Lepakko (rakennus)

Lepakko tai Lepakkoluola oli Helsingin Helsingin Ruoholahdessa sijainnut varastorakennus, joka tuli kuuluisaksi toimiessaan 1967–1979 asunnottomien alkoholistien hätämajoitustilana ja sen jälkeen tärkeänä nuorisokulttuurin tapahtumapaikkana. Rakennus purettiin vuonna 1999.

Maalivarasto

Porkkalankatu 1:ssä (vuoteen 1970 Lauttasaarenkatu) sijainnut Lepakko oli alun perin Suomen Väri- ja Vernissatehdas Oy:n varasto, joka rakennettiin arkkitehti Ragnar Gustafssonin suunnittelemana vuonna 1940. Maalarimestari Frans J. Holmberg perusti Suomen Väri- ja Vernissatehdas Oy:n maalikaupaksi vuonna 1873. Koska maalaustyö ja samalla maalien menekki oli sesonkiluontoista (maalaustöitä tehtiin vain kesäisin), Holmberg myi osuutensa yhtiöstä 1895 ja ryhtyi valmistamaan ruumisarkkuja.

Suomen Väri- ja Vernissatehdas oli Tikkurilan Värin jälkeen maan suurin maalitehdas. Se toimi Helsingin Uunisaaressa, ja sen pääkonttori oli Fabianinkadun ja Eteläesplanadin kulmatalossa, minkä lisäksi sillä oli useita myymälöitä muun muassa Viipurissa, Tampereella ja Porissa. Liiketoiminnan kasvaessa yhtiö alkoi suunnitella uutta tehdasta ja varastoa mantereen puolelle. Tehtaalle löytyi tontti Korsosta junaradan varresta, ja varasto päätettiin rakentaa teollisuusalueeksi kaavoitettuun Ruoholahteen. Helsingin kaupunki vuokrasi varastoa varten tontin Lauttasaarenkatu 1:stä, jonne varastorakennus valmistui 1940.

Vuokrasopimus kaupungin kanssa oli umpeutumassa 1960-luvulla, eikä kumpikaan osapuoli ollut kiinnostunut jatkamaan sitä. Väri- ja Vernissatehdas siirsi kaikki toimintansa Korsoon, ja toiminta Ruoholahden varastorakennuksessa päättyi vuoden 1967 lopussa.

Liekkihotelli

Kun Länsiväylä vuonna 1965 valmistui, rakennus jäi sen päättymiskohtaan ajoratojen väliin. Tuolloin suunniteltiin jo sen purkamista liikennejärjestelyjen tieltä. Vuonna 1967 Pohjoiselta Makasiinikadulta purettiin iso yömaja kaupungin kiinteistöviraston uudisrakennuksen tieltä, ja yli 500 yömajan asukkia joutui taivasalle, koska heille ei ollut tarjolla korvaavia majoitustiloja. Saman vuoden syksyllä oli ankarat yöpakkaset, jolloin useita kymmeniä asunnottomia alkoholisteja paleltui hengiltä. Tämä sai Helsingin sosiaaliviranomaiset huolestumaan ja etsimään nopeasti hätämajoitustiloja. Vuonna 1961 perustettu Suoja-Pirtti ry oli aktiivisesti mukana majoitustilojen hankinnassa, samoin 7. marraskuuta 1967 toimintansa aloittanut vasemmistolaisesti värittynyt Marraskuun liike, jossa äänekkäimmät asunnottomien puolestapuhujat olivat samoihin aikoihin lääkäreiksi valmistuneet Ilkka Taipale ja Claes Andersson. Suoja-Pirtti ry:n perustaja Arvo Parkkila, itsekin entinen alkoholisti, otti vastuulleen yömajan toiminnan. Yömaja aloitti toimintansa 5. joulukuuta 1967. Sen nimeksi vakiintui Liekkihotelli ja Lepakkoluola. Liekkihotellin nimi tuli ”liekkiviinaksi” kutsutusta denaturoidusta T-spriistä (kirjain T tarkoitti teknistä), jota yömajan asukkaat käyttivät päihtymistarkoituksessa.

Ensimmäisten toimintakuukausiensa aikana rakennus sai sittemmin pysyväksi jääneen lempinimensä ”Lepakkoluola”. Nimen alkuperästä on useita versioita. Sitkeästi elävän jutun mukaan se tuli piirroksesta, jonka yksi asukas oli maalannut talon seinään. Kuvan oli tarkoitus esittää perhosta, mutta se muistutti enemmän lepakkoa. Toisen tarinan mukaan nimi tuli tummia päällystakkeja käyttävistä talon asukkaista. Kun he koettivat tasapainoilla talon ulko-ovesta, heidän lahjoituksena saadut monta numeroa liian suuret palttoonsa heiluivat kuin lepakon siivet. Kolmannen ja todennäköisimmän teorian mukaan nimi tuli Suomen Väri- ja Vernissatehtaan vanhasta logosta, jossa oli perhoskuvio. Logo oli maalattu rakennuksen seinään. Samoihin aikoihin televisiossa pyöri Batman-sarja, jolloin logo ja Batmanin lepakkoviitta yhdistyivät ihmisten mielissä lempinimeksi, joka yleistyi nopeasti.

Lauttasaarenkadun nimeksi vahvistettiin Porkkalankatu 1969, koska Lauttasaaressa on Lauttasaarentie ja nimien samankaltaisuus aiheutti sekaannuksia. Uusi nimi otettiin käyttöön 1970.

Lepakko

Juhannuksen alla 1979 kaupunki tyhjensi yömajan. Talo jäi tyhjilleen, kunnes elokuun puolivälissä nuorisojoukko ja elävän musiikin yhdistys Elmu valtasivat sen ja nimi "Lepakkoluola" lyheni muotoon "Lepakko". 1980-luvulla talossa oli Radio Cityn toimitus. Lepakosta oli tullut erittäin tunnettu rakennus, mutta se purettiin vuoden 1999 loppupuolella ja tilalle tuli Ilmarisen konttori. Lepakosta on paikalla muistona Lepakon aukio, jolla on lepakkoveistos.

Lepakkoa korvaavaksi paikaksi Helsingin kaupunki vuokrasi (kovan taistelun jälkeen ja pitkin hampain) Elmulle Hietalahden telakka-alueella sijaitsevan Nosturin tilat, joissa nuorisokulttuurin edistäminen jatkuu.

Katso myös

• Kill City
• Talonvaltaus
• Sosiaalikeskus

Kirjallisuutta

• Miska Rantanen: Lepakkoluola. Lepakon ja liekkihotellin tapahtumia ja ihmisiä 1940–1999. Juva: WSOY, 2000.
• Elävän musiikin yhdistys / Kymmenvuotisjuhlajulkaisu, Nupit Kaakkoon vuosi 1989 / httm://www.elmu.fi/nupitkaakkoon/nupitkaakkoon.html

Aiheesta muualla

• YLE Elävä arkisto: Lepakkoluolan vaiheita
• Helsingin Sanomat (international edition): "Holy Hermione, Robin – they're bulldozing the Batcave!"