hyvin yksipuolista, ja muusikot kärsivät myös ruokamyrkytyksistä. Muusikoiden oleskelu linnassa paljastui ranskalaislehdille, jolloin heidän käymät keskustelunsa päätyivät lehtien palstoille. Lisäksi Frédéric Chopinin ja George Sandin väitettiin kummittelevan linnassa, ja muusikot kokivatkin muutamia selittämättömiä tapahtumia. Tämä ei ollut uutta Bowien levytyshistoriassa, sillä myös albumit The Man Who Sold the World, Hunky Dory sekä Ziggy Stardust oli kaikki äänitetty kokonaan tai osittain väitetyissä kummitustaloissa. Illat Château d'Hérouvillen linnassa päättyivät Pitkän Jussin majatalo -komediasarjan katseluun viinilasien kera.[12]

Äänitysten alussa ei vielä ollut varmuutta kappaleiden julkaisemisesta, vaan Bowie halusi alkuperäisen suunnitelmansa mukaan ainoastaan kokeilla uusia käsitteitä ennen seuraavaa, ”virallista” albumia.[13] Kun sessioista oli takana noin kaksi kolmasosaa, tuottaja Tony Visconti antoi raakamiksatun materiaalin kasettina Bowielle, joka heilutti kasettia innoissaan ilmassa hokien ”Meillä on albumi!”.[13]

Bowie ja Eno kokeilivat ja leikitteleivät keskenään musiikillisesti usein äänityssessioiden aikana. Bowie kertoi vuonna 1993 laulujen perustojen teosta:[14]

»Suunnittelimme systeemejä, jossa minä soitin vaikkapa piano-osuuden ja laskin sitten liukusäätimet pohjaan, jolloin kuuluviin jäivät vain rummut, ja Eno tiesi vain sävellajin. Sitten hän soitti jonkin muun soittimen kuulematta minun soittoani, mutta tietoisena sävellajista. Sen jälkeen soitimme vuorotellen niin, ettei kumpikaan tiennyt mitä toinen soitti, ja päivän päätteeksi nostimme kaiken kuuluville ja kuuntelimme mitä olimme saaneet aikaan.»
(David Bowie, 1993[14])

EMS VCS 3 -syntetisaattori

Bowien työskentely Brian Enon kanssa vähensi kahdella edellisellä levyllä suuressa musiikillisessa roolissa olleen rytmikitaristi Carlos Alomarin merkitystä. Alomarin, joka ammattimuusikkona oli perehtynyt musiikin teoriaan, oli vaikea suhtautua itseään ”epämuusikoksi” kutsuvan Enon omaperäisiin tapoihin. Äänellisesti Low'lle suurimman panoksen antoi kuitenkin todennäköisesti tuottaja Tony Visconti, joka on vastuussa muun muassa levyn rumpusoundista, jota on kutsuttu poikkeukselliseksi, brutaaliksi ja mekaaniseksi. Visconti teki efektin Harmonizer-koneella, jonka avulla pystyi säätämään sävelkorkeutta muuttamatta nopeutta. Tulosta on pidetty jopa vallankumouksellisena, ja se on kuultavissa muun muassa albumin kappaleissa ”Speed of Life”, ”Breaking Glass” ja ”Sound and Vision”. Eno puolestaan toi studioon EMS-syntetisaattorinsa, jossa ei ollut lainkaan koskettimia, vaan ainoastaan joystick, jolla pystyi luomaan erilaisia ääniefektejä.[13][15] Studiossa käytettiin myös muita kosketinsoittimia, muun muassa Bowien omistamaa Chamberlinia, joka oli kehitetty mellotronista.[16]

