Mercedes-Benz W110

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mercedes-Benz 190-230 W110
Heckflosse110.jpg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Saksa
Valmistaja Mercedes-Benz
Valmistusvuodet 19611968
Korimalli 4-ovinen sedan
5-ovinen Universal-farmari(IMA)
Luokka Suuret autot
Edeltäjä Mercedes-Benz W120 "Ponttooni"
Seuraaja Mercedes-Benz W115 "Pystylyhty"
Koko ja tekniset tiedot
Moottori R4, R6
Iskutilavuus 1 897–2 306 cm3
Teho (190Dc, 200D) 41 kW–(230) 90 kW
Huippunopeus 130–170 km/h
Kiihtyvyys 15 s–32 s (0–100 km/h)
Vetotapa takaveto


Mercedes-Benz W110 190D.
Mercedes-Benz W110 200.

Mercedes-Benz W110 on saksalaisen Mercedes-Benzin valmistama henkilöauto. Kun Mercedes-Benz vuonna 1959 Frankfurtin autonäyttelyssä esitteli uuden ja mullistavan "siipimallin" sedanin, voitiin otsikon teksiä tulkita totena. Auton suunnitelussa oli otettu ensimmäisenä maailmassa huomioon kolaritilanteet auton rakenteiden suunnittelussa, näistä maininnan ansaitsevat muun muassa asteittain kokoonpuristuvat törmäysvyöhykkeet, eli pitkä tavaratila (joka toi mukanaan myös runsaan tavaratilan)ja pitkä konepelti. Autossa oli jo silloin nykyään itsestään selvä turvakori, ja erityisen vankat rakenteet joista merkki on ollut tunnettu pitkään. Kyseistä mallia on jo myös kolaritestattu nykyaikaisin menetelmin. 1959 esitellyn auton korimalli oli tehtaan sisäisen numeroinnin mukaan W111, johtuen kuusisylinterisistä (220b, 220Sb, 220SEb, 300SE) moottoreista ja pystymallin ajovaloumpioista. Kyseinen malli on myös nykyisen S-Sarjan esi-isä.

W110 esitellään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 1961 esiteltiin edullisempi, ja tämän artikkelin päätähti, 190c myös Frankfurtissa. Erona W111:en olivat mm. ajovaloumpioiden pyöreä muoto, hieman vähemmän kromiosia, ja sirommat puskurit. Tärkein muutos oli kuitenkin hieman lyhennetylle keulalle asennettu 1,9 litrainen 85 hevosvoimainen neljäsylinterinen bensiinimoottori. Karumpi varustelu ja pienempi moottori olivat hyväksi hinnalle, joka laski huomattavasti. Tämä takasi mallin kiitettävän suosion tässä hintaluokassa. W110 koria voidaan pitää nyk. Mercedes-Benz E-sarjan esi-isänä. Vuonna 1961 esiteltiin myös toinen uutuus; Mercedekselle tavanomainen diesel-malli 190Dc. Siinä oli Neljäsylinterinen Boschin ruiskutuspumpun ruokkima 2,0 litrainen dieselmoottori, joka tarjosi rauhalliseen liikkumiseen 55 potraa hevosvoimaa ja kokoisekseen suuren 130Nm vääntömomentin. Tämä malli oli erityisen suosittu taksissa alhaisen 9 litran keskikulutuksen (per 100km) ansiosta ja siksipä tapaat melko varmasti Mercedeksen taksitolpalla vielä tänäkin päivänä. Auto oli muutenkin todella avara ja väljä sisätiloiltaan sekä suurella tavaratilalla siunattu. Vaihteistoina toimivat Mercedeksen oma 4-vaihteinen manuaali joko ratti- tai lattiavalitsimella. (jälkimmäinen lisävaruste) Saatavilla oli myös niin ikään lisävarusteeksi 4-vaihteinen AutoGetrag - automaattivaihteisto ratti- tai lattiavalitsimella aina 190Dc:stä lähtien. muutenkin lisävarustelista oli runsas kuten Mercedeksellä nykyäänkin; tarjolla oli: kattoluukku, kattoteline, nahkapenkit, jo mainittu automaattivaihteisto, ilmastointi ja musiikin ystäville hintansa arvoinen Becker Europa (LMKU) - autoradio ensin putki- ja sittemmin transistorikoneistolla, varustettuna kojelautan keskellä olevan ritilän alle sijoitetulla mono-kaiuttimella. Turvavyöt kuuluivat useimmiten varustukseen Suomeen tuoduissa autoissa.

