Ostrov Vozroždenija

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ostrov Vozroždenija

Vuonna 1994 otetettu yhdysvaltalainen satelliittikuva Ostrov Vozroždenijasta.

Sijainti
Vesialue
Korkein kohta
38 mView and modify data on Wikidata
Kartta

Ostrov Vozroždenija (ven. Остров Возрождения, "Uudestisyntymän saari") on Araljärven keskellä sijaitseva saari, josta vuonna 2001 kuitenkin muodostui järven kuivumisen seurauksena niemi.[1] Se sijaitsee Kazakstanin ja Uzbekistanin välisellä rajalla, minkä vuoksi molemmat valtiot jatkuvasti kiistelevät sen hallinnasta.

Sotilaskäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asekokeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ostrov Vozroždenija on tunnettu siitä, että saarella sijaitsi aikoinaan yksi Neuvostoliiton huippusalaisen biologisten aseiden kehittelyohjelman tärkeimmistä tutkimuslaitoksista.

Saari otettiin Neuvostoliiton käyttöön vuonna 1936, jolloin puna-armeijan lääketieteellisen instituutin professori Ivan Velikanovin johtama sadan hengen suuruinen tutkimusryhmä saapui Ostrov Vozroždenijalle suorittamaan lääketieteellisiä kokeita erilaisilla mikrobeilla, kuten jänisrutolla. Vuonna 1937 kuitenkin tiedemiehet evakuoitiin ja saari hylättiin, koska Neuvostoliiton mukaan saarella oli ilmennyt "turvallisuusongelmia". Vasta vuonna 1952 Neuvostoliitto päätti ottaa Ostrov Vozroždenijan uudelleen käyttöön, ja ensimmäiset tutkimuslaitokset valmistuivat saarelle vuoden 1954 aikoihin.[2] Koska Ostrov Vozroždenija sijaitsi syrjäisellä ja asumattomalla alueella, neuvostoliittolaiset tiedemiehet uskoivat, etteivät kokeet edes mahdollisen onnettomuuden tapahtuessa kykenisi aiheuttamaan ympäristökatastrofia.

Ostrov Vozroždenijalla suoritettujen biologisten aseiden kokeiden tarkoituksena oli tutkia bakteerien vaikutuksia elollisiin olentoihin ja antaa puna-armeijalle arvokkaita tietoja biologisten aseiden suojautumiselta. Saari oli jaettu tutkimuslaitoksia varten tarkoitettuun eteläosaan ja henkilökunnan asuntoja varten tarkoitettuun pohjoisosaan. Eteläosan tutkimuslaitoksissa tehtiin eläinkokeita esimerkiksi hiirillä, hevosilla ja apinoilla, joihin ruiskutettiin injektioruiskujen kautta muiden muassa bruselloosia, isorokkoa, pernaruttoa ja Q-kuumetta. Eteläosassa suoritettiin myös ulkoilmassa asekokeita, jotta tiedemiehet voisivat tutkia bakteerien leviämistä ilman välityksellä. Pohjoisosassa sijaitsi asuntojen ohella myös varastoja, pieni voimalaitos sekä lentokenttä, jonka kautta laitoksen työntekijät kykenivät saapumaan ja poistumaan saarelta lentokoneilla ja helikoptereilla.[2] Saarella myös sijaitsi parhaimmillaan 1 500 asukkaan Kantubekin kaupunki, joka on nykyisin asuttamaton ja pahoin raunioitunut.

