Matkailuauto

Wikipedia

Ohjattu sivulta Asuntoauto
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Matkailuauto (puoli-integroitu)

Matkailuauto eli asuntoauto on auto, johon on rakennettu tila asumista varten. Matkailuautot on yleensä tarkoitettu lyhytaikaiseen asumiseen retkien ja matkojen aikana, jolloin ne toimivat vaihtoehtona hotelleille, teltoille tai asuntovaunuille.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Rakenne

Useimmat tehdasvalmisteiset matkailuautot rakennetaan suurten autotehtaiden pakettiautomallien pohjalle. Tällöin niiden hinnat saadaan laskettua paljon pienemmiksi, kun koko autoa ei tarvitse rakentaa tyhjästä yksinomaan matkailukäyttöä varten. Koritehtaat tilaavat vain autojen rungot autotehtailta, ja rakentavat niiden päälle erimallisia asunto-osia. Useimmat matkailuautot pyritään tekemään kevytrakenteisiksi, jotta ne olisivat paitsi taloudellisempia, myös suuremman ostajakunnan saatavilla, sillä Suomessa henkilöauton kuljettamiseen oikeuttava B-luokan ajokortti riittää vain ajoneuvoihin, joiden kokonaismassa on enimmillään 3 500 kg.[1] Koska auton runko on jo melko painava, matkailuautojen korirakenteet ja kaapistot ovatkin hyvin kevytrakenteiset. Suurimmat ja kalleimmat mallit painavat kuitenkin useampia tonneja, mutta vaativat kuljettajaltaan C-luokan kuorma-autokortin. Alle 3 500 kg painavilla matkailuautoilla on joko 80 km/h tai 100 km/h nopeusrajoitus, joka riippuu auton varusteista.[2]

[muokkaa] Varusteet

Matkailuautossa tulee Suomen lain mukaan olla istuimia ja pöytä, makuupaikkoja, keittomahdollisuus ja säilytystiloja.[3] Istuimet ja pöytä saavat olla sellaiset, että ne sopivasti taiteltuna muodostavat makuusijat. Keittomahdollisuus on useimmissa autoissa ratkaistu kaasuliedellä, joka on käytännöllisempi kuin sähköliesi. Useimmissa autoissa on näiden lisäksi paljon muitakin varusteita, muun muassa asunto-osan erillinen lämmitys, jääkaappi, tiskiallas ja juokseva vesi, WC, valaistus, takatalli polkupyörälle tai mopolle sekä kalliimmissa malleissa myös suihku, lattialämmitys, televisio digisovittimella, ulkoseinän markiisi ja erillinen asunto-osan ilmastointi. Satojatuhansia maksavissa luksusmalleissa on jotakuinkin kaikkea, mitä normaalissakin asunnossa voi olla, kuten kiviset keittiötasot, sähköuuni, pesukone, ylelliset tilat ja sisustusmateriaalit tai vaikkapa pieni auto takatallissa. Matkailuautojen yleisin väri on aina ollut valkoinen, mutta nykyään myös monet muut värit ovat saaneet suosiota. Lähes kaikki matkailuautot nykyään ovat dieselkäyttöisiä ja manuaalivaihteisia, vaikka automaattivaihteet ovat pakettiautojen teknisen kehityksen myötä saavuttaneet myös suosiota.

[muokkaa] Alkovimallinen matkailuauto

Alkovimalli on yleisin matkailuautotyyppi ja helpoimmin tunnistettava, sillä sen pakettiautomaisen ohjaamon päällä on kiinteäksi makuutilaksi varattu alkovi. Tämä vapauttaa auton takaosasta huomattavasti lisätilaa, jolloin sinne voidaan rakentaa jotain muuta tai jättää se avarammaksi. Alkovimallin huonoja puolia ovat suurehko kulutus, jonka lisääntynyt ilmanvastus väistämättä tuo muassaan, ja heikentynyt näkyvyys alkovin ohi. Se on kuitenkin säilyttänyt suosionsa vuosien saatossa.

[muokkaa] Puoli-integroitu matkailuauto

Nyttemmin yleistynyt malli on nk. puoli-integroitu matkailuauto, joka ulkonäöltään muistuttaa alkovimallia, sillä siinäkin ohjaamo on vastaavan pakettiautomallin kanssa sama. Erona kuitenkin on paljon pienempi alkovi, joka toimii joko säilytystilana, tai jossa on ylös nostettava sänky. Yön ajaksi sänky lasketaan ohjaamon penkkien päälle, jolloin tilaa jää riittävästi nukkumiseen. Matkustamisen ajaksi sänky taas nostetaan yläasentoon, jolloin se ei vie suurta hukkatilaa ajettaessa. Pienempi ja virtaviivaisempi alkovi myös pienentää polttoaineen kulutusta.

