Mihail Frunze

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mihail Vasiljevitš Frunze

Mihail Vasiljevitš Frunze (ven. Михаил Васильевич Фрунзе, romaniaksi Mihail Frunză; 2. helmikuuta (J: 21. tammikuuta) 1885 Biškek31. lokakuuta 1925 Moskova) oli bolševikkien johtajia Venäjän vuoden 1917 vallankumouksien aikana ja ennen niitä. Hän oli merkittävä sotateoreetikko. Hän käytti myös nimiä Arseni Trifonytš, Sergei Petrov, A. Šuiski ja M. Mirski.

Frunze syntyi Biškekissä Venäjän Turkestanissa Bessarabiasta muuttaneen moldovalaisen lääkärin poikana. Paikallisen koulun jälkeen hän jatkoi lukiossa Vernyissä ja teknillisessä koulussa Pietarissa.

Opiskelijana Frunze liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen, jossa hän tuki bolševikkeja. Marraskuussa 1904 hänet pidätettiin mielenosoituksessa ja karkotettiin Pietarista.

Vuonna 1905 Frunze oli tärkeä hahmo vallankumouksessa, jossa hän toimi lakkoilevien tekstiilityöläisten johtajana. Hänet tuomittiin kuolemaan, mutta rangaistus muutettiin elinikäiseksi pakkotyöksi. Vietettyään kymmenen vuotta leireillä Siperiassa Frunze pakeni Tšitaan, jossa hän oli bolševikkien lehden Vostotšnoje Obozrenije toimittaja. Helmikuun vallankumouksen aikaan Frunze oli Minskin militian johtaja, ennen kuin hänet valittiin valkovenäläisen neuvoston johtoon. Myöhemmin hän oli Moskovassa työläisten johtaja taistelussa kaupungin hallinnasta.

Vuonna 1918 Frunzesta tuli Voznesenskin provinssin sotilaskomissaari. Sisällissodan alussa Frunze nimitettiin etelän armeijaryhmän johtoon. Voitettuaan Aleksandr Koltšakin ja valkoisen armeijan Omskissa, Lev Trotski antoi koko itärintaman Frunzen johdettavaksi. Frunzen johdolla hänen kotiseutunsa Turkestan vallattiin valkoisilta joukoilta ja basmatikapinallisilta. Marraskuussa 1920 Frunze valtasi Krimin ja ajoi kenraali Pjotr Wrangelin ja hänen joukkonsa Venäjältä. Hän tuhosi myös Nestor Mahnon anarkistiliikkeen Ukrainassa Mahnon kieltäydyttyä liittymästä Puna-armeijaan.

Sodan jälkeen Frunze kehitti Neuvostoliiton sotilasstrategioita. Hän näki Neuvostoliiton yksinäisenä, vihamielisten kapitalistimaiden ympäröimänä saarekkeena, jonka historiallinen tehtävä oli työväenluokan maailmanlaajuisen vallankumouksen toteuttaminen. Tähän tavoitteeseen pääseminen edellytti hyökkäyksellistä sotilasoppia, joka mahdollistaisi strategisen iskun kapitalistisen järjestelmän ytimeen.

Vuonna 1921 Frunze valittiin keskuskomiteaan ja tammikuussa 1925 vallankumouksellisen sotilasneuvoston puhemieheksi. Grigori Zinovjevin tukijana Frunze joutui konfliktiin Josif Stalinin kanssa. Hän kuoli 31. lokakuuta 1925 leikkauksessa kloroformimyrkytykseen, mutta uskotaan, että Stalin järjesti hänen kuolemansa.

Biškekin kaupunki Kirgisiassa nimettiin 1926 siellä syntyneen Frunzen mukaan. Kaupungin nimi palautettiin 1991 Kirgisian itsenäistyttyä Biškekiksi. Frunzen mukaan nimetty sotilasakatemia oli Neuvostoliiton arvostetuimpia. Myös toinen punalipun ukrainalainen kivääridivisioona nimettiin Frunzen mukaan, kuten myös vielä toinen valmistunut Kirov-luokan ohjusristeilijä 1984. Frunzen doktriinia kannatettiin Neuvostoliitossa 1980-luvulle saakka.

Hänen poikansa Timur Mihailovitš Frunze (19231942) oli taistelulentäjä ja Neuvostoliiton sankari. Hän sai surmansa toisessa maailmansodassa.