Faith No More
Wikipedia
| Faith No More (1982–1998, 2009 -) |
||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tiedot | ||||||||||||
| Tyylisuunta: | metallimusiikki | |||||||||||
| Tyylilaji: | Alternative metal, Alternative rock, Funk metal, Hard rock | |||||||||||
| Kotipaikka: | San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat | |||||||||||
| Laulukieli: | englanti | |||||||||||
| Sivusto: | www.fnm.com | |||||||||||
| Jäsenet | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Levy-yhtiöt | ||||||||||||
|
||||||||||||
Faith No More on kalifornialainen rock-yhtye. Yhtyeen musiikilla on vahvat juurensa heavy metalissa, vaikka innoitusta haettiin myös kantrimusiikista, rapmusiikista, latinorytmeistä ja Red Hot Chili Peppers -tyylisestä funk rockista. 1990-luvun lopun nu metal on tyylillisesti paljon velkaa Faith No Morelle, esimerkkinä laulaja Mike Pattonin monialainen laulanta yhdistettynä kitaristi Jim Martinin heavy-riffeihin. Tunnetuimmista kappaleista mainittakoon "Epic", "Midlife Crisis", "Easy", "Digging the Grave" ja "From Out Of Nowhere".
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
[muokkaa] 1982-1989
Rumpali Mike Bordin, kosketinsoittaja Roddy Bottum ja basisti Billy Gould kokosivat Faith No Moren vuonna 1982, aiemman yhteisen yhtyeensä Faith No Manin hajottua. Vanhan yhtyeen kitaristi ei jatkanut, joten ryhmä löysi Jim Martinin soittamaan joukkoonsa. Muutaman epäonnistuneen laulajakokeilun (Courtney Love mukaan lukien) jälkeen yhtye löysi täystoimiseksi laulajakseen Chuck Mosely -nimisen nuorukaisen. Ensimmäinen albumi We Care A Lot julkaistiin 1985, ja seuraava levy Introduce Yourself kaksi vuotta myöhemmin. "We Care A Lot" -kappaleesta tuli pienehkö hitti Yhdysvalloissa. Vuonna 1988 yhtyeen ja laulaja Chuck Moselyn välit kiristyivät Moselyn käyttäytymisen ja lauluvaikeuksien takia. Hänet erotettiin yhtyeestä ja vuonna 1989 tilalle otettiin Mr. Bungle-yhtyeessä laulanut Mike Patton.
[muokkaa] 1989-1996
Seuraava levy, The Real Thing julkaistiin samana vuonna. Music Television-tyylisen kaupallisen tuotannon omaava levy ylsi suursuosioon ja levyltä löytyvät hittikappaleet "Epic" ja "Falling To Pieces". Faith No Moresta tuli suosittu yhtye ympäri maapalloa ja se kiersikin ahkerasti levyn tiimoilta. Vuonna 1991 julkaistiin Englannissa nauhoitettu Live At The Brixton Academy-livealbumi. Yhtyeen jäsenet eivät halunneet jatkaa kaupallisella musiikkilinjalla ja seuraava albumi Angel Dust (1992) osoittautuikin huomattavasti vaikeammaksi yleisölleen. Albumi meni kriitikkojen siunauksista huolimatta varsin pahasti suuren yleisön silmien ohi, vaikka singlelohkaisu "Midlife Crisis" ja myöhemmin äänitetty The Commodores -laina "Easy" saivatkin melkoisesti soittoaikaa etenkin eurooppalaisilla radioasemilla. Angel Dust on kuitenkin yhtyeen eniten Yhdysvaltojen ulkopuolelle myyty albumi. Kitaristi Jim Martin ei ollut tyytyväinen uuteen linjaan ja hänen välinsä muihin yhtyeen jäseniin kiristyivät. Martin erosi yhtyeestä 1993.