[muokkaa] Integroitu matkailuauto

Kalleimpia matkailuautotyyppejä on integroitu matkailuauto, jossa koko ohjaamo rakennetaan uudestaan sopimaan paremmin asunto-osan kanssa yhteneväksi suuremmaksi tilaksi. Tällöin asunto-osan ja ohjaamon välillä ei ole selvästi erottuvaa rajaa, kuten yllä mainituissa malleissa, vaan auto on sisältä ja ulkoa yhtenäinen kokonaisuus. Etuna ovat suuret sisätilat, näkyvyys korkealta ja isoista ikkunoista sekä varustelu, mutta huonona puolena on suuri hinta.

[muokkaa] Retkeilyauto

Pienin ja ketterin matkailuautotyyppi on retkeilyauto, eli isohko pakettiauto, jonka kuormatila on muutettu sisäpuolelta asunto-osaksi, mutta joka ulkoapäin muistuttaa enemmän pakettiautoa. Retkeilyautot ovat hieman huomaamattomampia liikenteessä kuin edellä mainitut matkailuautot, mutta sisältävät lähes samat varusteet. Retkeilyautojen huonoja puolia ovat asuinosan peltiset ohuehkot seinät, joka taas rajoittaa eristeen määrää seinän välissä. Täten retkeilyautot sopivat paremmin kesäkauden käyttöön lämmitystä, ja asuinosan lämmön ylläpitämistä ajatellen. Myös pienet sisätilat verrattuna matkailuautoihin saattavat tuottaa ongelmia, vaikka ne yleensä ovatkin kahdelle hengelle riittävät. Etuja retkeilyautossa asuntoautoihin verrattuna ovat pienet ulkomitat, ketteryys kaupunkiajossa ja pieni kulutus.

[muokkaa] Muut

Jotkut ihmiset eivät pidä tehdasvalmisteisista matkailuautoista tai kokevat ne liian kalliiksi tai riittämättömiksi, jolloin he rakentavat itse omat autonsa. Useimmat omavalmisteiset matkailuautot tehdään vanhempiin pakettiautoihin, erikoisautoihin tai linja-autoihin. Monien orkestereiden "keikkabussit" tai motocross-tallien kuljetusautot ovatkin tosiasiassa matkailuautoja, vaikka ovatkin kooltaan jopa 12 m pitkiä. Suomen melko vapaa lainsäädäntö yli 6 000 kg painavien autojen suhteen antaa rakentajille mahdollisuudet monenlaisiin ratkaisuihin,[4] joihin kuuluvat esimerkiksi sauna, henkilöauton kuljetusmahdollisuus, nukkumapaikat jopa yhdeksälle, täysin varusteltu keittiö ja muita haluttuja varusteita. Suurimmat matkailuautoprojektit perustuvat kaksikerroksisille nivellinja-autoille,[5] mitä suuremmaksi ei juuri lainsäädännön rajoissa päästä.

[muokkaa] Lainsäädäntö

[muokkaa] Verotus

Pääsääntöisesti matkailuautot ovat autoverovapaita, kunhan seuraavat ehdot pätevät:

  • auton omamassa on vähintään 1 875 kiloa
  • auton sisäkorkeus on vähintään 1,9 metriä alueella, jonka leveys on vähintään 0,4 metriä ja pituus vähintään 40 prosenttia asunto-osan pituudesta.[6]

[muokkaa] Valmistajia

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Ajokorttiasetus 7.9.1990/845 (1 luku, 5 §, mom. 4) Finlex. 7.9.1990. Eduskunta. Viitattu 15.3.2008.
  2. ↑ Asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä 4.12.1992/1257 (2 luku, 3 §, 1. c) -kohta ja 1a.-kohta) Finlex. 4.12.1992. Eduskunta. Viitattu 15.3.2008.
  3. ↑ Ajoneuvolaki 11.12.2002/1090 (3 luku, 2 §) Finlex. 11.12.2002. Eduskunta. Viitattu 15.3.2008.
  4. ↑ Autoverolaki 29.12.1994/1482 (5 luku, 21 §, mom. 3) Finlex. 29.12.1994. Eduskunta. Viitattu 15.3.2008.
  5. ↑ Der Bus 29.12.1994. Viitattu 15.3.2008. (englanniksi)
  6. ↑ AKE - Autovero Suomessa Viitattu 15.3.2008.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Matkailuauto
Henkilökohtaiset työkalut