Äideistä parhain (elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Äideistä parhain
Äideistä parhain.jpg
Ohjaaja Klaus Härö
Käsikirjoittaja Jimmy Karlsson
Antti Tuuri
Kirsi Vikman
Tuottaja Ilkka Matila
Pääosat Topi Majaniemi
Marjaana Maijala
Esko Salminen
Michael Nyqvist
Maria Lundqvist
Aino-Maija Tikkanen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomen lippu Suomi
Tuotantoyhtiö Matila Röhr Productions Oy
Ensi-ilta 2005
Kesto 108 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
ruotsi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Äideistä parhain on Suomen vuoden 2006 Oscar-ehdokkaaksi valittu draamaelokuva, joka sai ensi-iltansa 30. syyskuuta 2005. Pääosia Klaus Härön ohjaamassa elokuvassa esittävät Topi Majaniemi, Marjaana Maijala, Esko Salminen, Aino-Maija Tikkanen, Michael Nyqvist sekä Maria Lundqvist.

Elokuva Äideistä parhain pohjautuu samannimiseen Heikki Hietamiehen kirjoittamaan romaaniin Äideistä parhain. Elokuvan tarina sijoittuu talvi- ja jatkosodan aikaan, jolloin Suomesta evakuoitiin Ruotsiin yli 70 000 sotalasta.

Elokuva kertoo yhdeksänvuotiaan Eeron tarinan evakkolapsena Skånessa. Väliin leikataan aikuisen Eeron keskusteluja iäkkään äitinsä kanssa kipeistä sodanajan tapahtumista.

Elokuvaa kuvattiin syyskuusta joulukuuhun 2004. Välissä oli todennäköisesti kuvaustauko.

Elokuva on saanut maailmalla paljon kehuja ja se on voittanut paljon kansainvälisiä elokuvapalkintoja. Härön filmistä on pidetty esimerkiksi Virossa, Ruotsissa, Egyptissä, Kanadassa, Italiassa ja Saksassa. Helmikuussa 2006 elokuva voitti kolme Jussi-patsasta.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuva kertoo Eero Lahti -nimisen pojan (lapsena Topi Majaniemi, aikuisena Esko Salminen) tarinan. Eeron isän (Kari-Pekka Toivonen) kaaduttua talvisodassa pojan äiti (Marjaana Maijala) vaipuu syvään masennukseen ja päättää lähettää pojan sotalapseksi Ruotsiin. Ruotsissa Eero sijoitetaan erääseen skånelaiseen perheeseen. Tarina kuvaa muun muassa Eeron hankaluuksia ylittää ruotsin kielimuuri sekä hänen uuden äitinsä Signen (Maria Lundqvist) tuntemaa mielipahaa, sillä kasvattiäiti olisi tahtonut perheeseen pojan sijasta tytön. Sen lisäksi Eero ikävöi kovasti takaisin biologisen äitinsä luokse ja pelkää jatkuvasti joutuvansa hylätyksi.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansan Uutisten Viikkolehden Harri-Ilmari Moilanen arvioi vuoden 2009 televisioesityksen aikaan, että elokuva käsittelee kipeitä ihmissuhdeasioita. Härön viileä ohjaus, ja epätasainen näyttelijätyöskentely eivät kuitenkaan täysin onnistu tihentämään tunneilmastoa: varsinainen huipentuma puuttuu. Asiaa ei Moilasen mielestä edesauta Tuomas Kantelisen raskassoutuisena vellova musiikki. Nykyhetkeä ja menneisyyttä filmi hänestä joka tapauksessa yhdistelee elävästi.[1]

Ilta-Sanomien Timo Malmin (2011) mukaan Hietamiehen romaanin filmatisointi on ”koskettava, mutta samalla laskelmoivan ylitunteellinen.” Jarkko T. Laine on tallentanut vaikuttavasti suomalaisesta maisemasta poikkeavat Skånen pellot ja merenrannat. Ohjaajan kosiskelutaipumusta korostaa Malmin mielestä Tuomas Kantelisen pahimmillaan Hollywood-sentimentaalinen musiikkimatto.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Harri-Ilmari Moilanen: Testissä perheonni. Kansan Uutiset/Viikkolehti/Tv&Radio, 2009, nro viikko 52, s. 7.
  2. Timo Malmi: Sotalapsi saa kodin. Ilta-Sanomat, 2011, nro 9.5., s. 37.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.