Reino Palmroth

Wikipedia
Ohjattu sivulta Reino Hirviseppä
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Reino Palmroth

Reino Wilhelm Palmroth (2. huhtikuuta 1906 Ruovesi2. toukokuuta 1992 Helsinki) oli sanoittaja ja radiotoimittaja, kirjailija ja majuri. Hänet tunnettiin erityisesti nimimerkeillään Palle ja Reino Hirviseppä, joista ensimmäistä hän käytti sanoittaessaan muun muassa kupletteja ja poliittisesti kantaaottavia lauluja, jälkimmäistä taas kirjailija- ja runoilijanimenä sekä erilaisissa vakavamielisemmissä teoksissa. Palmroth on suomalaisen iskelmä- ja lauluperinteen merkkihahmoja.

Palmroth toimitti 1930-luvulla suosittuja revyitä Yleisradiossa. Toisen maailmansodan aikana hän työskenteli valtion propagandatoimistossa ja sanoitti lauluja, joilla nostatettiin taisteluhenkeä. Monet näistä lauluista kiellettiin sodan jälkeen. Niistä ehkä tunnetuin oli "Silmien välliin" -sotakupletti. Vakavammista lauluista tunnetaan paatoksellinen ja nationalistinen Akateemisen Karjala-Seuran marssi ja äärioikeistolaiselle Isänmaalliselle Kansanliikkeelle sanoitettu "Talonpoikaismarssi", jotka levytti vuonna 1935 IKL:n omistama Mustan Karhun Yhtye.[1] Palmroth ideoi ja järjesti sota-aikana useimmiten Helsingin messuhallista radioidut suositut asemiesillat, joissa esiintyivät tuon ajan nimekkäimmät viihdetaiteilijat. Asemiesiltoja järjestettiin vuosina 1941–1944 kaikkiaan 125.[2]

Palmroth oli myös perustamassa Iloista Teatteria. Teatteri jouduttiin kuitenkin lakkauttamaan lähinnä poliittisista syistä. Iloisen Teatterin tilalle perustettiin Punainen mylly, jonka toimintaan Palmroth ei enää osallistunut.

Palmroth oli pitkään Sotamuseon intendentti ja siinä tehtävässä vastuussa muun muassa sodanaikaisesta sotasaalisnäyttelystä. Tämän perusteella suomalaiset kommunistit yrittivät saada hänet syytteeseen asekätkennästä. Asekätkentäsyyte raukesi pian. Palmroth katsoi kuitenkin parhaaksi vetäytyä intendentin tehtävästä oma-aloitteisesti.

Myöhemmissä radiopakinoissaan Palmroth muisteli humoristiseen sävyyn esimerkiksi upseerin uraansa ja saamaansa sotilaskoulutusta.

Siviilissä Palmroth toimi muun muassa Chymoksen sosiaali- ja mainospäällikkönä, Suomi-Filmin myyntipäällikkönä ja elokuvavalmistamo Opuksen toimitusjohtajana.[3]

Myöhemmällä iällä Palmroth esiintyi julkisesti heinäkuussa 1971 Yleisradion uutislähetyksessä juuri kuolleen jazzlegenda Louis Armstrongin muistosanat.lähde?

Palmroth sai kamarineuvoksen arvon vuonna 1982.[4]

Perhe ja suku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palmrothin ensimmäinen vaimo oli oopperalaulaja Aulikki Rautawaara. Hänen toinen puolisonsa oli Mary Apostol vuosina 1932–1953 ja kolmas Kaija Lanekari (Ukkonen) vuosina 1954–1990.

Reino Palmrothin vanhin veli oli runoilija Mikael Vasunta (oik. Yrjö Mikael Palmroth (Hirviseppä)) (1891–1935), joka esiintyi Yrjö Hirvisepän nimellä pääosassa Teuvo Pakkalan 1920-luvun alkupuolella tekemässä elokuvassa Sotapolulla.[5]

Hänen toinen veljensä Toivo Palmroth (1903–1947) vaikutti säveltäjänä sekä 1930-luvulla muutaman kotimaisen elokuvan miespääosassa salanimellä Toivo Palomurto. Elokuvia olivat muun muassa Roinilan talossa (1935) ja Kaikenlaisia vieraita (1936).

Reino Palmrothin kolmas veli oli lakimies ja diplomaatti Gunnar Palmroth (1913–1965). Hän työskenteli Suomen ulkoasiainministeriössä vuodesta 1938. Palmroth toimi konsulina Frankfurt am Mainissa Länsi-Saksassa 1948–1950 ja ulkoministeriön kauppapoliittisen osaston päällikkönä 1953–1955. Tämän jälkeen hän toimi suurlähettiläänä Puolassa ja samalla Bulgariassa ja Romaniassa 1955–1958 sekä Ranskassa 1958–1965. Gunnar Palmroth sai nimityksen suurlähettilääksi Ruotsiin, mutta kuoli sydäninfarktiiin ennen viran vastaanottamista.

Tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runo- ja laulukokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Runoratsulla armeijassa. "Ryynegreenin" matkassa alokkaasta upseeriksi. Helsinki: Otava 1927
  • Käy rohkeena! Uudet "vänrikki Ryynegreenin tarinat". Arvi A. Karisto 1928
  • Tulen ja valon lauluja. Gummerus 1935
  • Ateenasta Berliiniin. Gummerus 1936
  • Isänmaa. Runoja ja lauluja aseveljille ja kotirintamalle. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Kivi 1940
  • Ateenasta Roomaan. Valikoima urheiluaiheisia runoja. Jyväskylä: K. J. Gummerus Oy 1959
  • Viisikolmatta. Isänmaallista runoelmaa Talvisodan 25-vuotismuistoksi. Oy Opus 1964

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hupilaulun taitajia Pasi Jääskeläisestä Juha Watt Vainioon. Porvoo: WSOY 1969
  • Kuin vierivä virta: jutelmia erään elämän varrelta. Porvoo: WSOY 1975
  • Silmästä silmään. Hämeenlinna: Karisto 1983
  • Imppa ja hänen ilmapiirinsä. Oy Opus: Kuopio 1966 (nimellä Palle)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mustan Karhun Yhtye Suomen Äänitearkisto
  2. Pekka Gronow, Jukka Lindfors ja Jake Nyman: Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille, s. 155–156. Helsinki: Tammi, 2004.
  3. Virkkunen, Urpo (toim.): Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Otava, 1970.
  4. Aho, Seppo: Valtionhoitajan ja tasavallan presidenttien 1918–2005 myöntämät arvonimet, s. 51. Alavus: Aholis Oy, 2006. ISBN 952-91-9535-4.
  5. Elonet

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]