Sabine Dardenne

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sabine Dardenne
Syntynyt 28. lokakuuta 1983 (ikä 30)
Belgian lippu Belgia

Sabine Dardenne (s. 28. lokakuuta 1983[1]) on belgialainen tyttö, jonka Marc Dutroux sieppasi 28. toukokuuta 1996. 80 päivää kestäneen vankeuden jälkeen Belgian poliisi pelasti Dardennen ja kuusi päivää siepattuna olleen 14-vuotiaan Laetitia Delhezin samasta kellarista. Molemmat todistivat Dutroux'ta vastaan oikeudenkäynnissä vuonna 2004.

Sieppaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sabine Dardenne siepattiin maanantaiaamuna 28. toukokuuta 1996. Hän lähti yksin pyörällä koulumatkalle, joka kesti yleensä noin viisitoista minuuttia. Kello oli puoli kahdeksan, kun hän oli pyöräillyt kolmasosan matkasta. Silloin vanha asuntoauto ajoi hänen rinnalleen ja sivuovi avattiin. Sen kautta Dutroux veti Dardennen auton sisälle Michel Lelièvren ajaessa. Tapahtumalla ei ollut silminnäkijöitä varhaisesta ajankohdasta johtuen.[2] Dutroux käski kuljettajaa pysäyttämään ajoneuvon hetkeksi ja hakemaan myös pyörän ja koululaukun sisälle. Matkan aikana Dutroux yritti huumata Dardennen lääkkeillä, mutta ei onnistunut syöttämään hänelle kaikkia pillereitä.[3] Kaksi tuntia kestäneen matkan päätteeksi Dardenne ahdettiin matka-arkkuun, jossa hänet kuljetettiin Dutroux'n taloon.

Vankeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dardenne vietti ensimmäiset kolme päivää kahlittuna sänkyyn ilman vaatteita. Hänellä oli ainoastaan mahdollisuus käyttää vieressä olevaa pottaa. Seksuaalinen hyväksikäyttö alkoi toisena päivänä ja siksi aikaa Dutroux päästi Dardennen kahleista viedäkseen hänet makuuhuoneeseensa. Hän myös valokuvasi tyttöä.[4] Samoihin aikoihin hän alkoi myös aivopestä tyttöä kutsumalla itseään tämän pelastajaksi. Hän väitti kidnappauksen taustalla olleen jokin asia, jonka Dardennen isä aikoinaan teki ja Dutroux oli itse asiassa pelastanut hänet pahempien kidnaappaajien kynsistä. Sen jälkeen hän sanoi, että tytön vanhemmat eivät suostuneet maksamaan mittavia lunnaita, joita rikollisjoukko vaati. Lopulta Dardenne oli vakuuttunut, että ainoa keino selvitä hengissä oli pysyä sisällä talossa ja olla vaiti. Hän ei silti pitänyt seksuaalista hyväksikäyttöä normaalina eikä pystynyt ymmärtämään, miten se liittyi hänen suojeluunsa.[5]

Kolmannen päivän lopussa Dutroux vei Dardennen kellariin, jossa hän viettäisi lopun vankeusaikansa. Paikka oli vain metrin leveä ja kolme metriä pitkä. Siellä oli hajoamaisillaan oleva patja, potta, hylly, kaksi hehkulamppua ja televisio, jota pystyi kuitenkin käyttämään ainoastaan Segan pelaamiseen. Dutroux väitti rakentaneensa paikan ainoastaan Dardennea varten, jotta rikollisjoukko ei löytäisi häntä. Lopulta hän sai myös tytön uskomaan, että hänen vanhempansa eivät edes yritä löytää häntä ja todennäköisesti uskovat tämän kuolleen. Päivät seurasivat samaa kaavaa: Dardenne pelasi pelejä ja teki koulutehtäviään, kunnes Dutroux tuli hakemaan hänet yläkertaan makuuhuoneeseensa. Ruoka oli aina huonolaatuisempaa kuin se mitä Dutroux söi ja suihkussa hän sai käydä ainoastaan, jos Dutroux pesi hänet itse.[6]

Dutroux antoi Dardennen kirjoittaa vanhemmilleen, mutta ei koskaan postittanut kirjeitä. Sen sijaan hän luki ne ja vastasi niihin sanallisesti omien päämääriensä mukaisesti. Dardennen ehdotettua soittaa vanhemmilleen Dutroux sanoi, että puhelimessa oli suora yhteys rikollisjoukon päämajaan ja tyttö tapettaisiin heti, jos hän yrittäisi soittaa.[7]

