Mekko

Wikipedia

Mekko tai leninki tai naisten puku on perinteinen länsimainen naisten asu tai vaate, joka perinteisesti koostui yhteenliitetyistä miehusta- (eli pusero) ja helmaosista (eli hame). Nykyään miehusta on usein vain keveähkön toppimainen. Mekoksi kutsutaan myös pitkää paitamaista vaatetta. Euroopassa mekko oli tyypillinen naistenasu myöhäis-antiikista 1900-luvun alkupuolelle asti.

Vanhalla ajalla miesten mekkomaisten asujen käyttö oli tavallista. Vielä keskiajalla myös miehet saattoivat käyttää vaatteita, jotka olivat paitamaisia mekkoja. Miesten mekkoja kutsuttiin usein tunikoiksi.

Naisilla mekko on edelleen asu, jota voidaan käyttää työelämässä jakkupuvun tapaan. Usein sen päällä kuitenkin käytetään jakkua muodollisemman vaikutelman luomiseksi. Housujen muodostuttua arkiasuksi mekkojen käyttö on vähentynyt. Kuitenkin vielä 1970-luvulla naisten odotettiin työelämässä pukeutuvan joko hameeseen tai mekkoon.

Tietyt nuorisoryhmät kuten japanilaisen tyttömäisten Lolita-katumuodin kannattajat ovat tehneet mekoista jälleen kiinnostavia myös nuorten tyttöjen silmissä.

Sisällysluettelo 1 Erilaisia mekkoja 2 Mekkoetikettiä 3 Länsimaisen naisten puvun historiaa 3.1 Esikuvat ja keskiaika 3.2 Renesanssista Rokokoohon 3.3 Ranskan vallankumouksesta 1900-luvulle 3.4 Nykyaikaiseksi mekoksi 3.4.1 Alakulttuureja jotka suosivat mekkoja 4 Muualla maailmassa 5 Katso myös 6 Lähteet 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Erilaisia mekkoja

Essumekko on ohut esiliinamainen, usein hihaton päällysmekko, jonka alla usein pusero ja ehkä myös hame tai toinen mekko.

Kietaisumekko on vartalon ympärille kiedottava mekko, joka solmitaan vyöllä.

Kotelomekoksi kutsutaan suoralinjaista, pelkistettyä polviin tai sen yläpuolelle ulottuvaa mekkoa, jota monesti käytetään jakun kanssa.

Kukkamekot ovat vaihtelevasti muodissa olevia, kukikkaasta kankaasta tehtyjä kesämekkoja. Ne tunnetaan myös muun muassa käsitteenä kukkamekkotädit.

Minimekko eli Mary Quantin 1957 luoma polvien yläpuolelle ulottuva lyhyt mekko. ^[1] Minimekko vähensi paidan ja mekon eroa ja nykyään mekkoja saatetaan käyttää housujen päällä.

Olkainmekko (tai olkainhame tai henkselimekko tai liivihame) on puseron päällä pidettävä usein pitkä olkaimellinen mekko. Perinteisiä olkainmekkoja ovat muun muassa Venäjältä kotoisin oleva sarafaani ja sen suora malli karjalainen kansanpuku feresi.

Paitamekko on istutettu (eli muotoiltu) pitkä paita.

Pikkumusta on Coco Chanelin 1900-luvun alussa luoma tumma coctail-mekko, joka on iltamuodin klassikkoja. Aikanaan mustan käyttäminen muussa kuin surupuvussa oli hätkähdyttävää. Pikkumustan ideana on yksinkertainen tyylikkyys. Monissa pukeutumisoppaissa vakuutetaan, että jokaisen tyylikkään naisen vaatekaappiin kuuluu ainakin yksi pikkumusta.

Takkimekko on edestä napitettava, takkimainen löysähkö mekko, joka usein on malliltaan a-linjainen. Yleensä siinä on ulkotaskut, jotka antavat takkimaista luonnetta. Suosittu erityisesti 1970-luvulla ja Marimekon kuoseissa. Takkimekko muistuttaa melko paljon paitamekkoa.

[muokkaa] Mekkoetikettiä

Juhlapuku on kokopitkä juhlamekko, jossa on yleensä melko avonainen yläosa ja joka tavallisesti jättää käsivarret paljaiksi. Juhlapukua käytetään juhlissa, joissa miehet pukeutuvat frakkiin.^[2][3][4] Eräs sen variaatioista on tanssiaispuku. Juhlapukujuhlia ovat esimerkiksi Tasavallan Presidentin Itsenäisyyspäivän vastaanotto (nk. linnanjuhlat) ja akateemiseen promootioon liittyvät juhlallisuudet^[5][6]. Suomalaisen etiketin mukaan eräissä juhlatilaisuuksissa (kuten itsenäisyyspäivän tilaisuuksissa) voi juhlapukuna käyttää myös virallista kansallispukua.^[7]

Iltapuku on usein kokopitkä juhlavata kankaasta muotoiltu mekko. Iltapukuna voidaan tosin käyttää myös housupukua tai jopa naisten smokkia. Asu vastaakin miesten smokkia.^[8]

Coctailpuku on yleensä lyhyehkö juhlavasta kankaasta valmistettu mekko, jota käytetään iltaisin seurustelutilaisuuksissa. Se on vähemmän juhlava kuin kokopitkä iltapuku. Suomessa Coctailmekkoa kustutaan myös pikkumekoksi.

