Reino Palmroth

Palmroth 1960-luvun lopulla.

Reino Wilhelm Palmroth (2. huhtikuuta 1906 Ruovesi – 2. toukokuuta 1992 Helsinki) oli sanoittaja ja radiotoimittaja, kirjailija ja majuri. Hänet tunnettiin erityisesti nimimerkeillään Palle ja Reino Hirviseppä, joista ensimmäistä hän käytti sanoittaessaan muun muassa kupletteja ja poliittisesti kantaa ottavia lauluja, jälkimmäistä taas kirjailija- ja runoilijanimenä sekä erilaisissa vakavamielisemmissä teoksissa. Palmroth on suomalaisen iskelmä- ja lauluperinteen merkkihahmoja.

Elämä

Nuori Palmroth.

Palmroth toimitti 1930-luvulla suosittuja revyitä Yleisradiossa. Toisen maailmansodan aikana hän työskenteli valtion propagandatoimistossa, osallistui salaisiin vanginvaihto-operaatioihin Neuvostoliiton kanssa ja sanoitti lauluja, joilla nostatettiin taisteluhenkeä. Monet näistä lauluista kiellettiin sodan jälkeen. Niistä ehkä tunnetuin oli "Silmien välliin" -sotakupletti. Vakavammista lauluista tunnetaan paatoksellinen ja nationalistinen Akateemisen Karjala-Seuran marssi ja äärioikeistolaiselle Isänmaalliselle Kansanliikkeelle sanoitettu "Talonpoikaismarssi", jotka levytti vuonna 1935 IKL:n omistama Mustan Karhun Yhtye. Palmroth ideoi ja järjesti sota-aikana useimmiten Helsingin messuhallista radioidut suositut asemiesillat, joissa esiintyivät tuon ajan nimekkäimmät viihdetaiteilijat. Asemiesiltoja järjestettiin vuosina 1941–1944 kaikkiaan 125.

Palmroth oli myös perustamassa Iloista Teatteria. Teatteri jouduttiin kuitenkin lakkauttamaan poliittisista syistä. Yrjö Leinon johtama sisäministeriö kielsi teatterin toiminnan poliittisesti vääräoppisena 15. toukokuuta 1946. Iloisen Teatterin tilalle perustettiin Punainen mylly, jonka toimintaan Palmroth ei enää osallistunut.

Palmroth oli pitkään Sotamuseon intendentti ja siinä tehtävässä vastuussa muun muassa sodanaikaisesta sotasaalisnäyttelystä. Tämän perusteella suomalaiset kommunistit yrittivät saada hänet syytteeseen asekätkennästä. Asekätkentäsyyte raukesi pian. Palmroth katsoi kuitenkin parhaaksi vetäytyä intendentin tehtävästä oma-aloitteisesti.

Myöhemmissä radiopakinoissaan Palmroth muisteli humoristiseen sävyyn esimerkiksi upseerin uraansa ja saamaansa sotilaskoulutusta.

Siviilissä Palmroth toimi muun muassa Chymoksen sosiaali- ja mainospäällikkönä, Suomi-Filmin myyntipäällikkönä ja elokuvavalmistamo Opuksen toimitusjohtajana.

Myöhemmällä iällä Palmroth esiintyi julkisesti heinäkuussa 1971 Yleisradion uutislähetyksessä lausuen juuri kuolleen jazzlegenda Louis Armstrongin muistosanat. Hän toteutti myös useita radiopakinoita.^lähde?

Palmroth sai kamarineuvoksen arvon vuonna 1982.

Palmroth on haudattu Malmin hautausmaalle.

Perhe ja suku

Reino Palmrothin vanhemmat olivat Hauhon kirkkoherra, lääninrovasti Wilhelm Palmroth ja Olga Maria Mathilda Armfelt.

Palmrothin ensimmäinen vaimo oli oopperalaulaja Aulikki Rautawaara. Hänen toinen puolisonsa oli Mary Apostol vuosina 1932–1953 ja kolmas Kaija Lanekari (Ukkonen) vuosina 1954–1990.