Levyn melodiat ja sanoitukset luotiin aivan viime tingassa. Kun Carlos Alomar saapui paikalle nauhoittamaan kitarapohjia, sanoitukset olivat pahasti keskeneräiset ja melodiat rakenteellisesti hyvin löyhiä. Niinpä Alomar ja muu taustayhtye soittivat vain yksinkertaisia sointukiertoja ja rytmikuvioita. Viiden päivän kuluttua komppiraitoja oli riittävästi, jolloin ainoastaan Alomar sekä soolokitaristi Ricky Gardiner jäivät paikalle tekemään kitarapäällesoittoja, vaikka eivät vieläkään tienneet, millaisia melodioista tai sanoituksista tulisi. Erityisesti albumin b-puolen työstö vei paljon aikaa. Lisäksi kappaleissa ”Speed of Life” sekä ”A New Career in a New Town” oli alun perin tarkoitus olla myös laulua, mutta ne päätyivät levylle instrumentaaleina. Albumin kaikilla kappaleilla oli äänitysten aikana omat työnimensä, jotka erosivat lopullisista kappalenimistä.[17] Itse albumin työnimi oli New Music Night and Day.[18] Low viimeisteltiin ja miksattiin Berliinin Hansa-studiossa.[6][19]

Julkaisu ja vastaanotto

Levy-yhtiö RCA Records suhtautui albumin tyyliin ja rakenteeseen negatiivisesti. RCA ei ollut varma edes siitä, pitäisikö albumi ylipäätään julkaista. Kädenvääntö julkaisemisesta aiheutti ensimmäiset säröt RCA:n ja Bowien suhteeseen. Levy-yhtiön mielestä vielä nimellä New Music Night and Day tunnettu uusi albumi ei yksinkertaisesti kuulostanut Bowie-levyltä, eikä sen menestykseen uskottu. Sen sijaan yhtiön toimitusjohtaja ehdotti Bowielle talon vuokraamista Philadelphiasta, missä tämä voisi äänittää Young Americans II:n.[18] Eniten vastalauseita aiheutti se, että albumin B-puoli sisälsi neljä pitkää instrumentaalia.[16]

Albumin alkuperäinen mainosjuliste. Alemmassa tekstissä sanotaan radikaaliin tyylinmuutokseen viitaten: ”Bowien kaksi puolta, joita et ole koskaan aiemmin kuullut.”

Lopulta RCA päätti julkaista albumin, ja Low ilmestyi 14. tammikuuta 1977.[20] Bowielle henkilökohtaisesti albumin julkaisu oli tärkeä asia, sillä se julkaistiin samoihin aikoihin kuin hän täytti 30 vuotta, ja lisäksi punk-aallon vuoksi hän oli joutunut hieman ulos valokeilasta. Julkaisu oli mielenkiintoinen myös siitä syystä, että tuolloin ei juurikaan ollut yli 30-vuotiaita rocktähtiä. Varmuutta siitä, oliko kolmikymppisenä enää mahdollista olla uskottava popmusiikin esittäjä, ei ollut.[21]

Bowie ei järjestänyt lainkaan albumia promotoivaa kiertuetta. Sen sijaan hän oli ystävänsä Iggy Popin maaliskuussa 1977 alkaneen kiertueen taustayhtyeen kosketinsoittaja.[20] Myös Bowien taustayhtyeen rytmikitaristi Carlos Alomar oli kiertueella mukana. Bowie keräsi kiertueella suurimman huomion, sillä konserteissa kenttäpaikkojen yleisö siirtyi yleisesti siihen reunaan, jossa Bowie oli.[22]

Low nousi Bowien kotimaassa Britanniassa sijalle 2, ja Yhdysvalloissa sijalle 11.[23][24] Britanniassa albumia myytiin hopealevyyn oikeuttava määrä, 60 000 kappaletta.[25] Britanniaa lukuun ottamatta myyntiluvut olivat heikompia kuin edellisen albumin Station to Stationin vastaavat.[26][27][28] Monille kriitikoille albumi jäi etäiseksi. Yhdysvaltalainen Creem-lehti kuvasi albumia ”luoksepääsemättömäksi”. New Musical Expressin mukaan albumi oli ”niin negatiivinen, ettei se sisällä edes tyhjyyttä” ja luokitteli sen ”täysin passiiviseksi psykoosiksi, käsikirjoitukseksi ja soundtrackiksi täydelliselle poisvetäytymiselle”. Melody Maker kuitenkin ylisti levyä kehuen sitä Bowien mielenkiintoisimmaksi pitkäsoitoksi ja muutenkin huomattavaksi albumiksi.[29] Suomessa Soundi-lehden Mikko Montosen mielestä Low'n musiikki oli nimensä mukaisesti omiaan herättämään matalia mielikuvia. Montonen vertasi albumia Brian Enon Another Green World -pitkäsoittoon ja totesi, että lyyrikkona Bowiella ei Low'lla ole juurikaan sanottavaa. Tästä esimerkkinä Montonen piti erityisesti kappaletta ”Warszawa”, jossa Bowie laulaa omatekoisella puolalla.[30]

