Norjan juutalaiset
| Norjan juutalaiset | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Väkiluku | noin 2 000 | |||||||||
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||||||||
| Kielet | norja | |||||||||
| Uskonnot | juutalaisuus, ortodoksijuutalaisuus | |||||||||
Norjan juutalaiset ovat nimensä mukaisesti Norjassa asuvia juutalaisia. Juutalaisia asuu Norjassa arviolta noin 2 000. Maan kaksi juutalaisyhteisöä sijaitsevat Oslossa ja Trondheimissa. Oslon yhteisössä on noin 800 jäsentä ja Trondheimin yhteisössä 160. Loput eivät kuulu kumpaankaan yhteisöön.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1814 käyttöön tulleessa Norjan ensimmäisessä perustuslaissa juutalaisten asettuminen maahan kiellettiin. Juutalaisten asettuminen maahan sallittiin parlamentin kautta vasta vuonna 1851. Yksi muutosta ajaneista oli runoilija Henrik Wergeland. Vuoteen 1875 mennessä Norjassa oli vain 34 juutalaista ja suurin osa heistä oli tullut Saksasta. Suurempi maahanmuutto alkoi vasta vuonna 1880 Venäjän keisarikunnasta, josta juutalaiset pakenivat siellä syttyneitä pogromeja. Juutalaisia tuli etenkin tuolloin Venäjään kuuluneista Liettuasta ja Puolasta. Vuoteen 1905 mennessä heitä oli maassa noin 1 200 ja heitä asui 64:llä eri paikkakunnalla. Suurimmat keskittymät olivat Oslossa ja Trondheimissa.[1]
Toisen maailmansodan syttyessä Norjassa oli noin 500 juutalaispakolaista, joista monet olivat matkalla Yhdysvaltoihin. Juutalaisten kokonaismäärä maassa oli noin 2 200. Natsi-Saksa hyökkäsi Norjaan huhtikuussa 1940 ja maa miehitettiin vielä saman vuoden aikana. Juutalaisten pidätykset alkoivat heti miehityksen alussa, mutta aluksi pidätysten syy oli lähinnä kommunistien tukeminen tai natsien julkinen vastustaminen. Vuoden 1941 aikana ja siitä eteenpäin pidätettyjä juutalaisia alettiin lähettämään keskitysleireille. Marraskuussa 1942 poliisi pidätti 532 juutalaista maan suurimmassa poliisioperaatiossa siihen mennessä. Pidätetyt lähetettiin Stettiniin ja sitä kautta Auschwitzin keskitysleirille. Kaiken kaikkiaan Norjan juutalaisista 766 surmattiin saksalaismiehityksen aikana. Suurin osa selvinneistä oli paennut Ruotsin puolelle, josta he palasivat sodan loputtua.[1]
Suhteellisen lyhyestä historiastaan maassa huolimatta juutalaiset ovat sopeutuneet Norjan yhteiskuntaan. Tunnettuja Norjan juutalaisia ovat esimerkiksi parlamentin puhemiehenä toiminut Jo Benkow, pianisti Robert Levin, korkeimman oikeuden tuomari Charles Philipson ja sosiaalilääketieteen professori Berthold Grünfeld.[1]
Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Norjassa toimii nykyisin kaksi synagogaa, yksi Oslossa ja yksi Trondheimissa. Oslon rabbi toimii myös Trondheimin rabbina. Molemmat synagogista ovat ortodoksijuutalaisia, eli niissä on esimerkiksi erilliset tilat naisille. Oslon synagogan vieressä toimii juutalaisten yhteisötalo, josta voi ostaa esimerkiksi pakastettua košer-lihaa. Eläinten rituaaliteurastus on Norjassa laitonta.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d M. Avrum Ehrlich: Encyclopedia of the Jewish diaspora : origins, experiences, and culture, s. 1082-1087. ABC-CLIO, 2009. ISBN 978-1-85109-873-6. (englanniksi)