Yhtye alkoi työstää seuraavaa albumia, jonka nimeksi tuli King For A Day... Fool For A Lifetime. Kitaristina levyllä toimi Mr. Bungle -yhtyeen kitaristi Trey Spruance. Hän ei kuitenkaan halunnut liittyä täysiaikaiseksi jäseneksi ja niinpä levyn ilmestymisen jälkeen vuonna 1995 kitaristiksi otettiin Dean Menta. Levyllä yhtye yhdisteli entistä rohkeammin eri tyylilajeja ja levy menestyi hyvin varsinkin Euroopassa, tunnetuimpana kappaleena "Digging the Grave". Menta erosi pian kiertueen jälkeen.
[muokkaa] 1997-1998
Vuonna 1997 yhtye julkaisi itseironisesti nimetyn Album Of The Year-albumin. Levy sai hyvän vastaanoton ja oli sisällöltään edellisiä levyjä tasaisempi. Tunnetuimmiksi kappaleiksi levyltä nousivat radiossa tiuhaan soinut "Ashes To Ashes" sekä "Last Cup Of Sorrow". Kitaraa levyllä ja sitä seuranneella kiertueella soitti Jon Hudson. Tässä vaiheessa yhtyeen jäsenillä alkoi olla paljon sivuprojekteja, ja Faith No Morelle ei tuntunut löytyvän enää kaikilta täysipainoista panosta. Vuoden 1998 kiertueen jälkeen yhtye päätti yksimielisesti hajota ja jäsenet siirtyivät omiin projekteihinsa.
[muokkaa] Yhtyeen jälkeen
Viime vuosina Mike Pattonilla on ollut peräti kolmekin yhtyettä koolla yhtä aikaa: Mr. Bungle, Tomahawk ja Fantômas. Rumpali Mike Bordin on soittanut jo kymmenisen vuotta Ozzy Osbournen yhtyeessä, sekä vieraillut myös Korn -yhtyeessä. Basisti Billy Gould on toiminut tuottajana ja hänellä on oma levy-yhtiö. Hän on tuottanut muun muassa suomalaisen CMX:n Vainajala -albumin. Faith No More on lähdössä vuonna 2009 Euroopan laajuiselle Reunion-kiertueelle, joka ulottuu myös Suomeen.[1]
[muokkaa] Jäsenet
| Nimi | Instrumentti | Aika yhtyeessä | Albumit, joilla mukana |
|---|---|---|---|
| Roddy Bottum | koskettimet | 1982-1998, 2009- | kaikki |
| Billy Gould | basso | 1982-1998, 2009- | kaikki |
| Mike "Puffy" Bordin | rummut | 1982-1998, 2009- | kaikki |
| "Big" Jim Martin | kitara | 1983-1993 | We Care a Lot, Introduce Yourself, The Real Thing, Angel Dust |
| Mike Patton | laulu | 1988-1998, 2009- | The Real Thing, Angel Dust, King for a Day... Fool for a Lifetime, Album of the Year |
| Chuck Mosely | laulu | 1983-1988 | We Care a Lot, Introduce Yourself |
| Jon Hudson | kitara | 1997-1998, 2009- | Album of the Year |
| Dean Menta | kitara | 1995-1997 | |
| Trey Spruance | kitara | 1995 | King for a Day... Fool for a Lifetime |
| Mark Bowen | kitara | 1983 | |
| Wade Worthington | koskettimet | 1982 | |
| Courtney Love | laulu | 1983 |
[muokkaa] Diskografia
[muokkaa] Albumit
- We Care a Lot (1985)
- Introduce Yourself (huhtikuu 1987)
- The Real Thing (20. kesäkuuta 1989) US: #11 Platinum UK: #30 Silver
- Live at Brixton Academy (February 4 1991)
- Angel Dust (16. kesäkuuta 1992) US: #10 Gold UK: #2 Silver
- King for a Day... Fool for a Lifetime (28. maaliskuuta 1995) US: #31 UK: #5 Gold
- Album of the Year (3. kesäkuuta 1997) US: #41 UK: #7
[muokkaa] Kokoelmat
- Who Cares a Lot? (1998)
- This Is It: The Best of Faith No More (2003)