Uudemmat arvostelut albumista ovat olleet sävyiltään kehuvia. Sekä Allmusic-sivusto että Rolling Stone -lehti antoivat sille viisi tähteä viidestä mahdollisesta ja kevchino.com-sivusto kymmenen pistettä kymmenestä. Allmusicin arvostelun kirjoittaja Stephen Thomas Erlewine kertoo albumin olevan uhmakkaan elämyksellinen teos, jossa on tiheästi yksityiskohtia.[31] Rolling Stonen Rob Sheffieldin mukaan Low on yksi Bowien vahvimmista ja vaikutusvaltaisimmista albumeista.[1] Kevchino-sivuston Liam Palmerin mielestä levy on puolestaan ”klassikko, mutta myös yhtä hämärä kuin Bowie itsekin”.[32]

Arvostelut

Listasijoitukset

Valtio Korkein sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
 Yhdistynyt kuningaskunta Iso-Britannia 2. 23 (top 100) 29.1.1977 [23]
 Norja Norja 10. 12 (top 40) viikko 4/1977 [34]
 Yhdysvallat Yhdysvallat 11. 19 (top 200) 1977 [24][33]
 Ruotsi Ruotsi 12. 7 (top 40) 25.1.1977 [35]
 Uusi-Seelanti Uusi-Seelanti 12. 15 (top 40) 20.3.1977 [36]
 Itävalta Itävalta 17. 8 (top 20) 15.3.1977 [26]
 Suomi Suomi 30. 1 (top 30) helmikuu 1977 [37]
 Kanada Kanada 56. 19.2.1977 [38][39]

Yleistä kappaleista

Avausraita ”Speed of Life” on reipas instrumentaali, jolle piti alun perin kuulua myös laulu.[6][40] Toisena kuultava ”Breaking Glass” lukeutuu kappaleisiin, joissa Bowien taustayhtye on vahvemmin esillä.[11] ”Breaking Glass” on samalla hyvä esimerkki kappaleesta, jonka Bowie oli saanut alun perin vain osittain valmiiksi. Sitä ei työstetty loppuun, vaan Brian Enon pyynnöstä jätettiin tyngäksi. Tuloksena oli yksi Bowien uran lyhyimmistä kappaleista, ja sen kesto oli vain vajaat kaksi minuuttia. Alkuperäisen ajatuksen mukaan kaikki keskeneräiset kappaletyngät oli tarkoitus liittää yhteen.[6] ”What in the Worldia”, joka on yhdistelmä poppia ja taiderockia, pidetään yhtenä albumin tarttuvimmista kappaleista.[6]

”Sound and Vision” oli Low'n ensimmäinen singlejulkaisu, ja se nousi Britanniassa listan sijalle 3.[41] Kappaleen lyhyen ”doo-doo-doo”-pätkän lauloi tuottaja Tony Viscontin vaimo Mary Hopkin. Osio on albumin todennäköisesti ainoa kohta, joka muistuttaa perinteistä popmusiikkia. Kappale kokonaisuudessaan edustaa kuitenkin kokeellisuutta siinä missä muukin albumi, ja sen minuutti neljäkymmentäviisi sekuntia kestävä intro ennen laulun alkamista oli tuolloin hyvin radikaali. Bowien laulusuoritusta kappaleessa on pidetty yhtenä hänen ilmeettömimmistään ja valjuimmistaan. Kappaleen aiheena on Bowien Yhdysvaltain-vuosinaan kokema huumekierre. Alun perin ”Sound and Visionissa” oli enemmänkin säkeistöjä, mutta kappaleen hioutuessa ne jätettiin pois.[40] ”Always Crashing in the Same Car” tehtiin albumin kappaleista viimeisten joukossa. Kappaleen sanoituksen voi tulkita metaforaksi Bowien muutoksille hänen urallaan ja elämäntyylissään sekä hänen matkustusinnolleen.[42]