Laetitia Delhez[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vankeutensa loppuvaiheessa Dardenne pyysi Dutroux'ta tuomaan hänelle ystävän seuraksi, sillä hän oli tylsistynyt. Lopulta Dutroux lupasi toteuttaa toiveen, mutta sieppasi toisen tytön, 14-vuotiaan Laetitia Delhezin. Dardenne tapasi hänet kahlittuna vuoteeseen vankeutensa 77. päivänä. Myöhemmin hän sanoi katuvansa pyyntöään loppuelämänsä, ja koki olevansa syypää Delhezin sieppaukseen ja hyväksikäyttöön.[8] Delhez oli huumattu vahvemmin kuin Dardenne ensimmäisenä päivänään, joten hän ei pystynyt hahmottamaan tilannetta, vaikka huomasikin, että molemmille oli selitetty sama tarina rikollisjoukosta. Hän kuitenkin tunnisti Dardennen julisteista, joita oli ympäri Belgiaa, mutta Dardenne ei uskonut häntä aivopesun vuoksi.[9]

Vapauteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisin kuin Dardennen tapauksessa, Delhezin sieppauksella oli silminnäkijöitä. Yksi heistä muisti puolet rekisterikilvestä, mikä johdatti poliisin Dutroux'n jäljille, sillä hänellä oli jo ennestään pitkä rikosrekisteri.[10] Hänet vangittiin 13. elokuuta 1996. Tässä vaiheessa poliisi uskoi löytävänsä ainoastaan Delhezin elossa. Dutroux lopulta johdatti poliisin itse talonsa kellariin ja 15. elokuuta molemmat tytöt vapautettiin. Vasta poliisiasemalla Dardennelle selvisi, ettei mitään rikollisjoukkoa ollutkaan ja että hänen vanhempansa olivat etsineet häntä koko ajan.[11]

Oikeudenkäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeudenkäynti järjestettiin Arlonin pikkukaupungissa 1. maaliskuuta – 22. kesäkuuta 2004.

Oikeudenkäynti alkoi Arlonissa 1. maaliskuuta 2004, lähes kahdeksan vuotta Dutroux'n pidätyksen jälkeen,[12] ja sen arvioitiin maksavan 4,5 miljoonaa euroa.[13] Syytettyinä olivat myös Dardennen sieppauksen aikana autoa ajanut Michel Lelièvre, Dutroux'n vaimo Michele Martin ja liikemies Jean-Michel Nihoul. Alun perin uskottiin, että Dardenne olisi ollut Rohypnolin vaikutuksen alaisena koko vankeusajan eikä siten pätevä todistaja.[14] Hänen asianajajansa sai kuitenkin asian selvitettyä ja Dardenne antoi lausuntonsa 19. ja 20. huhtikuuta. Hän kertoi olosuhteistaan vankeuden aikana ja aivopesusta. Hänen ei kuitenkin tarvinnut kertoa raiskauksista, sillä hän oli kuvaillut teot tarkasti sieppausaikana kirjoittamissaan kirjeissä, jotka löytyivät talosta kotietsinnän myötä. Kirjeet luettiin ääneen oikeussalissa ennen muita lausuntoja. Dardenne olisi halunnut antaa lausuntonsa yksityisesti, mutta hänen asianajajansa Maître Rivière kehotti häntä tekemään sen julkisesti, jotta ihmiset eivät luulisi hänellä olevan jotain salattavaa.[15] Lausuntojen jälkeen Michele Martin pyysi anteeksi Dardennelta sitä ettei puuttunut Dutroux'n toimiin. Dardenne ei kuitenkaan hyväksynyt anteeksipyyntöä.[16]

Viikko lausuntojen jälkeen Dardenne, Delhez, joukko tuomareita, uhrien perheenjäseniä ja Marc Dutroux kävivät tutustumassa taloon, jossa tyttöjä pidettiin vangittuina. BBC:n uutisten mukaan Dardenne ja Delhez halusivat oppia hyväksymään asian ja toivoivat myös läsnäolijoiden ymmärtävän, missä olosuhteissa he oleskelivat. Valamiehistö alkoi neuvotella 14. kesäkuuta ja kävi läpi 400 000 sivua todisteita, joihin kuului 500 todistajan lausunnot. Alun perin parin kuukauden mittaiseksi arvioitu oikeudenkäynti loppui 22. kesäkuuta. Dutroux sai elinkautisen, jota hallitus pystyisi tarpeen mukaan jatkamaan, vaikka hän pääsisikin ehdonalaisuuteen.[17]

Kirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanninkielisen laitoksen kansikuva.

