Sotalapset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee lasten evakointia sota-aikana. Sotalapset on myös dokumenttielokuva vuodelta 2003.
Suomalaiset sotalapset Turussa.
Sotalasten muistoksi Haaparantaan pystytetty muistomerkki.
Sotalapsen nimilappu ja tuntolevy

Sotalapset (ruots. finländska krigsbarn) ovat lapsia, jotka lähetettiin Suomesta toista maailmansotaa pakoon muihin Pohjoismaihin, lähinnä Ruotsiin. Talvi- ja jatkosodan aikana 19391945 Suomesta siirrettiin Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan yhteensä lähes 80 000 lasta. Ruotsiin vietiin tai lähti noin 72 000 lasta, Tanskaan 4 200 ja Norjaan noin sata lasta ja äitiä. Noin 15 500 heistä jäi palaamatta Suomeen.[1]

Tausta ja toteutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodan aikana Ruotsissa levisi tunnuslause Finlands sak är vår! ("Suomen asia on meidän!"). Maa tarjosi heti turvapaikkaa Suomen lapsille. Suomi olisi halunnut auttamisen tapahtuvan ensisijaisesti Suomessa ja kieltäytyi aluksi. Ruotsalaiset hyväntekeväisyyttä harjoittavat naiset sopivat asiasta Carl Gustaf Emil Mannerheimin kanssa. Ruotsi oli jo aikaisemmin ottanut vastaan sotalapsia, mutta ei näin suurta määrää.[2]

Ensimmäiset sotalapset matkustivat Turusta Tukholmaan 15. joulukuuta 1939 Arcturus-laivalla. Valtaosa lapsista kuljetettiin myöhemmin rautateitse pimennetyin ikkunoin varustetuilla junilla Tornion-Haaparannan raja-aseman kautta. Ensisijaisesti mukaan otettiin kaupunkilaislapsia – kaupungit olivat yleensä myös suurimman pommiuhan kohteita. Talvisodan päätyttyä lapsia palautettiin Suomeen, mutta jatkosodan aikana lapsia vietiin Ruotsiin uudelleen. Palautukset Ruotsista jatkuivat läpi koko 1940-luvun.[2]

Järjestäytyminen ja muistamiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskustelu sotalapsista käynnistyi Neuvostoliiton sortumisen jälkeen 1990-luvulla. Sotalapset järjestäytyivät ja perustivat ensimmäisen yhdistyksensä Suomessa vuonna 1991 ja Ruotsissa vuotta myöhemmin.[3]

26. huhtikuuta 2005 paljastettiin Haaparannalla kuningas Kaarle XVI Kustaan ja presidentti Tarja Halosen läsnä ollessa sotalasten muistolle omistettu, helsinkiläisen arkkitehti Anna Jäämeri-Ruusuvuoren tekemä sotalapsipatsas.[4]

Muistolaattoja ja -merkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotalapset on Erja Dammertin ohjaama suomalainen dokumentti- ja opetuselokuva vuodelta 2003. Se voitti Parhaan dokumentin Jussin.

Äideistä parhain on Klaus Härön ohjaama elokuva vuodelta 2005, ja se pohjautuu Heikki Hietamiehen 1992 julkaistuun samannimiseen kirjaan. Elokuva oli Suomen ehdokas parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkinnon saajaksi, mutta se ei päässyt varsinaiselle ehdokaslistalle.

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kavén, Pertti: Sotalapset. Toiveet ja todellisuus. Minerva, 2011.
  • Sinikka Ortmark Almgren: Du som haver barnen kär, 1989 LT-förlag, senaste upplagan 2003 Sinoa Information
  • Sinikka Ortmark Almgren: Var blir maskrosor gulast, Sinoa Information 2003
  • Redaktör Sinikka Ortmark Almgren: Krigsbarns erinran, Riksförbundet finska krigsbarn, 2003
  • Sinikka Ortmark Stymne; Kära mamma, Sinoa Information, 2013

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kavén, Pertti: Humanitaarisuuden varjossa : Poliittiset tekijät lastensiirroissa Ruotsiin sotiemme aikana ja niiden jälkeen, Oy Nord Print Ab, Helsinki, 2010, ISBN 978-952-92-8318-7

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sotalapsiliitto Sotalapsi.fi
  2. a b Historiallinen tausta: Suomen sotalapset Äideistä parhain -elokuvan tiedote. Lähteet: Kavén, Pertti: 70 000 pientä kohtaloa – Suomen sotalapset. Otava, 1985 ja Suomen Pakolaisapu
  3. Pertti Kavén, s. 261-266
  4. Ruotsin kuningas paljasti sotalapsipatsaan MTV3 2005
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sotalapset.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]