Bowie uudisti Low'lle laulutyyliään, mistä kenties vahvimmin antaa osoituksen ”Be My Wife”, jossa hänen muun muassa hyytäväksi ja ilmeettömäksi kuvattu laulunsa vastaa hyvin sanoituksen synnyttämää eristyneisyyden tunnetta, kun hän pyytää tyttöystäväänsä vaimokseen.[42] ”Be My Wife” julkaistiin myös singlenä, mutta se epäonnistui kaupallisesti, eikä noussut Britanniassa listalle. Kappaleeseen kuvattiin Pariisissa promovideo.[7] ”A New Career in a New Townin” nimi viittaa Bowien uuteen uraan ja elämään uudessa kotikaupungissaan Berliinissä.[42] Kappale on instrumentaali, vaikka sille piti avausraita ”Speed of Lifen” tapaan kuulua alun perin myös laulu.[40]

Ambient-musiikkia sisältävän B-puolen aloittaa ”Warszawa”, johon Bowie sai inspiraation matkustaessaan junalla Puolan halki. Hän pyrki saamaan kappaleeseen saman tunnelman ja hän myös laulaa siinä omatekoisella ”puolankielellään”.[42] Bowie kehitti ”kielensä” omistamansa balkanilaisen poikakuoroäänitteen avulla. Tony Visconti sai nauhanopeuksien säätämisellä Bowien äänen kuulostamaan nuorelta pojalta.[43] David Buckley kirjoittaa kirjassaan David Bowie:

»Bowien ihailijat saattoivat pitää levyn A-puolta hieman outona, mutta kuunneltuaan neljä minuuttia tätä B-puolen avauskappaletta [”Warszawa”], Bowien alkaessa laulaa täysin omatekoista kieltä, he olivat vaarassa kadottaa koko jutun punaisen langan.»
(David Buckley[44])

Kappaleen ”Art Decade” David Bowie sanoi vuonna 1977 kertovan Länsi-Berliinistä: ”Kaupunki, joka on leikattu irti maailmastaan, taiteestaan, ja kulttuuristaan, ja joka on kuolemassa vailla toivoa kostosta.”. Tästä tulee myös kappaleen nimeen sisältyvä sanaleikki; samallatavalla lausuttava sana ”Art Decayed” merkitsee rappeutunutta taidetta.[45] ”Weeping Wall” kertoo nimensä mukaisesti Berliinin muurista ja David Bowien sanoin ”sen kurjuudesta”. Joidenkin lähteiden mukaan se olisi äänitetty ensimmäisen kerran jo vuonna 1975 Mies toisesta maailmasta -soundtrackia varten. Bowie soittaa itse kappaleessa jokaista sillä kuultavaa instrumenttia: kitaraa, ksylofonia ja vibrafonia. ”Weeping Wall” on saanut vaikutteita yhdysvaltalaissäveltäjä Philip Glassin toistuvia osia sisältävistä teoksista. Albumin päättää ”Subterraneans”, jota on pidetty yhtenä David Bowien melankolisimmista kappaleista. Kappaleen aiheena ovat Itä-Berliinissä kiinniotetut ihmiset kaupungin jakautumisen jälkeen. Vaimeasti soiva jazz-saksofoni puolestaan kuvaa kaupunkia ennen jakautumista. ”Subterraneans” oli alun perin tarkoitus julkaista Mies toisesta maailmasta -soundtrackilla.[29]

Bowie esitti kaikki albumin kappaleet Lontoon Royal Festival Hallissa järjestetyssä konsertissa vuonna 2002.[5]