Dardenne kertoo koettelemuksestaan oikeudenkäynnin jälkeen julkaistussa kirjassa, joka on käännetty englanniksi nimellä I Choose to Live. Hän sanoo kirjoittaneensa teoksen, jotta ihmiset eivät enää kysyisi häneltä aiheesta ja jotta pedofiileja ei enää vapautettaisi hyvän käytöksen vuoksi.[18] Kirja kertoo koko 80 päivän vankeusajasta ja julkisuudesta sen jälkeen sekä vuonna 2004 pidetystä oikeudenkäynnistä, jossa Marc Dutroux tuomittiin. Kaikkein yksityiskohtaisimmat seksuaaliset koettelemukset Dardenne kuitenkin jätti kirjasta pois.[18] Guardian kuvaili kirjaa rohkeaksi ja kunnioitusta herättäväksi.[19]

Elämä sieppauksen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotiin palattuaan Dardenne kieltäytyi hänelle tarjotusta psykoterapiasta, sillä hän ei kokenut sitä tarpeelliseksi. Hän kävi kuitenkin kerran, rikostutkijan pyynnöstä.[20] Hänen perheensä taas joutui lopulta turvautumaan terapiaan. Dardenne halusi elää elämäänsä aivan kuten ennen, ja hän pyöräili kouluun edelleen samaa reittiä, vaikka hänen äitinsä vastusti sitä kuten myös muuta ulkoilua. Hän myös palasi kouluun heti lukukauden alussa, vaikka hänelle ehdotettiin pidennettyä lomaa, sillä hän oli viettänyt suurimman osan kesälomastaan Dutroux'n luona.[21] Lehdistö tarkkaili perheen elämää talon ulkopuolella, mutta Dardennen asianajaja onnistui lopulta palauttamaan heidän yksityisyytensä tytön alaikäisyyteen vedoten.[22]

20. lokakuuta 1996 järjestettiin Belgian historian suurin mielenosoitus, jota kutsuttiin nimellä "valkoinen marssi". Dardenne ja Delhez osallistuivat tapahtumaan perheidensä kanssa kuten myös 250 000 muuta belgialaista.[23] Mielenosoituksessa arvosteltiin myös viranomaisia siitä, että he olivat jättäneet paljon vihjeitä huomioimatta, mikä lopulta saattoi johtaa muiden tyttöjen kuolemaan. Yksi protestiaiheista oli tutkija Connerotten erottaminen siitä syystä, että hän oli ollut illallisella uhrien perheiden kanssa. Myös Dardenne oli ollut mukana, mutta sanoo, ettei vaihtanut sanaakaan miehen kanssa.[22]

Dardenne kertoi vuonna 2005, etteivät hänen perheensä sisäiset välit olleet koskaan kovin läheiset eikä asia muuttunut sieppauksen jälkeenkään. Hänen vanhempansa erosivat myöhemmin ja hän muutti pois kotoa 18-vuotiaana. Perheen äiti kuoli syöpään alkuvuodesta 2005. Silloin Dardenne asui poikaystävänsä kanssa Tournaissa ja kävi Brysselissä töissä. Hän kuitenkin sanoi harkitsevansa ammatinvaihdosta toimistotöistä poliisiksi.[24]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiset lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. I Choose to Live, s. 4
  2. I Choose to Live, s. 8
  3. I Choose to Live, s. 11
  4. I Choose to Live, s. 19
  5. I Choose to Live, s. 20
  6. I Choose to Live, s. 30
  7. I Choose to Live, s. 42
  8. I Choose to Live, s. 170
  9. I Choose to Live, s. 95
  10. I Choose to Live, s. 108
  11. I Choose to Live, s. 110
  12. A Trial to Remember Turner Entertainment Digital Network. Viitattu 28.9.2007. (englanniksi)
  13. After Seven Years, A Trial Turner Entertainment Digital Network. Viitattu 28.9.2007. (englanniksi)
  14. I Choose to Live, s. 151
  15. I Choose to Live, s.155
  16. I Choose to Live, s. 165
  17. Conviction Turner Entertainment Digital Network. Viitattu 29.9.2007. (englanniksi)
  18. a b Juliette Hughes, Lucille Hughes: I choose to live 4.6.2005. The Age Company. Viitattu 28.9.2007. (englanniksi)
  19. Louise France: Don't waste pity on me 15.5.2005. Guardian. Viitattu 28.9.2007. (englanniksi)
  20. I Choose to Live, s. 125
  21. I Choose to Live, s. 128
  22. a b I Choose to Live, s. 131
  23. Belgium in mourning 23.4.1998. BBC. Viitattu 29.9.2007. (englanniksi)
  24. Torture in the laughter 16.4.2005. The Standard Newspaper. Viitattu 29.9.2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Torture in the laughter (Sabine Dardennen haastattelu yhdeksän vuotta sieppauksen jälkeen) 16.4.2005. The Standard Newspaper. Viitattu 29.9.2007. (englanniksi)