Vierailupuku on naisten vastine miesten tummalle puvulle. Se voi olla juhlava jakkupuku, leninki (jakun kanssa tai ilman) tai juhlava housuasu. Halutessa sen kanssa voidaan käyttää hattua ja muodin mukaan myös käsineitä.^[9] Sitä käytetään yleensä päivätilaisuuksissa (ennen klo 18).^[10]

Hääpuku tai häämekko on morsiamen hääasu. 1900-luvun alkupuolella sen väriksi vakiintui Suomessakin länsimaissa suosittu valkoinen. Muoti sai alkunsa kuningatar Victorian hääpuvusta ja se symbolisoi morsiamen viattomuutta.^[11] Valkoinen väri on niin vakiintunut, että naispuolisten vieraiden on sopimatonta pukeutua häissä valkoisiin. Hääpukuun kuuluu usein muuten naisten pukeutumisesta jo lähes tyystin kadonnut ”huntu”. Itäisemmissä kulttuureissa morsiamen hääasun väri on usein ollut punainen (mm. Kiina ja Intia^[12]). Aiemmin suomalaisena hääpukuna oli yleensä musta pyhäpuku ja kukkaseppele. Karjalainen hääpuku oli (ja osittain yhä on) värikäs kansanpuku feresi.

[muokkaa] Länsimaisen naisten puvun historiaa

Länsimainen naisten puku eli mekko oli pitkän kehityshistorian tulos.

[muokkaa] Esikuvat ja keskiaika

Myöhäisantiikin ja Bysantin dalmatika oli länsimaisen mekon esikuva. Siinä oli leveät hihat ja helma. Alla käytettiin yleensä aluspukua.

Toinen esikuva oli rautakauden naisen asu, joka monilla alueilla muistutti pitkälti toisiaan. Se oli suora ja tunikamainen, joko yksiosainen tai kaksiosainen, pohjoismaissa (niin viikinkien kuin suomalaistenkin parissa) oli käytössä myös olkainmekko ja sen alla pitkä paita tai alusmekko.^[13]

Varhaisella keskiajalla mekot olivatkin ensin suoria ja tunikamaisia, mutta vähitellen helmoihin alettiin lisätä kellotusta lisäämällä kangaskiiloja suorien kangaskaistaleiden väliin. Tämä oli välttämätöntä, koska kankaat olivat tuona aikana hyvin kapeita. Kiilat saattoivat ulottua korkeallekin tehden empiremäisen vaikutelman. Keskiajalla oli yleisenä tapana käyttää sekä alus, että päällysmekkoa. Päällysmekon (surcot) kaulukset ja hihansuut saattoivat olla hyvinkin avaria, mutta alusmekko (cotte) oli yleensä siveän peittävä.^[14][15]

[muokkaa] Renesanssista Rokokoohon

Renessanssin (Italiassa 1300-luvulta, muualla lähinnä 1500-luku) muodin innoittajana toimi Italia. Sen myötä keksittiin koota miehusta ja helmaosa erikseen ja samalla laskostaa hameosa vyötärölle, minkä vuoksi puvut olivat usein kaksiosaisia. Pukumuoti oli rehevä ja yleensä neliskanttiset kaula-aukot monesti hyvinkin avonaisia, vastakohtana keskiajan siveälle muodille.^[16] Korsetin käyttö yleistyi vähitellen ja jatkui siitä (hollantilaisen barokin ja empiren kautta lukuun ottamatta) aina 1900-luvun alkupuolelle asti. Myöhäisrenessanssin aikana suosittiin näyttäviä kauluksia.^[17] Renessanssin aikana keksittiinkin pitsi, josta tuli osa muodikasta pukua.^[18]

Hollantilaisvaikutteinen barokki-muoti (1600-luku) oli raskasta ja tummaa jopa hivenen rujoa, vaikka jatkoikin renessanssin rehevyyttä. Leninkien vyötärölinja oli korotettu, materiaali usein samettia ja väritys tumma. Barokin kaudella olivat suosittuja laajat kaula-aukot ja kaulukset. ^[19] Ranskan hovissa suosittiin muotia, joka oli johdantona myöhemmin suosittuun rokokoo-muotiin.