Ostrov Vozroždenijan suoritetut asekokeet aiheuttivat jo neuvostoaikana vakavia ympäristöongelmia lähialueen luonnolle. Saarella suoritettujen asekokeiden seurauksena sen kasvillisuus on kuihtunut, eläimistö miltei täysin tuhoutunut, ja saarelta valuneet myrkylliset kemikaalit ovat tuhonneet kokonaisia kalakantoja ja entisestään kiihdyttäneet Araljärven saastumista. Tutkimuslaitosten turvatoimista huolimatta saarelta myös pääsi karkuun vaarallisia bakteereja, mitkä aiheuttivat laajamittaisia epidemioita lähialueiden ihmisväestön keskuuteen.[2]

Sulkeminen ja ympäristöuhka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvun loppupuolen aikoihin teollisuusprojekteista ja epäonnistuneista kastelujärjestelmistä johtunut Araljärven kuivuminen alkoi aiheuttaa vakavia ongelmia Ostrov Vozroždenijan aseprojekteille. Vuonna 1991 Neuvostoliiton hallitus viimeinkin päätti lopettavansa Ostrov Vozroždenijan tutkimukset, ja tutkimuslaitoksten henkilökunta evakuoitiin saarelta saman vuoden loppupuolella. Vaikka tiedemiehet pyrkivätkin hävittämään tutkimuslaitosten kaikki jäljellä olevat bakteeriviljelmät, puhdistusoperaatio jouduttiin keskeyttämään, koska samoihin aikoihin Neuvostoliitto hajosi. 11. huhtikuuta 1992 Venäjän presidentti Boris Jeltsin allekirjoitti sopimuksen, jonka mukaan Neuvostoliiton aikaiset biologisten aseiden tutkimukset ja kokeet lakkautettaisiin. Venäläiset sulkivat saaren, hävittivät tutkimuslaitokset sekä luovuttivat alueen Kazakstanille, mikä on aiheuttanut Kazakstanin ja Uzbekistanin välisen rajakiistan, sillä saari sijaitsee molempien valtioiden raja-alueella.

Vuonna 1995 Yhdysvaltain puolustusministeriö lähetti saarelle tutkimusryhmän, joka vahvisti tutkimuslaitosten olevan nykyisin käyttökelvottomia. Yhdysvaltalaiset kuitenkin raportoivat myös siitä, että kiireisen henkilökunnan evakuoinnin ja keskeneräisen puhdistusoperaation vuoksi monet hengenvaaralista pernaruttoa sisältävistä säiliöistä eivät ole säilötty tai tuhottu turvallisuusohjeiden mukaisesti. Ostrov Vozroždenijalla sijaitsee nykyisinkin "maailman suurin biologisten aseiden hautausmaa", missä yhteentoista maakuoppaan on haudattu satoja tuhansia tonneja pernaruttoa sisältäviä, teräksestä valmistettuja säilöntäkanistereita. Vaikka kuopat ovatkin useiden metrien syvyydessä, monien tiedemiesten mukaan kanisterien sisältämät pernaruton itiöt ovat hautauksesta huolimatta yhä elossa ja riittävän kuolettavia tappamaan täysikasvuisen ihmisen.[3]

Nykyisin Ostrov Vozroždenija on useiden tiedemiesten mukaan huomattava turvallisuusriski Keski-Aasiassa, sillä alue on pahoin saastunut ja on täten merkittävä terveysuhka lähialueiden väestölle.[4] Ostrov Vozroždenijalla ei ole myöskään minkäänlaista vartiointia tai turvatoimia, minkä vuoksi Yhdysvallat on ilmaissut huolensa siitä, että terroristit saattaisivat kaivaa alueen maaperästä pernaruttokanistereita ja käyttää niitä biologisten aseiden valmistukseen. Vuonna 2001 Ostrov Vozroždenija muuttui Araljärven kuivumisen seurauksena saaresta niemeksi, minkä vuoksi monet tiedemiehet pelkäävät, että lähialueiden elämistö, kuten myyrät, käärmeet ja linnut, pääsevät levittämään sairauksia muualle.[3]

Vuonna 2002 Yhdysvaltain puolustusministeriö lähetti uhkaavan ympäristökatastrofin ehkäisemiseksi Ostrov Vozroždenijalle biologisten aseiden asiantuntija Brian Hayesin johtaman 113 hengen suuruisen tutkimusryhmän, joka onnistui kolmen kuukauden sisällä neutralisoimaan 100–200 tonnia pernaruttoa. Puhdistusoperaation kustannukset olivat arviolta 4–5 miljoonan Yhdysvaltain dollarin suuruiset.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]