Tabula Rasa (yhtye)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee suomalaista rockyhtyettä. Muut merkitykset täsmennyssivulla.
Tabula Rasa
(19721977)
Tiedot
Tyylilaji: progressiivinen rock
Kotipaikka: Suomen lippu Kangasala
Laulukieli: suomi
Levy-yhtiöt
Love Records  

Tabula Rasa oli 1970-luvun merkittävimpiä progressiivisen rockin yhtyeitä Suomessa. Se perustettiin Kangasalla vuonna 1972. Yhtye julkaisi kaksi albumia, kunnes hajosi vuonna 1977.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tabula Rasa perustettiin Kangasalla alkuvuodesta 1972. Perustajajäsenet olivat Heikki Silvennoinen (kitara), Tapio Suominen (basso) ja Asko Pakkanen (rummut). Vaikutteita trio sai aluksi Creamilta ja myöhemmin muun muassa Jethro Tullilta ja Tasavallan Presidentiltä. Perustamisvuotenaan yhtye osallistui popyhtyeiden SM-kisoihin, jossa se sijoittui toiseksi kilpailun voittaneen Suikkiksen jälkeen. Tabula Rasan läpimurtona yleisön tietoisuuteen on pidetty esiintymistä Wigwam-yhtyeen lämmittelijänä Tampereella syksyllä 1973.[1]

Yhtye halusi lisää musiikkiinsa lisää väriä, joten siihen pyydettiin yhtyeen jäsenten ystävä Jarmo Sormunen, joka hankki huilun, ja pari viikkoa harjoiteltuaan hän oli Tabula Rasan huilisti. Pian hänet kuitenkin korvattiin pari vuotta huilua soittaneella Pekka Lehtosella. Hän kuitenkin erosi yhtyeestä jo kolmen kuukauden jälkeen. Siihen mennessä Jarmo Sormunen oli kuitenkin kehittynyt huilistina niin pitkälle, että hän liittyi uudestaan Tabula Rasaan. Kesäkuussa 1974 yhtyeeseen liittyi Ylivieskasta kotoisin oleva laulusolisti Jukka Leppilampi, joka oli aiemmin laulanut eräässä tanssiorkesterissa sekä kuopiolaisessa yhtyeessä Finnforest.[1]

Tabula Rasa pyrki luomaan omaa musikkiaan ja sävellyksistä vastasi pitkälti Heikki Silvennoinen. Tanssilavakeikoilla yhtye esitti yleisön vaatimuksesta progressiivisen rockin lisäksi tavanomaisempaa rock and rollia ja Beatles-covereita. Syksyllä 1974 Tabula Rasa kiersi Suomea Wigwamin lämmittelijänä. Yhtye teki myös Puolan-kiertueen, joka oli Suomen Ylioppilasliiton järjestämä kulttuurivaihtomatka. Alkuvuodesta 1975 yhtye teki jälleen Suomen-kiertueen Wigwamin kanssa.[1]

Huhtikuussa 1975 Tabula Rasa levytti Tukholman Marcus Music -studioilla Måns Groundstroemin tuottaman esikoisalbumin Tabula Rasa. Levyn musiikki on Jethro Tull-, King Crimson- ja Yes-vaikutteista progressiivista rockia. Sävellykset ovat yhtyeen omia ja sanoitukset kirjoitti yhtä kappaletta lukuun ottamatta Mikko Alatalo.[1]

Huilisti Jarmo Sormunen oli jo ennen levyn tekoa päättänyt lähteä yhtyeestä. Häntä seurasi rumpali Asko Pakkanen, joka kyllästyi lavakeikkailuun, ja siirtyi suorittamaan siviilipalvelustaan. Samoihin aikoihin yhtyeeseen liittyi klassisen koulutuksen omaava kosketinsoittaja Jarno Sinisalo, jota ehdotti Coitus Int -yhtyeen Eetu Tuominen. Rumpalin puutteessa yhtye teki kaksi keikkaa niin, että toisella kerralla Tabula Rasa käytti lainarumpalia, ja toisessa esiintymisessä rumpuja soittivat vuorotellen Silvennoinen ja Tapio Suominen. Lopulta uudeksi rumpaliksi liittyi hajonneesta Coitus Intistä Juke Aronen. Heinäkuussa 1975 Tabula Rasa alkoi keikkailla Mikko Alatalon kanssa, ja syksyllä Aronen ja Sinisalo kuuluivat Alatalon ja Juice Leskisen yhteiskiertueen yhtyeessä.[1]

Vuonna 1976 yhtyeen toimintaa häiritsi solisti Jukka Leppilammen siviilipalvelus. Helmi-huhtikuun aikana yhtye levytti jälleen Tukholman Marcus Musicissa toisen albuminsa Ekkedien tanssi, jonka tuottivat Tapio Korjus ja Jukka Gustavson. Suurin osa kappaleista on esikoisalbumin tavoin Mikko Alatalon kirjoittamia. Sävellyksistä vastasi yhtä lukuun ottamatta yksin Heikki Silvennoinen. Levyn ilmestyttyä, Leppilampi erosi yhtyeestä uskonnollisista syistä. Hänet korvasi Jukka Salmela.[1]

Keväällä 1977 ilmestyi Juice Leskisen sanoittama single ”Rakastatko vielä kun on ilta?”. B-puolen kappale ”Yksin” oli Mikko Alatalon sanoitus. Elokuun lopulla 1977 Alatalo perusti Coitus Inc. -yhtyeen, johon liittyivät Tabula Rasasta Silvennoinen ja Juke Aronen. Tabula Rasan oli vielä tarkoitus jatkaa harrastepohjalta, mutta tämä ei toteutunut.[1] Silvennoinen on sanonut yhtyeen lopettamisen liittyneen myös muihin asioihin, kuten progressiivisen rockin hiipumiseen ilmiönä sekä joidenkin yhtyeen jäsenten uskoontuloon.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”Prinssi” / ”Lähtö” (LRS 2096) 1975
  • ”Rakastatko vielä kun on ilta” / ”Yksin” (SINGLE, LRS 2175) 1977

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Lehtonen, Esko: Suomalaisen rockin tietosanakirja 2, s. 580–582. Fanzine Oy, 1983. ISBN 951-9287-09-4.