Ranskan hovista vaikutteensa saanut rokokoo-muoti (1700-luku) oli hienostelevaa ja värikästä, barokkiin verrattuna keveää. Vyötärö oli korostetun kapea ja helmat leveät. Lanteita saatettiin levittää erinäisillä kehikoilla ja vanteilla. Puvut olivat edestä nyöritettyjä.^[20] Rokokoo muotia on nähtävissä elokuvassa Marie Antoinette.

[muokkaa] Ranskan vallankumouksesta 1900-luvulle

Empiren eli Napoleonin valtakauden muoti (1700-1800-lukujen vaihde) heijasteli antiikin ihailua. Kankaat olivat ohuehkoja jopa läpikuultavia ja värit usein vaaleita. Vyötärölinja nousi korkeammalle kuin koskaan länsimaisen muodin historiassa. Helmat olivat aiempaa huomattavasti kapeampia ja hihat usein pieniä pussihihoja.^[21]

1800-luku oli kertaus- ja sekatyylien aikaa, jolloin muodissa olivat vuoroin krinoliinit, kehikkojen tai tyynyjen päälle muotoillut turnyyrit ja laahukset. Hameenhelmat olivat usein laajoja. Puvun alla käytettiin korsettia. Puvuissa oli paljon rimpsuja ja usein pitsiä. Vuosisadan loppua kohden runsas tyyli kapeni.^[22][23][24]

[muokkaa] Nykyaikaiseksi mekoksi

1900-luku oli helmojen lyhenemisen (ja kapenemisen) sekä sen loppupuoli myös mekkojen ja hameiden merkityksen vähentymisen aikaa housujen tultua hyväksytyksi naisten asuksi. Mekot yksinkertaistuivat huomattavasti, vaikka 1920–1930-luvut olivatkin elokuva glamourin ja 1950-luku naisellisuuden uudelleen korostamisen aikaa. Hollywood ja Yhdysvallat olivatkin tärkeitä innoittajia. Hameet syrjäyttivät leningit ja helmat sahasivat ylös ja alas muodin mukaan.

[muokkaa] Alakulttuureja jotka suosivat mekkoja

Tasa-arvoa tavoitelleet naiset pyrkivät 1960-1970-luvuilla eroon "naisten vaatteista", joiden he kokivat vahvasti sitovan heidät oman sukupuolensa roolimalleihin. Sama ajattelu jatkuu edelleen eräänä suuntauksena lasten kasvatuksessa.

1990-2000-luvulla on noussut useita alakulttuureja, jotka ovat nostaneet ihanteeksi naisellisen pukeutumisen. Tällaisia ovat esimerkiksi japanilaisesta nuortenkulttuurista nousevat lolitat, amerikkalainen pin up kulttuuri ja fiftarit.

[muokkaa] Muualla maailmassa

Kameez on intialais-pakistanilais-afganistanilainen naisten mekkopukuun Salwar kameeziin kuuluva pitkä tunikamainen mekko. Sen alla käytetään löysiä Salwar housuja.

Plain Dress eli yksinkertainen mekko on eräiden perinteitä kunnioittavien lähinnä pohjoisamerikkalaisten uskonnollisten ryhmien, kuten amishien ja vanhakantaisten mennoniittojen parissa suosittu yksinkertaisen mallinen 1700-1800-luvun maalaismekko. Yleensä asuun kuuluu myös esiliina ja naineilla naisilla myös hiuksia peittävä hilkka.^[25]

Dirndl (suomeksi myös Dirndil) on saksankielisilä Alpeilla, erityisesti Itävallassa ja Etelä-Saksassa, yleisesti käytetty kansanpuku, joka on usein viihteellinen versio (wiesn dirndl) paikallisesta perinneasusta (Trachten). Dirndl on tuttu Pikku Heidistä ja nahkahousujen tapaan Octoberfest-kansanjuhalasta. Nykyään puvut saattavat ovat sangen avonaisia, minimittaisia ja pastellivärisiä, kun taas niiden esikuvat olivat kukin omalle alueelleen tyypillisiä ja kertoivat kantajansa syntyperästä. Pukuun kuuluu yleensä ainakin essumekko (alunperin: hame ja liivi), pusero ja esiliina, toisinaan vain mekko ja esiliina.

[muokkaa] Katso myös

• Hame
• Vaate
• Juhla-asu
• Lolita (pukeutuminen)

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Haiharan nukkemuseon verkkojulkaisu: Naisten juhlapuku 1940-1980: Kerro, kerro kuvastin...
• Kulttuurien museo: Rajantakaista Karjalaa – Olkainhameiden ompeluohjeet