Jälkivaikutus

Bowie esitteli albumilla uuden laulutyylinsä; kappaleet ”What in the World”, ”Sound and Vision”, ”Always Crashing in the Same Car” sekä ”Be My Wife” laulettiin hiljaisena, lobotomisoituna tajunnanvirtana. Lyhyet ja verbaalisesti alimittaiset lauseet esitettiin yksitavuisesti koneellisen rytmisektion säestyksellä. Samaa tekniikkaa käyttivät muun muassa 1970-luvun lopulla Gary Numan ja U2-yhtye vuoden 1993 kappaleessa ”Numb”, jota Brian Eno oli mukana tukemassa.[46] Allmusic-sivuston kriitikko Stephen Thomas Erlewine sanoo albumin antaneen uuden suunnan avantgardelle rock and rollin parissa.[31]

Taiderockistaan huolimatta Low'ssa oli myös tiettyjä punkmaisia piirteitä. Syntetisaattorit olivat aiemmin olleet lähes pelkästään progressiivista rockia soittavien yhtyeiden sekä todella taitavien ammattilaisten käytössä, mikä oli tuonut soittimelle osittain negatiivisen maineen. Tavallisissa pop-lauluissa syntetisaattoria oltiin kuultu vain harvoin. Low'n on katsottu palauttaneen syntetisaattorin kunniaan. Tämä johtui osittain siitä, että albumin julkaisun aikoihin niiden hinnat alkoivat laskea. Kahden vuoden sisällä Ultravox, Human League sekä Orchestral Manoeuvres in the Dark esittivät jo syntetisaattoreilla varustettua popmusiikkia.[46]

Musiikkialbumien arviointiin erikoistunut Pitchfork Media -sivusto julisti Low'n 1970-luvun parhaaksi pitkäsoitoksi ja Rolling Stone -musiikkilehti rankkasi sen sijalle 249 vuonna 2003 julkaistulla Kaikkien aikojen top 500 -albumilistalla.[1][3] Low sisältyy myös Robert Dimeryn kirjaan 1001 albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään. Dimeryn mukaan erityisesti albumin instrumentaalikappaleet olivat punkrockin jälkeisellä aikakaudella tärkeitä musiikillisia kulmakiviä ja erityisen innoittuneita olivat Joy Divisionin jäsenet, jotka jopa nimesivät yhtyeensä alun perin Low'n kappaleen mukaisesti Warszawaksi.[5] Dimeryn kirjan vuonna 2010 julkaistun suomalaisen painoksen kannessa käytetään Low'n kansitaidetta.[47]

Oopperasäveltäjä Philip Glass julkaisi vuonna 1993 albumin Low Symphony, joka sisälsi yli 15-minuuttiset versiot Low'n kappaleista ”Subterraneans” ja ”Warszawa”. Levyn kolmas kappale oli Bowien ja Brian Enon kirjoittama, vuosina 1976–1979 äänitetty ”Some Are”. Alkuperäinen Bowien versio siitä löytyy bonuskappaleena Low'n vuoden 1991 CD-versiolta.[48]

Kappaleet

A-puoli

  1. Speed of Life – 2.47 (säv. David Bowie)
  2. Breaking Glass – 1.52 (säv. Bowie/Dennis Davis/George Murray)
  3. What in the World – 2.23 (säv. Bowie)
  4. Sound and Vision – 3.03 (säv. Bowie)
  5. Always Crashing in the Same Car – 3.29 (säv. Bowie)
  6. Be My Wife – 2.56 (säv. Bowie)
  7. A New Career in a New Town – 2.51 (säv. Bowie)

B-puoli

  2. Warszawa – 6.20 (säv. Bowie/Brian Eno)
  3. Art Decade – 3.44 (säv. Bowie)
  4. Weeping Wall – 3.26 (säv. Bowie)
  5. Subterraneans – 5.39 (säv. Bowie)

Vuoden 1991 uusintapainoksen bonuskappaleet

  2. Some Are – 3.24 (ennenjulkaisematon vuosina 1976–79 äänitetty kappale, säv. Bowie/Eno)
  3. All Saints – 3.35 (ennenjulkaisematon vuosina 1976–79 äänitetty kappale, säv. Bowie/Eno)
  4. Sound and Vision – 4.43 (1991 remix)

Singlet

”Sound and Vision” (1977, RCA Records)
  1. Sound and Vision – 3.03 (säv. Bowie)
  3. A New Career in a New Town – 2.51 (säv. Bowie)