Zweihundert und zweihundert D[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 1965 tapahtui W110 korin "facelift" eli kasvojenkohotus. Vilkut siirtyivät korkealta etulokasuojista ajovalojen alle tavanomaisempaan paikkaan ja muutama kromilista tuli mm. ikkunalinjaan dynaamisuutta luomaan. Malliuudistus oli todella hienoinen ulkonäköpuolella mutta pellin alle tuli uutta tekniikkaa. 190c -malli korvautui 200 -mallilla. Pienin bensiinimoottori kasvoi täten kahden litran tuntumaan ja 190c - mallissa ollut Solex 34 PJCB - kaasutin vaihdettiin kahteen Solex 38 PDSJ - kaasuttimeen. Teho nousi vaatimattomat 10 hevosvoimaa 95 hevosvoimaan, mutta vääntö kasvoi tuntuvasti. Dieselmoottori ei muuttunut vain moottorinnumeroltaan ja kauppanimeltään 200D:ksi, vaan siihen tehtiin sisäisiä muutoksia. Verrattuna 190Dc - malliin, jonka moottorissa on kolme runkolaakeria, laitettiin 200D - mallin moottoriin niitä viisi. Näin moottorin "alakerta" tuli vankemmaksi ja vääntöä kestävämmäksi. Teho pysyi ennallaan 55 hevosvoimassa. Pyöreälamppuisiin W110 - korin Mercedeksiin tuli myös täysin uusi moottori, 230. Se oli kuusisylinterisenä ja iskutilavuudeltaan 2,3 litraisena suurin moottori mutta asennettuna "pienempään" pyöreälamppuiseen W110 - koriin toisin kuin muut kuusisylinteriset. Se antoi tehoa kahdella kaksikurkkuisella Solex 38 PDSI-2 - kaasuttimella 105 hevosvoimaa 5200 kierroksella minuutissa. Heinäkuussa 1966 Solexien tilalle tulivat, myös niin ikään kaksikurkkuiset, Zenith 35/40 INAT - kaasuttimet ja teho nousi 120 hevosvoimaan.

Muita korimalleja kiristyville Euroopan markkinoille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mercedes-Benz on aina ollut perinteinen alusta muun muassa ruumisautoille ja ambulansseille, ja niin on ollut myös Mercedes W110. Mercedes-Benz W120 eli "ponttooni"- koria ei käytetty vielä kovinkaan runsaasti kyseisissä autotyypeissä ja siksipä W110 - kori oli ensimmäisiä "nykyaikaisia" ruumis- ja sairasautoja. Näitä koreja ei kuitenkaan Daimler-Benz itse valmistanut, vaan useat eurooppalaiset koripajat loivat omia näkemyksiään kuten mm. Binz. W120 - koristakin oli valmisteilla farmarimalli, mutta nämäkin harvinaisuudet toimitti Mercedeksen hovihankkija Binz. Niinpä oli luonnollista että W110 - koristakin tuli farmarimalli, Universal jota valmisti myös Binz, mutta päätyönään ja Mercedeksen valtuuttamana Belgialainen IMA. IMA valmisti Universal - versiota myös W111 korista kuusisylinterisin moottorein. Lisäksi muutamia harvinaisia lava-auto muunnelmia sekä limusiinimalleja pidennetyin akselivälein ja korein on ollut valmistuksessa kuten muun muassa Binzillä.

Mallinumerot muuttuivat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudistus Mercedeksissä, oli myös muutos kohti selkeämpiä mallinumeroita 200 ja 200D mallien osalta. 190c ja 190Dc - mallin tunnistetiedoissa sitkeästi notkunut turha pieni c-kirjain poistui (ei mitään yhtäläisyyttä nyk. Mercedes-Benz C-sarjaan) ja tästä lähtien aina vuoteen 1993 asti noudatettiin samaa kaavaa mallinumeroiden osalta: Bensiinimallissa ei ollut kuin moottorin iskutilavuus pyöristettynä 10cm3 tarkkuudelle, ja dieselmalleissa sama numeronmuodostus mutta perään ruuvattiin lisäksi iso D-kirjain. Kalleimmissa malleissa seikkaili S-meinaten vielä nykyäänkin käytössä olevaa Mercedes Mercedes-Benz S-sarja, joka tunnetaan Suomen autohinnaston kalleimmasta ja ylellisimmästä päästä. Myös E-kirjain (ei mitään yhteyttä nyk. Mercedes-Benz E-sarjaan) esiintyi myöhemminkin kuvaamassa bensiinimalleissa Boschin valmistamaa polttoaineen suoraruiskutustekniikkaa.

Moottorit (W110)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ks. taulukon tiedot tarkistettu Hollantilainen historiikkisivu - sivulta ja sivuilla olleet virheet korjattu Autoteknillisiä säätöarvoja - kirjasarjan teknisten tietojen osiosta. (70-80-luvulta)

Malli Moottori Iskutilavuus Teho Vääntö Moottorin numero
190c R4 1 897 cm3 63kW (85hv) @ 5 000 r/min n. 150 Nm @ 5 000 r/min M121.924
190Dc R4 Diesel 1 988 cm3 44kW (55hv) @ 4 200 r/min n. 200 Nm @ 3 000 r/min OM621.912
200 R4 1 988 cm3 71kW (95hv) @ 5 200 r/min n. 180 Nm @ 5 000 r/min M121.940
200D R4 Diesel 1 988 cm3 44kW (55hv) @ 4 200 r/min n. 120 Nm @ 2 400 r/min OM621.918
230 R6 2 306 cm3 78kW (105hv) @ 5 200 r/min n. 200 Nm @ 5 200 r/min M180.945
230* R6 2 306 cm3 90kW (120hv) @ 5 400 r/min n. 220 Nm @ 5 200 r/min M180.949

(* 230 - mallin tehoa nostettiin muuttamalla kaasuttimia ja maksimi kierroksia)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Renault 4 1961.jpg
Tämä artikkeli tai sen osa perustuu Autowikin artikkeliin, ja siitä saattavat puuttua lähdemerkinnät tai lähdemerkinnät tarvitsevat tarkistamista. Voit auttaa Wikipediaa etsimällä sopivat lähteet tai tarkistamalla lähteet.