Reino Palmrothin vanhin veli oli runoilija Mikael Vasunta (oik. Yrjö Mikael Palmroth (Hirviseppä), 1891–1935), joka esiintyi Yrjö Hirvisepän nimellä pääosassa Teuvo Pakkalan 1920-luvun alkupuolella tekemässä elokuvassa Sotapolulla.

Hänen toinen veljensä Toivo Palmroth (1903–1947) vaikutti säveltäjänä sekä 1930-luvulla muutaman kotimaisen elokuvan miespääosassa salanimellä Toivo Palomurto. Elokuvia olivat muun muassa Roinilan talossa (1935) ja Kaikenlaisia vieraita (1936).

Tuotantoa

• kupletteja, muun muassa Löylyä lissää
• käsikirjoituksia, muun muassa kaksiosaiset televisiosarjat Tanneriana ja Bellmaniana, joissa myös juonsi ja esiintyi
• iskelmiä, muun muassa Sörkan Ruusu sekä Romanssi elokuvasta Katariina ja Munkkiniemen kreivi
• propagandistisia lauluja, muun muassa Ryssälauma, Kuularuiskulaulu, Silmien välliin, Akateemisen Karjala-Seuran marssi, Talonpoikaismarssi
• suomennoksia, muun muassa Bellmanin viinilauluista

Runo- ja laulukokoelmat

• Runoratsulla armeijassa. "Ryynegreenin" matkassa alokkaasta upseeriksi. Helsinki: Otava 1927
• Käy rohkeena! Uudet "vänrikki Ryynegreenin tarinat". Arvi A. Karisto 1928
• Tulen ja valon lauluja. Gummerus 1935
• Ateenasta Berliiniin. Gummerus 1936
• Isänmaa. Runoja ja lauluja aseveljille ja kotirintamalle. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Kivi 1940
• Ateenasta Roomaan. Valikoima urheiluaiheisia runoja. Jyväskylä: K. J. Gummerus Oy 1959
• Viisikolmatta. Isänmaallista runoelmaa Talvisodan 25-vuotismuistoksi. Oy Opus 1964

Kirjoja

• Hupilaulun taitajia Pasi Jääskeläisestä Juha Watt Vainioon. Porvoo: WSOY 1969
• Kuin vierivä virta: jutelmia erään elämän varrelta. Porvoo: WSOY 1975
• Silmästä silmään. Hämeenlinna: Karisto 1983
• Imppa ja hänen ilmapiirinsä. Oy Opus: Kuopio 1966 (nimellä Palle)

Lähteet

• Aho, Seppo: Valtionhoitajan ja tasavallan presidenttien 1918–2005 myöntämät arvonimet, s. 51. Alavus: Aholis Oy, 2006. ISBN 952-91-9535-4.
• Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake 2004. Suomi soi 1: Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Helsinki: Tammi.
• Jalkanen, Pekka: ”Palmroth, Reino (1906–1992)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 515–517. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Teoksen verkkoversio.
• Rislakki, Jukka: Erittäin salainen. Vakoilu Suomessa, s. 245. LOVE KIRJAT, 1982.
• Uola, Mikko: Unelma kommunistisesta Suomesta 1944-1953. Helsinki: Minerva, 2013. ISBN 978-952-492-768-0.
• Virkkunen, Urpo (toim.): Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Otava, 1970.

Aiheesta muualla

• Aapeli ja muita tuttavia: Pohjoissavolaisen kaunokirjallisuuden bibliografia. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Sotapolulla Elonet.
• R. W. Palmroth. Pomus.net.
• Kuplettimestari Palle. Ylen Elävä arkisto.
• Pallen radiorevyyt. Ylen Elävä arkisto
• Tietovisa neuvostovangeille. Ylen Elävä arkisto.
• Palmroth, Reino hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)