”Sound and Vision” oli menestys Britanniassa nousten listan sijalle 3.[49] Vielä suurempi hitti se oli Alankomaissa, missä se oli sijalla 2 toukokuussa 1977.[50]

”Be My Wife” (kesäkuu 1977 [51], RCA Records)
  1. Be My Wife – 2.56 (säv. Bowie)
  3. Speed of Life – 2.47 (säv. Bowie)

”Be My Wife” osoittautui floppisingleksi, sillä se ei noussut Britanniassa listalle lainkaan.[7]

Kokoonpano

Painoksia

Formaatti Valtio Levy-yhtiö ja tunnus Julkaistu Lähde
LP Yhdistynyt kuningaskunta RCA PL 12030 1977 [52]
LP Saksa RCA PL 12030 1977 [53]
LP Yhdysvallat RCA Victor CPL1-2030 1977 [54]
LP Japani RCA RVP-6154 1977 [55]
LP Yhdysvallat RCA Victor AYL1-3856 1980 [54]
MC Espanja RCA Victor NK-13856 1980 [56]
LP Italia RCA YL 13856 1981 [57]
LP Japani RCA RPL-2105 1982 [58]
LP Yhdistynyt kuningaskunta RCA Internat. PL 83856 1984 [52]
CD Yhdistynyt kuningaskunta RCA PD83856 1985 [59]
CD Saksa RCA PD 83 856 1985 [60]
LP Yhdistynyt kuningaskunta EMI EMD 1027 1991 [59]
CD Yhdistynyt kuningaskunta EMI CDP 79 7719 2 1991 [59]
CD Yhdysvallat RCA RCD 10142 1991 [61]
CD Yhdistynyt kuningaskunta EMI 7243 521907 0 6 1999 [59]
CD Saksa EMI 1999 [60]
CD Yhdysvallat Virgin 7243 521907 0 6 1999 [62]
CD Venäjä ArsNova AN99-2057 1999 [63]
CD Yhdysvallat RCA PCD1-2030 2000* [61]
CD Japani EMI Toshiba TOCP-70150 2007 [64]
LP (kuva) Meksiko ORO 104/1992 2007 [65]
  • * = Vedettiin pois myynnistä.

Lähteet

  • Immonen, Tenho: David Bowie – Rockin kameleontti. Tampere: Juvenes Print, 2005. ISBN 952-5546-09-8.
  • Buckley, David: David Bowie. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 2005. ISBN 952-471-673-9.

