Bakeliitti
Bakeliitti on belgialaisamerikkalaisen kemistin Leo H. Baekelandin (1863–1944) vuonna 1907 keksimä ensimmäinen täysin keinotekoinen polymeeri, fenoliformaldehydiresiini, joka luokitellaan kertamuoviksi. Sitä valmistetaan kondensaatioreaktion avulla kuumentamalla fenolia ja formaldehydia katalyytin läsnä ollessa.[1]
Valmistuksen alkuvaiheessa bakeliitti on muovailtavaa, kuumennettaessa se muuttuu kovaksi, liukenemattomaksi.
Bakeliitti on hyvä sähköneriste. Bakeliittiä käytettiin eboniitin vastikkeena sähköteknillisten esineiden, veitsenpäiden, kädensijojen, kampojen ym. valmistamiseen. Sitä harkittiin käytettäväksi toisen maailmansodan aikana kolikoiden valmistukseen, kuparin mennessä ammusteollisuuteen.
Bakeliitti on jäänyt käytöstä sen hinnan ja valmistuksen monimutkaisuuden vuoksi. Vanhoista bakeliittisista esineistä on tullut merkittäviä keräilykohteita.
Yhdysvaltalaisen Hexion Specialty Chemicalsin omistaman saksalaisen Bakelite AG:n hallussa on bakeliitti-nimen oikeudet useassa maassa, ei kuitenkaan esimerkiksi Suomessa.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ John Hudson: Suurin tiede – kemian historiaa, s. 380. Suom. Kimmo Pietiläinen. Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5.
[muokkaa] Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bakeliitti Wikimedia Commonsissa- bakelitmuseum.de – bakeliitille omistettu sivusto, runsaasti kuvia bakeliittiesineistä (englanniksi) (saksaksi)
- Amsterdamin bakeliittikokoelma (englanniksi)