Viitteet

  1. ↑ a b c d e Low by David Bowie – Rolling Stone Music – Music Reviews rollingstone.com. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi) Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”rollingstone” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  2. ↑ Low teenagewildlife.com. Viitattu 10.1.2011. (englanniksi)
  3. ↑ a b Top 100 Albums of the 1970s pitchfork.com. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Immonen 2005, s.90.
  5. ↑ a b c Robert Dimery: 1001 albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään, s. 380. Kiina: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2010. ISBN 978-951-0-36217-4.
  6. ↑ a b c d e f g Immonen 2005, s.91.
  7. ↑ a b c Buckley 2005, s.316.
  8. ↑ a b c Immonen 2005, s.89.
  9. ↑ Immonen 2005, s.88-89.
  10. ↑ Buckley 2005, s.305.
  11. ↑ a b Buckley 2005, s.309.
  12. ↑ Buckley 2005, s.306-307.
  13. ↑ a b c Buckley 2005, s.306.
  14. ↑ a b Buckley 2005, s.305-306.
  15. ↑ Buckley 2005, s.308-309.
  16. ↑ a b Buckley 2005, s.311.
  17. ↑ Buckley 2005, s.309-310.
  18. ↑ a b Buckley 2005, s.315.
  19. ↑ Low-albumin CD-version kansilehti, EMI TOCP-53520
  20. ↑ a b Buckley 2005, s.318.
  21. ↑ Buckley 2005, s.315-316.
  22. ↑ Buckley 2005, s.320.
  23. ↑ a b Chart Stats - David Bowie - Low chartstats.com. Viitattu 20.9.2010. (englanniksi)
  24. ↑ a b Low – David Bowie allmusic.com. Viitattu 20.9.2010. (englanniksi)
  25. ↑ Certified Awards Search bpi.co.uk/certifiedawards. Viitattu 20.9.2010. (englanniksi)
  26. ↑ a b David Bowie – Low (Album) austriancharts.at. Viitattu 20.9.2010. (saksaksi)
  27. ↑ David Bowie – Station to Station (Album) austriancharts.at. Viitattu 31.8.2010. (saksaksi)
  28. ↑ David Bowie > Charts & Awards > Billboard Albums allmusic.com. Viitattu 31.8.2010. (englanniksi)
  29. ↑ a b Immonen 2005, s.93.
  30. ↑ Immonen 2005, s.94.
  31. ↑ a b c allmusic ((( Low > Review ))) allmusic.com. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  32. ↑ a b David Bowie: Low: Kevchino Review kevchino.com. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  33. ↑ a b David Bowie - Low superseventies.com. Viitattu 20.9.2010. (englanniksi)
  34. ↑ David Bowie – Low (Album) norwegiancharts.com. Viitattu 20.9.2010. (englanniksi)
  35. ↑ David Bowie – Low (Album) swedishcharts.com. Viitattu 20.9.2010. (englanniksi)
  36. ↑ David Bowie - Low (Album) charts.org.nz. Viitattu 20.9.2010. (englanniksi)
  37. ↑ Pennanen, Timo: Sisältää hitin, levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 107. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5.
  38. ↑ Search - RPM - Library and Archives Canada collectionscanada.gc.ca. Viitattu 1.5.2010. (englanniksi)
  39. ↑ Search - RPM - Library and Archives Canada (2) collectionscanada.gc.ca. Viitattu 1.5.2010. (englanniksi)
  40. ↑ a b c Buckley 2005, s.310.
  41. ↑ Immonen 2005, s.205.
  42. ↑ a b c d Immonen 2005, s.92.
  43. ↑ Buckley 2005, s.312.
  44. ↑ Buckley 2005, s.311-312.
  45. ↑ Immonen 2005, s.92-93.
  46. ↑ a b Buckley 2005, s.317.
  47. ↑ WSOY - 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään wsoy.fi. Viitattu 20.9.2010. (suomeksi)
  48. ↑ Low Symphony teenagwildlife.com. Viitattu 10.1.2011. (englanniksi)
  49. ↑ Chart Stats - David Bowie - Sound and Vision chartstats.com. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  50. ↑ David Bowie – Sound and Vision (Nummer) dutchcharts.nl. Viitattu 19.9.2010. (hollanniksi)
  51. ↑ Be My Wife connolyco.com/discography/david_bowie. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  52. ↑ a b Immonen 2005, s.211.
  53. ↑ Immonen 2005, s.223.
  54. ↑ a b Immonen 2005, s.218.
  55. ↑ David Bowie - Low (Vinyl, LP, Album) at Discogs discogs.com. Viitattu 7.1.2011.
  56. ↑ David Bowie - Low (Cassette, Album) at Discogs discogs.com. Viitattu 7.1.2011.
  57. ↑ David Bowie - Low (Vinyl, LP, Album) at Discogs (4) discogs.com. Viitattu 7.1.2011.
  58. ↑ David Bowie - Low (Vinyl, LP, Album) at Discogs (2) discogs.com. Viitattu 7.1.2011.
  59. ↑ a b c d Immonen 2005, s.213.
  60. ↑ a b Immonen 2005, s.224.
  61. ↑ a b Immonen 2005, s.219.
  62. ↑ David Bowie - Low (CD, Album) at Discogs (3) discogs.com. Viitattu 7.1.2011.
  63. ↑ David Bowie - Low (CD, Album) at Discogs (2) discogs.com. Viitattu 7.1.2011.
  64. ↑ David Bowie - Low (CD, Album) at Discogs discogs.com. Viitattu 7.1.2011.
  65. ↑ David Bowie - Low (Vinyl, LP, Album) at Discogs (3) discogs.com. Viitattu 7.1.2011.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Low_(albumi)&oldid=10206281”